Miksi toiset ihmiset selviytyvät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?
Vaikka koettu asia olisi aikalailla samankaltainen. Mikä siihen vaikuttaa?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, varmaan joku pessimistinen ajattelutapa ja joustamattomuus. Minusta on ihan päätön ajatus lopettaa elämänsä esim. työttömyyden takia.
Eikös tuo nimenomaan ole tässä yhteiskunnassa hyvinkin ymmärrettävä syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, varmaan joku pessimistinen ajattelutapa ja joustamattomuus. Minusta on ihan päätön ajatus lopettaa elämänsä esim. työttömyyden takia.
Työttömiä on monta 100 000 :tta, mutta itsemurhan tekee vuosittain noin 750 ihmistä. Aniharva ihminen tekee siis itsemurhan työttömyyden vuoksi, vaikka ajattelisikin itsemurhaa.
Tätä mä kyllä kieltämättä ihmettelen. Luulisin itsarimäärien olevan moninkertaiset, mutta kaipa ihmiset sitten ainakin tuttujensa ja läheistensä vuoksi jaksavat elää. Ja hyvä niin.
Vaikuttavat osin synnynnäiset ominaisuudet kokea asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..
Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.
Niin tulee. Kun lapsena kärsii sopivasti, kestää paremmin vastoinkäymisiä aikuisenakin.
Psykon mielipide
Et näköjään tunne ihmispsykologiaa lainkaan. Kärsimys jalostaa niitä, joilla on hyviä geenejä. Jo stoalaiset aikoinaan tiesivät tietoisen kokemuksen kautta, että "mikä ei tapa, vahvistaa". Heikot toki sortuvat elon tiellä. Heikkous ja tyhmyys ovat pahuuden ilmenemismuotoja olleet aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, varmaan joku pessimistinen ajattelutapa ja joustamattomuus. Minusta on ihan päätön ajatus lopettaa elämänsä esim. työttömyyden takia.
Eikös tuo nimenomaan ole tässä yhteiskunnassa hyvinkin ymmärrettävä syy?
Jos saisimme vaikkapa vain 100 000 työtöntä päättämään päivänsä itse toimien tai avustetusti, se olisi valtava piristysruiske talouselämälle.
Uusia krematorioita pitäisi rakentaa, hautausmaita perustaa, pitopalvelut käärisivät sievoisia voittoja, kukkakauppa piristyisi ja uunit savuaisivat yötä päivää.
Suosittelen sujuvasti sillä kyllä se aikamoinen maailmanloppu on lorvia työttömänä.
Mua nauratti tämä vaikka aihe on vakava. Sulla on jotenkin todella hupaisa kirjoitustyyli :D
"uunit savuaisivat yötä päivää"
T. Pitkäaikaistyötön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..
Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.
Osittain, osin omasta psyykkisestä rakenteesta ja persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..
Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.
Niin tulee. Kun lapsena kärsii sopivasti, kestää paremmin vastoinkäymisiä aikuisenakin.
Voi mennä toisinkinpäin. Vaikeudet eivät vahvista vaan heikentävät.
Itsellä auttanut kyynisyys ja musta huumori pääsemään yli väkivaltaisista kokemuksista. Samoin se ajatus, että teen lopulta kuitenkin aina juuri niin kuin haluan. Kukaan ei pysty minua omistamaan, ei määräämään, eikä rajoittamaan. Usein sanktio toimii minuun juurikin käänteisesti, eli lisää käytöstä, josta rangaistaan. Että siinäpähän näätte! Tässä vielä vähän lisää!
Mielenterveys, jos mielenterveys on kunnossa, ja ihmisellä on resilienssiä, ja säännölliset tulot, niin ei tarvitse puukkojen kanssa heilua
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttanut kyynisyys ja musta huumori pääsemään yli väkivaltaisista kokemuksista. Samoin se ajatus, että teen lopulta kuitenkin aina juuri niin kuin haluan. Kukaan ei pysty minua omistamaan, ei määräämään, eikä rajoittamaan. Usein sanktio toimii minuun juurikin käänteisesti, eli lisää käytöstä, josta rangaistaan. Että siinäpähän näätte! Tässä vielä vähän lisää!
Olet asian ytimessä :-)
Siinä vaiheessa kun tajuaa, että me olemme kaikki samanarvoisia eikä kenelläkään ole valtaa toistensa yli on jo pitkällä.
Minua, tuskinpa sinuakaan pystyy kukaan määräeilemään mitä teet etkä ota keneltäkään käskyjä vastaan.
Päädyin samaan uskoontuloni seurauksena tajutessani me olemme kaikki saman arvoisia/arvottomia eikä kukaan muu voi käskeä minua tekemään jotain sillä vain minä olen vastuussa tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu luonteesta ja kokemuksista. Esim. Herkät voivat ottaa normaalitkin jutut raskaasti. Ja yleensä mitä enemmän on ollut vastoinkäymisiä sitä enemmän niihin turtuu. Ensimmäiset potkut YT:ssä vie jalat alta, mutta viidensien jälkeen sitä vaan kohauttaa olkiaan ja menee selaamaan uusia paikkoja.
Herkkyys ei ole heikkoutta. Monet selviää hyvin, vaikka tuntuisi miltä.
Vastoinkäymisistä selviytyminen vaatii resilienssiä eli joustavaa sopeutumiskykyä. Tärkeimpiä keinoja ovat omien tunteiden hyväksyminen, realistinen elämänasenne, tukeutuminen sosiaalisiin suhteisiin sekä omien voimavarojen tunnistaminen. Keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa, ja luota aiempiin kokemuksiisi selviytymisestä.
AI
" Murehdin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja"
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa koettu perusturvallisuuden puute vaikuttaa koko loppuelämän, ihan jokaisella alueella.
Varmasti, mutta ihmisellä voi silti olla resilienssiä. Sekin voi olla voimaannuttavaa, kun tajuaa, että pärjää omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vaikuttaa miten saa tukea, totta kai esimerkiksi lapsena vanhempansa menettänyt selviytyy paremmin jos tukena on läheisten lisäksi kavereita, lastensuojelu, sosiaalihuolto, esimerkiksi kontakti psykiatriseen tukeen ja niin edelleen, verrattuna lapseen joka jää samassa tilanteessa täysin yksin.
Varmasti tuki auttaa, mutta kaikki eivät saa sitä, ja selviävät silti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..
Oikeistolaiset tuppaa pärjäämään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..
Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.
Ei, vaan resilienssi on sitä, että selviää huonoista olosuhteista huolimatta. Se ominaisuus ihmisessä ei ole riippuvainen ympäristöstä. Se on oman pään sisällä, ja usein juurikin vaikeuksien kautta itse opittu.
Elämässä pitää oppia luopumisen taito, taito uudistua. Tuntemillani elämäntapavalittajilla on pakkomielle siitä, ettei mikään saa koskaan muuttua, kynsin hampain pidetään kiinni menneisyydestä, turhasta materiaalista sekä itselle ilmeisen haitallisista ystävistä. Ihmiselle, joka koettaa tuollaista lastia riuhtoa perässään, pienikin muutos maailmassa on katastrofi. Kun osaa luopua turhasta painolastista tasaisin väliajoin, jaksaa elämässä taas eteenpäin.
Psykon mielipide