Syrjäydyin kun saan ihmisten olon epämukavaksi.
Huomasin tämän jo nuorena, olin se vika joka valittiin ryhmiin. Se ujo ja hiljainen.
Sitten työpaikoilla, kahvipöydässä, kun jäivät minun kanssa istumaan niin heidän kasvoilla oli vaikea ilme. Eivät tienneet mistä puhua.
Sama jokaisessa työpaikassa. Mutta minkäs minäs ille voin että olen tälläinen? En osaa sosiaalisia taitoja vaikka olen opetellut. Nyt ikää yli 30v ja samanlainen tuppisuu olen. Kumppani onneksi löytyy joka minua ymmärtää,mutta työelämään ei varmaan koskaan kannata mennä?
Kommentit (31)
Ihmisten kanssa olemista oppii olemalla ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ujous ole syy jättäytyä sosiaalipu*miksi.
Esim. siivoustyössä ei juuri vaadita sosiaalisia taitoja.
Oot vaan normaalisti siellä työpaikalla. Sä et oo vastuussa muitten ihmisten tunteista. Jos niil on epämukavaa, se on niitten ongelma, ei sun.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kanssa olemista oppii olemalla ihmisten kanssa.[/quote
E]En usko enää tuohon. Kävin niin useat kurssit ja työpaikat läpi ja yritin keskustella ihmisten kanssa. Muilta se sujui "luonnostaan" ja aina ne muut sitten yhdessä ystävystyivät ja minä jäin ulkopuolella. Aina sama, vakava hiljaisuus kun istuin alas kahvipöytään.
Tuo on vähän sama kuin sanoisi samalla," harjoittele vaan niin susta tulee charmikas" kun joillakin sitä on vaan luonnostaan ja joillakin ei.
Vierailija kirjoitti:
Oot vaan normaalisti siellä työpaikalla. Sä et oo vastuussa muitten ihmisten tunteista. Jos niil on epämukavaa, se on niitten ongelma, ei sun.
Jos se menisikin noin, että työteko olisi vain työntekoa ,mutta minua surettaa että menen sinne aina pilaamaan työporukan hengen ja sitten kaikilla on epämukavaa. Kun työympäristössä ihmiset on yleensä sellainen tiivis joukko ja minä sitten ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Oot vaan normaalisti siellä työpaikalla. Sä et oo vastuussa muitten ihmisten tunteista. Jos niil on epämukavaa, se on niitten ongelma, ei sun.
Tuo on aika huono neuvo, kun ei tiedä, mikä on ns. normaalia olemista. Ja jos on oma itsensä, sanotaan mm. "Älä esitä." "Lopeta." Ja hauskin: "Älä ole noin oma itsesi."
Minä olen samanlainen. Juuri tällä viikolla porukka, jonka kanssa olin tehnyt aamun töitä, menivät lounaalla eri pöytään istumaan ja jättivät minut yksin nököttämään. Itketti ja nolotti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ujous ole syy jättäytyä sosiaalipu*miksi.
Jos ei kelpaa mihinkään työpaikkaan, se ei ole sosiaalipummiksi "jättäytymistä".
Vierailija kirjoitti:
Oot vaan normaalisti siellä työpaikalla. Sä et oo vastuussa muitten ihmisten tunteista. Jos niil on epämukavaa, se on niitten ongelma, ei sun.
Minulle tulee siitä "normaalin" esittämisestä burn out 4 viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ujous ole syy jättäytyä sosiaalipu*miksi.
Jos ei kelpaa mihinkään työpaikkaan, se ei ole sosiaalipummiksi "jättäytymistä".
Ei se, ettei kelpaa työpaikan "juorukerhoon" ole myöskään syy jättäytyä tuilla eläjäksi.
Mun seuraa kanssa vältellään koska en osaa ylläpitää keslustelua. Viimeisimmässä työpaikassani istuin kokoajan yksin. Vakkarit eivät halunneet istua tauoilla pöydässäni ja kun perehdytin uusia työntekijöitä niin he aluksi istuivat pöydässäni kunnes he vaihtoivat toisiin pöytiin.
Jos kokeilet työpaikkaa jossa on paljon ihmisiä, ei tarvitse kuulua ydinporukkaan ja yleensä eri kuppikuntien laitamilla voi olla pari ei niin sosiaalista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun seuraa kanssa vältellään koska en osaa ylläpitää keslustelua. Viimeisimmässä työpaikassani istuin kokoajan yksin. Vakkarit eivät halunneet istua tauoilla pöydässäni ja kun perehdytin uusia työntekijöitä niin he aluksi istuivat pöydässäni kunnes he vaihtoivat toisiin pöytiin.
Luuseri on luuseri ja se lukee pääsi päällä tulikirjaimin.
Naurettava aloitus, hanki elämä! Ethän sinä töissä käy niiden kahvihuoneitten takia, mitä väliä jos eivät keksi juteltavaa, et ole velvollinen ylläpitämään mitään keskusteluja.
Mulla on paljon paremmat sosiaaliset taidot, kun näillä monesti itsestään liikoja luulevilla kahvinkuluttajilla. Ensinnäkään en juo kahvia, miksi joisin, se on vähemmän järkevää juoda kahvia paljon, ja toiseksi haluan pitää taukoni omassa rauhassa,, en keskustelemalla usein ärsyttävien työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten kanssa olemista oppii olemalla ihmisten kanssa.
Tuo on sama kuin sanoisit sokealle: "Kyllä sinä opit näkemään kun oikein kovasti harjoittelet."
Jos ei ole sosiaalista pelisilmää, sitä ei ole. Jonkin verran voi opetella sosiaalisia käyttäytymismalleja, mutta kun tulee uusi tilanne, johon ei ole valmista mallia päässä, ei todellakaan tiedä, kuinka toimia.
Sokeakin voi opetella kulkemaan tietyn reitin ilman apuvälineitä ja avustajaa. Hän voi kulkea sen tutun reitin niin, ettei sivullinen huomaa, että kulkija ei näe. Mutta jos reitille laitetaan este, hän törmää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun seuraa kanssa vältellään koska en osaa ylläpitää keslustelua. Viimeisimmässä työpaikassani istuin kokoajan yksin. Vakkarit eivät halunneet istua tauoilla pöydässäni ja kun perehdytin uusia työntekijöitä niin he aluksi istuivat pöydässäni kunnes he vaihtoivat toisiin pöytiin.
Luuseri on luuseri ja se lukee pääsi päällä tulikirjaimin.
Kiitos kun pidät hyvää ketjua etusivulla. Se onnistuu kaltaiseltasi hyödylliseltä idiootilta erinomaisesti.
Kiipeäppä nyt takaisin kotipuuhusi kirkumaan ja heittelemään kakkaasi ohikulkijoiden niskaan. 🤣
Ei ujous ole syy jättäytyä sosiaalipu*miksi.