Hesarin juttu antaa liian ruusuisen kuvan Downin syndroomasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.

Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?

Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. 

Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.

Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.

Siis koska jotkut trollaavat täällä julmasti ja puhuvat rumasti kehitysvammaisista, heitä tulee synnyttää maailmaan kokemaan kärsimyksentäyteinen aikuisikä enempiä pohtimatta tai punnitsematta asiaa?

En ole kanssasi samaa mieltä. Enkä kuitenkaan edelleenkään ajattele, että asian voisi nähdä vain yhdellä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi käsittää miksi joku ei abortoi jos down-varoitussireeni soi seulonnoissa.

Hän kokee, että abortti on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).

Hän on keskimääräistä Down-henkilöä lievemmin kehitysvammainen, kun kykenee tuollaiseen

Miksi niin arvelet?

https://www.duodecimlehti.fi/duo16755
Osa oppii lukemaan ja tuntemaan kellon, mutta rahan arvon ymmärtäminen lienee kaikille ylivoimaista.

Mitä eroa siihen, että ei-vammainen hoitaa raha-asiansa huonosti?

Täällä oli keskustelu, jossa nuorten opettajat kertoivat yläasteen nuorista samanlaisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta. 

Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin. 

Eri

Hassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.

Kyllä minusta on aiheellista pohtia, altistaako maailmaan syntyvän ihmisen avosydänleikkauksille, leukemialle, seksuaaliselle hyväksikäytölle tai seksuaaliselle turhautumiselle, masennukselle ja vapauden rajaamiselle laitoksessa siksi, että haluaa kokea ne ihanat vauva- ja pikkulapsivuodet aurinkolapsen kanssa. Kaikilla meillä on monia tilaisuuksia kokea kärsimystä elämässämme, mutta kuinka paljon sitä haluaa omalle lapselle sälyttää? 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että onko näillä seksielämää? 

Miksi sinua juuri se asia kiinnostaa

Eipä noista ainakaan tappajia ja sotahulluja tai naisten pieksäjiä tule. Hyväntahtoisia ja kilttejä ovat ja suuri osa ikäluokista ei ole muutenkaan nettomaksaja. Tosin pelottavaa on kova yhteiskunta, jossa apua ei kohta saa kukaan, jos perhettä ei ole apuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta. 

Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin. 

Eri

Hassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.

Kyllä minusta on aiheellista pohtia, altistaako maailmaan syntyvän ihmisen avosydänleikkauksille, leukemialle, seksuaaliselle hyväksikäytölle tai seksuaaliselle turhautumiselle, masennukselle ja vapauden rajaamiselle laitoksessa siksi, että haluaa kokea ne ihanat vauva- ja pikkulapsivuodet aurinkolapsen kanssa. Kaikilla meillä on monia tilaisuuksia kokea kärsimystä elämässämme, mutta kuinka paljon sitä haluaa omalle lapselle sälyttää? 

Kaikkien ihmisten elämässä on kärsimystä. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Jos ei halua lapsensa joutuvan kärsimään, ei pidä tehdä lapsia.

Kukaan ei halua tappaa omaa lastaan. Jos tuo on yllätys, ei kannata ihmetellä sotia ja kidutuksiakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.

Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?

Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. 

Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.

Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.

Siis koska jotkut trollaavat täällä julmasti ja puhuvat rumasti kehitysvammaisista, heitä tulee synnyttää maailmaan kokemaan kärsimyksentäyteinen aikuisikä enempiä pohtimatta tai punnitsematta asiaa?

En ole kanssasi samaa mieltä. Enkä kuitenkaan edelleenkään ajattele, että asian voisi nähdä vain yhdellä tavalla. 

Päinvastoin, tässähän juuri pohdiskellaan ja punnitaan. Ylsi näkökulma on, että kehitysvammaisen elämä näyttäytyy varsin arvokkaana näiden trollien elämään nähden. Miten sinä perustelet tuon kärsimyksen täyteisyyden, siis muuten kuin omilla ennakkoluuloillasi? Eikö trollinkin elämä ole kärsimyksen täyteistä, ja eikö hän jaa pahaa mieltä huomattavan laajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, että onko näillä seksielämää? 

Miksi sinua juuri se asia kiinnostaa

Jos joutuu kaksin jonkun downukon kanssa.

Pahinta mielestäni on heillä korostunut seksuaalisuus.

Lukion jälkeen kun olin hyväkuntoisten vammaisten påivätoiminnassa niin kuulin tästä ja downin syndrooma ihmisiä pitä yrittää estää etteivät käy muiden päälle kun esinerkiksi käytiin kävelyllä.

Tämå oli aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jotenkin hyvin karua että juuri Downin syndrooman syntymässä saaneet pitäisi systeemin mielestä automaattisesti eliminoida. Narkkareita, seksuaalirikollisia, väkivaltarikollisia, muiden elämän tuhoavia koulukiusaajia ja työpaikkakiusaajia, vainoajia, talousrikollisia, kaikkia näitä (valtavia kustannuksia aiheuttavia) löytyy yllin kyllin "normaaleista" mutta downit on niin hirveä asia että abortoida pitää.

Öööööööö....syntyykö joku piikki kädessä tai kossupullo?

Ilmeisesti, koska tuota kaikkea paskaa perustellaan aina jollain lapsuuden traumoilla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta. 

Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin. 

Eri

Hassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.

Kyllä minusta on aiheellista pohtia, altistaako maailmaan syntyvän ihmisen avosydänleikkauksille, leukemialle, seksuaaliselle hyväksikäytölle tai seksuaaliselle turhautumiselle, masennukselle ja vapauden rajaamiselle laitoksessa siksi, että haluaa kokea ne ihanat vauva- ja pikkulapsivuodet aurinkolapsen kanssa. Kaikilla meillä on monia tilaisuuksia kokea kärsimystä elämässämme, mutta kuinka paljon sitä haluaa omalle lapselle sälyttää? 

Varmastikin jokainen on tätä omista lähtökohdista ja omalla arvomaailmalla pohtinut. Minä olen ollut kolme kertaa raskaana, kokenut yhden down-epäilyn ja saanut kolme tervettä lasta. Missä konkreettisissa tilanteissa sinä olet näitä pohtinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Voi sinua kukkahattua, kun sairaudet ovat poikkeuksettä downien elämää.  Sydänviat, diabetes ja leukemia kuuluu syndroomaan.  Eliniän ennuste 55-60 vuotta. 

Mikäs siinä sitten. Kuolevat sitten varmaan yhtä aikaa vanhempiensa kanssa, joten sulle ei niistä aiheudu minkäänlaista taakkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Downit ovat usein aggressiivisia. Lyövät ym. 

Itsepäisiä, kun eivät saa tahtoaa läpi, otetaan väkivalta avuksi, niin nähty kehitysvammaisten keskuslaitoksen (millä nimellä ovatkaan nykyisin) työ- ja päivätoiminnassa sekä osastoilla. Siellä sai alle 50-kiloinen, vähän päälle 2-kymppinen minä väistellä heitettyjä tuoleja, kiskoa käsiä kurkulta yms. Kaikki eivät ole hyvätasoisia Sannoja tai hyväntuulisia Osmoja. Ovatko vaikuttaneet uusien Down-lasten vanhempien optimistisiin odotuksiin?  Onnea vaan Eliaksen ja Islan vanhemmille.

Seksuaalivietti joillakin miespuolisilla korostuu, mutta kaikki estot puuttuu. Sitten ne mölisevät, kuolaavat ja lähmivät kaikkia naisia muistuttavia.

Myös naispuolisilla, osastolla kädet housuissa kaikki "vapaa-ajat". 

EI Down karkaili jatkuvasti kaupungille, laitapuolen kulkijoille seksiä viinaa vastaan...

Lisään vielä, että olin tuolloin itse raskaana, ihme kyllä en pelännyt, että vauvani syntyisi kehitysvammaisena, tai ehkä suljin mahdollisuuden pois mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Saavat vanhempiensa perinnön ja kustantavat hoitonsa sillä loppuelämänsä ajan

Edes ymmärrä mikä on perintö.  Kuka lie edunvalvojana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta. 

Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin. 

Eri

Hassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.

Kyllä minusta on aiheellista pohtia, altistaako maailmaan syntyvän ihmisen avosydänleikkauksille, leukemialle, seksuaaliselle hyväksikäytölle tai seksuaaliselle turhautumiselle, masennukselle ja vapauden rajaamiselle laitoksessa siksi, että haluaa kokea ne ihanat vauva- ja pikkulapsivuodet aurinkolapsen kanssa. Kaikilla meillä on monia tilaisuuksia kokea kärsimystä elämässämme, mutta kuinka paljon sitä haluaa omalle lapselle sälyttää? 

Kaikkien ihmisten elämässä on kärsimystä. Joillain enemmän, joillain vähemmän. Jos ei halua lapsensa joutuvan kärsimään, ei pidä tehdä lapsia.

Pointti meni sinulta kokonaan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa. 
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.

Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa. 

Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta. 

Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin. 

Eri

No et ole. Kunhan uhoat. Todellisuus kun jonain päivänä iskee kohdallesi, niin ihan tyytyväisenä vastaanotat ensimmäiset vaippasi 

Valtava kuluerä valtiolle, terveydenhuolto, tuet, tukitoimet, avusta, koulunkäynti, taksi terapiat, jne. Jne. Pelkkää menoa. Laitoksiin kun ovat aikuisia, huoltajat ei pärjää jne jne