Missä iässä on hankala päästä lattialta ylös? Ja tuleeko se väistämättä kaikille eteen, että kaaduttuaan ei pääsekään ylös?
Tätä pohdiskelen, kun olen nyt sohvaperunakauteni jälkeen alkanut kotijumppaamaan kotona jumppamaton päällä. Olen vasta viikon jumpannut ja sohvaperunakauteni kesti noin 10 vuotta eli olen täysin rapakuntoinen.
Lattialla kun makaan, pääsen istuma-asentoon käsillä tukien kyljen kautta ja kun istun lattialla, pääsen kyllä ilman käsiä kokonaan ylös (testasin tarkoituksella ilman käsiä).
Auttaako lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vanhuksenakin ylös maasta?
Paljon kun lukee näitä juttuja, että vanhus kaatui kotonaan, eikä päässyt ylös. En halua sellaista kohtaloa.
N49
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako hyvän lihaskunnon ylläpito siihen, että pääsisi vaikkapa vielä 80-vuotiaana ylös lattialta yksin?
Tietenkin auttaa. Mun mielestä lihaskuntoa kuitenkin vähän yliarvostetaan. Mun mielestä liikkuvuudesta huolehtiminen on jopa tärkeämpää, koska nivelten kunto korostuu vanhemmiten. Hyvän lihaskunnon ja ennen kaikkea liikkuvuuden ja notkeuden saa ihan kehonpainoa hyödyntävällä kotijumpalla tai (voima)joogalla, salilla käyminen ei ole pakollista. Joskus vähemmän on enemmän.
Riittääkö kotijumppa ja oman kehon vastus? Esim. pilates? Eli ei tarvi kuntosalia?
Mitä jos on luonnostaan notkea, onko hyötyä silloin tehdä venyttelyitä?
Siis taas ihan käsittämättömän avuttomia ihmisiä kyselemässä. Ihan mikä tahansa enemmän kuin nyt parantaa tilannetta. Tietoa on aika paljon saatavilla. Kotijumppa auttaa, venyttely ei ole parasta mahdollista liikkuvuuden kannalta, esim. jooga on paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 46 ja viittä vaille 45 vuotiaana tajusin että lihas vaan vähenee ja tulevat vuodet ei näytä kovin valoisilta jos lihaskuntoharjoittelua ei säännöllisesti tee. Olin kunnon salitreenivihaaja ja lähinnä lenkkeilin, pyöräilin, jumppailinnkotona ja uin.
Siinä kävin sitten niin että menin lähimmälle salille ja otin sillä reissulla heti kolmivuotisen jäsenyyden. Ja käyn salilla 3 krt viikossa satoi tai paistoi. Lisäksi kerran viikkoon kunnon hikijumppa ja joka aamu heti herättyä venyttelen.
En halua olla se joka ei kuusikymppisenä saa kenkiä jalkaan tai vuosikymmen myöhemmin voivottelee miten vaikeaa on nousta sohvalta ylös.
Joka päivä testaan että saan taivutettua kädet lattiaan. Ja viikottain teen tuota että menen ilman käsiä apuna käyttäen lattialle makaamaan ja tulen sieltä ylös.
Muscle is the organ of longevity.
Muuten kiva ajatus, mutta osalla voi olla joku tietty hormonipuutos tai tietty ravintoainepuutos joka vaikuttaa. Labrako kertoo mikä. Vaihdevuodet.
Miten nämä puutokset lihaskunnon ylläpitämiseen oikein vaikuttaa?
No kyllä estrogeenin ja testosteronin, jota siis naisillakin on vaihdevuosiin asti, loppuminen vähentää lihaskasvua. Ja suuri osa naisista ei syö niin paljon proteiinia, että treeni poikisi lihasmassaa. Tosin nämä ovat helposti korjattavissa, paitsi että Suomessa ei vaihdevuosiin testosteronia suostuta antamaan, muualla kyllä.
Mulla jo esivaihdevuodet saavat lihakset surkastumaan. Se on tuskastuttavaa, kun tuntee lihassärystä, että nyt kroppa on taas käyttänyt lihaksia energianlähteenään, enkä pysty vaikuttamaan siihen. Silloin, kun syön tarpeeksi proteiinia, jumppaan kyllä, mutta sekään ei riitä korvaamaan menetettyä lihasmassaa.
Kyllä nelikymppinen ja viisikymppinenkin nainen pystyy säilyttämään ja lisäämään lihasmassaa, kunhan menee sinne salille kolmesti viikossa ja nostaa oikeita painoja.
N55
Kyllä kehonpainollakin onnistuu. Pistoolikyykkyjä vaikka.