Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

sielunvihollinen ??  Arvostelijat ovat siis pahuuden apureita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän.  Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.

Jos äiti on kotona neljän alle kouluikäisen kanssa, niin jokainen voi kuvitella, että paljonko riittää huomiota ja jaksamista niille  koulusta tuleville koululaisille, jotka jo osaavat itse pukea ja riisua ja ottaa välipalaa ja tehdä läksyt jne.  Ja pitävät elämäänsä normaalina, koska eivät muusta tiedä. En nyt puhu mistään tietystä perheestä vaan yleensä. Ja toki nämäkin lapset pärjäävät niin, että eivät tilastoissa näy. 

 

Mutta käyvät sitten aikuisina  terapiassa purkamassa asiaa, kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. Ja tajuavat, mistä kaikesta ovat jääneet paitsi ja millainen on ns normaali lapsuus. 

- kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. - 

Miksi tämmöinen ulostulo? Kaverisynttärit, iltasatujen lukeminen, sylissä istuminen jne. jne. ovat suuremmassakin perheessä rutiineja. Minä en ymmärrä tätä yleistä negatiivisuutta, mitä useampilapsisten perheiden ympärille tahdotaan luoda. Pahantahtoisuutta se on, ei mitään muuta.

Tämä vanhempien lämmin huomio riippuu paljon vanhemmista. Tiedän esimerkkejä kummastakin ääripäästä niin suurissa kuin pienissäkin perheissä. Olen samaa mieltä siinä, että vaatii jaksamista ja motivaatiota vanhemmilta antaa riittävästi omaa aikaa ja huomiota jokaiselle lapselle, jos on vaikka kymmenen eri-ikäistä lasta. Myös se esiteini ja teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka miten hapuilee tietään kohti itsenäisyyttä.

On helpompaa antaa huomiota eri ikäisille kuin saman ikäisille lapsille.

Ai helppo setviä teinin ihmissuhdeongelmia samalla kun vauva itkee ja taaperolla on kakat housussa? Onnea, olet superihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

sielunvihollinen ??  Arvostelijat ovat siis pahuuden apureita

Pietarille Jeesus sanoi kerran hyvin kovasti:

“Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi.”
(Matt. 16:23)

Tuossa Jeesus ei tarkoittanut, että Pietari olisi kirjaimellisesti Saatana, vaan että Pietarin sanat palvelivat sillä hetkellä vastakkaista tarkoitusta kuin Jumalan tahto.

Siksi jotkut kristityt voivat sanoa, että ihminen toimii “sielunvihollisen apurina”, jos hän tietoisesti houkuttelee uskovia syntiin, pilkkaa uskoa tai yrittää vetää pois kristillisestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Se ’”laaja näkökulma” näyttää olevan sitä, että tyrmätään suurten perheiden vanhemmuus ja puhutaan heistä todella rumasti. 
Eikö ole suorastaan irvokasta, että suurperheitä saa leimata ja haukkua täysin yleistäen? Samaa ei voisi tehdä toisinpäin. 

Minusta täällä on tuonut esiin sitä näkökulmaa, että suurperhe voi olla ihana asia, jos sellaisen on halunnut.  Ja toki sellainen vanhempi voi olla myös vl, tai sitten ei. 

 

Mutta että ei sen pitäisi olla asia, joka lankeaa sille, joka ei sitä halua.  Onko tämäkin sinusta rumasti puhumista? 

 

En ole kuullut koskaan, että kukaan vl olisi asiaa tuolta näkökulmasta kommentoinut, joten haluaisin todella kuulla, mitä ajattelette asiasta. Että onko se niin, että "kyllä jokainen ihminen haluaa suurperheen, ihan turha on muuta väittää" vai että "vaikka ei lainkaan halua suurperhettä, eikä tunne sellaista jaksavansa, niin ei se mitään, silti voi tulla  suurperheen vanhemmaksi, koska "niin on päiväs kuin on voimas" vai miten?  Vilpittömästi ihmettelen. 

Vastaan rehellisesti kysymykseesi omalta kohdaltani. Ajattelin jo lapsena, että haluan lapsia mutta oikein suuri perhe pelotti ja kauhistutti ajatuksena. Naimisiin mentyämme aloimme saada lapsia tiheästi. Olin onnellinen jokaisesta raskaudesta ja lapsesta, mutta tajusin 24-vuotiaana 4 lapsen äitinä, että en jaksa tällaista tahtia. Päätimme aloittaa ehkäisyn käytön, pitkän ja henkisesti raskaan pohdinnan jälkeen. Kun ensimmäiset neljä lastamme olivat vähän kasvaneet, toivoimme vielä lapsia. Saimme vielä kaksi lasta lisää. Sen jälkeen kävin sterilisaatiossa. Eli ei minulta ainakaan onnistunut tuo ihanne siitä että ottaa kaikki lapset vastaan vaikka toki ison perheen äiti olenkin. 6 lasta on kuitenkin eri asia kuin se että emme olisi yhtään rajoittaneet lastentuloa. Pakko oli miettiä omia voimavaroja ja miettiä moneenko lapseen omat voimat riittävät.

Vl-äiti

Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi. Miten arvelet, että uskaltavatko vl-pariskunnat nykyään kuinka usein toimia kuten te puolisosi kanssa toimitte? Kerrot, että teillekin päätös ehkäisystä oli pitkän ja henkisesti raskaan pohdinnan tulos. Tarvitsitteko tai saitteko päätöksenteossa tukea lähipiiriltänne?

Arvelen, että nykyään aika monet käyttävät ainakin välillä ehkäisyä. Minunkin lähipiirissäni on useita vl-aviopareja joilla on tai on joskus ollut ehkäisy käytössä. Mutta kukaan ei ole kevein perustein ottanut ehkäisyä käyttöön eli kyllä se ehkäisyopetus on tiukassa meillä lapsesta asti vl-uskossa olleilla. Toki on myös paljon vl-aviopareja jotka eivät käytä ehkäisyä ja lapsia syntyy joka vuosi. 

Sain kyllä tukea ehkäisypäätöksellemme mm. äidiltäni joka ymmärsi hyvin kun selitin mietintöjämme hänelle. Myös muutamille ystävilleni puhuin ja he ymmärsivät. Kukaan ei ole ikinä tullut meiltä kyselemään tai tuomitsemaan meitä vaikka lapsia ei olekaan syntynyt enää. En tiedä onko jotkut sitä mielessään pohtineet tai paheksuneet mutta kukaan ei ole siitä meille ainakaan päin naamaa tullut sanomaan mitään negatiivista. Mutta ehkäisyn käytön aloittaminen tuntui todella vaikealta ja pelottavaltakin. Ajattelin että Jumala on vihainen meille siitä. Nykyään asia ei enää vaivaa minua ja olen tyytyväinen ratkaisuumme.

Edellinen viesti siis siltä samalta vl-äidiltä.

"tietoisesti houkuttelee uskovia syntiin, pilkkaa uskoa tai yrittää vetää pois kristillisestä elämästä"

Äärimmäinen ehkäisykielto voi olla samaa. Siinä on kyse sen luokan kovuudesta ollut naisia kohtaan, että en tiedä miten ihminen voi olla uskovainen tai hyvällä omallatunnolla. Rikotaan ihmisiä. Ja kun ihmistä ihmisten taholta rikotaan niin voi tosiaan käydä uskominen vaikeaksi. 

Matteus 23: Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.

Täällä yksi toinen vl äiti joka on ottanut ehkäisyn käyttöön. Meillä on 4 lasta syntynyt viiden vuoden sisällä. Kolmannen lapsen jälkeen mietin ehkäisyä, mutten siitä vielä miehelle puhunut mitään kun halusin ensin omassa päässä miettiä ja kuulostella omia tuntemuksia asian suhteen. Päätin että annetaan vielä seuraavan lapsen tulla jos on tullakseen. Neljännen lapsen syntymän jälkeen juteltiin miehen kanssa asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että on koko perheen kannalta parasta että meidän perheeseen ei tule nyt ainakaan tässä vaiheessa enempää lapsia. Haluamme kyllä lisää, mutta nyt on tärkeintä että molemmat saavat pienen hengähdyksen vauva-ajan haasteista ja keräävät voimavaroja tulevaisuuteen. Muutaman perheenjäsenen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä. Jos meidän vauvat olisi olleet tyytyväisiä enkä olisi sairastanu kahdesti synnytyksen jälkeistä masennusta, olisin kyllä mielellään luottanut Jumalan suunnitelmaan lapsimäärästä. Tiedän että osa lestadiolaisista on edelleen tiukasti sitä mieltä että Jumala antaa voimia sen mukaan miten niitä tarvii ja meidänkin olisi pitänyt luottaa Jumalan huolenpitoon, mutta moni varsinkin meistä nuoremman sukupolven vl on sitä mieltä, että ehkäisy on sairauden hoitoa siinä missä muukin, kun kyse on jaksamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen vl äiti joka on ottanut ehkäisyn käyttöön. Meillä on 4 lasta syntynyt viiden vuoden sisällä. Kolmannen lapsen jälkeen mietin ehkäisyä, mutten siitä vielä miehelle puhunut mitään kun halusin ensin omassa päässä miettiä ja kuulostella omia tuntemuksia asian suhteen. Päätin että annetaan vielä seuraavan lapsen tulla jos on tullakseen. Neljännen lapsen syntymän jälkeen juteltiin miehen kanssa asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että on koko perheen kannalta parasta että meidän perheeseen ei tule nyt ainakaan tässä vaiheessa enempää lapsia. Haluamme kyllä lisää, mutta nyt on tärkeintä että molemmat saavat pienen hengähdyksen vauva-ajan haasteista ja keräävät voimavaroja tulevaisuuteen. Muutaman perheenjäsenen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä. Jos meidän vauvat olisi olleet tyytyväisiä enkä olisi sairastanu kahdesti synnytyksen jälkeistä masennusta, olisin kyllä mielellään luottanut Jumalan suunnitelmaan lapsimäärästä. Tiedän että osa lestadiolaisista on edelleen tiukasti sitä mieltä että Jumala antaa voimia sen mukaan miten niitä tarvii ja meidänkin olisi pitänyt luottaa Jumalan huolenpitoon, mutta moni varsinkin meistä nuoremman sukupolven vl on sitä mieltä, että ehkäisy on sairauden hoitoa siinä missä muukin, kun kyse on jaksamisesta.

Iso, iso kiitos teille vläidit. Näillä kertomuksillanne voi olla joillekin tosi iso merkitys. 

Tarkoittaako se nimimerkki - Vl että "Vailla lempeyttä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

sielunvihollinen ??  Arvostelijat ovat siis pahuuden apureita

Pietarille Jeesus sanoi kerran hyvin kovasti:

“Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi.”
(Matt. 16:23)

Tuossa Jeesus ei tarkoittanut, että Pietari olisi kirjaimellisesti Saatana, vaan että Pietarin sanat palvelivat sillä hetkellä vastakkaista tarkoitusta kuin Jumalan tahto.

Siksi jotkut kristityt voivat sanoa, että ihminen toimii “sielunvihollisen apurina”, jos hän tietoisesti houkuttelee uskovia syntiin, pilkkaa uskoa tai yrittää vetää pois kristillisestä elämästä.

Suom huom! Tässä " kristityt" = vanhoillislestadiolaiset. Ovat senkin termin omineet koskemaan vain heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen vl äiti joka on ottanut ehkäisyn käyttöön. Meillä on 4 lasta syntynyt viiden vuoden sisällä. Kolmannen lapsen jälkeen mietin ehkäisyä, mutten siitä vielä miehelle puhunut mitään kun halusin ensin omassa päässä miettiä ja kuulostella omia tuntemuksia asian suhteen. Päätin että annetaan vielä seuraavan lapsen tulla jos on tullakseen. Neljännen lapsen syntymän jälkeen juteltiin miehen kanssa asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että on koko perheen kannalta parasta että meidän perheeseen ei tule nyt ainakaan tässä vaiheessa enempää lapsia. Haluamme kyllä lisää, mutta nyt on tärkeintä että molemmat saavat pienen hengähdyksen vauva-ajan haasteista ja keräävät voimavaroja tulevaisuuteen. Muutaman perheenjäsenen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja ovat olleet erittäin ymmärtäväisiä. Jos meidän vauvat olisi olleet tyytyväisiä enkä olisi sairastanu kahdesti synnytyksen jälkeistä masennusta, olisin kyllä mielellään luottanut Jumalan suunnitelmaan lapsimäärästä. Tiedän että osa lestadiolaisista on edelleen tiukasti sitä mieltä että Jumala antaa voimia sen mukaan miten niitä tarvii ja meidänkin olisi pitänyt luottaa Jumalan huolenpitoon, mutta moni varsinkin meistä nuoremman sukupolven vl on sitä mieltä, että ehkäisy on sairauden hoitoa siinä missä muukin, kun kyse on jaksamisesta.

Kiitos <3