Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Yle Areenassa on vieläkin nähtävillä ohjelma lahkoista lähteneet avec Tastula. Siellä ex lestadiolainen Vuokko Ilola kertoo kokemuksiaan.

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

"Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse."

Itkeä vai nauraa tälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

"Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse."

Itkeä vai nauraa tälle?

Kyllähän se on surullinen asia, ettei edes näin tärkeässä asiassa ole itsemääräämisoikeutta😢

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Vierailija kirjoitti:

Yle Areenassa on vieläkin nähtävillä ohjelma lahkoista lähteneet avec Tastula. Siellä ex lestadiolainen Vuokko Ilola kertoo kokemuksiaan.

Vuokko Ilola on myös kirjoittanut kirjan yhdessä Aila Ruohon kanssa: Usko, toivo, raskaus.  Vuokko on 11 lapsen äiti, joten tietää, mistä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Yle Areenassa on vieläkin nähtävillä ohjelma lahkoista lähteneet avec Tastula. Siellä ex lestadiolainen Vuokko Ilola kertoo kokemuksiaan.

"Kontrollia, pelottelua, oman ajattelun kieltämistä. Lestadiolaisesta liikkeestä irtautuneet Vuokko ja Ilkka Ilola sekä Tapani Koivuniemen lahkosta lähtenyt Inkeri kertovat rankoista kokemuksistaan."

Tämä omien ajatusten kieltäminen sopii tämän Mariankin ajatusmaailmaan. Äsken hän kertoi Jumalan tekevän hänen puolestaan ratkaisun lapsimäärästä, eli ihan puhdasta vl-aivopesun tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ymmärrän, mitä tarkoitat. En halua epäillä kenenkään vilpittömyyttä ja toki tapa sanoitta asioita myös tarttuu. Mutta jotenkin tuntuu todella oudolta lukea suorastaan ihan sanasta sanaan samoja lauseita silloin, kun kuvataan suurperheen äitinä olemista. Kyllä siinä väistämättä tulee se ajatus, että ahaa, tuo on siis se ainoa sallittu tapa kertoa asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Paljon ihmisiä, jotka on kasvatettu pienten siipien kantajaksi, luulevat olevansa varpusia. Jonain päivänä havahtuu, että onkin siivet kuin kotkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Ymmärrätkö miten naiivi ja epäkristillinen ajatus on ajatella, ettei uskovaiselle tapahdu mitään huonoa ja Jumala varjelee kaiken parhain päin? Tämä ei ole ollenkaan totta. Ei edes Raamatun mukaan. Raamatun lupaus on, että Jumala huolehtii ihmisen SIELUSTA. Opetuslapsistakin lähes kaikki tapettiin kiduttamalla. 

Mua ei häiritse lapsimäärä vaan tälläiset lauseet "miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse". Kyllä, Jumala siunaa myös ajallista elämää monin tavoin, mutta tuo jo liian pitkälle vedettyä ajattelua. Mitenkäs Jumalan suunnitelmat kaikkien vainoissa tapettujen kristittyjen osalta? Entä niiden elämä, jotka on vakavasti traumatisoituneet vl-yhteisön takia? Jne. Voisitko ajatella asioita vähän laajemmasta perspektiivistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Siihen perustuu se aivopesun voima, omaa tahtoa ei ole. Surullista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että itse en siitä päätä. Sen on päättänyt Jumala.

Oletko miettinyt mikä saa sinussa aikaan tuollaisen reaktion, että koet tarpeelliseksi ilkeillä tuntemattomalle netissä?

Maria

Minä tarkoitin vain ihmetellä näitä ihan samoja lauseita. Tuokin " on paremmin osannut suunnitella..." toistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Ymmärrätkö miten naiivi ja epäkristillinen ajatus on ajatella, ettei uskovaiselle tapahdu mitään huonoa ja Jumala varjelee kaiken parhain päin? Tämä ei ole ollenkaan totta. Ei edes Raamatun mukaan. Raamatun lupaus on, että Jumala huolehtii ihmisen SIELUSTA. Opetuslapsistakin lähes kaikki tapettiin kiduttamalla. 

Mua ei häiritse lapsimäärä vaan tälläiset lauseet "miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse". Kyllä, Jumala siunaa myös ajallista elämää monin tavoin, mutta tuo jo liian pitkälle vedettyä ajattelua. Mitenkäs Jumalan suunnitelmat kaikkien vainoissa tapettujen kristittyjen osalta? Entä niiden elämä, jotka on vakavasti traumatisoituneet vl-yhteisön takia? Jne. Voisitko ajatella asioita vähän laajemmasta perspektiivistä. 

En sanonut missään kohtaa ettei uskovaiselle voi tapahtua mitään huonoa. Päin vastoin, myös koettelemukset tulevat Jumalalta.

Jumalan ajatuksia en minä, eikä kukaan muukaan ihminen osaa tulkita. 
Siksihän kautta aikojen on mietitty miksi Jumala sallii kärsimyksen.

Maria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että itse en siitä päätä. Sen on päättänyt Jumala.

Oletko miettinyt mikä saa sinussa aikaan tuollaisen reaktion, että koet tarpeelliseksi ilkeillä tuntemattomalle netissä?

Maria

Olet kuitenkin harrastanut seksiä oman halusi mukaan, joten. Olet tainnut olla vähän itsekin päättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että itse en siitä päätä. Sen on päättänyt Jumala.

Oletko miettinyt mikä saa sinussa aikaan tuollaisen reaktion, että koet tarpeelliseksi ilkeillä tuntemattomalle netissä?

Maria

Ei ilkeilyä, mutta korjasin vain sinun virheellisen oletuksen, kun väitit "Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?"

Sinun lapsimäärä EI nostata mitään reaktiota, vaan sinun lapsenomaisen suhtautumisesi vl-opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Ymmärrätkö miten naiivi ja epäkristillinen ajatus on ajatella, ettei uskovaiselle tapahdu mitään huonoa ja Jumala varjelee kaiken parhain päin? Tämä ei ole ollenkaan totta. Ei edes Raamatun mukaan. Raamatun lupaus on, että Jumala huolehtii ihmisen SIELUSTA. Opetuslapsistakin lähes kaikki tapettiin kiduttamalla. 

Mua ei häiritse lapsimäärä vaan tälläiset lauseet "miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse". Kyllä, Jumala siunaa myös ajallista elämää monin tavoin, mutta tuo jo liian pitkälle vedettyä ajattelua. Mitenkäs Jumalan suunnitelmat kaikkien vainoissa tapettujen kristittyjen osalta? Entä niiden elämä, jotka on vakavasti traumatisoituneet vl-yhteisön takia? Jne. Voisitko ajatella asioita vähän laajemmasta perspektiivistä. 

En sanonut missään kohtaa ettei uskovaiselle voi tapahtua mitään huonoa. Päin vastoin, myös koettelemukset tulevat Jumalalta.

Jumalan ajatuksia en minä, eikä kukaan muukaan ihminen osaa tulkita. 
Siksihän kautta aikojen on mietitty miksi Jumala sallii kärsimyksen.

Maria

Ei kaikki koettelemukset ole Jumalalta. Jos sun puoliso pettää sua ja aiheuttaa avioliiton kariutumisen niin siinä on kyllä 100% ihmisen aiheuttama koettelemus. Miksikö Jumala sallii kärsimyksen? Entä jos me ollaan valittu syntyä tänne kokemaan tietyt asiat, syystä tai toisesta? Jokainen maksaa sitten pahuudestaan jollain tavoin viimeistään tuolla puolen. Tai ehkä synnytään uudestaan kunnes opitaan mitä on Rakkaus? Ken tietää, totuus on arvoitus kokonaisuudessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on tullut monta sivua viestejä. Viimeisimpänä ilmeisesti mietitty suuren perheen äidin tunnelmia.

Ne on hyvin moninaisia, uskallan väittää että skaala on laaja😅

Välillä väsyttää, olo tuntuu lähes toivottomalta, miten minä riitän, onko meistä tähän? Silti jokainen lapsi (ja nyt jo lapsenlapsetkin) on niin hirmu rakas. Koen ison perheen suurena rikkautena. Ihanaa on myös nähdä kuinka tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Ja kun katsoo taaksepäin, niin huomaa että kaikki on mennyt hyvin, miten paljon paremmin Taivaan Isä on osannut elämäni suunnitella, kuin minä itse.

Minä koen elämäni niin hirmu vapaaksi, kun ruorissa on Jumala eikä minä itse. Voin luottaa että ”kuuliaiset lapset Hän on luvannut siunata” vaikka välillä ”minua hän kurittaa, koska lastaan rakastaa”.

En siis väitä että suuren perheen äiti pääsee helpolla tai nauttii joka hetkestä, mutta mihinkään en osaani vaihtaisi. 
Maria

Ei pahalla mutta olisin mielellään kuullut jotain muuta kuin tätä yleistä vl-puhetta. Sitä paitsi kaikilla ei mene kaikki hyvin, ei vaikka kuinka olisi uskovainen vilpittömällä mielellä. Joten nuo lauseet on hieman typeriä ja loukkaavia niitä kohtaan, jotka kohtaa pahoja vaikeuksia. Lapsiakin kuolee nälkään ja tauteihin, ihmisten pahoihin tekoihin ympäri maailmaa, nämähän on vl-opin mukaan niitä varmimmin uskovia. Silti heille tapahtuu pahoja asioita. 

Mua kiinnostaisi aidot ajatukset. Olisi ihan virkistävää jos joku uskaltaisi omilla kasvoillaan sanoa "en nyt haluaisi uutta raskautta mutta uskon kuitenkin vl-oppiin niin saa tulla uusi lapsi jos on tullakseen". Yms. Surullista että niitä aitoja ajatuksia alkaa kuulla vasta sitten kun elämäntilanne on jostain syystä pahasti eskaloitunut ja ehkä yhteisöstä lähteminenkin tullut vaihtoehdoksi. Se tekee ihmisen psyykelle hyvää jos voi peittelemättä kertoa miltä tuntuu. Salailu ja panttaaminen taas, ne syö ihmisen sisältä päin. 

Ei pahalla, mutta minusta on aika loukkaavaa, että minun omia ajatuksiani väitetään epäaidoiksi. Hämmästyttävä ajatus, että onnellisuus ei voi olla aitoa, mutta onnettomuus on.

Minua vähän säälittää, että täällä monesta viestistä paistaa ettei ole sellaista sydämen sivistystä, jolla voisi kohdata jokaisen ihmisen arvokkaana ja ilman ennakkoluuloja. Ettei yrittäisi olla tietävinään hänen ajatuksiaan, vaan osaisi kuunnella. Sellaiseen olen yrittänyt lapsianikin kasvattaa. Nyt jään ihmettelemään, miten toisen henkilön lapsimäärä voi nostattaa näin suuren reaktion. Mistä se kertoo?

Maria

Sinun lapsimäärääsi ei tiedetä, vain se tiedetään, ettet itse päätä siitä. Eli olet omista asioista päättämisen ulkoistanut lahkolle.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että itse en siitä päätä. Sen on päättänyt Jumala.

Oletko miettinyt mikä saa sinussa aikaan tuollaisen reaktion, että koet tarpeelliseksi ilkeillä tuntemattomalle netissä?

Maria

Olet kuitenkin harrastanut seksiä oman halusi mukaan, joten. Olet tainnut olla vähän itsekin päättämässä.

Jos lapsen syntymään riittäisi seksin harrastaminen, niin lapsettomuutta ei olisi.

Maria