Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Joku kohta kommentoi, että ei kuulu aiheeseen, mutta kirjoitan silti. Joudun tässä seuraamaan osittain sivusta, osittain osallisena uusperheen syntymistä. Kyllä on lasten osalta kivulias prosessi. Toisilleen ventovieraiden ihmisten pitää alkaa äitipuoleksi, isäpuoleksi, mummupuoliksi, pappapuoliksi, serkkupuoliksi. Lapset oireilevat eivätkä hyväksy tilannetta. Bonuslapsiksi nimittäminen ei auta lasten tilannetta. Olen perehtynyt nyt pakosta aiheeseen ja useampi asiantuntija toteaa, että voi viedä neljä vuotta, jopa enemmänkin, ennen kuin tilanne tasaantuu. Lisäksi uusperheistä muodostuu usein suurperheitä, kun molemmilla osapuolilla on omat lapset entisistä suhteistaan ja usein vielä ainakin yksi yhteinen. Näiden perheiden - varsinkin lasten - jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Sivusta kommentoin, kun teen töitä myös uusperheiden kanssa.

Joskus on todella kipeitä tilanteita, kun uusperheissä lapset ovat epätasa-arvoisessa asetelmassa. On sun, mun ja meidän lapset. Pahimmillaan aiempien liittojen lapset jäävät sivuun tai heittopusseiksi, kun uusperheen vanhemmat pitävät yhteistä/yhteisiä lapsiaan arvokkaampina kuin aiemmasta liitosta muistuttavia lapsia.

Ja kukaanhan ei koskaan puhu somessa tai julkisesti, miten vanhempien ero on voinut olla lapsille todella repivä asia, josta ei ole päästy yli. Aina vain hehkutetaan vanhemman uutta parisuhdetta ja uutta onnea. Todellisuudessa lasten kokemus erosta (ja uusperheestä) voi olla hyvin erilainen.

En ole vl, mutta olen lukenut aiheesta paljon ja jutellut v-lestadiolaisten kanssa. Minä ymmärrän, että kysymys ehkäisystä ei ole yksinkertainen kaikille liikkeeseen kuuluville. Ymmärrän senkin, että osa haluaa olla käyttämättä ehkäisyä. Kaikille kysymys ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

Enemmän olenkin huolissani heistä, joilla ei ole mahdollisuutta keskustella turvallisesti siitä, mitä asiasta ajattelee. Kaikilla ei ole ymmärtävää lähipiiriä, osalla lähipiiri voi olla pieni. Jos on itse pohtinut arasti mielessään ehkäisyn mahdollisuutta ja päättänyt ottaa asian esille puolison, hyvän ystävän tai vaikka oman vanhemman kanssa. Reaktio ei aina ole ymmärtävä, vaan reaktio voi olla hyvinkin tyly "kyllä Jumala voimat antaa/sielunvihollinen siellä sinua viekoittelee, kun edes mietit tuollaista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kohta kommentoi, että ei kuulu aiheeseen, mutta kirjoitan silti. Joudun tässä seuraamaan osittain sivusta, osittain osallisena uusperheen syntymistä. Kyllä on lasten osalta kivulias prosessi. Toisilleen ventovieraiden ihmisten pitää alkaa äitipuoleksi, isäpuoleksi, mummupuoliksi, pappapuoliksi, serkkupuoliksi. Lapset oireilevat eivätkä hyväksy tilannetta. Bonuslapsiksi nimittäminen ei auta lasten tilannetta. Olen perehtynyt nyt pakosta aiheeseen ja useampi asiantuntija toteaa, että voi viedä neljä vuotta, jopa enemmänkin, ennen kuin tilanne tasaantuu. Lisäksi uusperheistä muodostuu usein suurperheitä, kun molemmilla osapuolilla on omat lapset entisistä suhteistaan ja usein vielä ainakin yksi yhteinen. Näiden perheiden - varsinkin lasten - jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Sivusta kommentoin, kun teen töitä myös uusperheiden kanssa.

Joskus on todella kipeitä tilanteita, kun uusperheissä lapset ovat epätasa-arvoisessa asetelmassa. On sun, mun ja meidän lapset. Pahimmillaan aiempien liittojen lapset jäävät sivuun tai heittopusseiksi, kun uusperheen vanhemmat pitävät yhteistä/yhteisiä lapsiaan arvokkaampina kuin aiemmasta liitosta muistuttavia lapsia.

Ja kukaanhan ei koskaan puhu somessa tai julkisesti, miten vanhempien ero on voinut olla lapsille todella repivä asia, josta ei ole päästy yli. Aina vain hehkutetaan vanhemman uutta parisuhdetta ja uutta onnea. Todellisuudessa lasten kokemus erosta (ja uusperheestä) voi olla hyvin erilainen.

Tämä. Itse olen tehnyt päätöksen, että jos jäisin leskeksi, haluaisin elää kahdestaan lapseni kanssa. En näe mitään syytä, miksi jonkun pitäisi muuttaa kotiimme. On lopulta lyhyt aika, että lapsi kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole vl, mutta olen lukenut aiheesta paljon ja jutellut v-lestadiolaisten kanssa. Minä ymmärrän, että kysymys ehkäisystä ei ole yksinkertainen kaikille liikkeeseen kuuluville. Ymmärrän senkin, että osa haluaa olla käyttämättä ehkäisyä. Kaikille kysymys ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

Enemmän olenkin huolissani heistä, joilla ei ole mahdollisuutta keskustella turvallisesti siitä, mitä asiasta ajattelee. Kaikilla ei ole ymmärtävää lähipiiriä, osalla lähipiiri voi olla pieni. Jos on itse pohtinut arasti mielessään ehkäisyn mahdollisuutta ja päättänyt ottaa asian esille puolison, hyvän ystävän tai vaikka oman vanhemman kanssa. Reaktio ei aina ole ymmärtävä, vaan reaktio voi olla hyvinkin tyly "kyllä Jumala voimat antaa/sielunvihollinen siellä sinua viekoittelee, kun edes mietit tuollaista". 

Miksi tuntuu, että kirjoitat tänne joka päivä? Teksti on niin tutun tuntuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vl, mutta olen lukenut aiheesta paljon ja jutellut v-lestadiolaisten kanssa. Minä ymmärrän, että kysymys ehkäisystä ei ole yksinkertainen kaikille liikkeeseen kuuluville. Ymmärrän senkin, että osa haluaa olla käyttämättä ehkäisyä. Kaikille kysymys ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

Enemmän olenkin huolissani heistä, joilla ei ole mahdollisuutta keskustella turvallisesti siitä, mitä asiasta ajattelee. Kaikilla ei ole ymmärtävää lähipiiriä, osalla lähipiiri voi olla pieni. Jos on itse pohtinut arasti mielessään ehkäisyn mahdollisuutta ja päättänyt ottaa asian esille puolison, hyvän ystävän tai vaikka oman vanhemman kanssa. Reaktio ei aina ole ymmärtävä, vaan reaktio voi olla hyvinkin tyly "kyllä Jumala voimat antaa/sielunvihollinen siellä sinua viekoittelee, kun edes mietit tuollaista". 

Miksi tuntuu, että kirjoitat tänne joka päivä? Teksti on niin tutun tuntuista. 

Täällä on pakko sanoa olevansa ei-vl, koska muuten tulkitaan, että olen vl, jos sanon jotain puolustavaa.

Minun on vaikea ymmärtää: miksi parit eivät pidättäydy seksistä, jos voimat lasten kanssa ovat vähissä? Ei meilläkään peitto usein heilu, kun pikkulapsiarki, työt ja muut kiireet väsyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vl, mutta olen lukenut aiheesta paljon ja jutellut v-lestadiolaisten kanssa. Minä ymmärrän, että kysymys ehkäisystä ei ole yksinkertainen kaikille liikkeeseen kuuluville. Ymmärrän senkin, että osa haluaa olla käyttämättä ehkäisyä. Kaikille kysymys ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

Enemmän olenkin huolissani heistä, joilla ei ole mahdollisuutta keskustella turvallisesti siitä, mitä asiasta ajattelee. Kaikilla ei ole ymmärtävää lähipiiriä, osalla lähipiiri voi olla pieni. Jos on itse pohtinut arasti mielessään ehkäisyn mahdollisuutta ja päättänyt ottaa asian esille puolison, hyvän ystävän tai vaikka oman vanhemman kanssa. Reaktio ei aina ole ymmärtävä, vaan reaktio voi olla hyvinkin tyly "kyllä Jumala voimat antaa/sielunvihollinen siellä sinua viekoittelee, kun edes mietit tuollaista". 

Miksi tuntuu, että kirjoitat tänne joka päivä? Teksti on niin tutun tuntuista. 

Täällä on pakko sanoa olevansa ei-vl, koska muuten tulkitaan, että olen vl, jos sanon jotain puolustavaa.

Tuota alkua en edes ajatellut. Mutta kirjoitat todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää: miksi parit eivät pidättäydy seksistä, jos voimat lasten kanssa ovat vähissä? Ei meilläkään peitto usein heilu, kun pikkulapsiarki, työt ja muut kiireet väsyttävät.

Eli pitäisi lopettaa kokonaan? Miksi, jos on mieluisempia vaihtoehtoja?

Tuosta Riikan blogista vielä. Miksi pitää päästää asiat siihen pisteeseen, että ollaan selvästi uupumassa? Sitähän se on, kun itkettää ja kykenee vain välillä lähtemään ulos lasten kanssa.

Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, että en tiedä yhtään liikkeestä lähtenyttä, joka olisi lähtönsä jälkeen halunnut perustaa hyvin suuren perheen. Tuntemillani ex-lestadiolaisilla on useimmilla 3 lasta, jotka on saatu kohtuullisen nuorena. Kertoohan sekin jostakin, että omalla päätöksellä näitä todella isoja perheitä ei ole, vaan pienempi lapsiluku riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää: miksi parit eivät pidättäydy seksistä, jos voimat lasten kanssa ovat vähissä? Ei meilläkään peitto usein heilu, kun pikkulapsiarki, työt ja muut kiireet väsyttävät.

Eli pitäisi lopettaa kokonaan? Miksi, jos on mieluisempia vaihtoehtoja?

Kai sitä seksiä voisi harrastaa harvemmin/pitää vaikka muutaman kuukauden taukoa. Ja on sitä sellaistakin avioseksiä, josta ei tule raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää: miksi parit eivät pidättäydy seksistä, jos voimat lasten kanssa ovat vähissä? Ei meilläkään peitto usein heilu, kun pikkulapsiarki, työt ja muut kiireet väsyttävät.

Eli pitäisi lopettaa kokonaan? Miksi, jos on mieluisempia vaihtoehtoja?

Sääli, että varmat päivät on vl-pareilta kielletty. Toimi meillä hyvin ja lopulta kuukauden aikana oli vain lyhyt aika, jolloin pidättäydyttiin seksistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on vaan surullista, ettei tällänen ankara uskonnollinen oppi ota huomioon millään tavalla ihmisten välisiä temperamenttieroja, luonteenpiirteitä, hermostollista erilaisuutta jne. Suurperhe erityisherkälle (hermostollinen ominaisuus) introvertille (synnynnäinen ominaisuus) on aika paljon rankempi homma kuin suurpiirteiselle ei-herkälle ekstrovertille. Puhumattakaan muista lukuisista asioista, jotka vaikuttaa näihin. 

Niin on päiväs kuin on voimas ja kellekkään ei anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää: miksi parit eivät pidättäydy seksistä, jos voimat lasten kanssa ovat vähissä? Ei meilläkään peitto usein heilu, kun pikkulapsiarki, työt ja muut kiireet väsyttävät.

Eli pitäisi lopettaa kokonaan? Miksi, jos on mieluisempia vaihtoehtoja?

Sääli, että varmat päivät on vl-pareilta kielletty. Toimi meillä hyvin ja lopulta kuukauden aikana oli vain lyhyt aika, jolloin pidättäydyttiin seksistä. 

Et voi ehkä koskaan ymmärtää sitä, että uskovaiselta ei ole mitään kielletty.

Asia on niin, että sitä joko luottaa Jumalaan tai ei luota. Ihan sama mitkä on ne tavat, joilla sen epäluottamuksen ilmaisee.

Uskovainen kokee huonoa omaatuntoa, jos ei jaksa luottaa Taivaan Isään.

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on vaan surullista, ettei tällänen ankara uskonnollinen oppi ota huomioon millään tavalla ihmisten välisiä temperamenttieroja, luonteenpiirteitä, hermostollista erilaisuutta jne. Suurperhe erityisherkälle (hermostollinen ominaisuus) introvertille (synnynnäinen ominaisuus) on aika paljon rankempi homma kuin suurpiirteiselle ei-herkälle ekstrovertille. Puhumattakaan muista lukuisista asioista, jotka vaikuttaa näihin. 

Niin on päiväs kuin on voimas ja kellekkään ei anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa.

Olikos tämä jotain mustaa huumoria? "Kellekään ei anneta..." Paitsi, että annetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Riikan blogista vielä. Miksi pitää päästää asiat siihen pisteeseen, että ollaan selvästi uupumassa? Sitähän se on, kun itkettää ja kykenee vain välillä lähtemään ulos lasten kanssa.

Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, että en tiedä yhtään liikkeestä lähtenyttä, joka olisi lähtönsä jälkeen halunnut perustaa hyvin suuren perheen. Tuntemillani ex-lestadiolaisilla on useimmilla 3 lasta, jotka on saatu kohtuullisen nuorena. Kertoohan sekin jostakin, että omalla päätöksellä näitä todella isoja perheitä ei ole, vaan pienempi lapsiluku riittää.

Tai ylipäätään on hyvin harvinaista, että kukaan ehdoin tahdoin haluaisi kovin montaa lasta. Niinhän se menee kehitysmaissakin, että mitä enemmän koulutusta ja tulevaisuudenuskoa ja sosiaaliturvaa ja elintasoa, niin sitä pienempiä ovat perheet. 

On myös ikävää, että suurperheen äideille ei mitään myötätuntoa heru. Yhden tai kahden lapsen äiti voi valittaa huonosti nukuttuja öitä tai väsymystä ilman että hänelle sanotaan, että olisit jättänyt lapsesi tekemättä tai kutsuttu aivopestyksi. Tai sanottu, että lapset tulevat purkamaan surkeaa lapsuuttaan aikuisena terapeutilla. Kaikki tämä tietämättä mitään perheestä.

Mitäpä luulette, auttaako ketään äitiä loukkaavat kommentit? Luuleeko joku, että joku vl-äiti luopuu uskostaan siksi, että täällä esitetään mitä uskomattomampia väitteitä huonosta vanhemmuudesta ja vaikka mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Riikan blogista vielä. Miksi pitää päästää asiat siihen pisteeseen, että ollaan selvästi uupumassa? Sitähän se on, kun itkettää ja kykenee vain välillä lähtemään ulos lasten kanssa.

Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, että en tiedä yhtään liikkeestä lähtenyttä, joka olisi lähtönsä jälkeen halunnut perustaa hyvin suuren perheen. Tuntemillani ex-lestadiolaisilla on useimmilla 3 lasta, jotka on saatu kohtuullisen nuorena. Kertoohan sekin jostakin, että omalla päätöksellä näitä todella isoja perheitä ei ole, vaan pienempi lapsiluku riittää.

Tai ylipäätään on hyvin harvinaista, että kukaan ehdoin tahdoin haluaisi kovin montaa lasta. Niinhän se menee kehitysmaissakin, että mitä enemmän koulutusta ja tulevaisuudenuskoa ja sosiaaliturvaa ja elintasoa, niin sitä pienempiä ovat perheet. 

Yhtä hyvin voi kyllä todeta, että useampi jää ilman toivottua lapsilukua kuin toisinpäin. Kuitenkaan siitä ei nouse porua, että yleisesti ottaen ihmiset saavat vähemmän lapsia kuin haluavat. Kuinka paljon uhraamme ajatuksia sille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Se ’”laaja näkökulma” näyttää olevan sitä, että tyrmätään suurten perheiden vanhemmuus ja puhutaan heistä todella rumasti. 
Eikö ole suorastaan irvokasta, että suurperheitä saa leimata ja haukkua täysin yleistäen? Samaa ei voisi tehdä toisinpäin.