Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu antaa liian ruusuisen kuvan Downin syndroomasta
25.04.2026 |
Hs:
Kotiuduttuaan vauvan kanssa sairaalasta Pajari-Lipsanen alkoi etsiä tietoa 21-trisomiasta.
Selvisi, että moni down-henkilö elää täysipainoista elämää: harrastaa, opiskelee ja luo sosiaalisia suhteita. He voivat oppia samoja asioita kuin muut ikäisensä, vain hitaammin. Aikuisena osa pystyy käymään töissä.
Terveyskirjasto:
Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti keskivaikea kehitysvammaisuus, jossa päättelytaidot vastaavat aikuisiällä noin 7–9-vuotiaan lapsen taitotasoa. Kehitysvammaisuuden aste voi kuitenkin vaihdella lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä ovat usein ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, mutta noin 10 %:lla voidaan todeta autistisia piirteitä. Masennuson tavallisempaa kuin muilla kehitysvammaisilla. Persoonallisuudessa saattaa korostua omaehtoisuus.
Opiskeluiden jälkeen harkitaan usein työ- tai päivätoimintaa, joskus tuettua työtä. Lapsuuden kotoa poismuuton myötä haetaan useimmiten palveluasumista.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuon terveyskirjaston mukaan suurin osa Down-syndroomaisista ole ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, ainoastaan 10% arvioidaan omaavan autistisia piirteitä? Eli selvä enemmistö ovat sosiaalisia ja toimivat hyvin muiden kanssa. Ei siis ole mikään poikkeus, päin vastoin.
Kaikki jotka tiedän ovat varsin positiivisia luonteeltaan
Hah! Mene tantta kuule katsomaan miten "positiivisia" ne on siellä laitoksessa oikeasti. Lyövät, huutavat ja yrittävät raiskuuta. Ihan joka päivä saa painia näiden kanssa! Näillä kun ei ole mitään pidäkjeirä saattavat ahdistelua hoitajianiin että yhtäkkiä alkavat runkaamaan hoitajan nähden
T: kyllästynyt hoitaja
Äläpä hoitaja valehtele.
Toinen hoitaja
Kyllä hoitaja puhuu totta . Jotkut heistä ovat ok käytökseltään, mutta osa on väkivaltaisia toisia kohtaan. Omaisille joku voi valehdella ettei saa ruokaa, ei pääse vessaan jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne että osa tähän kommentoijista ei tiedä mitä ds tarkoittaa. Luulevat muulla tavalla kehitysvammaisia downeiksi. Downit eivät ole isokokoisia eivätkä mölise. Eivät juokse kenenkään perässä kun liikunnallisesti eivät pysty. Eivät aja kovaa vauhtia pyörällä. Kolmirenkaisilla osa pystyy ajamaan mutta ei kovaa vauhtia. Yleensä downit ovat mukavuudenhaluisia. Erityisen kiinnostuneita seksistä eivät ole.
Minun downin syndrooma-serkkuni on iso ja lihava, ja kun hän suuttuu, hän heittelee ja rikkoo tavaroita ja lyö ihmisiä päähän. En ole enää kyläillyt perheessä, kun se riesa täytti 10 vuotta. Pikkulapsena oli harmiton: oppi istumaan vasta 2-vuotiaana ja kävelemään 7-vuotiaana. On muutamankymmenen sanan sanavarasto. Ei lue eikä kirjoita. Vaatii huomiota, hyräilee ja keinuu, sekä kuten sanottu, lyö mielellään muita, joskus myös raapii.
Eikö näitä voi muka tuutata takaisin??
kaikki tuntemani ovat isokokoisia johonkin suuntaan. Jotkut puhuvat selvemmin, joku toistelee vain muutamaa sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuon terveyskirjaston mukaan suurin osa Down-syndroomaisista ole ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, ainoastaan 10% arvioidaan omaavan autistisia piirteitä? Eli selvä enemmistö ovat sosiaalisia ja toimivat hyvin muiden kanssa. Ei siis ole mikään poikkeus, päin vastoin.
Kaikki jotka tiedän ovat varsin positiivisia luonteeltaan
Hah! Mene tantta kuule katsomaan miten "positiivisia" ne on siellä laitoksessa oikeasti. Lyövät, huutavat ja yrittävät raiskuuta. Ihan joka päivä saa painia näiden kanssa! Näillä kun ei ole mitään pidäkjeirä saattavat ahdistelua hoitajianiin että yhtäkkiä alkavat runkaamaan hoitajan nähden
T: kyllästynyt hoitaja
Äläpä hoitaja valehtele.
Toinen hoitaja
Kyllä hoitaja puhuu totta . Jotkut heistä ovat ok käytökseltään, mutta osa on väkivaltaisia toisia kohtaan. Omaisille joku voi valehdella ettei saa ruokaa, ei pääse vessaan jne
Hoitaja minäkin olen. Downit eivät päällekäyviä ole. En ole nähnyt vaikka kymmeniä downeja olen hoitanut, ohjannut ja tavannut. Miten juuri tässä ketjussa kaikki ovat nähneet toisin. Jopa isokokoisia on sattunut kommentoijien kohdalle. Pitkiä ei heistä ole kukaan. Lihomiseen on taipumus mutta myös hyvin hoikkia on downeissa. Mukavuuden haluisia ovat useat. Osaavat myös huijata siinä miten paljon oikeasti osaavat.
Myös mun mielestä downeista annetaan liian positiivinen kuva. Aina niin aurinkoisia ja reippaita, aah! Osa on. Osa ei. Joku voi pärjätä sädekehänkiillotusmaskottina.... siis mallina. Joku taas ei opi edes sanomaan nimeään. Variaatiota on paljon. Mutta vain toinwn ääripää pääsee esille. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Myös mun mielestä downeista annetaan liian positiivinen kuva. Aina niin aurinkoisia ja reippaita, aah! Osa on. Osa ei. Joku voi pärjätä sädekehänkiillotusmaskottina.... siis mallina. Joku taas ei opi edes sanomaan nimeään. Variaatiota on paljon. Mutta vain toinwn ääripää pääsee esille. Miksi?
Ei tietenkään aina aurinkoisia eikä tarvitsekkaan. Sitä tarkoittamaasi ääripäätä ei helposti löydy. Etenkään monta. Kirjoitin aiemmin ketjuun downeista joita olen hoitanut tai ohjannut. Kymmeniä ja kymmeniä. Kysykää jos haluatte tietää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuon terveyskirjaston mukaan suurin osa Down-syndroomaisista ole ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, ainoastaan 10% arvioidaan omaavan autistisia piirteitä? Eli selvä enemmistö ovat sosiaalisia ja toimivat hyvin muiden kanssa. Ei siis ole mikään poikkeus, päin vastoin.
Kaikki jotka tiedän ovat varsin positiivisia luonteeltaan
Hah! Mene tantta kuule katsomaan miten "positiivisia" ne on siellä laitoksessa oikeasti. Lyövät, huutavat ja yrittävät raiskuuta. Ihan joka päivä saa painia näiden kanssa! Näillä kun ei ole mitään pidäkjeirä saattavat ahdistelua hoitajianiin että yhtäkkiä alkavat runkaamaan hoitajan nähden
T: kyllästynyt hoitaja
Äläpä hoitaja valehtele.
Toinen hoitaja
Kyllä hoitaja puhuu totta . Jotkut heistä ovat ok käytökseltään, mutta osa on väkivaltaisia toisia kohtaan. Omaisille joku voi valehdella ettei saa ruokaa, ei pääse vessaan jne
Hoitaja minäkin olen. Downit eivät päällekäyviä ole. En ole nähnyt vaikka kymmeniä downeja olen hoitanut, ohjannut ja tavannut. Miten juuri tässä ketjussa kaikki ovat nähneet toisin. Jopa isokokoisia on sattunut kommentoijien kohdalle. Pitkiä ei heistä ole kukaan. Lihomiseen on taipumus mutta myös hyvin hoikkia on downeissa. Mukavuuden haluisia ovat useat. Osaavat myös huijata siinä miten paljon oikeasti osaavat.
Jatkan vielä. Lyhytaikaiseen hoitoon tuli kouluikäinen down tyttö. Ei tehnyt elettäkään pukeutumisen suhteen. Niinpä oletettiin että ei osaa. Puettiin kouluunlähtiessä ulkovaatteet ja kengät. Myöhemmin kuulimme että tyttö osaa oikeen hyvin laittaa vaatteet päälleen.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Suomessa downeja on annettu adoptioon ja annetaan nykyäänkin. Tämä vaihtoehto on olemassa ja heille löytyy kyllä koti helpostikkin.
Downeja ei oteta adoptioon.
Helsingin Sanomissa (25.4.) oli kirjoitus Down-perheistä ja Down-raskauksien keskeytyksistä. Haluan jakaa asiasta oman kokemukseni.
Vuonna 2018 minulle tehtiin raskaudenkeskeytys myöhäisillä raskausviikoilla (raskausviikko 21+4). Sikiöseulonta raskausviikolla 12 antoi normaalin tuloksen: ei riskiä kromosomipoikkeavuuteen.
Rakenneultraäänitutkimuksessa raskausviikolla 20 kuitenkin havaittiin rakennepoikkeavuuksia, ja lisätutkimuksissa lapsella todettiin myös 21 trisomia eli Downin oireyhtymä. Terveydenhuollon ammattilaisten osalta en kokenut minkäänlaista painostusta raskaudenkeskeytykseen. Meille kerrottiin vaihtoehdot raskauden seurannasta ja vastasyntyneen tulevista leikkauksista sekä mahdollisuudesta raskauden keskeytykseen.
Päätös oli äärimmäisen hankala tehdä. Päätös tehtiin pitkän pohdinnan ja useamman itketyn yön jälkeen. Oma elämäni jakautuu kahteen osaan – on aika ennen ja aika jälkeen päätöksen.
Synnytin vauvan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Siellä hoito oli todella hyvää, saimme rauhassa hyvästellä poikamme ja perheemme kohdattiin suurella ammattitaidolla. Tuo päivä ei unohdu ikinä. Poikamme on edelleen usein ajatuksissa, ja hänen haudallaan käymme koko perhe säännöllisesti.
Raskaudenkeskeytyksestäni on kulunut nyt kahdeksan vuotta. Olen sinä aikana seurannut julkista keskustelua, jossa raskaudenkeskeytystä käsitellään usein hyvin yksipuolisesti ja keskeytykseen päätyviä kuvataan toisinaan jopa itsekkäiksi.
Minun kokemukseni on jotain aivan muuta. Päätös ei syntynyt hetkessä, eikä se ollut millään tavalla helppo. Se oli pitkä, raskas ja repivä prosessi, johon liittyi paljon pohdintaa, pelkoa, surua ja ristiriitaisia tunteita. Vielä vuosienkin jälkeen kannan tuota päätöstä mukanani. Se ei ole asia, joka unohtuu tai jonka yli vain mennään.
Koen, että meidän, jotka olemme tehneet tämän päätöksen, ääni jää liian usein kuulumattomiin. Toivon sydämestäni, ettei kukaan vanhempi joutuisi saman valinnan eteen. Se on vaikein päätös, jonka olen koskaan joutunut tekemään.
Äiti, joka elää päätöksen kanssa