Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää hohtoa elämään keski-iässä?
26.04.2026 |
En tarkoita hohdolla mitään rikkauksia tai luksusta vaan enemmän sellaista mielentilaa, joka oli nuorempana, että elämässä voi tapahtua mitä vaan hyvää ja kaikki on mahdollista ym. Koki koko maailman olevan avoinna, nautti kaikesta ja koki itsekin pystyvänsä vaikka mihin. Sellainen optimistinen hohdokkuus oli elämässä.
Nyt 48-vuotiaana tuntuu, kuin jokin liekki olisi sammunut. Oikeastaan alkoi hiipua, kun täytti 45-v. Tuntuu, että siitä alkoi jokin alamäki ulkoisesti ja sisäisesti. On ollut paljon kuormitustakin, ikäviä asioita ja mm. pettymyksiä ihmissuhteissa ym. Jotenkin vain kaikki hohto on kadonnut, oma mieliala useimmiten alakuloinen, eikä oikein innostu enää mistään tai saa iloa, tyydytystä, eikä ole sillä lailla edes unelmia tai mitään hyvää odotettavaa elämässä. Joskus jopa tuntuu, että olisi ihan sama vaikka kaikki loppuisi niin ei paljon menettäisi.
Mistä te muut keski-ikäiset saatte motivaatiota ja draivia elämään?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 48 v ja kyllä mulla on tekemistä ja hohtoa vaikka kuinka paljon. Ensinnäkin merkityksellinen työ, jossa kuitenkin lyhyet työpäivät, niin että omille jutuille jää aikaa. Harrastus, jossa olen avainroolissa, ja mahdollistan mielekkään harrastuksen isolle ryhmälle. Musaharrastuksen tuomat esiintymiset. Oma iso piha, puutarha, kasvihuone, kukkaset, remontit, sisustus. Urheilu, metsälenkit, koira, sali, kestävyysjuoksu. Sijoittaminen, matkat, ravintolat, kahvilat. Sitten ihaninta kaikesta eli kotoilu, kotisohvalla löhöily, käsityöt, palapelit, ristikkolehdet, äänikirjat, musiikinkuuntelu, sarjat. Perheen kanssa oleminen. Tällä kaavalla terveyttäkin on toistaiseksi riittänyt roppakaupalla, on erittäin hyvinvoiva, nuorekas ja etuoikeutettu olo.
Mites ulkonäkö? Luullaanko sinua usein 10-15 vuotta nuoremmaksi? Ja reippaasti nuoremmat miehet tulevat iskemään, vaikka oletkin erittäin onnellisessa avioliitossa.
Mitä tuolla viisikymppisenä tekee, jos on onnellisessa parisuhteessa, ja kumppani tyytyväinen. Taatusti jokaista viisikymppistä naista on isketty jo ihan tarpeeksi nuorena.
Iskijöiden taso tässä yhteydessä myös kiinnostaa. Jos mies yrittää iskeä huomattavasti vanhempaa, ei saa vastakaikua omalta ikäluokalta. Iskijän oma taso on siis huono. Mitä sellaisella tekee.
Mitään tasoja ei pitänyt olla olemassa. Joko unohdit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielekäs työ ja runsailla vapailla lonkeron hörppiminen samanhenkisessä seurassa.
Silloin kun elämä on lonkeron hörppimistä niin kaikki siis aivan kaikki on annettu. Sellainen ihminen on kuin tyhjä muovipussi penkillä lonkeron vieressä.
Kyllä meidän poppoossa on oikeinkin kivaa! Mieluummin se kuin yksin kahvikupin hörppiminen velkakämpässä. Kuka mistäkin tykkää!
Minä oon löytänyt hohdon mummoudesta. Oon nykyään suorastaan onnellinen, edes sairaudet ja vaivat ei masenna kun minusta tuli vuosi sitten mummo. Joka päivässä on nykyään mukana iloa ja hangonkeksihymyä, ennen ei ollut. Tämä on varmaan minun tarkoitus elämässä. Kun katson taaksepäin, niin kaikki vaikeudet ja sairaudet johti mut juuri tähän pisteeseen, että voin olla hyvä ja turvallinen mummo vaikka joka päivä pienelle kullanmurulle, ei ole kiire minnekään.
Mä saan elämääni hohtoa harrastuksista, sekä vanhoista ja rakkaista että uusista joita kokeilen ekaa kertaa. Opettelen jotain uutta koko ajan, tällä hetkellä opiskelen portugalia ja opettelen steppaamaan. Lisäksi teen asioita joista olen aina nauttinut, käyn keikoilla, teatterissa ja leffassa, matkustan, vietän aikaa ystävien kanssa, viimeksi lauantaina ystäväporukan lounas venähti kuusituntiseksi kun on oli niin hauskaa ja paljon puhuttavaa.
Seuraan ajankohtaisia asioita ja muotia ( en tosin kovinkaan usein noudata sitä) ja hengailen itseäni nuorempien kollegoiden ja omien aikuistuvien lapsieni kanssa enkä vaan kökötä jossain keski-ikä poterossa.
Lisäksi nautin suuresti siitä keski-iän tuomasta ilosta etten enää välitä yhtään mitä muut minusta tai valinnoistani ajattelee, se on vapauttavaa.
N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielekäs työ ja runsailla vapailla lonkeron hörppiminen samanhenkisessä seurassa.
Silloin kun elämä on lonkeron hörppimistä niin kaikki siis aivan kaikki on annettu. Sellainen ihminen on kuin tyhjä muovipussi penkillä lonkeron vieressä.
Kyllä meidän poppoossa on oikeinkin kivaa! Mieluummin se kuin yksin kahvikupin hörppiminen velkakämpässä. Kuka mistäkin tykkää!
Se lonkero puree vielä kuin käärme, niin sinua kuin koko poppootasikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ovat elämän suola, kun ikää alkaa tulla. Olen itse jo vähän päälle viisikymppinen ja lapset ovat käytännössä jo muuttaneet pois kotoa. On ihanaa, kun on enemmän omaa aikaa ja voi vapaa-aikana keskittyä enemmän omiin harrastuksiin. Minulla on liikuntaan, puutarhanhoitoon, käsitöihin ja kirjoittamiseen liittyviä harrastuksia. En ole missään kovin hyvä, mutta kaikenlainen puuhastelu on silti hirmuisen mukavaa. Erityisesti liikuntaharrastusten tiimoilta on mukavia harrastusporukoita, ja toisaalta esim. Fb:ssä on monia harrastusryhmiä, joista saa tosi paljon tietoa esim. puutarhanhoidosta. Opettelen siis uutta ja yritän kehittyä harrastuksissani rennolla otteella, ilman pakkoa :-)
Fb:ssa on jotain täysjärkistenkin ryhmiä? Saa vinkata tarkemmin.
Samaten liikuntaharrastusporukoista kiinnostaa, että minkätyyppisistä lajeista kyse.
Harrastan kestävyysliikuntaa. Esimerkiksi "Suomen Ladun polkujuoksulenkit pk-seudulla" -ryhmä tarjoaa ilmaisia ryhmälenkkejä pääkaupunkiseudulla sekä aloitteleville juoksijoille että kovemmille menijöille. Muissa isommissa kaupungeissa on luultavasti samantyyppisiä ryhmiä, sillä Suomen Latu toimii koko Suomessa. Luultavasti järjestävät myös hiihtovaelluksia jne.
Myös melonnan harrastajilla on paljon ryhmiä ympäri Suomen, samoin pyöräilijöillä.... sitten on ihan vaeltamiseen ja ulkoiluun keskittyviä ryhmiä, kuten "Outdoor Siskot".
Uskon, että joka lajille kyllä näitä ryhmiä nykyään löytyy ja kun menee mukaan toimintaan, tutustuu helposti samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa voi perustaa esim. pienempiä whatsapp-ryhmiä, joissa sovitaan yhteislenkeistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on edelleen se tunne että mitä vaan voi elämässä tapahtua ja vaikka mitä vielä tehdä ja olen yli 50v MUTTA nämä teinit ja muut asenteelliset selvästi ovat määritelleet että olen roskaa eikä minnekään ovi avaudu kuten ennen että pystyi tehdä ja edetä tekemään mielenkiintoisia uusia asioita. Koska en ole rikas etten tarvitsisi mitään tuloja kivaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus on mulle se juttu. Sen olen saavuttanut reilu 50 vuodessa ja tuntuu hyvältä. Kun on henkisesti vapaa niin tunteetkin on aidompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 51 ja reilu vuosi sitten olin samoissa fiiliksissä. On sitä täälläkin jo ehdotettu ja minulla ihan todella auttoi hormonikorvaushoito. Olin varmaan jo vuosia ollut jossain esivaihdevuosissa ja olin turtunut siihen olotilaan, en mitään vaihdevuosia ajatellutkaan. Sain hormonien myötä juuri sellaisia tunteita ja ajatuksia, että voi tapahtua jotain ihanaa, joku kiva tapahtuma aiheuttaa sellaista riemua minkä olin jo unohtanut ym. Kuljen vähän pää pilvissä mutta jalat maassa :) Tämä on paras ikä ikinä. Nuorena ja nättinä olin jatkuvasti epävarma itsestäni, nyt olen ylpeästi minä.
Oliskohan lume-efekti sulla.
On mullakin hormonikorvaushoito, eikä se ole vaikuttanut mielialaan muuten kuin siten, etten enää saa raivareita.
Mutta ihan sama alakuloisuus jne. on.
Kai tämä vaihtelee yksilöllisesti. Menin gynelle ja otin asian puheeksi, kun sen vuosia kestäneen "elämä on vähän mälsää"-fiiliksen lisäksi alkoi tulla suoranaisia toivottomuuden puuskia. Ihan tyhjästä tuli sellainen olo, ettei mistään tule mitään. Sen verran olen menkoista ym. kärsinyt, että arvelin kyse olevan hormoneista, kun nuo puuskat tuli ihan syyttä. Lisäksi kun kärsin esim. palelusta, mitattiin kilpirauhasarvot ja kun ne olivat ok, sain Estrena-geelin. Olen jo kauan syönyt Zoely-pillereitä siksikin, että menkat ovat muuten vaikeat. Estrenan aloitettuani reilu vuosi sitten niitä kamalimpia toivottomuustiloja ei ole tullut yhtään. Jos alakulo alkoi palata, nostin annostusta. Viisi päivässä on maksimi ja pitkään olen nyt käyttänyt kolmea. En oikein muuta syytä keksi tähän olotilan paranemiseen kuin Estrena. Tietenkin mielialani laskee jos sattuu jotain ikävää ym. luonnollista, mutta yleisoloni ei ole enää sellainen "blääh".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on ohi, sekä teoriassa että käytännössä. Kuolemaa odotellessa, ainoa "hohto". N52
Miten olisi hurja se*si vai joko on unohtunut mitä se se*si oli?
Tylsää on. Jos et ole vielä eläkeiässä lähelläkään ja olet töton tai palkkasi on vähäinen. Ei ole iloja jos sulla ei ole rakastavaa puolisoa.