Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

 Jehovilla on myös VALTAKUNNAN salit ja oma oikeuskomissio .  

Ei muuta kun syyttää . Saatana kun sen virka on syyttää . Sehän on syyttäjä ja sen virkaa lestakin hoitaa .  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki lessut näin omituisia?

Kymmenien tuhansien ihmisten muodostamaan joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä. Ketä pidät omituisena?

Kaikki tämän ketjun vl:t. 

Minusta on surkeaa, miten ulkoiset asiat ovat monelle lestadiolaiselle mittari, joiden perusteella toinen arvioidaan:

-Maija 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija kokee uskon Jeesukseen hyvin tärkeäksi ja Maija rukoilee päivittäin. Vastoin vl-käytänteitä Maija meikkaa, on ottanut korvikset, kuuntelee kevyttä poppia ja tanssii joskus yksin ollessaan. Yhteisö ajattelee, että Maija ei ole enää taivastiellä.

-Miisa 18 v on ev. lut. perheessä kasvanut nuori. Miisa on lapsesta asti uskonut Jeesukseen. Miisa käy säännöllisesti kirkossa, rukoilee ja toimii seurakunnassa isosena. Miisa haaveilee papin urasta. Vl-väki ajattelee, että Miisa ei ole oikeassa uskossa, eikä Miisa pääse taivaaseen. Jos Miisa luopuisi pappishaaveesta ja "saisi parannuksen armon", voisi Miisa pelastua.

-Mimosa 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa ei oikein koskaan ole kokenut uskoa tärkeäksi omalla kohdallaan. Mimosa ei eroa liikkeestä, koska ei halua pahoittaa läheisten mieltä. Mimosa noudattaa vl-opin mukaista elämäntapaa, mutta käy seuroissa vain hengaillakseen kaverien kanssa. Uskonasiat ei kuitenkaan kiinnosta. Yhteisössä ajatellaan, että kyllä se Mimosa on kunnon uskovaisen perheen tyttö ja "oikeassa uskossa".

Vl-mittarilla ulkoisesti tiettyä elämää elävä Mimosa on se "kunnon uskovainen", toiset eivät.

Muista sitten nekin syyttää mitä itse teit työpaikalla muille 40 vuotta sitten ja nekin mitä teit lähiössä toisille kuin koulussa lestadiukset synnit tutkitaan tarkkaan ja hellarin Lucifer tutkii.  Sitten ne lääkärikäynnit tutkitaan gynekologit ja muu .  Mitäs sieltä löytyy.  Tehdään teille kuin te teette muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuttunut. MInä olen 100% vl-nainen ja meikkaan. Ja tiedän muitakin.

Korvikset ovat minun kokemukseni mukaan vielä sellainen asia, että vl:illa niitä ei yleensä ole (vaikka minun mielestäni niissä ei ole mitään väärää). Mutta sitä tapaa ylläpitävät erityisesti ex-vl:t, koska he ovat ottaneet sen "merkiksi", jonka avulla on helppo kertoa muille, ettei kuulu enää liikkeeseen.

Toivoisin itse, että tästä huolimatta vl-naisillakin tulisi tulevaisuudessa olemaan korvakoruja. Koska se on taas yksi tapakulttuurinen asia, joka vie fokusta pois itse uskosta. Se ei tee kenestäkään uskovaa tai ei-uskovaa, käyttääkö korvakoruja vai ei.

T. vl

Ja miten ihanaa se olisi, jos joku nainen pääsisi asiasta puhumaan kertomallasi tavalla. Sen sijaan sinäkin istut vain penkissä hiljaa. 

Enkä vain istu penkissä hiljaa. Olen ottanut asian useaan kertaan esille.

Missä olet ottanut asian esille? Miten? Hieno juttu. Kiinnostelee. 

Puhunut avoimesti ihmisten kanssa asiasta ja kertonut oman kantani asiaan. Liittyy myös muuta tapakulttuuriin liittyvää asiaa, jota olen pitänyt esillä. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan (taas - en yleistä, mutta ainakin minun piireissäni) tapakulttuuri on hälventynyt jo tosi paljon ja ei ole enää edes kovin "rohkea" olo ottaa näitä asioita esille, kun niin paljon niistä olen puhunut. Ja vaikka usko on minulle rakas, näistä asioista olen keskustellut melko kiivaaseenkin sävyyn välillä, täytyy myöntää.

Missään naistenillassa yms. en ole ottanut esille ihan sen vuoksi, että en sellaisissa oikeastaan koskaan käy, mutta ihan hyvin voisin myös mennä puhumaan isommankin porukan eteen, vaikka sellaisissa tilanteissa ujous, ei pelko, meinaa joskus iskeä vastaan.

Ei tämä ole täydellinen yhteisö, todellakaan. Mutta haluan uskoa, että asiallisella ja suoralla keskustelutyylillä on myös mahdollista muuttaa asioita. Ja olen kokenut myös voivan muuttaa. Haluan ennemmin pyrkiä muuttamaan asioita kuin lähteä liikkeestä.

Anteeksi nyt, mutta aika vaatimatonta vaikuttamista tuo on. 

Miten paljon yksittäisen ihmisen pitäisi oikein jaksaa ja ehtiä tehdä? Täällä tunnutaan asetettavan todella suuria vaatimuksia vl:ille.

1 Tiitus 1:10 tässä ollaan taas . 

Lahkolaiset vainoaa vapaita ihmisiä .  Se on perseeestä persecute!   

Paskalla ne käy siinä kun muutkin. 

Panettelu on syntiä . Urkinta on.  

Kirotaan kristittyjä saatana tykkää ! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuttunut. MInä olen 100% vl-nainen ja meikkaan. Ja tiedän muitakin.

Korvikset ovat minun kokemukseni mukaan vielä sellainen asia, että vl:illa niitä ei yleensä ole (vaikka minun mielestäni niissä ei ole mitään väärää). Mutta sitä tapaa ylläpitävät erityisesti ex-vl:t, koska he ovat ottaneet sen "merkiksi", jonka avulla on helppo kertoa muille, ettei kuulu enää liikkeeseen.

Toivoisin itse, että tästä huolimatta vl-naisillakin tulisi tulevaisuudessa olemaan korvakoruja. Koska se on taas yksi tapakulttuurinen asia, joka vie fokusta pois itse uskosta. Se ei tee kenestäkään uskovaa tai ei-uskovaa, käyttääkö korvakoruja vai ei.

T. vl

Ja miten ihanaa se olisi, jos joku nainen pääsisi asiasta puhumaan kertomallasi tavalla. Sen sijaan sinäkin istut vain penkissä hiljaa. 

Enkä vain istu penkissä hiljaa. Olen ottanut asian useaan kertaan esille.

Missä olet ottanut asian esille? Miten? Hieno juttu. Kiinnostelee. 

Puhunut avoimesti ihmisten kanssa asiasta ja kertonut oman kantani asiaan. Liittyy myös muuta tapakulttuuriin liittyvää asiaa, jota olen pitänyt esillä. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan (taas - en yleistä, mutta ainakin minun piireissäni) tapakulttuuri on hälventynyt jo tosi paljon ja ei ole enää edes kovin "rohkea" olo ottaa näitä asioita esille, kun niin paljon niistä olen puhunut. Ja vaikka usko on minulle rakas, näistä asioista olen keskustellut melko kiivaaseenkin sävyyn välillä, täytyy myöntää.

Missään naistenillassa yms. en ole ottanut esille ihan sen vuoksi, että en sellaisissa oikeastaan koskaan käy, mutta ihan hyvin voisin myös mennä puhumaan isommankin porukan eteen, vaikka sellaisissa tilanteissa ujous, ei pelko, meinaa joskus iskeä vastaan.

Ei tämä ole täydellinen yhteisö, todellakaan. Mutta haluan uskoa, että asiallisella ja suoralla keskustelutyylillä on myös mahdollista muuttaa asioita. Ja olen kokenut myös voivan muuttaa. Haluan ennemmin pyrkiä muuttamaan asioita kuin lähteä liikkeestä.

Anteeksi nyt, mutta aika vaatimatonta vaikuttamista tuo on. 

Miten paljon yksittäisen ihmisen pitäisi oikein jaksaa ja ehtiä tehdä? Täällä tunnutaan asetettavan todella suuria vaatimuksia vl:ille.

Kirjoita tuon sisältöinen kirjoitus Päivämieheen. Jännätään yhdessä, julkaistaanko. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surkeaa, miten ulkoiset asiat ovat monelle lestadiolaiselle mittari, joiden perusteella toinen arvioidaan:

-Maija 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija kokee uskon Jeesukseen hyvin tärkeäksi ja Maija rukoilee päivittäin. Vastoin vl-käytänteitä Maija meikkaa, on ottanut korvikset, kuuntelee kevyttä poppia ja tanssii joskus yksin ollessaan. Yhteisö ajattelee, että Maija ei ole enää taivastiellä.

-Miisa 18 v on ev. lut. perheessä kasvanut nuori. Miisa on lapsesta asti uskonut Jeesukseen. Miisa käy säännöllisesti kirkossa, rukoilee ja toimii seurakunnassa isosena. Miisa haaveilee papin urasta. Vl-väki ajattelee, että Miisa ei ole oikeassa uskossa, eikä Miisa pääse taivaaseen. Jos Miisa luopuisi pappishaaveesta ja "saisi parannuksen armon", voisi Miisa pelastua.

-Mimosa 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa ei oikein koskaan ole kokenut uskoa tärkeäksi omalla kohdallaan. Mimosa ei eroa liikkeestä, koska ei halua pahoittaa läheisten mieltä. Mimosa noudattaa vl-opin mukaista elämäntapaa, mutta käy seuroissa vain hengaillakseen kaverien kanssa. Uskonasiat ei kuitenkaan kiinnosta. Yhteisössä ajatellaan, että kyllä se Mimosa on kunnon uskovaisen perheen tyttö ja "oikeassa uskossa".

Vl-mittarilla ulkoisesti tiettyä elämää elävä Mimosa on se "kunnon uskovainen", toiset eivät.

Maija 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija lukee Raamattua päivittäin, rukoilee, käy kirkossa lähes joka sunnuntai ja pitää Jeesuksen seuraamista elämänsä tärkeimpänä asiana. Maija uskoo, että Raamatun opetukset ovat edelleen totta ja sitovia. Seurakunnassa Maijaa pidetään hieman vanhanaikaisena ja liian ehdottomana.

Miisa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Miisa ei juuri käy kirkossa, ei rukoile eikä pidä kristinuskoa erityisen tärkeänä. Hän kuuluu kirkkoon lähinnä perinteen vuoksi eikä ole varma uskooko Jumalaan lainkaan. Miisa kuitenkin kannattaa kaikkia seurakunnan virallisia linjauksia ja puhuu paljon suvaitsevaisuudesta. Häntä pidetään esimerkillisenä nuorena kirkon jäsenenä.

Mimosa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa toimii aktiivisesti seurakunnassa, mutta ajattelee kristinuskon olevan lähinnä kulttuuriperintöä. Jeesuksen ylösnousemukseen, ihmeisiin tai syntien anteeksiantoon hän ei oikein usko. Hänestä kirkon tärkein tehtävä on järjestää toimintaa ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Mimosa saa paljon kiitosta sitoutumisestaan seurakuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuttunut. MInä olen 100% vl-nainen ja meikkaan. Ja tiedän muitakin.

Korvikset ovat minun kokemukseni mukaan vielä sellainen asia, että vl:illa niitä ei yleensä ole (vaikka minun mielestäni niissä ei ole mitään väärää). Mutta sitä tapaa ylläpitävät erityisesti ex-vl:t, koska he ovat ottaneet sen "merkiksi", jonka avulla on helppo kertoa muille, ettei kuulu enää liikkeeseen.

Toivoisin itse, että tästä huolimatta vl-naisillakin tulisi tulevaisuudessa olemaan korvakoruja. Koska se on taas yksi tapakulttuurinen asia, joka vie fokusta pois itse uskosta. Se ei tee kenestäkään uskovaa tai ei-uskovaa, käyttääkö korvakoruja vai ei.

T. vl

Ja miten ihanaa se olisi, jos joku nainen pääsisi asiasta puhumaan kertomallasi tavalla. Sen sijaan sinäkin istut vain penkissä hiljaa. 

Enkä vain istu penkissä hiljaa. Olen ottanut asian useaan kertaan esille.

Missä olet ottanut asian esille? Miten? Hieno juttu. Kiinnostelee. 

Puhunut avoimesti ihmisten kanssa asiasta ja kertonut oman kantani asiaan. Liittyy myös muuta tapakulttuuriin liittyvää asiaa, jota olen pitänyt esillä. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan (taas - en yleistä, mutta ainakin minun piireissäni) tapakulttuuri on hälventynyt jo tosi paljon ja ei ole enää edes kovin "rohkea" olo ottaa näitä asioita esille, kun niin paljon niistä olen puhunut. Ja vaikka usko on minulle rakas, näistä asioista olen keskustellut melko kiivaaseenkin sävyyn välillä, täytyy myöntää.

Missään naistenillassa yms. en ole ottanut esille ihan sen vuoksi, että en sellaisissa oikeastaan koskaan käy, mutta ihan hyvin voisin myös mennä puhumaan isommankin porukan eteen, vaikka sellaisissa tilanteissa ujous, ei pelko, meinaa joskus iskeä vastaan.

Ei tämä ole täydellinen yhteisö, todellakaan. Mutta haluan uskoa, että asiallisella ja suoralla keskustelutyylillä on myös mahdollista muuttaa asioita. Ja olen kokenut myös voivan muuttaa. Haluan ennemmin pyrkiä muuttamaan asioita kuin lähteä liikkeestä.

Anteeksi nyt, mutta aika vaatimatonta vaikuttamista tuo on. 

Miten paljon yksittäisen ihmisen pitäisi oikein jaksaa ja ehtiä tehdä? Täällä tunnutaan asetettavan todella suuria vaatimuksia vl:ille.

Kirjoita tuon sisältöinen kirjoitus Päivämieheen. Jännätään yhdessä, julkaistaanko. 

Ja lisään täältä minäkin: omalla nimellä. Uskaltaisitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surkeaa, miten ulkoiset asiat ovat monelle lestadiolaiselle mittari, joiden perusteella toinen arvioidaan:

-Maija 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija kokee uskon Jeesukseen hyvin tärkeäksi ja Maija rukoilee päivittäin. Vastoin vl-käytänteitä Maija meikkaa, on ottanut korvikset, kuuntelee kevyttä poppia ja tanssii joskus yksin ollessaan. Yhteisö ajattelee, että Maija ei ole enää taivastiellä.

-Miisa 18 v on ev. lut. perheessä kasvanut nuori. Miisa on lapsesta asti uskonut Jeesukseen. Miisa käy säännöllisesti kirkossa, rukoilee ja toimii seurakunnassa isosena. Miisa haaveilee papin urasta. Vl-väki ajattelee, että Miisa ei ole oikeassa uskossa, eikä Miisa pääse taivaaseen. Jos Miisa luopuisi pappishaaveesta ja "saisi parannuksen armon", voisi Miisa pelastua.

-Mimosa 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa ei oikein koskaan ole kokenut uskoa tärkeäksi omalla kohdallaan. Mimosa ei eroa liikkeestä, koska ei halua pahoittaa läheisten mieltä. Mimosa noudattaa vl-opin mukaista elämäntapaa, mutta käy seuroissa vain hengaillakseen kaverien kanssa. Uskonasiat ei kuitenkaan kiinnosta. Yhteisössä ajatellaan, että kyllä se Mimosa on kunnon uskovaisen perheen tyttö ja "oikeassa uskossa".

Vl-mittarilla ulkoisesti tiettyä elämää elävä Mimosa on se "kunnon uskovainen", toiset eivät.

Maija 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija lukee Raamattua päivittäin, rukoilee, käy kirkossa lähes joka sunnuntai ja pitää Jeesuksen seuraamista elämänsä tärkeimpänä asiana. Maija uskoo, että Raamatun opetukset ovat edelleen totta ja sitovia. Seurakunnassa Maijaa pidetään hieman vanhanaikaisena ja liian ehdottomana.

 

Miisa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Miisa ei juuri käy kirkossa, ei rukoile eikä pidä kristinuskoa erityisen tärkeänä. Hän kuuluu kirkkoon lähinnä perinteen vuoksi eikä ole varma uskooko Jumalaan lainkaan. Miisa kuitenkin kannattaa kaikkia seurakunnan virallisia linjauksia ja puhuu paljon suvaitsevaisuudesta. Häntä pidetään esimerkillisenä nuorena kirkon jäsenenä.

 

Mimosa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa toimii aktiivisesti seurakunnassa, mutta ajattelee kristinuskon olevan lähinnä kulttuuriperintöä. Jeesuksen ylösnousemukseen, ihmeisiin tai syntien anteeksiantoon hän ei oikein usko. Hänestä kirkon tärkein tehtävä on järjestää toimintaa ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Mimosa saa paljon kiitosta sitoutumisestaan seurakuntaan.

Niin? Mitä tuolla haet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surkeaa, miten ulkoiset asiat ovat monelle lestadiolaiselle mittari, joiden perusteella toinen arvioidaan:

-Maija 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija kokee uskon Jeesukseen hyvin tärkeäksi ja Maija rukoilee päivittäin. Vastoin vl-käytänteitä Maija meikkaa, on ottanut korvikset, kuuntelee kevyttä poppia ja tanssii joskus yksin ollessaan. Yhteisö ajattelee, että Maija ei ole enää taivastiellä.

-Miisa 18 v on ev. lut. perheessä kasvanut nuori. Miisa on lapsesta asti uskonut Jeesukseen. Miisa käy säännöllisesti kirkossa, rukoilee ja toimii seurakunnassa isosena. Miisa haaveilee papin urasta. Vl-väki ajattelee, että Miisa ei ole oikeassa uskossa, eikä Miisa pääse taivaaseen. Jos Miisa luopuisi pappishaaveesta ja "saisi parannuksen armon", voisi Miisa pelastua.

-Mimosa 18 v on vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa ei oikein koskaan ole kokenut uskoa tärkeäksi omalla kohdallaan. Mimosa ei eroa liikkeestä, koska ei halua pahoittaa läheisten mieltä. Mimosa noudattaa vl-opin mukaista elämäntapaa, mutta käy seuroissa vain hengaillakseen kaverien kanssa. Uskonasiat ei kuitenkaan kiinnosta. Yhteisössä ajatellaan, että kyllä se Mimosa on kunnon uskovaisen perheen tyttö ja "oikeassa uskossa".

Vl-mittarilla ulkoisesti tiettyä elämää elävä Mimosa on se "kunnon uskovainen", toiset eivät.

Maija 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Maija lukee Raamattua päivittäin, rukoilee, käy kirkossa lähes joka sunnuntai ja pitää Jeesuksen seuraamista elämänsä tärkeimpänä asiana. Maija uskoo, että Raamatun opetukset ovat edelleen totta ja sitovia. Seurakunnassa Maijaa pidetään hieman vanhanaikaisena ja liian ehdottomana.

 

Miisa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Miisa ei juuri käy kirkossa, ei rukoile eikä pidä kristinuskoa erityisen tärkeänä. Hän kuuluu kirkkoon lähinnä perinteen vuoksi eikä ole varma uskooko Jumalaan lainkaan. Miisa kuitenkin kannattaa kaikkia seurakunnan virallisia linjauksia ja puhuu paljon suvaitsevaisuudesta. Häntä pidetään esimerkillisenä nuorena kirkon jäsenenä.

 

Mimosa 18 v on evankelis-luterilaisessa perheessä kasvanut nuori. Mimosa toimii aktiivisesti seurakunnassa, mutta ajattelee kristinuskon olevan lähinnä kulttuuriperintöä. Jeesuksen ylösnousemukseen, ihmeisiin tai syntien anteeksiantoon hän ei oikein usko. Hänestä kirkon tärkein tehtävä on järjestää toimintaa ja tehdä hyväntekeväisyyttä. Mimosa saa paljon kiitosta sitoutumisestaan seurakuntaan.

Niin? Mitä tuolla haet?

En mitään 😉

Tällaiset tarinat ovat tapana tässä ketjussa, huomasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuttunut. MInä olen 100% vl-nainen ja meikkaan. Ja tiedän muitakin.

Korvikset ovat minun kokemukseni mukaan vielä sellainen asia, että vl:illa niitä ei yleensä ole (vaikka minun mielestäni niissä ei ole mitään väärää). Mutta sitä tapaa ylläpitävät erityisesti ex-vl:t, koska he ovat ottaneet sen "merkiksi", jonka avulla on helppo kertoa muille, ettei kuulu enää liikkeeseen.

Toivoisin itse, että tästä huolimatta vl-naisillakin tulisi tulevaisuudessa olemaan korvakoruja. Koska se on taas yksi tapakulttuurinen asia, joka vie fokusta pois itse uskosta. Se ei tee kenestäkään uskovaa tai ei-uskovaa, käyttääkö korvakoruja vai ei.

T. vl

Ja miten ihanaa se olisi, jos joku nainen pääsisi asiasta puhumaan kertomallasi tavalla. Sen sijaan sinäkin istut vain penkissä hiljaa. 

Enkä vain istu penkissä hiljaa. Olen ottanut asian useaan kertaan esille.

Missä olet ottanut asian esille? Miten? Hieno juttu. Kiinnostelee. 

Puhunut avoimesti ihmisten kanssa asiasta ja kertonut oman kantani asiaan. Liittyy myös muuta tapakulttuuriin liittyvää asiaa, jota olen pitänyt esillä. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan (taas - en yleistä, mutta ainakin minun piireissäni) tapakulttuuri on hälventynyt jo tosi paljon ja ei ole enää edes kovin "rohkea" olo ottaa näitä asioita esille, kun niin paljon niistä olen puhunut. Ja vaikka usko on minulle rakas, näistä asioista olen keskustellut melko kiivaaseenkin sävyyn välillä, täytyy myöntää.

Missään naistenillassa yms. en ole ottanut esille ihan sen vuoksi, että en sellaisissa oikeastaan koskaan käy, mutta ihan hyvin voisin myös mennä puhumaan isommankin porukan eteen, vaikka sellaisissa tilanteissa ujous, ei pelko, meinaa joskus iskeä vastaan.

Ei tämä ole täydellinen yhteisö, todellakaan. Mutta haluan uskoa, että asiallisella ja suoralla keskustelutyylillä on myös mahdollista muuttaa asioita. Ja olen kokenut myös voivan muuttaa. Haluan ennemmin pyrkiä muuttamaan asioita kuin lähteä liikkeestä.

Anteeksi nyt, mutta aika vaatimatonta vaikuttamista tuo on. 

Miten paljon yksittäisen ihmisen pitäisi oikein jaksaa ja ehtiä tehdä? Täällä tunnutaan asetettavan todella suuria vaatimuksia vl:ille.

Kirjoita tuon sisältöinen kirjoitus Päivämieheen. Jännätään yhdessä, julkaistaanko. 

Ja lisään täältä minäkin: omalla nimellä. Uskaltaisitko?

Tuo liike tarvitsisi kipeästi rohkeita naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuttunut. MInä olen 100% vl-nainen ja meikkaan. Ja tiedän muitakin.

Korvikset ovat minun kokemukseni mukaan vielä sellainen asia, että vl:illa niitä ei yleensä ole (vaikka minun mielestäni niissä ei ole mitään väärää). Mutta sitä tapaa ylläpitävät erityisesti ex-vl:t, koska he ovat ottaneet sen "merkiksi", jonka avulla on helppo kertoa muille, ettei kuulu enää liikkeeseen.

Toivoisin itse, että tästä huolimatta vl-naisillakin tulisi tulevaisuudessa olemaan korvakoruja. Koska se on taas yksi tapakulttuurinen asia, joka vie fokusta pois itse uskosta. Se ei tee kenestäkään uskovaa tai ei-uskovaa, käyttääkö korvakoruja vai ei.

T. vl

Ja miten ihanaa se olisi, jos joku nainen pääsisi asiasta puhumaan kertomallasi tavalla. Sen sijaan sinäkin istut vain penkissä hiljaa. 

Enkä vain istu penkissä hiljaa. Olen ottanut asian useaan kertaan esille.

Missä olet ottanut asian esille? Miten? Hieno juttu. Kiinnostelee. 

Puhunut avoimesti ihmisten kanssa asiasta ja kertonut oman kantani asiaan. Liittyy myös muuta tapakulttuuriin liittyvää asiaa, jota olen pitänyt esillä. Ja ainakin oman kokemukseni mukaan (taas - en yleistä, mutta ainakin minun piireissäni) tapakulttuuri on hälventynyt jo tosi paljon ja ei ole enää edes kovin "rohkea" olo ottaa näitä asioita esille, kun niin paljon niistä olen puhunut. Ja vaikka usko on minulle rakas, näistä asioista olen keskustellut melko kiivaaseenkin sävyyn välillä, täytyy myöntää.

Missään naistenillassa yms. en ole ottanut esille ihan sen vuoksi, että en sellaisissa oikeastaan koskaan käy, mutta ihan hyvin voisin myös mennä puhumaan isommankin porukan eteen, vaikka sellaisissa tilanteissa ujous, ei pelko, meinaa joskus iskeä vastaan.

Ei tämä ole täydellinen yhteisö, todellakaan. Mutta haluan uskoa, että asiallisella ja suoralla keskustelutyylillä on myös mahdollista muuttaa asioita. Ja olen kokenut myös voivan muuttaa. Haluan ennemmin pyrkiä muuttamaan asioita kuin lähteä liikkeestä.

Anteeksi nyt, mutta aika vaatimatonta vaikuttamista tuo on. 

Miten paljon yksittäisen ihmisen pitäisi oikein jaksaa ja ehtiä tehdä? Täällä tunnutaan asetettavan todella suuria vaatimuksia vl:ille.

Kirjoita tuon sisältöinen kirjoitus Päivämieheen. Jännätään yhdessä, julkaistaanko. 

Ja lisään täältä minäkin: omalla nimellä. Uskaltaisitko?

Tuo liike tarvitsisi kipeästi rohkeita naisia. 

Valitettavasti me vlnaiset ei tavoitella maallista mainetta eikä kunniaa, ei nimeä historiankirjoihin, ei taistelua meikkipensseleistä.

Me haluamme uskonrauhaa, toivomme Jumalan siunausta ja huolenpitoa omaan ja perheemme elämään, niin että kerran pääsisimme perille taivaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki lessut näin omituisia?

Kymmenien tuhansien ihmisten muodostamaan joukkoon mahtuu paljon erilaisia ihmisiä. Ketä pidät omituisena?

Kaikki tämän ketjun vl:t. 

Se, joka toisia haukkuu, se itse on.

t. omituinen

Ketju rauhoittuu aina huomattavasti kun kaikista kiihkein kriitikko on poissa. Hän, joka tykkää hymiöstä 🤭