Missä iässä on hankala päästä lattialta ylös? Ja tuleeko se väistämättä kaikille eteen, että kaaduttuaan ei pääsekään ylös?

Hyvä lihaskunto ehkäisee jo kaatumisia. Ja se että pääseekö ylös lattialta ei katso ikää, ei joku yli 200 kiloinen nuorikaan sieltä nouse

nostellaas

Helposti pääsen vielä ylös. Selällään maatessa nostan yläropan ylös, siitä polvilleen samalla liikkeellä ja nousu jalkojen varassa seisomaan. Nyt kokeillessa koko ajan kädet koukussa & rinnassa kiinni. Normaalisti nostan kädet eteen painoksi auttamaan yläropan nostossa.  Tuo siis sohvaperunana ollessa eikä lihaskunto ole kovin kummoinen. 

Jos vatsalihakset ovat jostain syystä kipeät niin sitten en tiedä kuinka pääsen ylös mutta tuo em. tapa tulee luonnostaan enkä muuta ole kokeillut. Ikää on vasta rapiat 60.

Kyllä mun äiti 83 v. pääsee auttamatta lattialta ylös ja tekee jumppaa jumppamaton päällä. 

Minä olen lähempänä kahdeksaakymmentä. Pääsen kyllä ylös lattialta, mutta en kovin ketterästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se välttämättä ole huonoa lihaskuntoa jos vanhus ei pääse kaaduttuaan (niin ettei mitään mene rikki) ylös lattialta. Sairauksien ja lääkkeiden takia voi esim. heikottaa kovasti. Toki hyvä lihaskunto auttaa monessa asiassa ja sitä kannattaa ylläpitää niin pitkään kuin pystyy. 

Esimerkiksi äidilläni syöpähoidot vei jaloista voimat. Eikä ne jalat palautuneet enää koskaan ennalleen, vaikka hän kuinka liikkui.

Vierailija kirjoitti:

Helposti pääsen vielä ylös. Selällään maatessa nostan yläropan ylös, siitä polvilleen samalla liikkeellä ja nousu jalkojen varassa seisomaan. Nyt kokeillessa koko ajan kädet koukussa & rinnassa kiinni. Normaalisti nostan kädet eteen painoksi auttamaan yläropan nostossa.  Tuo siis sohvaperunana ollessa eikä lihaskunto ole kovin kummoinen. 

 

Jos vatsalihakset ovat jostain syystä kipeät niin sitten en tiedä kuinka pääsen ylös mutta tuo em. tapa tulee luonnostaan enkä muuta ole kokeillut. Ikää on vasta rapiat 60.

Mä en ole pystynyt tulemaan enää tuolla tavalla ylös enää sängystäkään, sillä selkäleikkauksen jälkeen oli ehdoton ohje, että sängystä noustaan kyljeltään. Eli ensin kyljelle ja siitä käsillä punnertaen istumaan ja siitä ylös. Samoin sänkyyn käydessä, eka istumaan, sitten kallistutaan kyljelleen ja vasta siitä selälleen. Tämä tapa sitten jäi mulle.

N48

Vierailija kirjoitti:

Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?

Mistä me tiedetään, miten sä kaadut. SIitähän se riippuu. Lyötkö pääsi? Murtuuko nilkka tai selkä? Venähtääkö joku paikka?

Ei kannata antaa kunnon rapautua aikuisiässä. Moni lopettaa kuormittava liikkumisen jossain vaiheessa aikuisikää ja sitten eläkkeelle jäädessä herää siihen, että on ihan rapakuntoinen vanhus. Ei sitä kuntoa kovin helposti saa kohotettua yli 60v ikäisenä. Pitäisi läpi elämän harrastaa liikuntaa niin, että kuormittaa lihaksia ja hengästyy kunnolla useamman kerran viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?

Auttaa. Myös hyvä liikkuvuus auttaa.

Eräs tuntemani henkilö oli jo viisikymppisenä niin kankea, että hänen on vaikea päästä lattialta ylös. Voi olla, että hänellä on jokin sairaus, joka tekee hänet kankeaksi.

Ei se ole iästä kiinni. Lihaskunto, motoriikka, liikkuvuus, ...

Monenlaiset sairaudet ja kivut heikentävät näitä.

Ja kaatumisen jälkeen se kyky nousta itse ylös riippuu myös siitä, satutitko itsesi kaatuessasi, ja kuinka pahasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti pääsen vielä ylös. Selällään maatessa nostan yläropan ylös, siitä polvilleen samalla liikkeellä ja nousu jalkojen varassa seisomaan. Nyt kokeillessa koko ajan kädet koukussa & rinnassa kiinni. Normaalisti nostan kädet eteen painoksi auttamaan yläropan nostossa.  Tuo siis sohvaperunana ollessa eikä lihaskunto ole kovin kummoinen. 

 

Jos vatsalihakset ovat jostain syystä kipeät niin sitten en tiedä kuinka pääsen ylös mutta tuo em. tapa tulee luonnostaan enkä muuta ole kokeillut. Ikää on vasta rapiat 60.

Mä en ole pystynyt tulemaan enää tuolla tavalla ylös enää sängystäkään, sillä selkäleikkauksen jälkeen oli ehdoton ohje, että sängystä noustaan kyljeltään. Eli ensin kyljelle ja siitä käsillä punnertaen istumaan ja siitä ylös. Samoin sänkyyn käydessä, eka istumaan, sitten kallistutaan kyljelleen ja vasta siitä selälleen. Tämä tapa sitten jäi mulle.

 

N48

Piti kokeilla ja katsoa kuinka nousen sängystä, sama oli tuon lattialta ylösnousun suhteen ;)

Näköjään nostan polvet koukkuun ja heilautan ne sängyn reunalta yli. Siinä olenkin jo istumassa ja nousen jalkojen varassa samalla vauhdilla ylös. Jos selkä tai vatsalihaksia ei sopi käyttää kivun tms. takia niin kohtaan ongelmia. Onhan niitä satunnaisesti ollut ja silloin ähkin kivun kanssa ja avusta käsillä nousua.

Normaalisti ei ole vielä ongelmia näin m61

Monet vanhukset ovat ylilihavia, etenkin miehet. Valtavat pallomahat. Ei ole ihme, jos ei voimat riitä nousemiseen, jos ruho painaa sata kiloa tai yli.

47v. Vaihdevuodet voi jäykistää vähän ihmisiä. Ja polvien alle pitää saada pehmeää. Ylipaino vaatii käsien ponnistusta ja ranteita.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?

Kyllä auttaa. Isäni 82v. Tekee vielä moottorsahalla metsässä itse puut ja ravaa marjametsässä km. Tolkulla. Luo lumet kolalla ja muuta raskasta. Itse olen 23v. Nuorempi enkä tahdo enää noita jaksaa vaikka en elä "sohvaelämää" mutta työni on enemmän "huilauspainotteista" eli kevyttä ahkerointia & istumista. Pitäisi olla päivät pitkät raakaa ruumiin raatamista, niin ei lihakset kutistu. Mutta ei nykyihmiset sellaista tee - ainakaan monet.

nousen sängystä aamulla toisella jalalla potkaisten ilmaan ja siitä istumaan jalat suorina, tukisukat jalkaan laittaen ja vasta sitten jalat alas sängystä. Tukisukkia olen käyttänyt seisomatyön takia jo töissä ollessani, helpotti jalkojen väsymiseen. Nyt 'vanhana' 74v. käytän edelleen pihahommissa koko päivän kun kesäisin olen ja talvella taas enimmäkseen istuen. 

Eniten se vaatii tekniikkaa, jonkun verran liikkuvuutta ja lihaskuntoa.

https://pohde.fi/wp-content/uploads/2025/02/Lattialta-ylosnousu-posteri…

 Minulla oli nais asiakas, joka liukastui kylpyhuoneessa ja kaatui, eikä päässyt omin avuin ylös. Niinpä hän otti vessaharjan ja alkoi hakata sillä lavuaarin viemäri putkea. Naapuri kuuli heti  metelin ja hälyytti talonmiehen paikalle. Loppu hyvin. Rouva sai tämän jälkeen kotiinsa kodinhoitajan käynnit ekaa kertaa eläissään. Hän oli tuolloin 100-vuotias. Entinen voimistelija, pomppasi tuolilta ylös ilman käsi tukea, vaikka painoa oli. Söi paljon herkkuja. Liikunnallisuus oli hänen elämänlaatunsa tae.  

Monien naisten kävelytyylistä näkee. Että heillä on heikot reisilihakset. Polvet yhdessä. Ja jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Perse edellä puuhun tyylillä.

Vahvoja reisilihaksia tarvitaan synnyttämisessä, lattialta ylös nousussa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Monien naisten kävelytyylistä näkee. Että heillä on heikot reisilihakset. Polvet yhdessä. Ja jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Perse edellä puuhun tyylillä.

Vahvoja reisilihaksia tarvitaan synnyttämisessä, lattialta ylös nousussa jne. 

Harvoin nauran ääneen tätä palstaa lukiessa, mutta nyt nauroin. Millä tavalla lainauksen kirjoittaja kuvittelee synnytyksessä reisilihaksia tarvittavan? Totta kyllä, että luonnonmukaisin synnytysasento oli kyykyssä niin, että maan vetovoima auttaisi. Ei vaan onnistu sairaaloissa, koska kätilökin joutuisi kyykkyyn liian epäergonomiseen asentoon.