Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu antaa liian ruusuisen kuvan Downin syndroomasta
25.04.2026 |
Hs:
Kotiuduttuaan vauvan kanssa sairaalasta Pajari-Lipsanen alkoi etsiä tietoa 21-trisomiasta.
Selvisi, että moni down-henkilö elää täysipainoista elämää: harrastaa, opiskelee ja luo sosiaalisia suhteita. He voivat oppia samoja asioita kuin muut ikäisensä, vain hitaammin. Aikuisena osa pystyy käymään töissä.
Terveyskirjasto:
Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti keskivaikea kehitysvammaisuus, jossa päättelytaidot vastaavat aikuisiällä noin 7–9-vuotiaan lapsen taitotasoa. Kehitysvammaisuuden aste voi kuitenkin vaihdella lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä ovat usein ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, mutta noin 10 %:lla voidaan todeta autistisia piirteitä. Masennuson tavallisempaa kuin muilla kehitysvammaisilla. Persoonallisuudessa saattaa korostua omaehtoisuus.
Opiskeluiden jälkeen harkitaan usein työ- tai päivätoimintaa, joskus tuettua työtä. Lapsuuden kotoa poismuuton myötä haetaan useimmiten palveluasumista.
Kommentit (468)
Parhaimmillaan saa lapsen joka käy koulua pienluokassa ja pystyy hetken olemaan yksin toisessa huoneessa.
Pahimmaan puhekyvyttömän taaperotasoisen jota ei jättää valvomatta edes siksi aikaa,että käy pissalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jotenkin hyvin karua että juuri Downin syndrooman syntymässä saaneet pitäisi systeemin mielestä automaattisesti eliminoida. Narkkareita, seksuaalirikollisia, väkivaltarikollisia, muiden elämän tuhoavia koulukiusaajia ja työpaikkakiusaajia, vainoajia, talousrikollisia, kaikkia näitä (valtavia kustannuksia aiheuttavia) löytyy yllin kyllin "normaaleista" mutta downit on niin hirveä asia että abortoida pitää.
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tiedä tuo jutun äiti vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eipä tiedä kukaan muukaan.
Suunnilleen tietää. Kauheaa, jos 15 vuotias ei osaa lukea tai laskea.
Puhutko nyt itsestäsi
En, vaan sun skidistäs.
Vierailija kirjoitti:
On se jotenkin hyvin karua että juuri Downin syndrooman syntymässä saaneet pitäisi systeemin mielestä automaattisesti eliminoida. Narkkareita, seksuaalirikollisia, väkivaltarikollisia, muiden elämän tuhoavia koulukiusaajia ja työpaikkakiusaajia, vainoajia, talousrikollisia, kaikkia näitä (valtavia kustannuksia aiheuttavia) löytyy yllin kyllin "normaaleista" mutta downit on niin hirveä asia että abortoida pitää.
Öööööööö....syntyykö joku piikki kädessä tai kossupullo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.
Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tiedä tuo jutun äiti vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eipä tiedä kukaan muukaan.
Suunnilleen tietää. Kauheaa, jos 15 vuotias ei osaa lukea tai laskea.
Puhutko nyt itsestäsi
En, vaan sun skidistäs.
Lapset, lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?
Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.
Voi sinua kukkahattua, kun sairaudet ovat poikkeuksettä downien elämää. Sydänviat, diabetes ja leukemia kuuluu syndroomaan. Eliniän ennuste 55-60 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downit ovat usein aggressiivisia. Lyövät ym.
Itsepäisiä, kun eivät saa tahtoaa läpi, otetaan väkivalta avuksi, niin nähty kehitysvammaisten keskuslaitoksen (millä nimellä ovatkaan nykyisin) työ- ja päivätoiminnassa sekä osastoilla. Siellä sai alle 50-kiloinen, vähän päälle 2-kymppinen minä väistellä heitettyjä tuoleja, kiskoa käsiä kurkulta yms. Kaikki eivät ole hyvätasoisia Sannoja tai hyväntuulisia Osmoja. Ovatko vaikuttaneet uusien Down-lasten vanhempien optimistisiin odotuksiin? Onnea vaan Eliaksen ja Islan vanhemmille.
Seksuaalivietti joillakin miespuolisilla korostuu, mutta kaikki estot puuttuu. Sitten ne mölisevät, kuolaavat ja lähmivät kaikkia naisia muistuttavia.
Mutta jos jäävät älyltään 7-9 vuotiaan tasolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta.
Ei kaikki päädy laitoksiin. Pitää osata huolehtia kunnostaan ja terveydestään jo nuoresta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta.
Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?
Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.
Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta.
Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin.
Eri
Hassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelisin sillä tavalla, että jos jonkun kohdalla olen valmis hyväksymään epätäydellisyyttä, niin omatekoinen lapsi on sellainen henkilö.
Minä kysyisin itseltäni, onko minulla oikeus tuoda maailmaan ihminen, jolla on heikentynyt mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään? Jos lapsi ei kykene koskaan itsenäistymään, ja itse kuitenkin jossain vaiheessa heikkenen ja kuolen, miten hänen käy? Monia kehitysvammaisia naisia käytetään julmasti seksuaalisesti hyväksi. Entä millaista olisi elää tiedostaen, että valtaosa ihmisistä ympärillä kykenee enempään ja toimii vapaammin ja paremmilla resursseilla?
Isoja kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.Ei, yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta ihan tämän palstan argumentteja lukiessani minulle tulee varsin selväksi, kummalla puolella tässä asiassa haluan olla, sekä filosofisesti että eettisesti.
Down-lapsen äitiä minusta ei enää tässä elämässä tule, mutta jos olen tulevaisuudessa sellaisen mummo, kannan osavastuun mielelläni.
Siis koska jotkut trollaavat täällä julmasti ja puhuvat rumasti kehitysvammaisista, heitä tulee synnyttää maailmaan kokemaan kärsimyksentäyteinen aikuisikä enempiä pohtimatta tai punnitsematta asiaa?
En ole kanssasi samaa mieltä. Enkä kuitenkaan edelleenkään ajattele, että asian voisi nähdä vain yhdellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi käsittää miksi joku ei abortoi jos down-varoitussireeni soi seulonnoissa.
Hän kokee, että abortti on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).
Hän on keskimääräistä Down-henkilöä lievemmin kehitysvammainen, kun kykenee tuollaiseen
Miksi niin arvelet?
https://www.duodecimlehti.fi/duo16755
Osa oppii lukemaan ja tuntemaan kellon, mutta rahan arvon ymmärtäminen lienee kaikille ylivoimaista.Mitä eroa siihen, että ei-vammainen hoitaa raha-asiansa huonosti?
Täällä oli keskustelu, jossa nuorten opettajat kertoivat yläasteen nuorista samanlaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea kuvitella, että hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen näkisi down-lapset vihollisinaan. Tämä ketju kertoo siitä, että pahoinvointia on paljon ja moni näkee kilpailevansa yhteiskunnan resursseista down-lasten kanssa.
Kuitenkin valtaosa downeista on terveitä ja pärjää enimmäkseen vanhempiensa hoivalla. Ei se rakkaus ja hoiva ja resurssit teihin kohdistuisi, vaikka nuo lapset abortoitaisiin.Aika lyhytjänteistä ajattelua. Entä kun vanhemmista aika jättää? Vanhemmat jättävät downin sisarustensa tai yhteiskunnan armon varaan. Ja kumpikaan näistä ei ole mikään itsestäänselvyys tässä maaimassa.
Kun elämän ehtoopuolelle päästään, sinäkin tulet olemaan riippuvainen yhteiskunnan armosta.
Ja sitä armoa on yhä vähemmän. Olen vakavissani alkanut selvittää, kuinka päättää päiväni, kun aika tulee. En halua maata makuuhaavoissa ja ulosteessa teljettynä korkealaitaiseen vuoteeseen tai kuristua geriatriseen tuoliin.
EriHassuahan on, että juuri kukaan teistä uhoajista ei sitä tee. Sen sijaan toisten, vaikka toivottujen vauvojen, kohdalla kyllä tiedetään, mikä ei ole ihmisarvoista elämää.
Kyllä minusta on aiheellista pohtia, altistaako maailmaan syntyvän ihmisen avosydänleikkauksille, leukemialle, seksuaaliselle hyväksikäytölle tai seksuaaliselle turhautumiselle, masennukselle ja vapauden rajaamiselle laitoksessa siksi, että haluaa kokea ne ihanat vauva- ja pikkulapsivuodet aurinkolapsen kanssa. Kaikilla meillä on monia tilaisuuksia kokea kärsimystä elämässämme, mutta kuinka paljon sitä haluaa omalle lapselle sälyttää?
Kuulostaa ihan palstan kilttikseltä.