Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää hohtoa elämään keski-iässä?
26.04.2026 |
En tarkoita hohdolla mitään rikkauksia tai luksusta vaan enemmän sellaista mielentilaa, joka oli nuorempana, että elämässä voi tapahtua mitä vaan hyvää ja kaikki on mahdollista ym. Koki koko maailman olevan avoinna, nautti kaikesta ja koki itsekin pystyvänsä vaikka mihin. Sellainen optimistinen hohdokkuus oli elämässä.
Nyt 48-vuotiaana tuntuu, kuin jokin liekki olisi sammunut. Oikeastaan alkoi hiipua, kun täytti 45-v. Tuntuu, että siitä alkoi jokin alamäki ulkoisesti ja sisäisesti. On ollut paljon kuormitustakin, ikäviä asioita ja mm. pettymyksiä ihmissuhteissa ym. Jotenkin vain kaikki hohto on kadonnut, oma mieliala useimmiten alakuloinen, eikä oikein innostu enää mistään tai saa iloa, tyydytystä, eikä ole sillä lailla edes unelmia tai mitään hyvää odotettavaa elämässä. Joskus jopa tuntuu, että olisi ihan sama vaikka kaikki loppuisi niin ei paljon menettäisi.
Mistä te muut keski-ikäiset saatte motivaatiota ja draivia elämään?
Kommentit (59)
Voisko olla myös uupumisen rinnalla esivaihdevuosi oireita? Kannattaa käydä lääkärissä tutkituttamassa tasot.
Kannattaa miettiä, mitkä asiat voisi tuoda elämään iloa ja jaksamista. Ton ikäisenä elämä on usein raskasta, kun joutuu pitämään huolta omista vanhenevista vanhemmistaan ja omakin jaksaminen alkaa heiketä.
Ulkona olo ja luonto piristää. Samoin liikkuminen. Hyvät unet, niiden eteen kannattaa tehdä töitä. Kiva musiikki, hauskat elokuvat, hyvä ruoka ja seura silloin tällöin, yrttitarhan kasvattaminen ikkunalaudalla, kotieläimet, uintireissu, uusien asioiden kokeileminen jne. Ei tarvitse olla iso juttu. Mikä tuo vähänkin iloa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vastaan työ hotellin talonmiehenä syrjäisessä vuoristohotellissa, joka suljetaan talvikaudeksi.
Muuta sinne koko perheesi kanssa, vaikka paikka on täysin eristyksissä lumeen kuukausiksi.
Älä välitä liikaa hotellin synkästä historiasta tai varoituksista. Keskity siihen, että saat olla rauhassa.
Varaudu siihen, että eristyneisyys, hiljaisuus ja paikan outo tunnelma alkavat vaikuttaa mieleen enemmän kuin odotit.
Olen 51 ja reilu vuosi sitten olin samoissa fiiliksissä. On sitä täälläkin jo ehdotettu ja minulla ihan todella auttoi hormonikorvaushoito. Olin varmaan jo vuosia ollut jossain esivaihdevuosissa ja olin turtunut siihen olotilaan, en mitään vaihdevuosia ajatellutkaan. Sain hormonien myötä juuri sellaisia tunteita ja ajatuksia, että voi tapahtua jotain ihanaa, joku kiva tapahtuma aiheuttaa sellaista riemua minkä olin jo unohtanut ym. Kuljen vähän pää pilvissä mutta jalat maassa :) Tämä on paras ikä ikinä. Nuorena ja nättinä olin jatkuvasti epävarma itsestäni, nyt olen ylpeästi minä.
Vierailija kirjoitti:
Ota vastaan työ hotellin talonmiehenä syrjäisessä vuoristohotellissa, joka suljetaan talvikaudeksi.
Muuta sinne koko perheesi kanssa, vaikka paikka on täysin eristyksissä lumeen kuukausiksi.
Älä välitä liikaa hotellin synkästä historiasta tai varoituksista. Keskity siihen, että saat olla rauhassa.
Varaudu siihen, että eristyneisyys, hiljaisuus ja paikan outo tunnelma alkavat vaikuttaa mieleen enemmän kuin odotit.
Sillä lailla sitä hohtoa saa elämäänsä... 😆
Elämä on pitkä ja siihen kuuluu kaikenlaisia jaksoja. On ollut oivallus, että huonon jakson jälkeen voi hyvinkin tulla taas parempi jakso. Kovat ajat koettelee, mutta ne saattaa myös opastaa pitämään itsestään parempaa huolta.
Jaksamista sinulle Ap! Olen ajatellut, että kaikki tunteet on sallittuja, mutta katkeroitua en haluaisi. On kuitenkin aikamoinen sattuma (joku 1: 3 miljardiin), että on tullut synnyttyä tälle planeetalle elämään tätä ainutkertaista ja -laatuista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele itsellesi tai tavallaan rukoile ja kiitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Aivot prosessoivat asioita yön yli myönteisesti, joten aamull aherätessäsi olet myönteisempi. Aamulla kehu itseäsi jostakin. Ei tarvitse kehua nuoreksi ja kauniiksi eikä istuttaa aivojaan kuplaan, jota yhteiskunta meiltä vaatii. Kehu vaikka että sait reippaasti jonkun asian tehtyä. Tämäkin on positiivista. Näin aikaansaat aivoissasi positiivisuuden kierteen. Illalla, kiitä. Aamulla, kehu ääneen. Aivot kuuntelevat. Ja ohjaavat sinua.
Lopulta olet jo piristynyt niin, että keksit, mikä huvittaisi/ mitä olisi kiva vaikka vkl:na tehdä.
Voimia :)
Kiitos teille kaikille! Tästähän tulikin aivan ihana ketju ja ihan liikuttuneena luin teidän monien tosi hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Monikin asia niissä kosketti ja tuntui omalle. Huomaan, että tosi tarpeellista kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia. Voikin olla, että yksi minun alakulon aiheuttaja on ihan oman ikäisen seuran ja ystävien puute. Ettei ole ketään juttukavereita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja saada näkökulmaa elämän asioihin. Puoliso kyllä on eli mies mutta ei ketään naisia ystäviä ym. Ehkä joskus vielä sopiva, kiva seura piristäisi elämää. Kiitän nyt jo kaikkia ja toivotan kaikkea hyvää. Palaan lukemaan tätä ketjua, ehkä kirjoittamaankin vielä jos tämä vain saa pysyä täällä.
- Ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille! Tästähän tulikin aivan ihana ketju ja ihan liikuttuneena luin teidän monien tosi hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Monikin asia niissä kosketti ja tuntui omalle. Huomaan, että tosi tarpeellista kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia. Voikin olla, että yksi minun alakulon aiheuttaja on ihan oman ikäisen seuran ja ystävien puute. Ettei ole ketään juttukavereita, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja saada näkökulmaa elämän asioihin. Puoliso kyllä on eli mies mutta ei ketään naisia ystäviä ym. Ehkä joskus vielä sopiva, kiva seura piristäisi elämää. Kiitän nyt jo kaikkia ja toivotan kaikkea hyvää. Palaan lukemaan tätä ketjua, ehkä kirjoittamaankin vielä jos tämä vain saa pysyä täällä.
- Ap-
Kiva kuulla ja kiitos kun palasit kertomaan! Monet kaipaa nykyään yhteyttä toisiin ihmisiin ja varmasti jutteluseuraa löytyy kun sitä osaa vaan etsiä :). Valoisaa kevättä!
Ajankohtainen aihe.
Kaverit jäivät kotiin/someen pölyttymään korona vuosina, eivätkä tapaamisemme ole palanneet takaisin.
Kun sitten nähtiin, me kaikki yli 50 v. totesimme, että elämä on todella erilaista tässä iässä, koska ei ole sitä huoletonta/toivoa täynnä olevaa elämää kuin nuorempana.
Ja tämä senkin jälkeen kun hormonihoidot otettu, masennusta hoidettu ja lisälääkityksiä haettu.
Elämä on pitkälti luopumista ja se kirpaisee.
Emme ole niin syvällisiä ystäviä, että pystyisimme/osaisimme purkaa keskenämme ongelmakohtia. Siis syvää yksinäisyyttä.
Terapia on auttanut, mutta sillä on hintaa, joka on harrastuksista/maiseman vaihtamisesta pois.
Sitten kun vielä alkaa keho hajota jo vähemmästä liikunnasta, etkä pääse luontoon parantumaan,
niin itkuhan siitä tulee.
Liikunta piti pitkälti elämää pystyssä haasteiden keskellä. Nyt se on vaikeeta/jopa osin mahdotonta.
Kirjat ovat lohtuna ja tukena.
Hyvät tv-sarjat ja elokuvat.
Aika menee viikonloppuisin omaishoitaessa omia vanhempia. Ja heillä on moninkertaisia ongelmia, jotka masentavat lisää.
Työ on, mutta ei ehkä ihan oikeanlainen.
Otin sen mihin pääsin ja sama koskee monia muita 50 v.
Ollaan tietysti onnellisia, kun on töitä ja teemme parhaamme töissä.
Mutta vaikkapa perustulon varassa saisi kätevämmin oman yrityksen pyörimään ja voisi tehdä sitä missä oikeasti on lahjakas/superisti motivoitunut.
Ei olisi työpaikan ristiriitoja/mikromanageerausta.
Saako unelmoida paremmasta vai todeta vaan, että tämä on tässä ? Game over
Päivä kerrallaan. Sillä ajatuksella menen eteenpäin.
Hengellisyys on lohduttanut, vaikka sekin tuntuu osin tyhjältä ja vieraalta.
Silti; joka päivässä valopilkkunsa. Ne pienet, mutta sittenkin suuret asiat. Jaksamista kohtalotovereille !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Game ei todellakaan ole over ennen kuin se todellakin on over. Miksi liikuntaa ei pysty harrastamaan? Kai nyt jotain pientäkin voi tehdä ellei ole halvaantunut kaulasta alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ovat elämän suola, kun ikää alkaa tulla. Olen itse jo vähän päälle viisikymppinen ja lapset ovat käytännössä jo muuttaneet pois kotoa. On ihanaa, kun on enemmän omaa aikaa ja voi vapaa-aikana keskittyä enemmän omiin harrastuksiin. Minulla on liikuntaan, puutarhanhoitoon, käsitöihin ja kirjoittamiseen liittyviä harrastuksia. En ole missään kovin hyvä, mutta kaikenlainen puuhastelu on silti hirmuisen mukavaa. Erityisesti liikuntaharrastusten tiimoilta on mukavia harrastusporukoita, ja toisaalta esim. Fb:ssä on monia harrastusryhmiä, joista saa tosi paljon tietoa esim. puutarhanhoidosta. Opettelen siis uutta ja yritän kehittyä harrastuksissani rennolla otteella, ilman pakkoa :-)
Fb:ssa on jotain täysjärkistenkin ryhmiä? Saa vinkata tarkemmin.
Samaten liikuntaharrastusporukoista kiinnostaa, että minkätyyppisistä lajeista kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What could be? Lötyiskö vailla Stänli Kuprikin tuotannosta https://i.ytimg.com/vi/myj8UyhAiZw/maxresdefault.jpg
Vierailija kirjoitti:
Game ei todellakaan ole over ennen kuin se todellakin on over. Miksi liikuntaa ei pysty harrastamaan? Kai nyt jotain pientäkin voi tehdä ellei ole halvaantunut kaulasta alaspäin.
Niin, se että tekee jotain, ei valitettavasti ole sama kuin 10 km luontokävely.
Ei tuota yhtä paljon hyvän olon hormoneja,
kuten kaikki varmasti tietävät.
Kun on ollut erittäin liikunnallinen taustaltaan,
niin vaikea luopua.
Kuten tuossa edellä sanoin, niin luopuminen monestakin asiasta on tuskaista.
Eniten ihminen kaipaa rinnalleen kuuntelijaa,
ei ratkaisuja.
Varsinkin kun on itse jo käynyt läpi kaikki mahdolliset ratkaisut.
Vertaistukiryhmät, jossa saa puhua, olla heikko ja tarvitseva.
Niillä on kysyntää.
Lämmin kiitos tsempistä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt fyysisestä terveydestä huolta. Liikun päivittäin, kovaa ja hiljaa, kuntomielessä mutta kehoa kuunnellen. Teen 90% aterioista itse kotona, ei ole juuri eineksiä eikä ylipainoa. Käyn nukkumaan kun on aika, en ole siinä niin lahjakas joten näen tarvittavan vaivan levon eteen. Kaikki nämä onnistuu, kun hävitin työstressin: hankin alennuksen ja lyhennetyn työajan. Elän säästäväisesti.
Erosin kun parisuhde vei koko elämänilon, nyt olen hyvin onnellisessa suhteessa. Romantiikkaa on edelleen, kohta vuosikymmen oltu yhdesä. Lapsiin on hyvät välit. Ei ole lukumäärin hirveästi kavereita mutta muutama tosi hyvä ystävä, eli niin kuin introvertille sopiikin.
Jos joku asia on tuntunut elämässä pahalta pitkään, olen vaan miettinyt mikä se on ja miten voin asian muuttaa, tehnyt myös sen. Omaan mielialaani vaikuttaa terveys ja liikunta todella paljon, jos ne on kunnossa niin muunkin saa sujumaan. Olen kyllä ollut myös onnekas, ei ole isoja tauteja tai läheisimpien menetyksiä osunut kohdalle.
Hormonitkin vaikuttaa mielialaan. Mitä jos tuo alakulosi onkin fyysistä? Kilpirauhanen ja estrogeeni esim voi tehdä synkkää vetämätöntä mieltä jos ei ole tasapainossa.
Olen sinua jokusen vuoden vanhempi. Kehitän itseni edelleen ja pyrin jatkuvasti parantelemaan asioita. Ystävyyssuhteet on lämmitetty uudelleen ja aikuisia lapsia autetaan elämässä eteenpäin. On ollut vastoinkäymisiä, vaikeinta aikaa oli joskus 32-36 vuotiaana. Toki en ole enää 30-vuotiaan voimissa ja virkeydessä, mutta hyvässä kunnossa aktiivisesti liikkuen, opiskellen ja uralla eteenpäin eli mielenkiintoisempiin tehtäviin suuntautuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ovat elämän suola, kun ikää alkaa tulla. Olen itse jo vähän päälle viisikymppinen ja lapset ovat käytännössä jo muuttaneet pois kotoa. On ihanaa, kun on enemmän omaa aikaa ja voi vapaa-aikana keskittyä enemmän omiin harrastuksiin. Minulla on liikuntaan, puutarhanhoitoon, käsitöihin ja kirjoittamiseen liittyviä harrastuksia. En ole missään kovin hyvä, mutta kaikenlainen puuhastelu on silti hirmuisen mukavaa. Erityisesti liikuntaharrastusten tiimoilta on mukavia harrastusporukoita, ja toisaalta esim. Fb:ssä on monia harrastusryhmiä, joista saa tosi paljon tietoa esim. puutarhanhoidosta. Opettelen siis uutta ja yritän kehittyä harrastuksissani rennolla otteella, ilman pakkoa :-)
Fb:ssa on jotain täysjärkistenkin ryhmiä? Saa vinkata tarkemmin.
Samaten liikuntaharrastusporukoista kiinnostaa, että minkätyyppisistä lajeista kyse.
Jooga vois olla hyvä laji tai tanssi.
Mitä aikaisemmin tajuaa, ettei kaikki ole mahdollista, sitä helpommin tähän tottuu. Ei pääse ainakaan pettymään kuten sulle on käynyt. Elämä on pskaa ja sitten kuolee.