Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää hohtoa elämään keski-iässä?
26.04.2026 |
En tarkoita hohdolla mitään rikkauksia tai luksusta vaan enemmän sellaista mielentilaa, joka oli nuorempana, että elämässä voi tapahtua mitä vaan hyvää ja kaikki on mahdollista ym. Koki koko maailman olevan avoinna, nautti kaikesta ja koki itsekin pystyvänsä vaikka mihin. Sellainen optimistinen hohdokkuus oli elämässä.
Nyt 48-vuotiaana tuntuu, kuin jokin liekki olisi sammunut. Oikeastaan alkoi hiipua, kun täytti 45-v. Tuntuu, että siitä alkoi jokin alamäki ulkoisesti ja sisäisesti. On ollut paljon kuormitustakin, ikäviä asioita ja mm. pettymyksiä ihmissuhteissa ym. Jotenkin vain kaikki hohto on kadonnut, oma mieliala useimmiten alakuloinen, eikä oikein innostu enää mistään tai saa iloa, tyydytystä, eikä ole sillä lailla edes unelmia tai mitään hyvää odotettavaa elämässä. Joskus jopa tuntuu, että olisi ihan sama vaikka kaikki loppuisi niin ei paljon menettäisi.
Mistä te muut keski-ikäiset saatte motivaatiota ja draivia elämään?
Kommentit (114)
Ulkoilmasta? Lemmikeistä ja rakkaista? Hyvästä ruuasta ja liikunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kohta 48 v ja kyllä mulla on tekemistä ja hohtoa vaikka kuinka paljon. Ensinnäkin merkityksellinen työ, jossa kuitenkin lyhyet työpäivät, niin että omille jutuille jää aikaa. Harrastus, jossa olen avainroolissa, ja mahdollistan mielekkään harrastuksen isolle ryhmälle. Musaharrastuksen tuomat esiintymiset. Oma iso piha, puutarha, kasvihuone, kukkaset, remontit, sisustus. Urheilu, metsälenkit, koira, sali, kestävyysjuoksu. Sijoittaminen, matkat, ravintolat, kahvilat. Sitten ihaninta kaikesta eli kotoilu, kotisohvalla löhöily, käsityöt, palapelit, ristikkolehdet, äänikirjat, musiikinkuuntelu, sarjat. Perheen kanssa oleminen. Tällä kaavalla terveyttäkin on toistaiseksi riittänyt roppakaupalla, on erittäin hyvinvoiva, nuorekas ja etuoikeutettu olo.
Komppaan, ehkä vähän tylsästi, sosiaalisia urheiluharrastuksia. Itse pelaan joukkuelajia ja se tuo minulle juuri tuota hohtoa elämään, kun on niin kiva porukka ja pelien ja turnausten myötä jännittäviä hetkiä ja yhteisiä onnistumisia. Meillä on myös hyviä bileitä :)
Toinen on että olen aina ollut tosi innostunut elokuvataiteesta ja nyt kun lapset on vähän isompia olen alkanut katsoa rakastamiani elokuvia uudestaan esikoisen kanssa. Se tuntuu tosi merkitykselliseltä.
Olen myös alkanut opetella klassisen kitaran soittoa uudelleen, kun se jäi nuorena, tuntuu myös todella kivalta kun oppii jonkun kappaleen.
Olen 47.
Mulla sama, ikä 47. Olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaa herra ties kuinka kauan onnistumatta. Tuntuu tosi tympeeltä nykyään kaikki, työpaikan vaihdos ja uudet asiat siellä piristäis. Oma työ ja ihmiset siellä kyllästyttää hitosti.
Minä olen 63 vuotias ja tunnistan ongelman. Sen jälkeen kun vaimolla alkoi vaihdevuodet ja hän lihoi ihan hirveästi loppui kiinnostus seksiin hänen kanssaan. Nyt kun ei ole enää seksiäkään ei oikein mikään jaksa innostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto lähellä ja sen siisteys. Kirjan kirjoittaminen kivasta aiheesta. Kuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se hohto katosi? Olen 58 ja tuntuu että vietän parhaita vuosiani.
Olen suunnitellut että kun lapset pärjäävät omillaan, ilmoitan ukolle että lähden reppureissaamaan. Ei hän kuitenkaan ole innostunut lähtemään mihinkään. Ainoat kiinnostuksen kohteet auto ja kalja. Säästän nyt jo salaa tähän matkakassaa. Etelä- Afrikka olisi suuntana ja sitten Uusi-Seelanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on auttanut usko.
Mitä huonommin menee,sitä parempi on turvautua Jeesukseen.
Sanon ääneen Raamatun tsemppaavia lauseita.
Esim muistutan itseäni tarvittaessa Jeesuksen ohjeella " Älä pelkää vaan usko"
Jeesus opettaa olemaan erittäin positiivinen ja luottaa hyvän tapahtuvan.
Mutta se ei tapahdu itsestään,siihen tulee itse uskoa vastoin kaikkea todennäköisyyttäkin.
Kuten Jeesus itse teki ja näytti esimerkkiä meille jokaiselle uskovalle.
Antoisaa keskustelua. Oma tilanteeni on jossain määrin sama siinä mielessä, että olen eläkeiässä vaikka olenkin vielä töissä ja mietin paljon mennyttä ja tulevaa. Toisaalta elämässä on paljon sellaista, mistä olen ikuisesti kiitollinen, mutta paljon on myös sitä, mikä on mennyt aivan eri tavoin kuin nuorena toivoin ja suunnittelin.
Itselläni isoin ongelma on parisuhde, yli 30 vuotta kestänyt avioliitto, joka on aika lailla kuivunut kokoon. Mieheni on vetäytynyt omiin juttuihinsa ja yhteistä ei oikein ole. Siksi olen kehittänyt kaikenlaisia omia harrastuksia ja menoja, jotka auttavat melko paljon, eivät kuitenkaan poista perusongelmaa ja surua siitä.
Yksi vinkki: en ole tippaakaan eläinrakas, mutta joitakin vuosia sitten poikani käveli sisään pieni kissa sylissään. Meni viikko ja olimme kaikki täysin rakastuneita tähän ihanaan pieneen luontokappaleeseen. Kisuli tuo valtavasti iloa jokaiseen päiväämme ja on seurana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin koiran, sitten toisenkin. Löysin kiinnostavia harrastuksia kuten pelastuskoiratoiminnan ym. koiriin liittyviä, sekä innostuin luonnossa retkeilemisestä ja lintujen tunnistamisesta. Kunhan nuorempi koira vielä vähän kasvaa, lähdemme pidemmälle vaellukselle. Sohvaperunasta tuli luonto- ja koiraihminen. Fyysinen ja psyykkinen kunto on nyt hyvä!!
Olen itsekin menettänyt unelmani. En unelmoi kuin sellaisesta mihin minulla voi olla varaa. Eikä se ole paljon. En ole vielä 50v ja tunnen vielä jaksavani yrittää ja tehdä töitä vaurastuakseni. Mutta mahdollisuuksia ei tässä taloustilanteessa hirveästi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa masentavaa luettavaa. Joskus se mitä tuossa tilanteessa ehkä tarvii on irtiotto. Mitä oot aina halunnut tehdä? Tunne siitä että kaikki (tai edes jotkut asiat) on mahdollista, tulee siitä että pystyy omalla toiminnallaan edes vähäisen vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun. Tee aluksi jotain kivaa missä tulos näkyy nopeasti, heittäydy luovaksi. Joskus myös fyysinen välimatka on se mitä tarvitsee nähdäkseen lähelle. Mut hemmetti älä jää tuleen makaamaan nainen! Parhaat ideat harvoin tulee kotisoffalta käsin. Jos oot terve niin milloin aiot ne unelmat toteuttaa jos et nyt? N34
Huvipuistohullu kirjoitti:
PowerParkista saa paljon poweria 😍🤩
Sinä olet selvästikin löytänyt kutsumuksesi! 😁
t: nimim. Assburger
On tarkoituskin, että löytyy merkitys elämälle.
Peruskoulun pihamaalta voi löytää.
Poltin sillat takanani eli lähdin suhteesta, irtisanouduin työstäni, möin asuntoni ja kaiken vähänkin rahaksi muutettavan. Ostin maaseudulta mummonmökin ja remppasin sitä suht asuttavaan kuntoon. Vielä on paljon tekemistä, mutta on tämä jo hyvinkin viihtyisä. Koirat ja kissa oli omasta takaa, mutta hankin vuohia, kanoja ja kukon, sekä pari pollea. Lehmä on edelleen unelmissani, mutta ehkä ei vielä tulevana kesänä ellei löydy taas joku "pelastettava". Revin siis itseni mukavasta elämästä joka kuitenkaan ei ollut niin kovin mukavaa. Ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Olen 51 ja reilu vuosi sitten olin samoissa fiiliksissä. On sitä täälläkin jo ehdotettu ja minulla ihan todella auttoi hormonikorvaushoito. Olin varmaan jo vuosia ollut jossain esivaihdevuosissa ja olin turtunut siihen olotilaan, en mitään vaihdevuosia ajatellutkaan. Sain hormonien myötä juuri sellaisia tunteita ja ajatuksia, että voi tapahtua jotain ihanaa, joku kiva tapahtuma aiheuttaa sellaista riemua minkä olin jo unohtanut ym. Kuljen vähän pää pilvissä mutta jalat maassa :) Tämä on paras ikä ikinä. Nuorena ja nättinä olin jatkuvasti epävarma itsestäni, nyt olen ylpeästi minä.
Oliskohan lume-efekti sulla.
On mullakin hormonikorvaushoito, eikä se ole vaikuttanut mielialaan muuten kuin siten, etten enää saa raivareita.
Mutta ihan sama alakuloisuus jne. on.
Vapaaehtoistyö tutkitusti lisää hyvinvointia.
Tuo elämään merkityksellisyyttä, liikaa keskitytään yksilölliseen hyvinvointiin, että "miten minä voisin paremmin", paradoksaalisesti toisille antaminen lisää omaakin hyvinvointia.