Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudot välit vanhempien kanssa.
22.04.2026 |
En oikein tiedä miten suhdettani vanhempiin edes lähtisi purkamaan, mutta pakko avautua tästä jossain. Minusta on aina tuntunut kotona siltä että olen kylässä jossain sukulaisteni luona enkä kotona. Äitini on aina kailottanut isoon ääneen että hän ei kyllä lapsista tykkää, isäni on ihan pihalla siitä että milloin syntymäpäiväni on tai edes missä asun nykyään.
Periaatteessa molemmat ovat todella normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, mutta toisaalta minut on jätetty lapsena esimerkiksi ihan pienenä yksin kotiin pitkiksi ajoiksi ja mitkään menoni tai tekemiseni eivät ole ikinä kiinnostaneet. Sen sijaan minulle on kerrottu ja valitettu aikuisten asioista kuten riidoista jonkun työkaverin kanssa ihan pienestä asti. Aina on ollut olo että olen tiellä ja vaivaksi.
Nyt aikuisena sellainen kunnon keskustelu näiden kanssa on ihan mahdotonta, koska eivät muista asioitani ja vaihtavat puheenaiheet aina itseensä. Keskustelu on myös outoa ja menee aina jotenkin ohi aiheen, jos kerron vaikka että vaihdan työpaikkaa, uudesta työstä iloitsemisen sijaan alkaa tenttaaminen siitä että "no mikä vika siinä vanhassa oli, voivoi kun nykyään hypätään työpaikasta toiseen, eikö voinut vaan pyytää palkankorotusta". Ja kun sanon että kyse ei ole palkasta vaan sain vain mieleisemmän työn, saan kuulla loppukeskustelun ajan avautumista siitä että kyllä ennen oltiin tyytyväisiä pieniin palkkoihin, vaikka palkka ei edelleen nyt liity asiaan mitenkään.
Kommentit (64)
Etäistä ja osaamatonta kommunikointia. Voihan olla että käyntisi jälkeen vanhempasi ovat iloisia, mutta sitä ei osata näyttää tai kunnolla edes tuntea. Silti voit olla heille tärkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä vaan odota, että vanhemmat olisivat kiinnostuneita minun asioistani, mutta tietysti, jos on ainoa lapsi, se voi olla vaikea ymmärtää.
Miksi sinun siis pitäisi olla kiinnostunut vanhempiesi asioista?
Oma äitini on aina julistanut ettei ymmärrä nuorempia sukupolvia ja ettei hänen tarvitsekaan ymmärtää, koska hän on niin vanha, vaikka hänestä tuli äiti parikymppisenä, mutta samalla hän vaatii että meidän pitäisi ymmärtää häntä, koska hän on niin vanha - ja toisaalta hän väheksyy meitä ettemme ymmärrä mitään, koska olemme niin nuoria.
Alue: Aihe vapaa
Eihän he enää muutu. Itse tein niin, että otin sellaisen välinpitämättömän asenteen. Ihan sama. Käyn vierailulla noin kerran kahdessa kuussa, puhun niitä näitä, annan heidän höpöttää. En puhu mitään omista asioistani. Kun ymmärsin tämän, oli helppo hengittää eikä ahdista kyläilyt.