Miksi toiset ihmiset selviytyvät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavat löytävät kyllä aina ja joka paikasta aihetta draamaan. Sitten mennään ja viillellään ja kiukutellaan ja ahdistutaan niin perhanasti, että ihan paniikkihäiriötä pukkaa....Vaikka syynä olisi katkennut kynsi tai kaksi viikkoa kestäneen parisuhteen päättyminen. 

AP:n kuvailema hyypiö kuulostaa juuri tuollaiselta, epävakaalta ärähtelijältä.

Varmaan ihmisen luonne ja asenne sekä kesto vastoinkäymisiä kohtaan on erilainen. Itse olen uinut ns. mudassa elämässä välillä enempi ja vähempi. Usein selvitty sitkeydellä ja huumorilla. On ollu avioero, oma kuolema myös 2 m päässä sekä omaisen ja ystävän poismeno 2 päivän välein. Välillä ruoka ja rahat hädin tuskin riittäneet laskujen jälkeen paljo mihkää. Usein pelko toimeentulosta ollu läsnä. Silti oon täälä. Vastoinkäymiset tekee ihmisestä kestävämmän. Jos sitä on kultalusikka suussa syntynyt niin usein jo pieni Vastamäki tekee ongelmista suuria.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihmisen luonne ja asenne sekä kesto vastoinkäymisiä kohtaan on erilainen. Itse olen uinut ns. mudassa elämässä välillä enempi ja vähempi. Usein selvitty sitkeydellä ja huumorilla. On ollu avioero, oma kuolema myös 2 m päässä sekä omaisen ja ystävän poismeno 2 päivän välein. Välillä ruoka ja rahat hädin tuskin riittäneet laskujen jälkeen paljo mihkää. Usein pelko toimeentulosta ollu läsnä. Silti oon täälä. Vastoinkäymiset tekee ihmisestä kestävämmän. Jos sitä on kultalusikka suussa syntynyt niin usein jo pieni Vastamäki tekee ongelmista suuria.

Mä en oikein osaa nähdä noita asioita vastoinkäymisinä. Enemmän lähes tulkoon jokaisen elämään kuuluvia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kyky käsitellä ja ratkaista ongelmia, ehkä se on syntymälahjaksi saatu taito mihin kuuluu myös hyvä mielikuvitus.

Juuri näin. Tuilla elävillä se kotikasvarus  jää kelan sivun näyttämineen. Oikeistolla taas pidetään kunniana elättää itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeistolainen kotikasvatus kannustaa ihmisiä yrittämäön selviytyä omin avuin. Toisin on vasemmistossa jossa kaikki tuet hyödynnetään maksimaallisesti eikä itse tehdä mitään.

Esikoululainenkin ymmärtää elämästä enemmän kuin sinä.

Tule pois sieltä kelan sivuilta ja elätä vihdoin itsesi. Heikko itsetuntosikin paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu luonteesta ja kokemuksista. Esim. Herkät voivat ottaa normaalitkin jutut raskaasti. Ja yleensä mitä enemmän on ollut vastoinkäymisiä sitä enemmän niihin turtuu. Ensimmäiset potkut YT:ssä vie jalat alta, mutta viidensien jälkeen sitä vaan kohauttaa olkiaan ja menee selaamaan uusia paikkoja.

Ei sillä ole niinkään merkitystä ottaako jonkun asian raskaasti vai ei, vaan sillä kuinka nopeasti siitä nousee takaisin jaloilleen.

Itse olen herkkä ja monet vastoinkäymiset tuntuu aluksi maailmanlopulta, mutta toivun niistä yllättävän nopeasti ja alan järjestää asioita parempaan suuntaan.

Muistaakseni jossain testissä meditaatiota (TM?) pitkään harrastaneet reagoivat äkillisiin negatiivisiin ärsykkeisiin selvästi voimakkaammin kuin ei-funtsarit, mutta toipuivat myös jopa monta kertaa ripeämmin!

Vierailija kirjoitti:

Resilienssiä ja muita muotisanoja voi hokea vaikka maailman tappiin asti, mutta kyse on vain asenne-eroista. Positiivisemman asenteen omaavat pärjää paljon paremmin. Se onkin sitten monimutkaisempi vyyhti, miten itse kullekin parempi elämänasenne on tullut. Itsellänikin on positiivinen, eteenpäin katsova ja parempaan uskova asenne. Olen aina ihaillut sellaisia ihmisiä ja pyrkinyt heiltä imuroimaan keinoja ja ajatusmalleja koko ikäni, vähän kerrallaan. Varmasti auttanut ainakin. Ja kyllä, olen kokenut elämässä kaikenlaista, mutta ei ne ikävät kokemukset minua määritä ja negatiivisuus turhaan näy ulospäin, sillähän vain karkoittaa ihmisiä ympäriltään ja asioista on ihan turha avautua syvemmin muutenkaan kuin tietyille ihmisille. Ihan kaikesta löytyy aina myös se hopeareunus, vaikka välillä ohut olisikin. Kai-kes-ta.

Ja ei, en tarkoita positiivisella asenteella mitään tekopirteää keinopositiivisuutta. Sellaiset tyypit ärsyttää muakin. Tosin paljon mieluummin sellaistenkin seurassa on kuin jatkuvien ankeuttajien.

Mikä hopeareunus löytyy esimerkiksi lapsena vanhemman taholta koetusta väkivallasta ja pelon ilmapiiristä? Entä puolison ja lasten kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihmisen luonne ja asenne sekä kesto vastoinkäymisiä kohtaan on erilainen. Itse olen uinut ns. mudassa elämässä välillä enempi ja vähempi. Usein selvitty sitkeydellä ja huumorilla. On ollu avioero, oma kuolema myös 2 m päässä sekä omaisen ja ystävän poismeno 2 päivän välein. Välillä ruoka ja rahat hädin tuskin riittäneet laskujen jälkeen paljo mihkää. Usein pelko toimeentulosta ollu läsnä. Silti oon täälä. Vastoinkäymiset tekee ihmisestä kestävämmän. Jos sitä on kultalusikka suussa syntynyt niin usein jo pieni Vastamäki tekee ongelmista suuria.

Miksi käyttää käsitettä poismeno, miksei vaan voi sanoa kuolema? Vai lähtikö ne jonnekin.

riippuu vastoinkäymisistä

Joku sanoi johtuvan asenteesta. Mutta kun se asenne riippuu hyvin pitkälle siitä minkälaista elämää on saanut elää. Jos on saanut elää hyvän ja turvallisen lapsuuden tavallisine arkineen, kavereineen, harrastuksineen ja lomilla perheen kanssa matkusteluineen, niin tottakai on helpompaa nähdä maailma positiivisesti, kun on itsekin saanut nähdä ja kokea sen olevan sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihmisen luonne ja asenne sekä kesto vastoinkäymisiä kohtaan on erilainen. Itse olen uinut ns. mudassa elämässä välillä enempi ja vähempi. Usein selvitty sitkeydellä ja huumorilla. On ollu avioero, oma kuolema myös 2 m päässä sekä omaisen ja ystävän poismeno 2 päivän välein. Välillä ruoka ja rahat hädin tuskin riittäneet laskujen jälkeen paljo mihkää. Usein pelko toimeentulosta ollu läsnä. Silti oon täälä. Vastoinkäymiset tekee ihmisestä kestävämmän. Jos sitä on kultalusikka suussa syntynyt niin usein jo pieni Vastamäki tekee ongelmista suuria.

Mä en oikein osaa nähdä noita asioita vastoinkäymisinä. Enemmän lähes tulkoon jokaisen elämään kuuluvia asioita. 

Moni ahdistuu noista asioista, vaikka nappaisit listasta vain yhden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavat löytävät kyllä aina ja joka paikasta aihetta draamaan. Sitten mennään ja viillellään ja kiukutellaan ja ahdistutaan niin perhanasti, että ihan paniikkihäiriötä pukkaa....Vaikka syynä olisi katkennut kynsi tai kaksi viikkoa kestäneen parisuhteen päättyminen. 

AP:n kuvailema hyypiö kuulostaa juuri tuollaiselta, epävakaalta ärähtelijältä.

"Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavat löytävät kyllä aina ja joka paikasta aihetta draamaan. Sitten mennään ja viillellään ja kiukutellaan ja ahdistutaan niin perhanasti, että ihan paniikkihäiriötä pukkaa....Vaikka syynä olisi katkennut kynsi tai kaksi viikkoa kestäneen parisuhteen päättyminen.2

Eikös tuollainen ihminen ole aika vaaka persoonallisuudeltaan jos on aina pahalla päällä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavat löytävät kyllä aina ja joka paikasta aihetta draamaan. Sitten mennään ja viillellään ja kiukutellaan ja ahdistutaan niin perhanasti, että ihan paniikkihäiriötä pukkaa....Vaikka syynä olisi katkennut kynsi tai kaksi viikkoa kestäneen parisuhteen päättyminen. 

AP:n kuvailema hyypiö kuulostaa juuri tuollaiselta, epävakaalta ärähtelijältä.

"Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavat löytävät kyllä aina ja joka paikasta aihetta draamaan. Sitten mennään ja viillellään ja kiukutellaan ja ahdistutaan niin perhanasti, että ihan paniikkihäiriötä pukkaa....Vaikka syynä olisi katkennut kynsi tai kaksi viikkoa kestäneen parisuhteen päättyminen.2

Eikös tuollainen ihminen ole aika vaaka persoonallisuudeltaan jos on aina pahalla päällä? 

Siis vakaa ei vaaka. -sama

Mitä sitten vaikka ahdistuu? Eihän ahdistuminen yksittäisestä asiasta kerro vielä yhtään mitään kokonaisuudesta. Ei ihmisen elämä ole mikään vakio, missä kaikki menee aina ihan tasaisesti ja jos on joskus kokenut jotain muuta niin sitten ei enää koskaan voisi ahdistaa mikään. Ahdistuminen on joskus jopa ihan normaali reaktio, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää jos itse ei ahdistuisi siitä mistä joku toinen.

Toisilla pysyy järki päässä ja ymmärtää, ettei panikointi ja hysteria auta yhtään.

Resilienssiä alettiin tutkia poliisien, sotilaiden yms.kestokyvyn suhteen. Se on kykyä ottaa asiat asioina, erottaa tarpeen mukaan tunteet toiminnasta ja käsitellä tunteet toiminnan jälkeen. Ja eteenpäin.

Yleensäkin ihan outoa, että jotkut ilmeisesti kuvittelevat että kun on kokenut jotain vastoinkäymisiä, niin sitten seuraavat vastoinkäymiset ei tunnu miltään tai olisivat ainakin helpompia, eihän se niin mene. Varsinkaan esimerkiksi läheisten kuoleman kohdalla. Ei ainakaan minusta isovanhemoien kuolemat tai opiskelukaverin itsemurha tuntuneet yhtään sen helpommilta kokemuksilta, vaikka olin menettänyt läheisiä aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssiä alettiin tutkia poliisien, sotilaiden yms.kestokyvyn suhteen. Se on kykyä ottaa asiat asioina, erottaa tarpeen mukaan tunteet toiminnasta ja käsitellä tunteet toiminnan jälkeen. Ja eteenpäin.

Näillä ammattiryhmillä ne asiat liittyy työhön, ja se on aina asia ihan erikseen. On ihan toinen juttu elvyttää töissä itselle tuntematonta kuin kotona omaa läheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssiä alettiin tutkia poliisien, sotilaiden yms.kestokyvyn suhteen. Se on kykyä ottaa asiat asioina, erottaa tarpeen mukaan tunteet toiminnasta ja käsitellä tunteet toiminnan jälkeen. Ja eteenpäin.

Näillä ammattiryhmillä ne asiat liittyy työhön, ja se on aina asia ihan erikseen. On ihan toinen juttu elvyttää töissä itselle tuntematonta kuin kotona omaa läheistä.

Niinkö, enpä tullut ajatelleeksi./s. Resilienssistä kuvailemassasi tapahtumassa on se, jos kykenee hälyttämään apua, aloittamaan alkuelvytyksen ja sitten hakea itselleen kriisiapua jos sellaista kokee tarvitsevansa. Sitä seuraa uudelleensuuntautuminen muuttuneessa tilanteessa.

Toiset selviävät keskitysleiriltäkin normaalielämään. Elämänhalu ja kyky nähdä ongelmien yli taitavat auttaa eteenpäin. Se, että ponnistelee omassa elämässään ja ei lannistu. Eikä vertaa itseään muihin.