Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää hohtoa elämään keski-iässä?
26.04.2026 |
En tarkoita hohdolla mitään rikkauksia tai luksusta vaan enemmän sellaista mielentilaa, joka oli nuorempana, että elämässä voi tapahtua mitä vaan hyvää ja kaikki on mahdollista ym. Koki koko maailman olevan avoinna, nautti kaikesta ja koki itsekin pystyvänsä vaikka mihin. Sellainen optimistinen hohdokkuus oli elämässä.
Nyt 48-vuotiaana tuntuu, kuin jokin liekki olisi sammunut. Oikeastaan alkoi hiipua, kun täytti 45-v. Tuntuu, että siitä alkoi jokin alamäki ulkoisesti ja sisäisesti. On ollut paljon kuormitustakin, ikäviä asioita ja mm. pettymyksiä ihmissuhteissa ym. Jotenkin vain kaikki hohto on kadonnut, oma mieliala useimmiten alakuloinen, eikä oikein innostu enää mistään tai saa iloa, tyydytystä, eikä ole sillä lailla edes unelmia tai mitään hyvää odotettavaa elämässä. Joskus jopa tuntuu, että olisi ihan sama vaikka kaikki loppuisi niin ei paljon menettäisi.
Mistä te muut keski-ikäiset saatte motivaatiota ja draivia elämään?
Kommentit (46)
No mikä se ikä on sun tapauksessa. Oletko toimintakykyinen. Onko sulla riittävästi rahaa elämiseen. Onko tiedossa olevia sairauksia.
Noi olis ainakin tiedettävä, enne kun voi sanoa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47v. Minulla on aikuusett lapset, työ, miesystävä ja kaksi hyvää ystävää. Heidän kanssa oleminen on elämän suola. Olen paljon myös yksin ja viihdyn. Yksin saatan käydä kiertelemässä kauppakeskuksessa ja kahvilla tai elokuvissa. Nautin elämän pienistä asioista. Joskus pikku reissuja jonnekin Suomeen tai Euroopan alueelle.
Tiedostan, että minulla on milloin tahansa mahdollisuus muuttaa elämääni työpaikan vaihdolla, koulutuksella, muutolla ym. Itsestä on moni asia kiinni.
No kiva, että sinulla onnistuisi työpaikan vaihto, itsellä ei.
Miksi ei onnistuisi? Toki nykyisin on haasteita saada töitä, mutta aina voi yrittää. Itse olen vaihtanut työpaikkaa kolme kertaa viimeisen viiden vuoden aikana.
Vaikkapa siksi ettei ole työpaikkoja tarjolla. Ja sitten, kun on niin siihen 1 paikkaan hakee n.200hlöä kuten viimeksi.
Tuo aloituksen kuvaus on masennusta. Aloin kokea niin syöpädiagnoosin seurauksena. Nyt olen toipunut pahimmasta masennuksesta, mutta vähän on jäljellä vielä. Olen alkanut haaveilla lyhyen tähtäimen asioista, sekin on parempi kuin ei haaveita lainkaan.
Saan iloa mm. käsitöistä ja harrastuksista. Uuden opiskelusta tms. Itselläni on ollut myös paljon kaikenlaista elämässä, enimmäkseen lähellä ollut ongelmaisia sairauksista kärsiviä ihmisiä, joita olen kannatellut ja tukenut joten itselle ei ole ollut aikaa. Nytkin kannattelen vielä lapsiani, mutta otan enemmän aikaa itselleni mieluisiin asioihin. Yritä löytää jotakin mistä pidät, jokin uusi harrastus. Lähde rohkeasti kokeilemaan erilaisia asioita, voit todeta mikä toimii ja mikä ei. Kotona ei kannata vain istua sohvalla ja tuijottaa telkkaria tms. Vaan alkaa tekemään vaikka olisi alakuloinen. Itse olen hyväksynyt sen, että mistä asioista mulle valehdeltiin ja sen, että minulla on oikeus tiettyihin tunteisiin. esim. se, että Suomi olisi naisia kohtaan jotenkin edistyksellinen ja sivistynyt on ollut mulle ehkä se suurin pettymys kun jossain vaiheessa heräsin siihen, että oli lapsuudesta asti aivopesty siihen ajatukseen, että mulla äitinä ja naisena olisi muka jotakin päätäntävaltaa mihinkään. Todellisuudessa monenkaan asiaan ei pysty sanomaan naisena ei tai jos sanoo se kostetaan. Kun luottamus rikotaan ja ihmiset vain käyttää sun avoimuutta hyväkseen, ei sitä voi enää takaisin saada täysin kokonaan. Asiat eivät palaa siten entiselleen, mutta monesta asiasta voi kyllä vielä nauttia.
Jos tykkäät kissoista niin kissa. Itse en pysty ottaan kun tosi pieni asunto ja matkustelen. Mut ottaisin jos pystyisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin yhteyttä nuoruuden ihastukseen..se antaa nyt voimaa kun nähdään silloin tällöin.. ihana tunne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47v. Minulla on aikuusett lapset, työ, miesystävä ja kaksi hyvää ystävää. Heidän kanssa oleminen on elämän suola. Olen paljon myös yksin ja viihdyn. Yksin saatan käydä kiertelemässä kauppakeskuksessa ja kahvilla tai elokuvissa. Nautin elämän pienistä asioista. Joskus pikku reissuja jonnekin Suomeen tai Euroopan alueelle.
Tiedostan, että minulla on milloin tahansa mahdollisuus muuttaa elämääni työpaikan vaihdolla, koulutuksella, muutolla ym. Itsestä on moni asia kiinni.
No kiva, että sinulla onnistuisi työpaikan vaihto, itsellä ei.
Miksi ei? Se että olet jämähtänyt ei ole syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän vaan tehdä asioita mitä milloinkin huvittaa. Ärsyttää kaikenmaailman aikataulutetut menot. Jospa niistä vielä pääsee kun vielä vähän vanhenee. Jos mulla olisi rahaa mitä sulla ilmeisesti on niin kävisin pienillä reissuilla joko asuntoautolla tai hotelleissa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä vastauksista ja kaikki tuntuu tarpeelliselle vertaistuelle, kun ei ole elämässä oikein saman ikäisiä, keiden kanssa puhua näistä. Ehkä jokin pettymyksen tunne elämään ja ikäviin asioihin, tapahtumiin, sekä masennus niistä. En ole negatiivinen luonne, mutta tosi moni asia on elämässä viime vuosina mennyt täysin toisin, kuin olisi halunnut tai odottanut. Siitä sitten tunne, että ne parhaat vuodet elämässä on mennyttä ja nykyisyys tarjoilee vain pettymyksiä ja menetyksiä toisensa perään. Tulee asioita, joita ei haluaisi ja niihin vain pakko sopeutua, kuten tuo vanhemman muistisairaus ym. Ja olen kyllä paljonkin yrittänyt esim. uusia harrastuksia, itsestä huolehtimista, työn vaihtaminen, muuttaminen ym. Mutta tuntuu, ettei mikään noistakaan lopulta tuonut oikein mitään kummoista. Sehän tässä alkaakin jo masentaa, että eikö mikään enää auta ja tätäkö latteutta tämä sitten on loppuun saakka?
- Ap-
Sinulla on vaihdevuodet, ota hormonikorvaushoito niin pilvet väistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on suunnilleen sama tilanne ja fiilis. Lisäksi sapettaa kun tajuaa, että elämästä on kadonnut ainakin vuosikymmen ihan tuosta noin vaan *puff*.
Ja mikä "mukavinta", se saattoi hyvinkin olla sen ns viimeinen hyvä vuosikymmen ja nyt sitten onkin jo riesana esivaihtareita ym ja vauhti vaan kiihtyy.
Ilo Herrassa. Hyvää tehden ja odottaa omaa taivaskutsua. Lasten eteen koittaa tehdä mahdollisimman paljon ja elämän sudenkuopista varoittaen.
Jeesus tulee ensin, sitten muut ja viimeisenä Sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos liekki on sammunut jo tuossa iässä, niin arvaappas mitä se on 62 vuotiaana? Itse elin elämäni parasta aikaa sun ikäisenä.
Olipa piristävä ja myötätuntoinen kommentti.
Hormonihoitoa kannattanee kokeilla, ellei siihen ole estettä.
Itse näin seuraavan tekstin jossain ja se auttaa mua monesti:
"Joku sairaalavuoteellaan antaisi mitä vaan jos saisi olla sinun tilanteessasi.
Joten tee se väsyneenä, tee se ilman motivaatiota, tee se peloissaan, tee se yksin."
Ja tuo "se" voi olla mitä vaan mitä pystyt ja haluat vielä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos liekki on sammunut jo tuossa iässä, niin arvaappas mitä se on 62 vuotiaana? Itse elin elämäni parasta aikaa sun ikäisenä.
Onneksi olkoon, voitit kurjuuskilpailussa. Mitä haluaisit palkinnoksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos liekki on sammunut jo tuossa iässä, niin arvaappas mitä se on 62 vuotiaana? Itse elin elämäni parasta aikaa sun ikäisenä.
Ja toisilla voi mennä toisella tavalla. Itselläni on ollut hankalia kausia elämässä ja helppoja. Vaikka nyt n. 50 v tuntuu haastavalta, ei se tarkoita sitä, että näin on koko elämän. Naisilla usein on n. 50 v mielialamuutoksia ja kun vaihtarit on ohi tai hallinnassa, elämä on taas normaalia siihen asti, kunnes alkaa vanhuuden taudit. Uraihmisillä tietenkin eläkkeelle siirtyminen tuo omat haasteensa.
Minulla on auttanut fyysisen kunnon nostaminen. Olen pudottanut n. 10kg ja ottanut arkeen säännölliset kuntosaliharjoittelun. Voin paljon paremmin fyysisesti ja myös henkisesti kun tunnen olevani taas sinut omassa kropassani.
Harrastan paljon. Taiteita (sekä kuluttajana että maalauskursseilla), lukemista, käsitöitä, salia ja tennistä.
Miehen kanssa pyrin pitämään yhteyttä yllä, jotten käy niin, että kun lapset lähtee ei olekaan mitään yhteistä.
haaveilen lomamatkaa pidemmän ajan viettämisestä ulkomailla. Esim muutama kk. Jossain mielenkiintoisessa kaupungissa.
Huomaan, että voidakseni hyvin minun pitää pitää itseni puuhakkaana. Jos vain möllötän kotona voi huonosti.
Elän/elämme 60+ iässä elämämme parasta aikaa. Reissaamme, liikumme, käymme tanssimassa ja "bilettämässä". Uusi nousu "kaikki alkaa olla nähty" fiilisten jälkeen alkoi vajaa 10 vuotta sitten, kun lähdimme seksuaaliselle tutkimusmatkalle parina. Klubit ja swingaus eli s-palsta kamaa. Ei nyt varmaan ap:ta auta, mutta jotain uutta ja radikaalia voi tehdä aika vanhanakin.
säännölliset pattayan reissut kummasti auttaa aina.
Jos olet mies, niin kannattaa vaihtaa puoliso nuoreen naiseen.
Miksi ei onnistuisi? Toki nykyisin on haasteita saada töitä, mutta aina voi yrittää. Itse olen vaihtanut työpaikkaa kolme kertaa viimeisen viiden vuoden aikana.