Lue keskustelun säännöt.
Mies etäinen, mulla hajoo pää!
24.04.2026 |
Ollaan oltu yhdessä yli 20v. On ollut isoa kriisiä ja pienempää kriisiä, mutta aina rakastettu vahvasti. Miestä kuitenkin yhä vaikeempi enää saada puhumaan mistään. Olen jo vuosia stressannut ja miettinyt suhdettamme yksin, hän suuttuu tai ottaa syytöksenä jos jotain kaipaan tai olen huolissani meistä. Olen siis vähentänyt asioiden esille ottoa, joka taas aiheuttaa sen että joudun tekemään omia johtopäätöksiä hänen käytöksestään ja tilanteista. Vihaan kun joudun tekemään niin ja vihaan kun tiedän hänen tekevän niin myös. Olen selittänyt asian monta kertaa, haluan korjata väärinkäsitykset mutta ei hän vaan tajua! Mutta ei kai kukaan oikeesti haluu olla väärässä ymmärryksessä, vai??!! Paitsi tietty, jos ei toinen kiinnosta....
En vaan tajua. Hän rakastaa mua kuulemma paljon, miksi en sitten enää tunne sitä?
Nyt mies ollut tosi etäinen(normaalia enemmän) jonkun aikaa ja seksi vähentyny reilusti. "Oon vaa väsyny", "koskettelenhan mä sua"....pari kertaa päivässä ku "tööttää"tissistä, ei oo musta ihan sama asia ...
Olin uhkarohkea ja taas kerran otin asian varovasti puheeksi...sama litania. Väsy, kylhän mä kosken...tunsin jo että kohta kuulen taas olevani liian jotakin...päätin siis luovuttaa. En jaksa enää anella, mitään.
Tyydyin vastaukseen ja pääsin kainaloon. Kaikki hyvin, vai?
Tiesin ettei ole ja sen näin heti seuraavana päivänä. Jotain on pielessä, mutten tiedä mitä.
Hän on ihan omissa maailmoissaan. Vaikuttaa väsyltä, tympääntyneeltä, surulliselta...ei juuri kommentoi mun höpinöihin. En yleensäkkään pääse kauheesti hänen lähelle mut nyt vielä vähemmän.
Ja kaikki muka ihan hyvin? Ei ole!!! Miksei voi vaan sanoa, edes jotain. Itken yksin ja yritän keksiä mikä on. Kaikki tietää miten siinä käy kun joutuu itse arvailemaan ...kaikki vaihtoehdot on huonoja.
Tästä tekstistä ei ota varmaa selkoa. Heräsin vaan taas niin kauheeseen ahdistukseen, et oli pakko oksentaa johonki...
En vaa jaksa.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole miestä, säästyy monelta murheelta.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole miestä, säästyy monelta murheelta.
Tämä.
Meillä vaimo sanoo että olen niin etäinen että minua tuskin huomaa ja säästyy murheilta. Käyn vain syömässä jotain ja häviän taustalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole miestä, säästyy monelta murheelta.
Tämä.
Meillä vaimo sanoo että olen niin etäinen että minua tuskin huomaa ja säästyy murheilta. Käyn vain syömässä jotain ja häviän taustalle.
Surullista elämää tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia. Jos on vielä itse taipuvainen ahdistuneisuuteen (minä ainakin olen 🙋) niin sellainen pari on hieman haastava saada luontaisesti toimivaan ilman jatkuvaa molempien ahdistusta.
Itse käytin melkein vuosikymmenen nuorena suhteeseen tuollaisen vetäytyvät ja kommunikaatiosta ahdistuvan, puhumattoman miehen kanssa. Hänellä sitten myös se, että tarpeeksi kuormittuessaan "räjähti" ja sieltä ryöppysi sitten kaikki paljastukset, että valitsemani lomamatka/sisustus/tapa hoitaa jokin asia olikin kamalaa sontaa johon hänet pakotettiin. Välillä tuli vihjailuja, ettei halua olla koko suhteessa mutta ei "voi" erota koska minä sitten romahtaisin. Dynamiikka oli aika raskas.
Sain usein kuulla olevani liikaa. Olin liian vaativa, halusin liikaa läheisyyttä, halusin puhua liikaa. Lopulta en koskaan hyvin lyhyen yhdessäasumispätkän jälkeen uskaltanut muuttaa yhteen, koska vaikka mies vakuutti että tietysti jossain kohtaa muutetaan yhteen niin silloin kun oltiin hetki asuttu yhdessä, hän syyllisti siitäkin.
Miehen ideaali olisi ollut, että mistään ei saa kommunikoida ja minä olen kuin robotti-imuri jossain latauspisteessä josta hypään sekunnin varoitusajalla pitämään hauskaa tai harrastamaan seksiä tai kuuntelemaan hänen juttujaan. Sitten taas menen pois 2 pv - 2 vko enkä vaadi häneltä mitään.
Kun sitten yhden tällaisen tilanteen yhteydessä yhtäkkiä sanoin että "olet oikeassa, olen sinulle liikaa. MUTTA. Minä tarvitsen nämä asiat, minun on pakko lopettaa tämä koska sama kuvio toistuu ja se tuhoaa mut, että minun tarpeistani seuraa tällainen hirveä riita ellen vain suostu odottamaan hiljaa"
Niin hän sitten sekosi. Hän aneli etten tee tätä nyt yhtäkkiä näin pienen riidan takia, että on vain vaikeaa ja hän rakastaa minua. Ja se tosiaan oli aika pieni riita, minua ahdisti ja olisin halunnut puhua hänen kanssaan ja hän jotenkin periaatteellisesti rajanvetona halusi etten voi vaatia häneltä tukea kun en ollut etukäteen tiennyt tarvitsevani sinä iltana tukea??
Mutta jokin sitten kahdeksan ja puolen vuoden jälkeen muuttui ja lopetin suhteen. Jo muutama kuukausi myöhemmin tapasin nykyisen mieheni 🤷
Hän oli ja on lähes päinvastainen mitä sitoutumiseen, kommunikaatioon ja vaivannäköön tulee. Hän tuli Suomen toisesta päästä treffeille siinä missä ex perui sovitut suunnitelmat koska pää ei kestä niinkin kamalaa vaatimusta kuin sitoutua itse sopimaansa leffailtaan, jonne hänellä oli 20 min matka.
Hän teki ensimmäisten kuukausien aikana selväksi että haluaa minut vaimokseen. Muutettiin yhteen puoli vuotta tapaamisesta ja ollaan sillä tiellä vuosia myöhemmin. Ikinä ei tarvitse kävellä munankuorilla tai arvailla mitä miehellä on mielessä. Vaikka se mieltä painava asia olisi jokin minun toiminta niin hän kertoo sen ja se jos mikä luo turvallisuuden tunnetta.
Kun ei myöskään koko ajan roiku välttelevässä ja mykkäkouluilevassa miehessä niin 1. ahdistus on vähentynyt huomattavasti! ja 2. olen saanut huomata etten ole mitenkään liikaa tai takertuva. Kaipaan oikeastaan paljonkin omaa aikaa. Haluan vain suhteessa että toisen lähellä saa olla ja että voidaan jutella ja halia ja tehdä juttuja yhdessä. Eikä se tee minusta jotenkin sairasta. Hassua kirjoittaakin noin, mutta ex oikeasti sanoi että seurantarpeeni on sairaalloisella tasolla kun halusin nähdä omaa poikaystävää joka viikonloppu ja vaihtaa jonkun sanan päivittäin........
Eli et voi muuttaa miestäsi. Mutta voit valita oman käytöksesi. Vaikka rakastaisit niin että sattuu se ei tarkoita että jokin suhde on terveellinen, vaikka se ihminen olisi tärkein ikinä.
Samanlainen kokemus.
Kyse voi olla esim. välttelevästä kiintymyssuhteesta, jolloin henkilö ei pysty sietämään läheistä ihmissuhdetta.
On pään hakkaamista seinään ja erittäin vahingoittavaa jäädä suhteeseen, jossa on tuo kuvio. Itselläni ko. välttelijä kyllä osasi myös syyttää aina minua kaikesta näissä tilanteissa, hän ei pystynyt lainkaan analysoimaan itseään ja omaa käytöstään.
Parhaimmillaan tuossa a) menettää itseluottamuksensa b) saa roppakaupalla hylkäämiskokemuksia c) miettii päänsä puhki miten voisin olla parempi, mutta mikään ei riitä. d) sisäistää käsityksen, että vika on omassa itsessä eikä kaipaamaansa rakkautta ole oikeutta edes toivoa. e) sairastuu, koska parisuhteessa on niin paljon tuskaa ja murhetta.
Eivät tunne-elämältään vaurioitunut ja terve pysty elämään onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa.
Kun toinen on tunne-elämältään vioittunut joutuu terve puoliso elämään puolella liekillä suhteessa ja saa todellakin paljon hylkäämisiä ja tunnekylmyyttä. Saman olen kokenut kun puoliso oli mt-ongelmaisten vanhempien eitoivottu lapsi josta syytettiin suhteemme aikana ja meidän suhdetta vanhemmat kadehtivat estivät, vaikeuttivat, ivasivat, kertoivat valeita puolison työnantajille että saisi potkut ja pyysivät puolisoa jopa jättämään minut. Kaikesta huolimatta uskoimme toisiimme, jatkoimme ja saimme perheen. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin kuvio on minulle vasta selkeytynyt millaisen kiirastulen läpi olen ja olemme menneet. Olen monesti punninnut asioita että tekisinkö enää samoja valintoja jos olisin uudestaan nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisosi vetäytyy kontaktista jostain syystä. Ehkä hän on tyytymätön johonkin suhteessanne, mutta ei saa sanottua asiasta. Puhukaa! Ei tuo asia arvailemalla selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP
Tuntuu että tukehdun.
Sain meille aikaan vähän läheisyyttä ja se hetki oli ihanaa. Mutta sitten muuten, tuntuu edelleen että jotain kytee pinnan alla. Nään ja tunnen sen. Ajattelin kuitenkin että ehkä olenkin vaan ollu yliherkkä tai ehkä hänellä vaan joku ohimenevä kausi tmv.
Mut sitten hän jätti välistä hellyydenosoituksen, joka ei KOSKAAN ole jäänyt välistä...ei edes vihasena.
Se tuntu olevan mulle joku viiminen niitti, tuli olo että haluun vaan pois tästä talosta.
Nyt yritän prosessoida tätä. Mun on pakko kohdata tosiasiat. Käyn mielessäni läpi miten asian otan esille.
Pelottaa että suuttuuko taas eikä keskustelusta tule mitään, pelottaa että jos saan jotain irti hänestä niin mitä se on.
Mulla oikeesti hajoo pää jos en saa vastauksia.
Tunnen itseni nyt todella loukatuksi ja hauraaksi. Ja huonosti kohdelluksi. Haluan olla vahva ja sanoa että lähden jos ei mua arvosta.
En tiedä miten selviän jos hänet menetän, hän on mun rakkaus ja lempi-ihminen. Tiedän että voisin löytää parisuhteen joka toimisi paremmin. Mutta kun haluan tämän ihmisen, jonka persoonasta tykkään ja jota rakastan yli kaiken. Pyydän vaan avoimuutta.
Tiedän myös että selviäisin erosta hengissä lopulta ja tiedän että jos tämä suhde ei parane, niin siitä en ehkä selviä. Ainakaan terveenä.
Voin tosi huonosti nyt.
Voi hyvä luoja. Jos tunnet ettei kaikki ole hyvin niin kuuntele sitten itseäsi ja ala valmistautua eroamaan. Kuulostat todella raskaalta ja riippuvalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole miestä, säästyy monelta murheelta.
Niinpä, olen miehen puolesta erittäin tyytyväinen.
Miehellä on toinen nainen.
Jos ei ole, niin suhde on muuten vain kuivettunut kasaan. Ei ole mikään pakko olla yhdessä. Erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP
Tuntuu että tukehdun.
Sain meille aikaan vähän läheisyyttä ja se hetki oli ihanaa. Mutta sitten muuten, tuntuu edelleen että jotain kytee pinnan alla. Nään ja tunnen sen. Ajattelin kuitenkin että ehkä olenkin vaan ollu yliherkkä tai ehkä hänellä vaan joku ohimenevä kausi tmv.
Mut sitten hän jätti välistä hellyydenosoituksen, joka ei KOSKAAN ole jäänyt välistä...ei edes vihasena.
Se tuntu olevan mulle joku viiminen niitti, tuli olo että haluun vaan pois tästä talosta.
Nyt yritän prosessoida tätä. Mun on pakko kohdata tosiasiat. Käyn mielessäni läpi miten asian otan esille.
Pelottaa että suuttuuko taas eikä keskustelusta tule mitään, pelottaa että jos saan jotain irti hänestä niin mitä se on.
Mulla oikeesti hajoo pää jos en saa vastauksia.
Tunnen itseni nyt todella loukatuksi ja hauraaksi. Ja huonosti kohdelluksi. Haluan olla vahva ja sanoa että lähden jos ei mua arvosta.
En tiedä miten selviän jos hänet menetän, hän on mun rakkaus ja lempi-ihminen. Tiedän että voisin löytää parisuhteen joka toimisi paremmin. Mutta kun haluan tämän ihmisen, jonka persoonasta tykkään ja jota rakastan yli kaiken. Pyydän vaan avoimuutta.
Tiedän myös että selviäisin erosta hengissä lopulta ja tiedän että jos tämä suhde ei parane, niin siitä en ehkä selviä. Ainakaan terveenä.
Voin tosi huonosti nyt.
Kyllähän mies aistii tuon että saisit paremman suhteen. Hän haistaa tuon varmasti vahvasti ja pitää sinua petturina. Kerran petturi, niin aina petturi. Olet tulevaisuuden petturi, sellainen petturi on myös menneisyyden petturi. Miehelläsi on varmasti hampaan välit täynnä pettua mitä olet parisuhteenne aikana lapioinut päivä tolkulla rouhittavaksi. Näissä tarinoissa ja suhteissa se mies on uhri. Tätä ei haluta nähdä.
Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui paljon eroja. Ihmiset oli rikki sisältä.
Onko se sun mies käynyt lähitulevaisuudessa jotain rankkaa läpi elämässään tahtomattaan?
Mennyt rikki ja väsytetty? Mun isä hajosi ysärin laman aikana ja ei koskaan tullut takaisin. Hänestä jäi vain kuoret jäljelle. Systeemi kuluttaa ihmisiä ja riistää heiltä persoonan. Esimerkkinä vaikka pitkät työpäivät ja työmatkat, niin on vaikeaa palauttaa se toinen persoona takaisin sen tilalle mikä on luotu työelämää tai bisnesmatkoja varten. Jonain päivänä vuosien jälkeen sieltä ei enää tule takaisin se puoliso tai perheenjäsen. Säästääkseen energiaa se persoona kuoli matkan varrella pois. Jäljelle jäi vain sen ihmisen näköiset kuoret.
Häntä ei tallennettu enää mihinkään. Tämä vieraantuminen on ihan realismia.
Onneksi ei ole miestä, säästyy monelta murheelta.