Lue keskustelun säännöt.
Mies etäinen, mulla hajoo pää!
24.04.2026 |
Ollaan oltu yhdessä yli 20v. On ollut isoa kriisiä ja pienempää kriisiä, mutta aina rakastettu vahvasti. Miestä kuitenkin yhä vaikeempi enää saada puhumaan mistään. Olen jo vuosia stressannut ja miettinyt suhdettamme yksin, hän suuttuu tai ottaa syytöksenä jos jotain kaipaan tai olen huolissani meistä. Olen siis vähentänyt asioiden esille ottoa, joka taas aiheuttaa sen että joudun tekemään omia johtopäätöksiä hänen käytöksestään ja tilanteista. Vihaan kun joudun tekemään niin ja vihaan kun tiedän hänen tekevän niin myös. Olen selittänyt asian monta kertaa, haluan korjata väärinkäsitykset mutta ei hän vaan tajua! Mutta ei kai kukaan oikeesti haluu olla väärässä ymmärryksessä, vai??!! Paitsi tietty, jos ei toinen kiinnosta....
En vaan tajua. Hän rakastaa mua kuulemma paljon, miksi en sitten enää tunne sitä?
Nyt mies ollut tosi etäinen(normaalia enemmän) jonkun aikaa ja seksi vähentyny reilusti. "Oon vaa väsyny", "koskettelenhan mä sua"....pari kertaa päivässä ku "tööttää"tissistä, ei oo musta ihan sama asia ...
Olin uhkarohkea ja taas kerran otin asian varovasti puheeksi...sama litania. Väsy, kylhän mä kosken...tunsin jo että kohta kuulen taas olevani liian jotakin...päätin siis luovuttaa. En jaksa enää anella, mitään.
Tyydyin vastaukseen ja pääsin kainaloon. Kaikki hyvin, vai?
Tiesin ettei ole ja sen näin heti seuraavana päivänä. Jotain on pielessä, mutten tiedä mitä.
Hän on ihan omissa maailmoissaan. Vaikuttaa väsyltä, tympääntyneeltä, surulliselta...ei juuri kommentoi mun höpinöihin. En yleensäkkään pääse kauheesti hänen lähelle mut nyt vielä vähemmän.
Ja kaikki muka ihan hyvin? Ei ole!!! Miksei voi vaan sanoa, edes jotain. Itken yksin ja yritän keksiä mikä on. Kaikki tietää miten siinä käy kun joutuu itse arvailemaan ...kaikki vaihtoehdot on huonoja.
Tästä tekstistä ei ota varmaa selkoa. Heräsin vaan taas niin kauheeseen ahdistukseen, et oli pakko oksentaa johonki...
En vaa jaksa.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista huomaa ettei miesten kanssa kannata olla vakavassa suhteessa. Ei heillä ole siihen henkistä kapasiteettia.
Ihan hauskaa tää sun miesvihaprovoilu, mutta todellisuudessakin kannattaisi naisen jo vihdoin vuonna 2026 ymmärtää että miehen aivot ja ajattelutapa ovat keskimäärin hyvin erilaiset kuin naisen. Se klassinen pilakuva sopii tähän missä mies ja nainen makaavat sängyssä valveilla selät vastakkain ja nainen ajattelee että miehellä on varmasti toinen nainen samaan aikaan kun mies pohtii vakavana autonsa vetoakselista kuulunutta outoa ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Tollanen mies tappaa naisen itsetunnon. Toi on toksisuutta. Sanoo rakastavansa, mutta ei näytä sitä. Mies tietää kyllä että itket hänen takiaan, mutta ei tunne sinua kohtaan empatiaa. Sinä taas tunnet empatiat molempien edestä. Lähde nyt.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on yleensä sellainen syyllistävä tapa ottaa asioita puheeksi. Miehelle esitetään runsaasti "minkä takia"-kysymyksiä, joihin miehellä ei ole vastauksia, koska mies ei ole koskaan miettinyt sellaisia kysymyksiä kuin nainen. Tai sitten miehelle jankutetaan tai natkutetaan "sinä"-lauseilla. Ja mies menee täysin lukkoon tämmöisistä lähestymistavoista.
Parempi on puhua vain omasta näkökulmasta ne asiat sille kumppanille. Kaikki, missä esiintyy sinä-sana, on paras jättää pois ja opetella puhumaan asioista ja ajatuksistaan minä-muodossa, omasta näkökulmasta käsin: "minusta tuntuu siltä, että...." jne.
AP
Joo toi on aika perusongelmia suhteissa.
Mä oon jo pitkään muuttanu keskustelun avauksia eri tavalla, kokeillut eri tapoja.
Välillä ihan vaan pyytänyt apua, etten vahingossakaan muka syytä häntä....sama reaktio. Esittää asian miten vaan, sama lopputulos. Minä syyllinen, hän ei yhtään ymmärrä yms.
Älä tee mitään johtopäätöksiä. Hän on sanonut, että rakastaa sinua, turha sitä osuutta on vatvoa.
Teillä kuitenkin vaikuttaa olevan täysin erilaiset tarpeet läheisyydelle. Niitä ei saa pakottanalla toisiksi.
Minkä ikäisiä olette? Hieman kuulostaa andropaussi- ja menopaussi oireilta kummankin osalta.
Miehet on siinä mielessä kauheita koska kohtelevat naista aina miten nainen antaa kohdella. Siksi sama mies voi kohdella toista naista todella hyvin ja toista todella huonosti. Siis sama mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka hyvää, kaikkeen kyllästyy ajan saatossa. Ennen sitä kaipasi naisen huomiota, sitä sai, mutta vanhetessa alkoi kaipaamaan omaa rauhaa, jopa niin paljon että nainen sai mennä ja nyt on paras, omassa oloissaan saan olla.
M59
Tuohan voi olla ihan ymmärrettävä selitys, mutta tuossa tilanteessa asiasta kannattaisi sanoa puolisolle (kuten sinä ilmeisesti teit, koska nainen sai mennä). Ei se puhumattomana parane eikä toinen ymmärrä ilman sanoja muuttaa tilannetta. Valitettavan usein vain miehillä on tapa, että lakaistaan ongelmat maton alle ja silloin niitä ei mukamas ole. Ja kumpikaan ei voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan suhteesta ehkä 1-2krt vuodessa, minun aloitteestani.
Ei suhde pysy kasassa itellään, joskus asiat vaa pitäis pystyy sanoo ääneen.
En miestäni pakota olemaan kanssani, enkä nalkuta turhista.
Kyllä pitäs pystyä ees joskus pohttimaan suhdetta ääneenkin.
-AP
Miksi pitää? Ällöttäisi tuollainen turha vatvominen. Suhde kaatuu jos on kaatuakseen, ei turhat höpinät siihen auta. Toki mieheltä väärin pitää sua löysässä hirressä, sanoisi nyt vaan suoraan ettei suhde kiinnosta enää ja on mieluummin yksin tai jonkun muun kanssa.
Tsiisus mitä idiotteeja (miehiä) täällä taas on vastaamassa. Vatvomista, jo kerran tai pari vuodessa kysyy, että missä mennään. Eikös siinä tilanteessa olisi hyvä sitten sanoa, että ei kiinnosta ja päästää nainenkin vapaaksi ilman tuollaista riippakiveä. Mutta nössykät ei uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisella jotain meneillään, ei kerro millään mutta käyttäytyy silti kylmästi ja oudosti.
Miksi miesten mielestä tällaisesta huolestuminen on draamailua?
Haluaako mies muka oikeesti, että vaa esitetään kaiken olevan ok.....ei kai sentään.
-AP
Häkellyttävän moni elää parisuhteessa, jossa ei näköjään muuta kuin siedetä sitä toista osapuolta. Näkyy tämänkin ketjun vastauksissa. Jos yhtään parisuhteista ymmärtää, niin huomaa kyllä aika herkästi jos jokin on vialla. Niinkuin teillä näyttää olevan. Ei ole draamailua (naurettava ajatuskin) haluta selvittää parisuhteen näennäisen tyynen pinnan alla kyteviä ongelmia. Asioiden selvittäminen on kuitenkin vaikeaa jos toinen vetäytyy kuoreensa. Tsemppiä ap asioiden selvittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenteista huomaa ettei miesten kanssa kannata olla vakavassa suhteessa. Ei heillä ole siihen henkistä kapasiteettia.
Ihan hauskaa tää sun miesvihaprovoilu, mutta todellisuudessakin kannattaisi naisen jo vihdoin vuonna 2026 ymmärtää että miehen aivot ja ajattelutapa ovat keskimäärin hyvin erilaiset kuin naisen. Se klassinen pilakuva sopii tähän missä mies ja nainen makaavat sängyssä valveilla selät vastakkain ja nainen ajattelee että miehellä on varmasti toinen nainen samaan aikaan kun mies pohtii vakavana autonsa vetoakselista kuulunutta outoa ääntä.
AP
Tämä.
Kaikki aina leimaa heti, että paska akka tai ukko kun sanoo/tekee/reagoi noin.
Fakta kuitenkin on että mies ja nainen on ihan eri planeetalta, lisänä tietty vielä persoonien erot. Ihmiset unohtaa sen eikä ees yritä ymmärtää.
Ja tässä tulee se kierreongelma....ei ymmärrä toista/ymmärtää väärin, mutta ei kuitenkaan sanota asioita ääneen. Sillon ei opita koskaan ymmärtää toista, jos näitä asioita ei sanota ääneen. Seuraus: konfliktia, väärinymmärrystä, turhautumista, surua, vihaa. Ja sama homma jatkuu vaan.
Oon itse yrittäny tutkia miehen ja naisen eroja kommunikoinnissa, että oppis ymmärtää paremmin. Mutta yksin tääki tietty vaikeeta.
Puhun rakkaudesta, sanotte lapselliseksi. Rakkaus on kuitenkin meidän suhteen perusta ja ylläpitävä voima. Se ei poista realismia, varsinkin näin pitkässä suhteessa siltä ei voi edes välttyä.
Haluan luottaa meidän sopimuksiin, sanotte naiiviksi. Olemme sopineet että jos ihastuu tai tulee mielitekoja toisen kanssa, puhutaan tai erotaan. Haluan tähän luottaa ja uskoa, kunnes toisin todistetaan. Jos haluaa jonkun muun, menkööt en estele. En vaan suostu pelkäämään etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin että miehellä oli ollut vuosia ja vanhemmiten pahentunut aivosumu allergiasta, jota ei ole hoidettu kunnolla. Koko kroppa ollut raskaassa tulehdustilassa keväisin ja tästä syystä seurannut vuosia kestävä burn out. Ylirasitustila joka ei palaudu edes syksyllä tai talvella, koska sen lisäksi on työstressiä. Työttömänäkään (sairaseläke) ei kerinnyt palautua, koska aloitti aktiivisesti lenkkeilyn. Henkilö on kuin raunio entisestä ja kärsii ihan selvistä muistihäiriöistä. Keskustelusta ei tule enää mitään. Hän vain ynisee ja unohtelee sanoja heilauttaen käsillään että ei nyt tule keskustelusta mitään, unohdetaan koko keskustelu. Apuna löytyi lääkärin neuvomana CBD-öljy. Kykenee jo lyhyisiin virkkeisiin perheensä kesken. Keväisin aktiivinen maskin tai nenäsuodattimien käyttö ja makuuhuoneeseen hepasuodatin auttaa selvästi kiputiloihin. Mies oli käyttänyt vuosia apteekkien allergialääkkeitä, mutta se ei valitettavasti auta itse tulehdustilaan, verenpaineeseen sekä korkeaan sykkeeseen joka on vuosia moukaroinut verisuonistoa, sydäntä ja aivoja. Oli muuten hauska saada se alkuperäinen mies takaisin vuosikymmenten takaa. Allergian oireet voi pahentua ikääntyessä ja keho ei jaksa samalla tavoin kuin nuorena.
Meillä taustalla oli myös kun olin seurustelun alkuvaiheessa sanonut ei, hänen kosintaansa. En tiennyt että hän oli hommannut sormuksetkin ja heittänyt ne myöhemmin rotkoon pitkillä kourillaan. Hänelle se oli ollut kova paikka, mutta ei näyttänyt sitä. Minulle naimisiin meno ei ollut nuorena mikään juttu kuten hänelle oli.
Mieheni on kuin erakkorapu. Hän saattaa sohvalla ollessa näyttää sille että sanoisi jotain, mutta avaakin vain sakset ja törähtää. Sitten kääntää kylkeä ja maiskuttelee tyytyväisenä. Kissat huomaa hänet ja kiipeää katolle. Käyttäessaan steroideja viitisen vuotta sitten hän puhui kissoille vauvan äänellä ja koko perheelle lässytti kuin pilttipossu. Siivosi jatkuvasti kotia ja leipoi leivonnaisia. Kuitenkin kyllästyi steroideihin ja halusi vetäytyä takaisin kuoreensa, erakkorapu kun on sisimmissään.
Kun hössötän toisinaan liikaa ja lapsetkin pulputtaa, niin miehellä on tapana nousta maasta kasvojen korkeudelle kaikessa hiljaisuudessaan sulkea suuni etusormella. On pieni hetki hijaa lupsuttavien silmien alta nyökkää tyytyväisesti päästäen sieraimista tyytyväisen "hmmmhsss" hymähdyksen. Alahuulen hän on pannut ylähuulen ylle. Kaveripiirissä mies sai lempinimeksi Predator, koska miehen alapurenta muistuttaa lievästi elokuvasarjan alienia. Perheellemme mies on se tuttu rapuihminen, jonka ryhti on painunut alas raskaan työelämän ja pitkäaikaisen kroonisen sairauden johdosta. Hän on edelleen se lupsakka, aivokuollut dementtinen ukkeli, johon rakastuin tinatuopissa 1998 keväällä.
" Haluan luottaa meidän sopimuksiin, sanotte naiiviksi. Olemme sopineet että jos ihastuu tai tulee mielitekoja toisen kanssa, puhutaan tai erotaan. Haluan tähän luottaa ja uskoa, kunnes toisin todistetaan. "
Ei luoja, kuinka sinisilmäinen olet ja haluat olla. No kärsi siinä sitten vain, johan olet huomannut, ettet saa miehestä mitään irti millään tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Haluan luottaa meidän sopimuksiin, sanotte naiiviksi. Olemme sopineet että jos ihastuu tai tulee mielitekoja toisen kanssa, puhutaan tai erotaan. Haluan tähän luottaa ja uskoa, kunnes toisin todistetaan. "
Ei luoja, kuinka sinisilmäinen olet ja haluat olla. No kärsi siinä sitten vain, johan olet huomannut, ettet saa miehestä mitään irti millään tyylillä.
AP
🤷🏻 Kai mä sitten olen naivi idiootti. Maailma niin täynnä paskaa, ehkä pidän kiinni siitä viimesestä asiasta/henkilöstä johon luotan tai ainakin haluan luottaa.
Ehkä se vie mut turmioon, viekööt sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan suhteesta ehkä 1-2krt vuodessa, minun aloitteestani.
Ei suhde pysy kasassa itellään, joskus asiat vaa pitäis pystyy sanoo ääneen.
En miestäni pakota olemaan kanssani, enkä nalkuta turhista.
Kyllä pitäs pystyä ees joskus pohttimaan suhdetta ääneenkin.
-AP
Öö, miksi siitä suhteesta pitää jatkuvasti puhua? Me ollaan oltu kohta 15 vuotta suhteessa eikä ole tarvetta analysoida ja vatvoa. Välillä on kausia jolloin ollaan tai toinen on väsyneempi, joskus taas toinen. Draamalla ei voita eikä paranna mitään. Kuulostat hankalalta ihmiseltä joka kaipaa elämäänsä draamaa ja myrskyä ja turhautuu tyynellä säällä. Hanki itsellesi joku yhtä epävakaa kumppani ja jätä nykyinen miesparka rauhaan.
Se, että kaipaa normaslua tunneyhteyttä ja kommunikaatiota parisuhteessa ei todellakaan tee epävakaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Haluan luottaa meidän sopimuksiin, sanotte naiiviksi. Olemme sopineet että jos ihastuu tai tulee mielitekoja toisen kanssa, puhutaan tai erotaan. Haluan tähän luottaa ja uskoa, kunnes toisin todistetaan. "
Ei luoja, kuinka sinisilmäinen olet ja haluat olla. No kärsi siinä sitten vain, johan olet huomannut, ettet saa miehestä mitään irti millään tyylillä.
AP
🤷🏻 Kai mä sitten olen naivi idiootti. Maailma niin täynnä paskaa, ehkä pidän kiinni siitä viimesestä asiasta/henkilöstä johon luotan tai ainakin haluan luottaa.
Ehkä se vie mut turmioon, viekööt sitten.
Tulet putoamaan kovaa ja korkealta. Kaikki varoitusmerkit ovat jo ilmassa. Punaiset liput liehuvat.
AP
Sivusta on aina helvetin helppo kommentoida ja analysoida muiden suhteita, neuvoa ja arvostella.
Suhteen sisällä se on helvetin vaikeeta.
Joo, osallla on ollut toinen nainen. Hyviä pointteja ovat kuitenkin myös andropaussi, sairaudet tai ihan vaan vanhemmiten lisääntyvä sisäänpäin kääntyminen. Toinen nainen ei ole ainoa mahdollisuus. Naisen näkökulmasta on helppoa ajatella niin, koska rakkaussuhde on keskiösdä. Miehellä siinä saattaa olla projekti kavereiden kanssa ym.
Ehkä olette vain liian erilaiset. Mies ehkä vain viihtyy enemmän omissa oloissaan eikä kaipaa jatkuvaa vuorovaikutusta ja on täysin tyytyväinen noin. Niin vaan käy joskus että vasta pitkässä suhteessa ja iän myötä huomaakin olevansa paljon erakompi mitä luulikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tasan mistä puhut.
Samoin. Meillä tosin mies on myöntänyt että hänellä ei ole hyvä olla, mutta ei itsekään tiedä miksi. Itsekin olen päätynyt siihen mitä täällä on ehdotettu, on masentunut, toinen nainen tai haluaa erota, ehkä kaikkia kolmea. Alkaa vaan pää hajota kun ei toinen saa sanottua että mitä tulevaisuudelta haluaa, vai yrittääkö roikottamalla löysässä hirressä vaan saada minut tekemään eropäätöksen jotta hän ei joudu olemaan se pahis.
Olen itse 45-vuotias, ja olettaisin kärsiväni miesten vaihdevuosista, jos sellaisia nyt ylipäätään on. Lääkitykseni pahentaa asiaa.
Libido on 1/3 siitä, mitä se oli vielä kymmenkunta vuotta sitten. Halu vetäytyä yksinäisyyteen, vaikka syrjäseudulle tai suurkaupunkiin anonyymiin elämään, on kova. Haaveilen yksinkertaisesta elämästä, johon kuuluisi vain pari lemmikkiä, jotakin miellyttävää ajankulua ja sisäistä sekä ulkoista rauhaa. Joskus, pari kertaa vuodessa, hankkisin hoitajan lemmikeille ja lähtisin matkalle jonnekin kauas.