Miksi toiset ihmiset selviytyvät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?

Ilmeisesti joidenkin mielestä selviytyminen on joku meriitti millä voi kiillotella aina omaa kruunuaan ja yrittää nostaa itseään toisten yläpuolelle. Harrastusporukassa on yksi tuttava joka on aikoinaan menettänyt omat vanhempansa ollessaan alaikäinen, omasta mielestään hän on selvinnyt tästä kertakaikkisen hienosti, ja kuulemma hänellä on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä kuin meillä toisilla. Silti, aina kun jollain toisella on joku vastoinkäyminen meneillään, hänellä on jokin kova tarve vertailla tätä toisen tilannetta niihin omiin kokemuksiinsa ja korostaa tätä, että hän se on selviytynyt vastoinkäymisistä. Näin ulkopuolisen näkökulmasta voisin ehkä vähän kuitenkin kyseenalaistaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Kyllä resilienssi, tai sen puute, on myös opittu asia. Sisarukset voivat olla hyvin erilaisia. Sama koskee riskitoleranssia. Finanssiteoriassa riskiottohalukkuus jaetaan kykyyn ottaa riskiä (tase, kuinka paljon sijoitusvarallisuutta sinulla on ja sen likviditeetti), sekä henkilön suhtautuminen riskiin. Toisen voivat ottaa älyttömän paljon enemmän riskiä ja sietävät suurta epävarmuutta, kun taas toisille ihmisille epävarmuus on ihan kauheaa. Ihmismieli on hyvin muokattavissa ja myös näihin asenteisiin voi vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Kyllä resilienssi, tai sen puute, on myös opittu asia. Sisarukset voivat olla hyvin erilaisia. Sama koskee riskitoleranssia. Finanssiteoriassa riskiottohalukkuus jaetaan kykyyn ottaa riskiä (tase, kuinka paljon sijoitusvarallisuutta sinulla on ja sen likviditeetti), sekä henkilön suhtautuminen riskiin. Toisen voivat ottaa älyttömän paljon enemmän riskiä ja sietävät suurta epävarmuutta, kun taas toisille ihmisille epävarmuus on ihan kauheaa. Ihmismieli on hyvin muokattavissa ja myös näihin asenteisiin voi vaikuttaa. 

Sinäkään et ymmärtänyt lukemaasi

Varmaan tuohon asiaan vaikuttavat henkilökohtaiset ominaisuudet, mutta ehkä kuitenkin ratkaisevinta on reenimäärä. Aivan kuten urheilussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä resilienssi. Eri ihmisille toimii eri asiat, mutta minun reseptini on: katson totuutta silmiin, teen suunnitelman. Sitten kuljen valittuun suuntaan hitaasti mutta varmasti, mutta vain maksimissaan 80% voimilla. 20% pitää jättää varalle, ettei uusi pikkuvastoinkäyminen kaada.

Tunteita pitää uskaltaa tuntea sopivasti, muttei velloen. Vähän kuin säästeliäästi päästäisi venttiilistä ulos säädelleen voimiaan.

Tärkeintä on suunta, ei nopeus. Tällä reseptillä olen selvinnyt kaikesta.

Entä sitten kun ei olekaan mitään pikkuvastoinkäymisiä vaan koko elämään vaikuttavia vastoinkäymisiä mitä tulre uusia heti edellisten jälkeen?

Minulla on juuri sellainen elämäntilanne meneillään. Toimii minulle, ei välttämättä sinulle. Tsemppiä!

Joku on joskus sanonut että onnellisuus on ajanjakso vastoinkäymisten välillä.

mikä on vastoinkäyminen?? nehän pitää omaksua ja ennakoida. ETKÖ SAANUTKAAN PERINTÖÄ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Niin tulee. Kun lapsena kärsii sopivasti, kestää paremmin vastoinkäymisiä aikuisenakin.

Psykon mielipide

Et näköjään tunne ihmispsykologiaa lainkaan. Kärsimys jalostaa niitä, joilla on hyviä geenejä. Jo stoalaiset aikoinaan tiesivät tietoisen kokemuksen kautta, että "mikä ei tapa, vahvistaa". Heikot toki sortuvat elon tiellä. Heikkous ja tyhmyys ovat pahuuden ilmenemismuotoja olleet aina. 

Tunnistan psykon

Helkutin keittiöpsyko siinäkin. Teillä hulluilla akoilla on p askat geenit ja sen vuoksi käytte itkemässä terapiassa isä sitä, äiti tätä. Te olette valehtelijoita pahimmasta päästä, koska kusetatte omaa itseänne. Myötähäpeää!

Resilienssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Niin tulee. Kun lapsena kärsii sopivasti, kestää paremmin vastoinkäymisiä aikuisenakin.

Psykon mielipide

Et näköjään tunne ihmispsykologiaa lainkaan. Kärsimys jalostaa niitä, joilla on hyviä geenejä. Jo stoalaiset aikoinaan tiesivät tietoisen kokemuksen kautta, että "mikä ei tapa, vahvistaa". Heikot toki sortuvat elon tiellä. Heikkous ja tyhmyys ovat pahuuden ilmenemismuotoja olleet aina. 

Tunnistan psykon

Helkutin keittiöpsyko siinäkin. Teillä hulluilla akoilla on p askat geenit ja sen vuoksi käytte itkemässä terapiassa isä sitä, äiti tätä. Te olette valehtelijoita pahimmasta päästä, koska kusetatte omaa itseänne. Myötähäpeää!

🤦

Vierailija kirjoitti:

Johtuu luonteesta ja kokemuksista. Esim. Herkät voivat ottaa normaalitkin jutut raskaasti. Ja yleensä mitä enemmän on ollut vastoinkäymisiä sitä enemmän niihin turtuu. Ensimmäiset potkut YT:ssä vie jalat alta, mutta viidensien jälkeen sitä vaan kohauttaa olkiaan ja menee selaamaan uusia paikkoja.

Joko näin tai sit toisinpäin, riippuen ihmisestä. Ite oon herkkä ja mulla on monen muunkin mielestä ollut normaalia traumaattisempi elämä  (en avaa enempää mutta eri psykiatreilla ja terapioissa ravattu lapsesta asti) ja itestä taas alkaa pikkuhiljaa tuntua että ne pienetkin vastoinkäymiset kuormittaa liikaa kun elämä ollut niin raskasta jo ja odotellu niitä parempia aikoja noin 10 vuotta...Tuntuu aina että just kun alkaa mennä hyvin tulee joku isompi tai pienempi vastoinkäyminen ja riippuen sen hetkisistä fiiliksistä se pienikin voi hetken tuntua maailmanlopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkot. Suhteet muihin ihmisiin. Usko ja hengellisyys.

Tuo viimeinen kohta on ratkaiseva omalla kohdallani. 

3:16

Miksi aloitat keskustelun vastoinkäymisistä monta kertaa viikossa? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitat keskustelun vastoinkäymisistä monta kertaa viikossa? 

Miksi se ärsyttää sinua?

Tukiverkko. Kun ei putoa ihan täysin tyhjän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkot. Suhteet muihin ihmisiin. Usko ja hengellisyys.

Näitä ehdottaisin minäkin. Lisäksi, jos sulla on tarpeeksi varallisuutta, niin pienet taloudelliset takapakit eivät niin huoleta tai hetkauta. Vähävaraisrlle esim. Kodinkoneen, auton tai silmälasien rikkoontuminen tai rikkoontumisen pelko syö henkisiä voimia. 

Lapsuudenajan olosuhteet ja tukiverkostot, geenit, älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessa koettu perusturvallisuuden puute vaikuttaa koko loppuelämän, ihan jokaisella alueella.

Olen lukenut vanhoista ihmisistä, joilla oli aivan kamala lapsuus ja esim. kidutusta ja nälkää. Näistä monista on tullut hyvin tasapainosia ja viisaita ihmisiä, jotka myös ovat menestyneet työelämässä, saaneet hyvän perheen itse ja keränneet omaisuutta. Yksi 85-vuotias vaari kertoi lehtijutussa siitä, että 8 ensimmäistä vuotta olivat hirveitä vanhempien kuoltua ja ottoperheen kiduttaessa -  mutta sitten tuli onnenpotkauksia, mukavia ihmisiä elämään, harrastuksia ja loppuelämä ollut  aika hyvää, vanhempana suorastaan ihanaa: perusti oman yrityksen ja paljon lapsenlapsia, joiden luona on matkustellut ulkomailla, terveys ollut myös hyvä. Hän sanoi, että kun varhaislapsuus oli kauheaa, niin varmaan kohtalo soi sitten vastineena erinomasen loppuelämän. Jotkin ihmiset ovat niin kypsiä, heidän elämänsä puhuttelee.   

Sitten hyvän, rakastavan ja taloudelliseti varakkaan perheen tytär hyppää katolta ala-ikäisenä ja kuolee. Oi, miksi! En tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi.

Resilienssi siellä, resilienssi täällä. Muotisana, jota nyt hoetaan. 

Jokaisen kokemus on erilainen. Ei ole kahta täysin samanlaista tilannetta. Olemme kaikki kuitenkin erilaisia erilaisine taustoinemme.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Joo, ja perintötekijät. Hyvilläkin geeneillä saa säikyn ja pelokkaan aikuisen kun vauvana tarpeeksi hakkaa.

Neurokirjolla olevasta ei välttämättä tule koskaan itsevarmaa ja resilienttiä edes parhaalla kasvatuksella (jota kovin harva saa).