Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Eli on asiallista puhua hänestä mutta ei ole asiallista mainita myönteisesti toista vl-perhettä? Osaatko selittää eron? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Perheenäidin kohdalla keskustelussa mm. tytöteltiin häntä ja oli vieläkin asiattomampaa kommentointia, jota voi jokainen itse käydä lukemassa, niin ei tarvitse toistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Perheenäidin kohdalla keskustelussa mm. tytöteltiin häntä ja oli vieläkin asiattomampaa kommentointia, jota voi jokainen itse käydä lukemassa, niin ei tarvitse toistaa.

Minkä ikäistä voi kutsua tytöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Perheenäidin kohdalla keskustelussa mm. tytöteltiin häntä ja oli vieläkin asiattomampaa kommentointia, jota voi jokainen itse käydä lukemassa, niin ei tarvitse toistaa.

Jääkö koskaan yksikään viesti lukematta ja uhriutumatta siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Perheenäidin kohdalla keskustelussa mm. tytöteltiin häntä ja oli vieläkin asiattomampaa kommentointia, jota voi jokainen itse käydä lukemassa, niin ei tarvitse toistaa.

Minkä ikäistä voi kutsua tytöksi?

Lasta ja nuorta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Se ’”laaja näkökulma” näyttää olevan sitä, että tyrmätään suurten perheiden vanhemmuus ja puhutaan heistä todella rumasti. 
Eikö ole suorastaan irvokasta, että suurperheitä saa leimata ja haukkua täysin yleistäen? Samaa ei voisi tehdä toisinpäin. 

Minusta täällä on tuonut esiin sitä näkökulmaa, että suurperhe voi olla ihana asia, jos sellaisen on halunnut.  Ja toki sellainen vanhempi voi olla myös vl, tai sitten ei. 

 

Mutta että ei sen pitäisi olla asia, joka lankeaa sille, joka ei sitä halua.  Onko tämäkin sinusta rumasti puhumista? 

 

En ole kuullut koskaan, että kukaan vl olisi asiaa tuolta näkökulmasta kommentoinut, joten haluaisin todella kuulla, mitä ajattelette asiasta. Että onko se niin, että "kyllä jokainen ihminen haluaa suurperheen, ihan turha on muuta väittää" vai että "vaikka ei lainkaan halua suurperhettä, eikä tunne sellaista jaksavansa, niin ei se mitään, silti voi tulla  suurperheen vanhemmaksi, koska "niin on päiväs kuin on voimas" vai miten?  Vilpittömästi ihmettelen. 

Ensinnäkin: kukaan ei voi tietää minkä kokoisen perheen kanssa pärjäilee hyvin, jos ei ole kokemusta noista erikokoisista perheistä. Minä tiedän miten pärjään 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9 lapsen kanssa. Voin sanoa että ekan kanssa oli välillä tosi tiukkaa, samoin silloin kun syntyi kolmas. Sen jälkeen on ollut koko ajan helpompaa johtuen siitä, että kaikki ne taidot joita tarvitsee lapsiperheen arjessa, olivat kehittyneet molemmilla vanhemmilla.

2 lapsen äiti ei voi tietää miten hän pärjäisi 8 lapsen kanssa, koska sitä kokemusta ei hänellä ole. Voi vain arvailla.

Jos uskovainen kokee, ettei halua yhtään lapsia, se on hänen ristinsä ja hän jääköön naimattomaksi. Tai sitten luottaa, että voimat riittävät Jumalan avulla, menee naimisiin ja saa tai ei saa lapsia. Sitäkään ei etukäteen voi tietää saako. Yleensä lapset syntyvät yksi kerrallaan ja yli 10-vuotiaita saa kovin harvoin syliin houkuteltua. Eli syleihin mahtuu kyllä ja kainaloihin lisää.

Jos ei halua lapsia, jääköön naimattomaksi?? Tätä juuri tarkoitin aika monta sivua sitten, kun ihmettelin vl puusilmäistä käsitystä seksuaalisuudesta. Heille seksuaalisuus = veitikka römpsään. Mitään muutahan ei voi siis olla. 

Eivätkä läheskään kaikki edes ole seksuaalisia vaan osa on aseksuaalisia. Pari voi olla naimisissa olematta kertaakaan yhdynnässä mutta silti "toteuttaen seksuaalisuutta". Ihmetyttää tämä yhdyntäs*ksin yksinvalta ja korostus.

Vierailija kirjoitti:

Miehen nautinto, naisen kärsimys. Vuosikymmeniä.

Tämä on parasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta Riikan blogista vielä. Miksi pitää päästää asiat siihen pisteeseen, että ollaan selvästi uupumassa? Sitähän se on, kun itkettää ja kykenee vain välillä lähtemään ulos lasten kanssa.

Sekin on mielenkiintoinen ilmiö, että en tiedä yhtään liikkeestä lähtenyttä, joka olisi lähtönsä jälkeen halunnut perustaa hyvin suuren perheen. Tuntemillani ex-lestadiolaisilla on useimmilla 3 lasta, jotka on saatu kohtuullisen nuorena. Kertoohan sekin jostakin, että omalla päätöksellä näitä todella isoja perheitä ei ole, vaan pienempi lapsiluku riittää.

Tai ylipäätään on hyvin harvinaista, että kukaan ehdoin tahdoin haluaisi kovin montaa lasta. Niinhän se menee kehitysmaissakin, että mitä enemmän koulutusta ja tulevaisuudenuskoa ja sosiaaliturvaa ja elintasoa, niin sitä pienempiä ovat perheet. 

Yhtä hyvin voi kyllä todeta, että useampi jää ilman toivottua lapsilukua kuin toisinpäin. Kuitenkaan siitä ei nouse porua, että yleisesti ottaen ihmiset saavat vähemmän lapsia kuin haluavat. Kuinka paljon uhraamme ajatuksia sille? 

Tätähän on paljon ollut viime aikoinakin uutisissa, että moni toivoisi enemmän lapsia, mutta eri syistä ei saa / uskalla tai voi hankkia. Kyllä moni toivoo useampaakin lasta.

Joku pohti sitä, etteivät vl-yhteisöstä eronneet halua suuria perheitä. Voisi kuvitella, että nämä eronneet ovat ehkä lähteneetkin juuri siksi, ettei tuo suuri perhe tunnu omalta? Silti tiedän monia ei-vl -ihmisiä, jotka ovat aidosti halunneet suuria perheitä ja lapset ovat olleet toivottuja ja odotettuja, vaikka heitä onkin useita. Ehkä se "pakko" vain tuntuu toisista pahalta, eikä kyse ole lasten lukumäärästä itsessään. 

Olen itsekin varttunut nykykriteereillä katsoen suurperheessä, meitä on kuusi sisarusta (ei vl-perhe, ihan "tavallinen" keskiluokkainen perhe) ja perheemme on ollut aina läheinen ja välittävä, olemme tehneet paljon kivaa yhdessä niin lapsuusaikana kuin nyt keski-ikäisinä, kun meillä on omat perheet. Tuolloin se ei ollut mitenkään harvinaista eikä liittynyt läheskään kaikilla uskontoon ainakaan alueella, missä asuimme (ei pohjoisessa). 

Olen kokenut sen puolen suurperheestä, että olen syntynyt vanhemmilleni toivottuna, samoin sisarukseni. Emme ole syntyneet peräjälkeen vaan ikäeroa on jokaisen välillä, ja vanhemmat ovat huolehtineet siitä, että jokainen on saanut omaa aikaa vanhempien kanssa, huomiota, syliä ja rakkautta. Perheessä ei käytetty päihteitä eikä ollut väkivaltaa, enkä vanhimpana lapsena joutunut "pikkuäidiksi" nuoremmille. Sisarussuhteet ovat olleet tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmissuhteita elämässäni ystävien ohella. Lapsirakkaus ja perheen arvo on periytynyt meille kaikille, lapsia on eri määriä kullakin, mutta useampia kaikilla. 

Haluan tällä muistuttaa sitä, että suurperhe itsessään ei ole huono asia ja lestadiolaisperheissäkin varmasti on myös onnellisia perheitä, joissa kaikki voivat hyvin, vaikka olisi toistakymmentä lastakin. Ongelma on minun mielestäni siinä, että on myös niitä, joilla eivät voimavarat riitä, mutta jäädään ilman todellista tukea. Silloin on varmasti vaikea jaksaa muuta kuin pakon edessä selviytymisen verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän.  Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.

Jos äiti on kotona neljän alle kouluikäisen kanssa, niin jokainen voi kuvitella, että paljonko riittää huomiota ja jaksamista niille  koulusta tuleville koululaisille, jotka jo osaavat itse pukea ja riisua ja ottaa välipalaa ja tehdä läksyt jne.  Ja pitävät elämäänsä normaalina, koska eivät muusta tiedä. En nyt puhu mistään tietystä perheestä vaan yleensä. Ja toki nämäkin lapset pärjäävät niin, että eivät tilastoissa näy. 

 

Mutta käyvät sitten aikuisina  terapiassa purkamassa asiaa, kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. Ja tajuavat, mistä kaikesta ovat jääneet paitsi ja millainen on ns normaali lapsuus. 

- kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. - 

Miksi tämmöinen ulostulo? Kaverisynttärit, iltasatujen lukeminen, sylissä istuminen jne. jne. ovat suuremmassakin perheessä rutiineja. Minä en ymmärrä tätä yleistä negatiivisuutta, mitä useampilapsisten perheiden ympärille tahdotaan luoda. Pahantahtoisuutta se on, ei mitään muuta.

Tämä vanhempien lämmin huomio riippuu paljon vanhemmista. Tiedän esimerkkejä kummastakin ääripäästä niin suurissa kuin pienissäkin perheissä. Olen samaa mieltä siinä, että vaatii jaksamista ja motivaatiota vanhemmilta antaa riittävästi omaa aikaa ja huomiota jokaiselle lapselle, jos on vaikka kymmenen eri-ikäistä lasta. Myös se esiteini ja teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka miten hapuilee tietään kohti itsenäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus olla negatiivinen, mutta jos ajatellaan vaikka tuota blogistin tilannetta niin se tilanne, että on 4 alle kouluikäistä, niin sehän jatkuu monissa perheissä vuosikausia. Jos se on yhtä selviytymistaistelua niin ehkä itse heräisin ajattelemaan, onko ihmiselle kenties annettu muukin tarkoitus elämässä kuin "kasvatustehtävä". Koska helposti tuossa tilanteessa käy niin, että se kasvatustehtävä täyttää koko elämän.  Jos asiasta tykkää niin hienoa, moni vaan toivoo muitakin asioita.

Jos äiti on kotona neljän alle kouluikäisen kanssa, niin jokainen voi kuvitella, että paljonko riittää huomiota ja jaksamista niille  koulusta tuleville koululaisille, jotka jo osaavat itse pukea ja riisua ja ottaa välipalaa ja tehdä läksyt jne.  Ja pitävät elämäänsä normaalina, koska eivät muusta tiedä. En nyt puhu mistään tietystä perheestä vaan yleensä. Ja toki nämäkin lapset pärjäävät niin, että eivät tilastoissa näy. 

 

Mutta käyvät sitten aikuisina  terapiassa purkamassa asiaa, kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. Ja tajuavat, mistä kaikesta ovat jääneet paitsi ja millainen on ns normaali lapsuus. 

- kun myöhemmin aikuisina tajuavat, että hyvänen aika, joiltain on kyselty läksyt,  joillekin on luettu iltasatuja vielä pitkään, on istuttu sylissä, oltu huomion kohteen, on järjestetty kaverisynttäreitä, on käyty ihan kahdestaan äidin kanssa jossain, ei ole tarvinnut opetella itse pärjäämään ja olla äidin pikku apulainen  jo ihan pienestä jne. - 

Miksi tämmöinen ulostulo? Kaverisynttärit, iltasatujen lukeminen, sylissä istuminen jne. jne. ovat suuremmassakin perheessä rutiineja. Minä en ymmärrä tätä yleistä negatiivisuutta, mitä useampilapsisten perheiden ympärille tahdotaan luoda. Pahantahtoisuutta se on, ei mitään muuta.

Tämä vanhempien lämmin huomio riippuu paljon vanhemmista. Tiedän esimerkkejä kummastakin ääripäästä niin suurissa kuin pienissäkin perheissä. Olen samaa mieltä siinä, että vaatii jaksamista ja motivaatiota vanhemmilta antaa riittävästi omaa aikaa ja huomiota jokaiselle lapselle, jos on vaikka kymmenen eri-ikäistä lasta. Myös se esiteini ja teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka miten hapuilee tietään kohti itsenäisyyttä.

On helpompaa antaa huomiota eri ikäisille kuin saman ikäisille lapsille.

Monet ei saa haluamaansa lapsimäärää koska lastenteko aloitetaan myöhään, usein yli 30v, monesti jopa lähempänä 40v. Harvassa on ne parit, jotka alkaa yrittämään 20v ja sitten valittavat kun ei saatu kuin yksi lapsi. Suurin osa ei taida haluta edelleenkään lapsia alle 30v, ei ainakaan montaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdoton ja periaatteellinen kieltäytyminen lapsista voi kertoa asenteesta, joka ei ole sopusoinnussa Raamatun näkemyksen kanssa:

Jumala antaa ihmiselle luomisessa tehtävän jatkaa elämää:
“Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää.” (1. Moos. 1)

Lapset kuvataan siunauksena, palkkana ja ilon aiheena, ei ensisijaisesti rasitteena.
Psalmissa 127 sanotaan:
“Lapset ovat Herran lahja.”

Vanhan testamentin maailmassa lapsettomuus kuvataan usein suruna tai puutteena, ei ihannetilana. Esimerkiksi Hanna ja Elisabet kärsivät lapsettomuudesta ja rukoilevat lasta.

 

On erotettava tilanteet:

“Emme voi saada lapsia”
— esimerkiksi terveyden tai iän vuoksi.

“Emme halua koskaan lapsia, koska emme halua että elämässämme olisi lapsia.”
— tämä on ongelmallisempi hengellinen asenne.

Ajatus ei siis ole, että jokainen lapseton avioliitto olisi väärä, vaan että kristityn olisi hyvä varoa suhtautumasta uuteen elämään lähtökohtaisesti torjuvasti tai halveksivasti.

Paitsi edelleen, sekä Jeesus että Paavali suositteli naimattomuutta jos sen kykenee valitsemaan. Joten…

Vierailija kirjoitti:

Monet ei saa haluamaansa lapsimäärää koska lastenteko aloitetaan myöhään, usein yli 30v, monesti jopa lähempänä 40v. Harvassa on ne parit, jotka alkaa yrittämään 20v ja sitten valittavat kun ei saatu kuin yksi lapsi. Suurin osa ei taida haluta edelleenkään lapsia alle 30v, ei ainakaan montaa.

Moni varmasti haluaa, varsinkin moni nainen haluaisi äidiksi aiemmin, mutta nykykulttuuri ei rohkaise saamaan lapsia nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

Sielunvihollisen apulaiseksi? Mitä mä just luin? Että jos keskustelen ehkäisystä olen joku saat...n kätyri? Tämäkö sitten on asiallista kommentointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei saa haluamaansa lapsimäärää koska lastenteko aloitetaan myöhään, usein yli 30v, monesti jopa lähempänä 40v. Harvassa on ne parit, jotka alkaa yrittämään 20v ja sitten valittavat kun ei saatu kuin yksi lapsi. Suurin osa ei taida haluta edelleenkään lapsia alle 30v, ei ainakaan montaa.

Moni varmasti haluaa, varsinkin moni nainen haluaisi äidiksi aiemmin, mutta nykykulttuuri ei rohkaise saamaan lapsia nuorena.

Enpä tiedä. Monilla opinnot ja nuoruus kesken, lapsissa aika iso vastuu. Puhumattakaan, että löytyisi tuosta noin vaan vakaa parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei saa haluamaansa lapsimäärää koska lastenteko aloitetaan myöhään, usein yli 30v, monesti jopa lähempänä 40v. Harvassa on ne parit, jotka alkaa yrittämään 20v ja sitten valittavat kun ei saatu kuin yksi lapsi. Suurin osa ei taida haluta edelleenkään lapsia alle 30v, ei ainakaan montaa.

Moni varmasti haluaa, varsinkin moni nainen haluaisi äidiksi aiemmin, mutta nykykulttuuri ei rohkaise saamaan lapsia nuorena.

Enpä tiedä. Monilla opinnot ja nuoruus kesken, lapsissa aika iso vastuu. Puhumattakaan, että löytyisi tuosta noin vaan vakaa parisuhde. 

No kyllä monella on opinnot hyvässä vaiheessa tai peräti valmiita jo ennen kuin 30 vuotta on mittarissa. Parisuhde myös. Toki nykyään parisuhde, varsinkin suhde jossa molemmat haluaa lapsia näyttää olevan vaikeampi saavuttaa kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt Ollen ja Eevan vlogia seuraa, enemmän he näyttävät tekevän lastensa kanssa kivoja asioita kuin moni pienen perheen vanhempi, vaikka heillä 4 ihan pientä lasta. 

Ei täällä heistä puhuta. Mutta jos he ovat jaksavia vanhempia, niin hyvä heille. Koeta saada vähän laajempi näkökulma. 

Luepa ketjun otsikko tarkemmin. Eikö tuo Luojan lapset viittaa juuri heihin? 🤔

Juu, mutta ei täällä heistä ole puhuttu, sitä tarkoitin. 

Keskustelussa saa puhua keskustelun aiheesta. Outoa, että kun ottaa esille positiivisia esimerkkejä, ne ohitetaan täysin. 

No, minusta ei ole asiallista puhua yksittäisistä ihmisistä tai perheistä anonyymillä keskustelupalstalla. 

Minusta on asiallista puhua keskustelun aiheena olevista ihmisistä hyvää. Sen sijaan täällä on puhuttu Päivämieheen kirjoittavasta perheenäidistä kauhistellen. Oletko muistanut kertoa, että pidät sitä epäasiallisena?

Ei kukaan kauhistele perheenäitiä. Hän vaikuttaa sympaattiselta, mutta väsyneeltä. Kukaan ei kauhistele häntä ihmisenä vaan sitä kuormitusta, joka suurperheen äidin osaksi lankeaa. Toivon pelkkää hyvää ko. äidille. <3 Hän oli hyvin rohkea, kun nosti tuon jaksamisasian noinkin selkeästi esille, moni varmasti samaistuu hänen ajatuksiinsa.

Eli on asiallista puhua hänestä mutta ei ole asiallista mainita myönteisesti toista vl-perhettä? Osaatko selittää eron? 

En minä sanonut, etteikö Ollesta ja Eevasta voisi puhua, niin kommentoi joku muu. Viimeksi tänään katsoin heidän vanhaa vlogiaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

Sielunvihollisen apulaiseksi? Mitä mä just luin? Että jos keskustelen ehkäisystä olen joku saat...n kätyri? Tämäkö sitten on asiallista kommentointia?

Itse luin saman viestin aiemmin, mutta olen niin tottunut vl puheeseen, ettei itse teksti aiheuttanut mitään tunnetta.

Pidin sitä vain puheenvuorona ehkäisykiellon puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä jaksava vlvanhempi, jolla on elämässä jaksamista tukevia asioita, mitä ne sitten ovatkaan. Miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki eivät ole yhtä jaksavia? Miten se on sinulta pois? Joutuisitko samalla miettimään, mikä tukisi sen ihmisen jaksamista? Muukin kuin naapuriapu tms. Joutuisit vastakkain ehkäisyasian kanssa ja se on helpompi sivuuttaa kokonaan. Ja sen takia ei voi sitä ensimmäistäkään aitaa ylittää ts myöntää, että jotkut uupuvat taakkansa alle.  Helpomi pitää yllä  jotain muuta kuvaa kaikista vlperheistä. 

Minä olen välillä jaksava ja välillä vähemmän jaksava. Ymmärrän todella hyvin, että perheillä on erilaiset voimavarat, enkä ole keneltäkään ”vaatimassa” suurta perhettä.

En kuitenkaan halua itse ryhtyä sielunvihollisen apulaiseksi myötäilemällä näitä arvostelijoita: ”joo, ota vain päätös omiin käsiisi, älä luota Taivaan Isään”.

On luonnollisesti eri asia, jos henki ja terveys on vaarassa, silloin varjelee sitä jo olemassa olevaa elämää.

-VL

Uupuneelle sanoisit noin? Olet kylmä ja julma ihminen.