Lue keskustelun säännöt.
Enpä ole aikoihin tuntenut itseäni niin mitättömäksi ja
25.04.2026 |
"En keneksikään" kuin tällä viikolla eräässä työpaikkamme tilaisuudessa.
Kyseessä oli pienempiin ryhmiin jaettu tilanne ja omassani meitä oli 5 naista. Oli tarkoitus keskustella annetusta aiheesta ja eräs heistä oli lähes koko ajan äänessä. Minä keskitin katseeni häneen, koska hän puhui, kuten muutkin meistä.
Hän katsoi vuoronperään kaikkia muita päin ja kasvoihin, otti katsekontaktin (kuten tapana ja käytöstapojen mukaista on) paitsi minuun.
Ei yhden yhtä kertaa, ja minä siis katsoin häntä joten olisin huomannut sen. Puhui n.10min ajan, katsellen kaikkia muita päin vuoronperään, minuun ei kertaakaan, ei vahingossakaa, ei edes 1 kertaa.
Voin sanoa, että tulipaha äärimmäisen paska olo ja tunne, ikävät ja traumatisoivat flashbackit menneiltä vuosilta työpaikkakiusaamisista.
Ja myös hänen kansssan minun tulisi tehdä syksystä alkaen töitä.
Kyseessä itseäni vanhempi n.55-60v nainen.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
No en minä kyllä häntä mitenkään tuimasti tuijottanut vaan ihan kuten silloin katsotaan toista joka puhuu. Samalla tavalla häntä ja hänwwn päin katsoi ne kaikki muutkin, koska hän oli äänessä. Ja hän katsoi vuoronperään heistä jokaista/jokaisen suuntaan, mutta ei minuun.
Ja en minä mitään leimaa, olen hänen kanssaan yhden lerran aiemminkin ollut tekemisessä ja silloin hän ärähti asiansa minulle.
Ap
Siis tuo jäi sinulta päällimmäisenä tilaisuudesta mieleen. Et kuunnellut yhtään mitä hän sanoi. On pienet murheet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Ei kai tuossa ollut kyse mistään viihdytystilaisuudesta. Ainakin minä ymmärsin, että kyseessä oli ryhmätehtävä, jossa oli tarkoitus keskustella jostain tietystä aiheesta. Yksi henkilö puhui, muut kuuntelivat, ja puhuja katsoi niitä muita mutta ei ap:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Miten en ole yhtään yllättynyt tästä ajatuksestasi. Lue tuo uudelleen ja mieti hetki mitä sanoit. Sitten ihmetellään miksi ujot ja hiljaiset ovat väärinymmärrettyjä.
Mitä väärinymmärtämistä siinä on, että puheliaammat "tekee työt" 99 %:ssa sosiaalisista tilanteista? Pitävät keskustelua ja iloista ilmapiiriä yllä, vievät asioita eteenpäin, ottavat puheeksi monia työpaikan huolenaiheita.
Mitä hiljaiset tekee? Vaikka ovat usein yhtä paljon työpaikalla vastuussa kuin puheliaatkin, niin: ovat hiljaa eivätkä osallistu. Odottavat vain marttyyrimaisena että joku kysyy heiltä.
Sinä joka olet hiljainen: älä odota tai oleta että sut tullaan kaivamaan joka tilanteessa esiin, vaikka oot hiljaa. Avaa suusi, astu esiin, ota tila haltuusi. Niin me muutkin teemme, vaikka aina se ei ole meillekään helppoa.
On jotenkin kohtuutonta että jos itse yrittää kantaa vastuunsa työpaikan asioista ja omasta tontista, että sitten pitäisi perässävetää jotain vieressä istuvaa tyyppiä joka ei puhu mitään. Se on raskasta.
Kyllä jokaiselta täysi-ikäiseltä joka on töihin pestattu ja hälle palkka maksetaan, pitää edellyttää edes alkeellista puhetta.
Kuulostat juurikin samalta kuin lukuisat ihmiset joita kohdannut elämäni aikana. Aikoja sitten päätin etten edes vaivaudu enää selittämään, ennenkään ei ole auttanut. Se tulee jos on tullakseen, oivallus.
Sä voit kotona ja lähimpiesi kanssa olla millainen valikoiva tuppisuu tahansa. Olen itse introvertti ja tiedän mistä puhun.
Mutta kun olet töissä, niin työpanoksen lisäksi on ihan kiva, jos juttelet muille jotain, etkä oleta että muut tekevät sen sun puolestasi. Joo ehkei ole pakollista, riippuu työpaikasta ja kaikissa ei tarvitse kahvihuoneeseen edes kömpiä, senkun tekee työnsä.
Mutta jos olet itse hiljaa ja sälytät muille viihdyttämisvastuun, niin älä ihmettele jos sut unohdetaan. Jos et anna itsestäsi ja persoonastasi mitään muille, niin se on vaan voi voi.
Toki voit jatkaa möksähtelyä muille koko loppuelämäsi, ei se mua haittaa.
T:eräs joka on pakottanut itsensä puhumaan ja nykyisin on jopa mukavaakin rupatella
Avasit asiaasi nyt hieman, mutta lähtökohtaisesti ensimmäinen kommenttisi oli tökerö, niinkuin ei olisi ihmisissä myös sitä puolta, ettei kaikki voi olla niinkuin sinä ja miten sinä haluaisit. On hiljaisia, jotka pääsee siitä yli. On hiljaisia, jotka ei koe tarvetta päästä siitä yli, eikä heitä haittaa ollenkaan olla vain tarkkailijoita. On hiljaisia, jotka eivät osaa tulla esiin (varsinkin kun ei saa edes suunvuoroa, eivät itse ole aggressiivisesti esillä). Mutta sinä haukuit vain laiskoiksi ja täytyykö nyt kaikkien muiden tehdä senkin työ.... kuvastaa siis minulle sitä, ettet ymmärrä ujojen ja hiljaisten kokonaisuutta vaan pelkästään omista lähtökohdistasi.
Juu, introvertteja ja ujojakin tarvitaan. Kaikki sosiaalisen verkon kiemurat ei edes näy jossain palaverissa, eli ujo työntekijä saattaa olla hyvinkin arvostettu työyhteisössä, vaikka olisi palavereissa hiljaisempi.
Mutta älköön myöskään ujot iniskö, jos ei heitä huomata. Eli ap:n dilemma.
Mitä enemmän annat itsestäsi, sen verran saat takaisinkin.
Työelämä on tarpeeksi kiireistä ja stressaavaa, että jos vihdoin pääsee rankan aamupäivän jälkeen kahvipöytään/palaveriin hengähtämään kollegojen kanssa, niin vieläkö pitäisi retuuttaa perässään jotain hiljaista ja tutustuttava "tutkimattomaan ja tuntemattomaan salaisuuksien ja hiljaisen ja mystisen hymyn Minnaan"? Ei, vaan jokaisen ujon on otettava itse itsestään vastuu sosiaalisissa tilanteissa.
Eli hypätkää ujot rohkeasti muiden kyytiin, liikkuvaan junaan.
Ööö, luitko aloitusta. Lueppa uudelleen.
Niin, vastasin siihen täysin.
Ap:n pitää hypätä vaan liikkuvaan junaan. Saada suunsa auki, vaikka se vaikuttaisi keskustelun keskeyttämiseltä.
Niin että mielestäsi siis puhujan puheen aikana hänen olisi pitänyt sanoa että mikset katso muhun mutta muihin kyllä? Vai mitä meinaat. Ei hän ainakaan ole väittänyt että olisi ujo tai hiljainen, siitä ei edes ole kysymys vaan siitä, että joku tuntuu tahallaan jättää huomioimatta hänet, mutta katsoo muita kyllä silmiin samalla kun puhuu.
Mistä ap tietää että oliko tahallista?
Mut on monessa keskustelussa ensin unohdettu, mutta sitten kun olen jotain kivaan sävyyn kommentoinu, niin mulle on ystävällisesti mutistu tai vastattu takaisin.
Ei hän mainitsekaan aloituksessa että onko se hänen mielestään tahallista. Vaan että jäi pska maku suuhun ja vanhat fiilikset nousi esille, kokenut siis vastaavaa ennenkin. Ja sanotaanko että kyllä, joskus voi olla että on itse ymmärtänyt väärin. Mutta joskus on myös niin ettei ole. Tässä onkin pohtimista, mutta ei varmasti kiva mennä töihin jos siellä odottaa joku joka hänen mukaansa on vielä ärhennellyt lisäksi. Ei minustakaan olisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Huomaa kyllä että nämä tahalleen väärinymmärtävät "työpaikkakiusaajat" tulevat tänne vääristelemään joko aloitusta, tai tekemään ihme oletuksia eikä keskustelemaan. Juuri kaltaisianne ei jaksa, en kyllä ymmärrä miten tekään jaksatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
Mitä sinä ap puhuit? Montako minuuttia? Katsoitko silloin kaikkia muita neljää? Katsoiko tämä yksi myös sinua kun puhuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
En mä haluaisikaan nähdä Sirpaa. :D Kun muut kahvilla iloitsevat toisen kollegan mitalista urheiluseurassa tai surevat toisen puolesta jonka äiti saattohoidossa, niin takahuoneessa hakkaa läppäriä katkeranvittuuntunut Sirpa joka on
a) marttyyrimaisen loukkaantunut kun istui niin nätisti hiljaa mut kukaan ei kiitellyt ja ojentanu pokaalia
b) ärisee kun ei puhuttukaan nyt firman suhdanteista ja työtyötöistä, toisin kuin hän The Ahkeruus ja Kunnollisuus olisi tehnyt
On onneks ihan mukaviakin ujoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
En mä haluaisikaan nähdä Sirpaa. :D Kun muut kahvilla iloitsevat toisen kollegan mitalista urheiluseurassa tai surevat toisen puolesta jonka äiti saattohoidossa, niin takahuoneessa hakkaa läppäriä katkeranvittuuntunut Sirpa joka on
a) marttyyrimaisen loukkaantunut kun istui niin nätisti hiljaa mut kukaan ei kiitellyt ja ojentanu pokaalia
b) ärisee kun ei puhuttukaan nyt firman suhdanteista ja työtyötöistä, toisin kuin hän The Ahkeruus ja Kunnollisuus olisi tehnyt
On onneks ihan mukaviakin ujoja.
Sä oot nyt luonut ihan oman tarinan jostain Sirpasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
Joo, onneks ei varmaan olla :D
Sais olla koko ajan p*skat housussa että olenko muistanut huomioida sut 10 naisen joukosta, ettei tuu pahaa silmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
Joo, onneks ei varmaan olla :D
Sais olla koko ajan p*skat housussa että olenko muistanut huomioida sut 10 naisen joukosta, ettei tuu pahaa silmää.
Menee nyt vähän laukalla sulla. Pruut, Polle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän noin 10000 kahvihuonekeskustelua joissa toistuvasti on muutamat kuuntelijan roolissa ja sitten muutama puheliaampaa vievät sitä hommaa niin että sylki roiskuu.
Silti ne hiljaisemmat ovat ihan arvostettuja, monen vuoden konkareita, vaikkei heitä huomata aina.
Ei kaikki pinnan alla oleva näy jossain ryhmäkeskustelussa, hei haloo. Ei se ole koko totuus ikinä.
Sen huomaan että ne suosituimmat joutuvat näkemään ison vaivan huomioidakseen ne hiljaisemmat, vaikka ne hiljaiset laiskottelevat niissä tilanteissa. Sit yrittävät vaivalloisesti kysyä siltä tuppisuulta "No, Sirpa, kuinka sun viikonloppus meni?"
Kun Sirpa on mennyt siivellä eikä ole antanut keskusteluun mitään.
Ja se Sirpa voi ihmetellä hiljaa itsekseen, että miten ihmessä minun viikonloppuni työkavereille kuuluu.
Ai.
No menköön Sirpa takaisin sorvinsa ääreen ja vieköön kahvikupin sinne, jos häntä niin v-tuttaa kun muut juttelevat kahviTAUOLLA vapaamuotoisia. Hui kauhea, ei jutellakaan firman osakekäppyröistä vaan halutaan tutustua muihin. Joku kertoo kun tuli isoäidiksi jne.
Olkoot ujot piimät vaikka kuinka tyytyväisiä itseensä, mutta ette te ole yhtään parempia kuin muut. Tai: ei introvertit tai ekstrovertit ole itsessään toistaan parempia. Molempia tarvitaan.
Mutta jos ei halua osallistua kahvihuoneen höpöttelyyn, painukoon muualle ja olkoon valittamatta.
Luojan kiitos en ole töissä samassa paikassa kuin sinä.
Joo, onneks ei varmaan olla :D
Sais olla koko ajan p*skat housussa että olenko muistanut huomioida sut 10 naisen joukosta, ettei tuu pahaa silmää.
Menee nyt vähän laukalla sulla. Pruut, Polle.
No sitähän tää aloituskin on.
Luodaan hirmuiset odotukset jollekin lyhyelle ryhmätyökeskustelulle. Ryhmätöitä tulee ja menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Onhan niillä hiljasilla mahis puhua joka kerta. Sen kun odottaa että joku saa lauseensa loppuun.
Samalla viivallahan siinä kaikki ovat. Ei ole etukäteen päätettyjä puheenvuoroja.
Puhuitko aloittaja siinä keskustelun aikana kertaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Puhuitko aloittaja siinä keskustelun aikana kertaakaan?
Ei varmaan kukaan muu ryhmästä saanut puheenvuoroa kun yksi puhui koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Montako sekuntia pitää joka lauseen jälkeen odottaa? Kun se Sirpa ei kuitenkaan sano mitään.
Oiskin hauska testi jos työpaikan puheliaat olis vaikka kuukauden yhtä hiljaa kuin hiljaiset. "No niin, nyt sitten palaverissa puheenvuoro Sirpalle ja hiljaiselle Jaanalle. Vetäkää homma kotiin. "
Varmaan olisi ensin introvertin unelma. Rauhallinen työpaikka.
Mutta kohta alkaisivat Sirpat ja Jaanat syyttää ex-puheliaita osallistumattomuudesta ja mykkäkoulusta. "Sekin oli vaan hiljaa, mikähän sillä on, onko se loukkaantunut?"
No, sellaisia te hiljaiset olette aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Montako sekuntia pitää joka lauseen jälkeen odottaa? Kun se Sirpa ei kuitenkaan sano mitään.
Oiskin hauska testi jos työpaikan puheliaat olis vaikka kuukauden yhtä hiljaa kuin hiljaiset. "No niin, nyt sitten palaverissa puheenvuoro Sirpalle ja hiljaiselle Jaanalle. Vetäkää homma kotiin. "
Varmaan olisi ensin introvertin unelma. Rauhallinen työpaikka.
Mutta kohta alkaisivat Sirpat ja Jaanat syyttää ex-puheliaita osallistumattomuudesta ja mykkäkoulusta. "Sekin oli vaan hiljaa, mikähän sillä on, onko se loukkaantunut?"
No, sellaisia te hiljaiset olette aina.
Huomaa ettet sinä ainakaan ole ollut koskaan hiljaa....siis hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämätön asenne nykyään tuo, että hiljaiset "eivät anna mitään".
Eihän työpaikka yleensä ole mikään keskustelukerho. Siellä ollaan töissä eikä höpisemässä.
Tämäkin. Ei kaikkia hiljaisia haittaa olla hiljaisia, viihtyvät siinä erittäin hyvin ja keskittyvät mieluummin työhön. Joskus tuntuu että näitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä harmittaa kun joukossa on se yksi, jota eivät osaa lukea. Sekös on helppo maalitaulukin.
No jos hiljaiset ova tyytyväisiä hiljaisuutensa, niin miksi ap urputtaa?
Mikä ihmeen velvollisuus puheliailla on kantaa koko ajan hiljaisia ja jutella heille päin, kun he eivät tee samoin?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Hiljasemmat antaa muillekin tilaa puhua, miksi puheliaat ei anna hiljaisemmille enemmän tilaa puhua?
Miks tää homma toimii vain toiseen suuntaan?
Montako sekuntia pitää joka lauseen jälkeen odottaa? Kun se Sirpa ei kuitenkaan sano mitään.
Oiskin hauska testi jos työpaikan puheliaat olis vaikka kuukauden yhtä hiljaa kuin hiljaiset. "No niin, nyt sitten palaverissa puheenvuoro Sirpalle ja hiljaiselle Jaanalle. Vetäkää homma kotiin. "
Varmaan olisi ensin introvertin unelma. Rauhallinen työpaikka.
Mutta kohta alkaisivat Sirpat ja Jaanat syyttää ex-puheliaita osallistumattomuudesta ja mykkäkoulusta. "Sekin oli vaan hiljaa, mikähän sillä on, onko se loukkaantunut?"
No, sellaisia te hiljaiset olette aina.
Huomaa ettet sinä ainakaan ole ollut koskaan hiljaa....siis hiljainen.
Loppuiko argumentit? Olen siis se, joka on ollut nuorena hyvin introvertti ja työpaikkakiusattu.
Huomasin sitten että loukkaannuin monta kertaa ihan turhaan, tulkitsin tilanteita liian negatiivisesti ja että maailma ei pyöri minun napani ympärillä. Ei työpaikoilla keritä jokaista kulmakarvan nostoa tai hiljaista hissukkaa miettimään, vaan tehdään töitä väsyneenä ja kiireessä.
Ei ap:n tilanne ollut sellainen. Ei se ollut "tervetuloa töihin", vaan ihan tavallinen, ohimenevä ryhmätyökeskustelu.
Josta hän vaatii huomiota, ollen kuitenkin itse hiljaa.