Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä on hankala päästä lattialta ylös? Ja tuleeko se väistämättä kaikille eteen, että kaaduttuaan ei pääsekään ylös?
25.04.2026 |
Tätä pohdiskelen, kun olen nyt sohvaperunakauteni jälkeen alkanut kotijumppaamaan kotona jumppamaton päällä. Olen vasta viikon jumpannut ja sohvaperunakauteni kesti noin 10 vuotta eli olen täysin rapakuntoinen.
Lattialla kun makaan, pääsen istuma-asentoon käsillä tukien kyljen kautta ja kun istun lattialla, pääsen kyllä ilman käsiä kokonaan ylös (testasin tarkoituksella ilman käsiä).
Auttaako lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vanhuksenakin ylös maasta?
Paljon kun lukee näitä juttuja, että vanhus kaatui kotonaan, eikä päässyt ylös. En halua sellaista kohtaloa.
N49
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
"Lattialla kun makaan, pääsen istuma-asentoon käsillä tukien kyljen kautta "
Siis, miksi ap ei pääse suoraan istuma-asentoon? Vatsalihakset niin heikot?
Pullukka? Jos on kovasti vatsaa niin pitää nousta kyljen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika oleellista on myös luuston kunto. Jos lattialle kaatuessa osteporoosin vaivaama lonkka murtuu, ei siitä pääse ylös, vaikka olisi muuten hyvässä kunnossa,
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 46 ja viittä vaille 45 vuotiaana tajusin että lihas vaan vähenee ja tulevat vuodet ei näytä kovin valoisilta jos lihaskuntoharjoittelua ei säännöllisesti tee. Olin kunnon salitreenivihaaja ja lähinnä lenkkeilin, pyöräilin, jumppailinnkotona ja uin.
Siinä kävin sitten niin että menin lähimmälle salille ja otin sillä reissulla heti kolmivuotisen jäsenyyden. Ja käyn salilla 3 krt viikossa satoi tai paistoi. Lisäksi kerran viikkoon kunnon hikijumppa ja joka aamu heti herättyä venyttelen.
En halua olla se joka ei kuusikymppisenä saa kenkiä jalkaan tai vuosikymmen myöhemmin voivottelee miten vaikeaa on nousta sohvalta ylös.
Joka päivä testaan että saan taivutettua kädet lattiaan. Ja viikottain teen tuota että menen ilman käsiä apuna käyttäen lattialle makaamaan ja tulen sieltä ylös.
Muscle is the organ of longevity.
Muuten kiva ajatus, mutta osalla voi olla joku tietty hormonipuutos tai tietty ravintoainepuutos joka vaikuttaa. Labrako kertoo mikä. Vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?
Tottakai auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?
Olen 73v ja mitää ongelmia ei ole päästä lattialta ylös, sillä usein juppaan lattialla.
Luulen, ettei se ole ikäsidonnaien, vaan missä kunnossa lihakset ja nivelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi päästä lattialta ylös, vaikka olisi 100-vuotias, olettaen että on suunnilleen terve ja että on pitänyt lihaskunnosta huolta. Se on sitten eri asia, että sairauksien todennäköisyys kasvaa joka vuosi eli terve 80-vuotias alkaa olla jo harvinainen. Esimerkiksi hyvin yleinen nivelrikko tmv. voi viedä kyvyn liikkua normaalisti. Ja kun liikuntakyky heikkenee, ei pysty samalla tavalla ylläpitämään lihasvoimaakaan.
Mutta on surullista, miten moni luopuu lihaksistaan ja toimintakyvystään aivan vapaaehtoisesti olemalla harrastamatta kunnon liikuntaa. Sitten vasta kun alkaa kaatuilu ja ylös on vaikea päästä, kun kauppakassi ei enää nouse tai ei voi mennä enää kylään hissittömään taloon, saattaa hiipiä katumus mieleen. Tai sitten huijaa itseään, että se on tavallista vanhuutta. Ei mitenkään välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lattialla kun makaan, pääsen istuma-asentoon käsillä tukien kyljen kautta "
Siis, miksi ap ei pääse suoraan istuma-asentoon? Vatsalihakset niin heikot?
Pullukka? Jos on kovasti vatsaa niin pitää nousta kyljen kautta.
Selkä. Ei suositella nousta selinmakuulta suoraan ylös, vaan kyljen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei selällään makaamalla pääse ylös, niin kannattaa kierähtää sitten mahalleen makamaan ja yrittää siitä nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 46 ja viittä vaille 45 vuotiaana tajusin että lihas vaan vähenee ja tulevat vuodet ei näytä kovin valoisilta jos lihaskuntoharjoittelua ei säännöllisesti tee. Olin kunnon salitreenivihaaja ja lähinnä lenkkeilin, pyöräilin, jumppailinnkotona ja uin.
Siinä kävin sitten niin että menin lähimmälle salille ja otin sillä reissulla heti kolmivuotisen jäsenyyden. Ja käyn salilla 3 krt viikossa satoi tai paistoi. Lisäksi kerran viikkoon kunnon hikijumppa ja joka aamu heti herättyä venyttelen.
En halua olla se joka ei kuusikymppisenä saa kenkiä jalkaan tai vuosikymmen myöhemmin voivottelee miten vaikeaa on nousta sohvalta ylös.
Joka päivä testaan että saan taivutettua kädet lattiaan. Ja viikottain teen tuota että menen ilman käsiä apuna käyttäen lattialle makaamaan ja tulen sieltä ylös.
Muscle is the organ of longevity.
Muuten kiva ajatus, mutta osalla voi olla joku tietty hormonipuutos tai tietty ravintoainepuutos joka vaikuttaa. Labrako kertoo mikä. Vaihdevuodet.
Miten nämä puutokset lihaskunnon ylläpitämiseen oikein vaikuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?
Tietenkin auttaa. Mun mielestä lihaskuntoa kuitenkin vähän yliarvostetaan. Mun mielestä liikkuvuudesta huolehtiminen on jopa tärkeämpää, koska nivelten kunto korostuu vanhemmiten. Hyvän lihaskunnon ja ennen kaikkea liikkuvuuden ja notkeuden saa ihan kehonpainoa hyödyntävällä kotijumpalla tai (voima)joogalla, salilla käyminen ei ole pakollista. Joskus vähemmän on enemmän.
Riittääkö kotijumppa ja oman kehon vastus? Esim. pilates? Eli ei tarvi kuntosalia?
Mitä jos on luonnostaan notkea, onko hyötyä silloin tehdä venyttelyitä?
Ei tarvi kuntosalia josta liikkuu monella tapaa arjessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 46 ja viittä vaille 45 vuotiaana tajusin että lihas vaan vähenee ja tulevat vuodet ei näytä kovin valoisilta jos lihaskuntoharjoittelua ei säännöllisesti tee. Olin kunnon salitreenivihaaja ja lähinnä lenkkeilin, pyöräilin, jumppailinnkotona ja uin.
Siinä kävin sitten niin että menin lähimmälle salille ja otin sillä reissulla heti kolmivuotisen jäsenyyden. Ja käyn salilla 3 krt viikossa satoi tai paistoi. Lisäksi kerran viikkoon kunnon hikijumppa ja joka aamu heti herättyä venyttelen.
En halua olla se joka ei kuusikymppisenä saa kenkiä jalkaan tai vuosikymmen myöhemmin voivottelee miten vaikeaa on nousta sohvalta ylös.
Joka päivä testaan että saan taivutettua kädet lattiaan. Ja viikottain teen tuota että menen ilman käsiä apuna käyttäen lattialle makaamaan ja tulen sieltä ylös.
Muscle is the organ of longevity.
Muuten kiva ajatus, mutta osalla voi olla joku tietty hormonipuutos tai tietty ravintoainepuutos joka vaikuttaa. Labrako kertoo mikä. Vaihdevuodet.
Miten nämä puutokset lihaskunnon ylläpitämiseen oikein vaikuttaa?
No kyllä estrogeenin ja testosteronin, jota siis naisillakin on vaihdevuosiin asti, loppuminen vähentää lihaskasvua. Ja suuri osa naisista ei syö niin paljon proteiinia, että treeni poikisi lihasmassaa. Tosin nämä ovat helposti korjattavissa, paitsi että Suomessa ei vaihdevuosiin testosteronia suostuta antamaan, muualla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?
Tietenkin auttaa. Mun mielestä lihaskuntoa kuitenkin vähän yliarvostetaan. Mun mielestä liikkuvuudesta huolehtiminen on jopa tärkeämpää, koska nivelten kunto korostuu vanhemmiten. Hyvän lihaskunnon ja ennen kaikkea liikkuvuuden ja notkeuden saa ihan kehonpainoa hyödyntävällä kotijumpalla tai (voima)joogalla, salilla käyminen ei ole pakollista. Joskus vähemmän on enemmän.
Riittääkö kotijumppa ja oman kehon vastus? Esim. pilates? Eli ei tarvi kuntosalia?
Mitä jos on luonnostaan notkea, onko hyötyä silloin tehdä venyttelyitä?
Ei tarvi kuntosalia josta liikkuu monella tapaa arjessa
Mitä se monella tapaa on? Jos lihasmassaa haluaa, on alkeisvaiheen jälkeen mentävä salille. Kenelläkään ei ole kotona oikeita painoja. Itse vedän mavessa 80 kg, kyykkään 70 kg, pystypunnerran 30 kg. Silti en todellakaan ole mikään bullmentula. Ihan turha kuvitella, että jollain pilateksella tai sienestyksellä saa lihasta.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reisilihasten pitää olla kunnossa. Minulla ongelmana on se, että en voi olla yhtään polvillani kovalla alustalla, kun polviin koskee valtavan paljon.
Olisiko polvisuojista apua ?
Mulla vika on sellainen, ettei mikään polvisuojakaan auta. Ongelma tulee siitä, kun polveen tulee painetta väärässä suunnassa. Pahimmillaan sitä sitten särkee viikko- tai jopa kuukausikaupalla yhden väärän asennon jälkeen.
Ikää on nyt 40+ ja vammat tulivat iässä 20+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 46 ja viittä vaille 45 vuotiaana tajusin että lihas vaan vähenee ja tulevat vuodet ei näytä kovin valoisilta jos lihaskuntoharjoittelua ei säännöllisesti tee. Olin kunnon salitreenivihaaja ja lähinnä lenkkeilin, pyöräilin, jumppailinnkotona ja uin.
Siinä kävin sitten niin että menin lähimmälle salille ja otin sillä reissulla heti kolmivuotisen jäsenyyden. Ja käyn salilla 3 krt viikossa satoi tai paistoi. Lisäksi kerran viikkoon kunnon hikijumppa ja joka aamu heti herättyä venyttelen.
En halua olla se joka ei kuusikymppisenä saa kenkiä jalkaan tai vuosikymmen myöhemmin voivottelee miten vaikeaa on nousta sohvalta ylös.
Joka päivä testaan että saan taivutettua kädet lattiaan. Ja viikottain teen tuota että menen ilman käsiä apuna käyttäen lattialle makaamaan ja tulen sieltä ylös.
Muscle is the organ of longevity.
Muuten kiva ajatus, mutta osalla voi olla joku tietty hormonipuutos tai tietty ravintoainepuutos joka vaikuttaa. Labrako kertoo mikä. Vaihdevuodet.
Miten nämä puutokset lihaskunnon ylläpitämiseen oikein vaikuttaa?
No kyllä estrogeenin ja testosteronin, jota siis naisillakin on vaihdevuosiin asti, loppuminen vähentää lihaskasvua. Ja suuri osa naisista ei syö niin paljon proteiinia, että treeni poikisi lihasmassaa. Tosin nämä ovat helposti korjattavissa, paitsi että Suomessa ei vaihdevuosiin testosteronia suostuta antamaan, muualla kyllä.
Mulla jo esivaihdevuodet saavat lihakset surkastumaan. Se on tuskastuttavaa, kun tuntee lihassärystä, että nyt kroppa on taas käyttänyt lihaksia energianlähteenään, enkä pysty vaikuttamaan siihen. Silloin, kun syön tarpeeksi proteiinia, jumppaan kyllä, mutta sekään ei riitä korvaamaan menetettyä lihasmassaa.
Jos ei muuta jumppaa ja liikuntaa viitsi harrastaa, niin ainakin sitä pitää joka päivä tehdä, että nousee lattialta ylös ilman, että tukee itseään muuhun kuin omiin jäseniinsä ja jos ei tähän pysty on syytä alkaa tekemään jotain oman kroppansa hyväksi. Aloitin eläkkeelle jäätyäni käymään kaupunkimme uimahallin kuntosalilla ja eläkeläisille tarkoitettuina aikoina siellä käy jopa yli 90 v. täyttäneitä mikä osoittaa sen, että lihaskuntoaan voi itse pitää yllä vielä iäkkäänäkin.
Vierailija kirjoitti:
huomasin sen päälle 50 veenä ja kävelen paljon mutta se ei auta eli kannattaa harjotuttaa nimenomaan reisilihaksia ja liikkuvuutta voi tulla monelle yllätyksenä kun joutuu lattialta kmpimään kuin kaksivuotias
Minullakin on selässä ja lonkassa ongelmaa. Vasemman reiden lihakset heikkenevät todella helposti niin, että pelkkä polven nosto on vaikeaa. Mutta oli pitkään vahvat vatsalihakset. Sitten viisvitosena vietin kevään räkätautikierteessä ja meni muutama viikko vähän liikkuen. Järkytys oli melkoinen, kun ymmärsin, etten pysty tekemään yhtäkään vatsaliikettä. Ei vaan nouse. Kun heikkenee riittävästi lihasvoima, et pääse edes liikkeen alkuun. Siinä makaat sitten lahnana lattialla.
Sittemmin olen saanut vain viitisen kiloa painoa pois ylipainon puolelle, ja oppinut pitämään huolta pienestä perusliikkumisesta. Sohvallakin tulee nostettua lantiota, nosteltua jalkoja, pidettyä vatsapuolellakin jotain kuria. Tässä iässä vielä palautuminen takaisin toimintakyvyn puolelle oli nopeaa ja helppoa. Reidenkin lihasvoiman saa niin siedettäväksi, ettei arjessa enää tajua, miten huono se todellisuudessa on. Mutta voin kuvitella, että 10 vuoden kuluttua en ole enää niin onnekas. Täältä myös ääni punttisalille. On niin helppoa menettää voimaa huomaamatta mitään, kun arki kuitenkin vielä rullaa. Äkkiä oletkin siinä pisteessä, että makaat koppakuoriaisena sätkimässä selälläsi. Ei ole merkkivaloa, joka syttyisi ajoissa. Punttisalissa on vaikea pettää itseään. Siellä kilot eivät valehtele.
Pääsen ylös ilman kasakoita m74 jee!
Vierailija kirjoitti:
Reisilihasten pitää olla kunnossa. Minulla ongelmana on se, että en voi olla yhtään polvillani kovalla alustalla, kun polviin koskee valtavan paljon.
Mulla aivan sama. Jumpassakin joudun jättämään kaikki liikkee väliin missä ollaan polvillaan.
Itselläni oli hankaluuksia päästä ylös alle 2 vuotiaana ja sitte opiskelijana krapulan takia sekä nyt keski-ikäisenä laiskuudesta johtuen.