Miksi toiset ihmiset selviytyvät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?

Kaikkia ei hyssytellä lapsina eikä murkkuina. Oppivat vastoinkäymisiin ajoissa eikä vasta aikuisina.

Lukekaa Sapolskyn kirja Määrätty. Se selittää erittäin tarkasti tämänkin asian.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa Sapolskyn kirja Määrätty. Se selittää erittäin tarkasti tämänkin asian.

Sapolskyn keskeinen viesti on, että emme ole itse valinneet resilienssimme tasoa. Toiset ovat saaneet biologiset ja ympäristölliset "työkalut", joilla vastoinkäymiset on helpompi kohdata, kun taas toisilla nämä resurssit ovat niukemmat aiemman stressikuorman tai geenien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki selviytyy, kunhan tutkiskelee itseään.

Kaikilla ei ole kykyä itsetutkiskeluun, fundeeramiseen tai itsereflektioon. Vahvuutta ja asioista yli pääsemiseen voi saada apua myös keskittymällä kovaan työntekoon, ruumiillisella ponnistuksella, käsitöillä ja luonnossa kulkemisella. Kotieläimetkin auttavat. 

Neuvo: Yrittää aktiivisesti unohtaa, panna pois mielestä, painostavat asiat. Aktiivinen unohtaminen heikentää myös muistijälkien syntymistä. Jos paljon mietiskelee ikäviä asioita, muistijälki - polku säilömuistiin - vahvistuu. Aktiivista unohtamista voi opetella niin, että aina kun kurja asia tulee mieleen sanoo: "Stop. En ajattele nyt tätä." Voi sanoa vaikka 50 kertaa päivässä. Ja keksii muuta ajattelemista. 

Jos traumaattiseen asiaan ei voi enää itse vaikuttaa, niin se on paras unohtaa: ei muistele. Niitä asioita voi pohdiskella, joihin voi vielä itse vaikuttaa ja keksiä ratkaisuja.  Esim. työttömyyden tuska on asia, johon voi keksiä jonkin ratkaisun tai sopeutumiskeinon. Sen sijaan kurjan isän toiminta 40 vuotta sitten ei enää muutu mihinkään, jos hlö on haudassakin - sitä on turha pohtia ja siinä velloa tai tehdä siitä keppihevota omiin  vaikeuksiin.  

Vierailija kirjoitti:

Johtuu luonteesta ja kokemuksista. Esim. Herkät voivat ottaa normaalitkin jutut raskaasti. Ja yleensä mitä enemmän on ollut vastoinkäymisiä sitä enemmän niihin turtuu. Ensimmäiset potkut YT:ssä vie jalat alta, mutta viidensien jälkeen sitä vaan kohauttaa olkiaan ja menee selaamaan uusia paikkoja.

En minä kyllä sanoisi, että herkät sitä ja tätä. Herkkyys voidaan ymmärtää niin eri tavoin. Esim. herkkyys voi auttaa jaksamaan, koska uskaltaa olla herkkä ja surra. Herkällä voi olla herkkyyttä löytää keinot ja ajatusmallit, joilla selviää. Herkkä ymmärtää, ettei tarvitse näytellä kovista ja välitöntä selviytyjää, vaan kaikelle on aikansa, myös suremiselle ja toipumiselle. 

Se joka näyttää selviytyvän helposti, voikin olla riittävä aikapommi salattujen kulissien takana. Romahdus odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei hyssytellä lapsina eikä murkkuina. Oppivat vastoinkäymisiin ajoissa eikä vasta aikuisina.

Päiväkodeissa stressin sietokyky heikentyy, vaikka moni ilmeisesti kuvittelee kun toisin. Kasvattajaa lapsenne kotona ja antakaa paljon huomiota ja rakkautta, mutta pitäkää rajat. Näin tulee vahvoja ja empaattisia aikuisia. Ehkä ne sodan jälkeen järjissään selviytyneet olivat saaneet sen; ehkä rakastava perhe, lapsuus turvallisesti kotona ei päiväkodissa.

Varmaan kasvuolosuhteet, itsetunto ja aiemmat kokemukset.

Vaikken ikinä läheinen ollutkaan kummankaan vanhempani kanssa, ei kotona ollut päihteitä tai väkivaltaa. Olen tosi herkkä muiden mielipiteille ja miellyttämishaluinen, mutta koen vahvasti että kaikki on mahdollista, jos vain haluaa ja ryhtyy. Ja jos en jotain ole saavuttanut, en vain ole yrittänyt tarpeeksi. Toisin sanoen, tiedän että minulla on kaikkeen mahdollisuus, enkä "alistu asemaani" jos en halua.

Kokemusteni myötä asioilla on myös tapana järjestyä:

- 18 vuotiaana olin varma, etten ujona ikinä saa parisuhdetta (en uskaltanut jutella pojille). Mutta nyt naimisissa ja lapsia.

- sairastuin elinikäiseen sairauteen, ja uskoin etten koskaan näe terveitä päiviä - nyt oikealla lääkkeellä ja vuosia oireeton

- työttömänä uskoin ettei minua kukaan palkkaa, mutta palkkasi kuitenkin

- uskoin etten ikinä ajaisi autoa (suunnaton ajopelko, itkin ratissa). Muutamaa vuotta myöhemmin ajelin ihmisiä täynnä olevaa minibussia Helsingissä ilman mitään jännitystä.

Eli tieto siitä, että kaikesta on selvitty, kaikki järjestyy lopulta, mikään ei ole ikuista. Mutta mielen pitää olla avoin. Pitää vastoinkäymisistä ja peloista huolimatta yrittää. Vaikka laittaa työpaikkahakemus jonnekin, jonka pääsyvaatimuksia et täytä (olen laittanut, sain töitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu luonteesta ja kokemuksista. Esim. Herkät voivat ottaa normaalitkin jutut raskaasti. Ja yleensä mitä enemmän on ollut vastoinkäymisiä sitä enemmän niihin turtuu. Ensimmäiset potkut YT:ssä vie jalat alta, mutta viidensien jälkeen sitä vaan kohauttaa olkiaan ja menee selaamaan uusia paikkoja.

En minä kyllä sanoisi, että herkät sitä ja tätä. Herkkyys voidaan ymmärtää niin eri tavoin. Esim. herkkyys voi auttaa jaksamaan, koska uskaltaa olla herkkä ja surra. Herkällä voi olla herkkyyttä löytää keinot ja ajatusmallit, joilla selviää. Herkkä ymmärtää, ettei tarvitse näytellä kovista ja välitöntä selviytyjää, vaan kaikelle on aikansa, myös suremiselle ja toipumiselle. 

Se joka näyttää selviytyvän helposti, voikin olla riittävä aikapommi salattujen kulissien takana. Romahdus odottaa.

Mä olen ollut syntymästä asti herkkä, mutta tositilanteessa olen kylmäpäinen ja rauhallinen, esim hätäsektioon lähdettiin vauhdilla ja tein just mitä hoitajat sanoi eli keskityin hengittämään syvään ja rauhallisesti, en kysellyt mitään, en panikoinut vaan keskityin vaan tekemään mitä sanotaan, jotta saavat minut leikkauspöydälle nopeasti ja pidettyä lapseni hengissä.