Lue keskustelun säännöt.
Muita läheisriippuvaisia? Vertaistukiketju 💗
11.04.2024 |
Menin tyhmyyttäni tunnustamaan läheisriippuvuuteni miehelle, ja sehän oli kätevää hänen kannaltaan. Informaatiota siitä, että mua voi tosiaan kohdella miten haluaa, enkä ikinä jätä. Juominen on lisääntynyt, eikä enää edes pahoittele ylilyöntejä ja niitä lieveilmiöitä (haukkuminen, uhkailu ym) mitä se aiheuttaa. Voi kun voisin sanani perua! Tuntuu että rakensin itselleni ikuisen vankilan 😣
Olen lukenut kirjallisuutta aiheesta aivan valtavasti, katsellut youtubesta videoita, mut tää on vaan toivotonta! Vaikka ymmärrän syyt ja seuraukset ja sen, että mun pääkoppani on tässä se merkittävin tekijä.
Terapiaan ei ole varaa näillä palkoilla, saako tähän apua julkisesta terveydenhuollosta?
Onko palstalla muita jotka tästä kärsii? Ihan helvettiä!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko minäkään moiseen. Itse kun asian tiedostaa niin se on kamat kasaan ja heippa. Ehkä se on rakkautta ja toivetta, että joku muuttuu. Itsekin omassa avioliitossani roikuin, kun ajattelin, että mies vielä muuttuisi.
Miksi AP syytät mieltäsi? Mies toimisi noin jokatapauksessa, sinusta riippumatta. Sinun valintasi on, jäädäkkö vai lähteä.
Se, että olet läheisriippuvainen, ei ole miehen syy. Mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP syytät mieltäsi? Mies toimisi noin jokatapauksessa, sinusta riippumatta. Sinun valintasi on, jäädäkkö vai lähteä.
Se, että olet läheisriippuvainen, ei ole miehen syy. Mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi
Kyllä se on niin, että mies ei välttämättä toimi kaikissa suhteissaan noin. Tässä toimii koska ap mahdollistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin suhteessa? Jos vastaus on ei, niin miksi ihmeessä haluaisit jäädä?
Huonojen ihmissuhteiden jälkeen minusta on tullut läheisriippumaton. Se on ihana olotila. Kelpaan itselleni tällaisena kuin olen.
Tähän ei tarvita terapiaa, tarvitaan vain tervettä itserakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos ovi aukeaa sisäpuolelta et ole vankilassa. Sinulla on itsemääräämisoikeus, sinun elämä ja sinä myös päätät miten ja kenen kanssa haluat sen viettää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP syytät mieltäsi? Mies toimisi noin jokatapauksessa, sinusta riippumatta. Sinun valintasi on, jäädäkkö vai lähteä.
Se, että olet läheisriippuvainen, ei ole miehen syy. Mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi
Kuten sanoin, ymmärrän että tää kärsimys johtuu mun omasta päästä.
Vertaistukea lähdin etsimään..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta ja hankalaa, jos on parisuhteessa.
Nopeiten ja helpoiten saa päänsä säädettyä uudelleen kun on sinkkuna. Minulla siihen meni 5 vuotta itsetyöskentelyä mm. kirjallisuuden ja vertaistukiryhmien avulla.
Niin kauan, kun olet suhteessa varsinkin aktiivisesti juovan miehen kanssa, toipumisen aloittaminenkin tulee olemaan hankalaa.
Toki se on mahdollista, mutta vaatii paljon enemmän työtä ja lisäksi puolison käytös voi aiheuttaa jo tehtyyn työhön takapakkia.
Olen läheisriippuvainen ja siedän luokattoman huonoa kohtelua mun rakkaimmiltani. Miehet olen onnekseni helpostikin jättänyt ja siten parantanut elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista huomaa ettei tiedetä mitään läheisriippuvuudesta.Tottakai "normaali" ihminen tuossa tilanteessa vain lähtisi. Kyllä se terapia on avain siihen että toivut. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja olen pahoillani puolestasi. Terapian avulla minä toivuin.
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista huomaa ettei tiedetä mitään läheisriippuvuudesta.Tottakai "normaali" ihminen tuossa tilanteessa vain lähtisi. Kyllä se terapia on avain siihen että toivut. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja olen pahoillani puolestasi. Terapian avulla minä toivuin.
Kiitos. Mun palkka ei riitä terapian maksuihin. Onkohan mitään mahiksia saada asiaan hoitoa kunnalliselta puolelta?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP syytät mieltäsi? Mies toimisi noin jokatapauksessa, sinusta riippumatta. Sinun valintasi on, jäädäkkö vai lähteä.
Se, että olet läheisriippuvainen, ei ole miehen syy. Mies elää omaa elämäänsä, elä sinäkin omaasi
Kyllä se on niin, että mies ei välttämättä toimi kaikissa suhteissaan noin. Tässä toimii koska ap mahdollistaa.
Meinaatko, että mies juo sen takia ku ap on läheisriippuvainen? 😳
Et kai oikeasti luule, että miehesi käytös johtuu sinun läheisriippuvuudesta?!
Ainoa mitä voit tehdä parantaaksesi elämänlaatua, on lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Aloittaa oma elämä, omilla ehdoilla. Hitaasti, mutta varmasti pääset eheytymään, kun annat itsellesi aikaa ja mahdollisuuden. Yksikään ulkopuolinen ihminen ei voi itsetuntoasi näiltä osin eheyttää kuin sinä itse. Vertaistukirymiä voisit paikkakunnaltasi kysellä ja etsiä. Myös AA-kerhosta saattaisit hyötyä, koska siellä on ne konkarit, jotka tietää, mitä alkoholi on tehnyt itselle ja läheisille.
Itse olen ollut läheisriippuvainen. Kasvoin aikuisikään saakka kodissa, jossa kuningas alkoholi otti vallan niin henkisessä kuin fyysisessäkin väkivallan muodossa. Minun riippuvuus oli toisten miellyttäminen saamatta vastakaikua. Se lamautti, koska minua ei ajateltu kuten minä ajattelin ja huomioon otin muita. Eihän tämä terve yhtälö ollut.
Jaksoin eheytyä ja olla oman elämäni herra mieheni ja lasteni tuella. Menin eteenpäin pienin haparoivin askelin ja kompastuin usein.
Tämä prosessi vaati vuosien irtaantumisen omista vanhemmista ja sisaruksista.
Nykyään olen tekemisissä vanhempien sekä sisarusteni kanssa. Välit on lämpimät.
Alkoholi ei eheytymisen aikana sopinut kuvioihin ollenkaan, vaikka olen siinä hauskan pitäjä ja mieheni kanssa mukavia yhteisiä hetkiä vietettykin, niin kaksin kuin ystävien parissa.
Onnea matkaan
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta ja hankalaa, jos on parisuhteessa.
Nopeiten ja helpoiten saa päänsä säädettyä uudelleen kun on sinkkuna. Minulla siihen meni 5 vuotta itsetyöskentelyä mm. kirjallisuuden ja vertaistukiryhmien avulla.
Niin kauan, kun olet suhteessa varsinkin aktiivisesti juovan miehen kanssa, toipumisen aloittaminenkin tulee olemaan hankalaa.
Toki se on mahdollista, mutta vaatii paljon enemmän työtä ja lisäksi puolison käytös voi aiheuttaa jo tehtyyn työhön takapakkia.
Olen kyllä eri mieltä tuosta että minkäänlainen todellinen toipuminen olisi mahdollista niin kauan kuin roikkuu sairaassa parisuhteessa.
Ap, lähde. Muuta sanottavaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuudesta toipuminen on hidasta ja hankalaa, jos on parisuhteessa.
Nopeiten ja helpoiten saa päänsä säädettyä uudelleen kun on sinkkuna. Minulla siihen meni 5 vuotta itsetyöskentelyä mm. kirjallisuuden ja vertaistukiryhmien avulla.
Niin kauan, kun olet suhteessa varsinkin aktiivisesti juovan miehen kanssa, toipumisen aloittaminenkin tulee olemaan hankalaa.
Toki se on mahdollista, mutta vaatii paljon enemmän työtä ja lisäksi puolison käytös voi aiheuttaa jo tehtyyn työhön takapakkia.
Olen kyllä eri mieltä tuosta että minkäänlainen todellinen toipuminen olisi mahdollista niin kauan kuin roikkuu sairaassa parisuhteessa.
Niin kirjoitti myös yksi omassa tarinassaan. Ei voinut edes itse käyttää alkoholia eheytymisprosessin aikana. Kyllähän eheytyminen vaati vakaan pohjan.
Vierailija kirjoitti:
En usko minäkään moiseen. Itse kun asian tiedostaa niin se on kamat kasaan ja heippa. Ehkä se on rakkautta ja toivetta, että joku muuttuu. Itsekin omassa avioliitossani roikuin, kun ajattelin, että mies vielä muuttuisi.
No juuri siitä syystä sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Alkoholismi on ikävä toveri. Aina luvataan muuttua, lopettaa juominen. Kuitenkin se alkoholi voittaa, ottaa vallan. Ketä alkoholisti siitä juomisesta syyttää, no sitä puolisoa. Puoliso on aina tehnyt tai sanonut jotain sellaista, että on ollut pakko tarttua pulloon.
Kyllä siinä on niin muserrettu itsetunto palasiksi, että vaikeaa lähteä, koska häpeä on niin suuri. Itsetunnoton ihminen elää niin täysillä vailla muiden mielipiteitä, jopa luulee, että kaikki ajattelee kuten se alkoholisti puoliso.
Kulissi on se pahin vihollinen, tunne ettet voi perääntyä.
En usko koko termiin. Ihan normaalia inhimillistä heikkoutta tuollainen on.