Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudot välit vanhempien kanssa.
22.04.2026 |
En oikein tiedä miten suhdettani vanhempiin edes lähtisi purkamaan, mutta pakko avautua tästä jossain. Minusta on aina tuntunut kotona siltä että olen kylässä jossain sukulaisteni luona enkä kotona. Äitini on aina kailottanut isoon ääneen että hän ei kyllä lapsista tykkää, isäni on ihan pihalla siitä että milloin syntymäpäiväni on tai edes missä asun nykyään.
Periaatteessa molemmat ovat todella normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, mutta toisaalta minut on jätetty lapsena esimerkiksi ihan pienenä yksin kotiin pitkiksi ajoiksi ja mitkään menoni tai tekemiseni eivät ole ikinä kiinnostaneet. Sen sijaan minulle on kerrottu ja valitettu aikuisten asioista kuten riidoista jonkun työkaverin kanssa ihan pienestä asti. Aina on ollut olo että olen tiellä ja vaivaksi.
Nyt aikuisena sellainen kunnon keskustelu näiden kanssa on ihan mahdotonta, koska eivät muista asioitani ja vaihtavat puheenaiheet aina itseensä. Keskustelu on myös outoa ja menee aina jotenkin ohi aiheen, jos kerron vaikka että vaihdan työpaikkaa, uudesta työstä iloitsemisen sijaan alkaa tenttaaminen siitä että "no mikä vika siinä vanhassa oli, voivoi kun nykyään hypätään työpaikasta toiseen, eikö voinut vaan pyytää palkankorotusta". Ja kun sanon että kyse ei ole palkasta vaan sain vain mieleisemmän työn, saan kuulla loppukeskustelun ajan avautumista siitä että kyllä ennen oltiin tyytyväisiä pieniin palkkoihin, vaikka palkka ei edelleen nyt liity asiaan mitenkään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ehdotetaan etäisyyttä? Minusta paras tapa on omalta puolelta hoitaa suhde asiallisesti, oikein ja omia vanhempia kunnioittavasti. He eivät ole täydellisiä , mutta sinä voit kestää sen ja pitää välit omalta puolestasi hyvinä ja kunnossa. Eihän se tarkoita toistensa luona asumista. He hoitivat sinut, kakkavaippoineen kaikkineen, nyt sinä jaksat heitä ja heidän hankaluuttaan.
Miksi sinä vaadit ymmärrystä ja kunnioitusta vain lapselta? Eikö vanhempienkin tulisi ymmärtää ja kunnioittaa lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Ei tuon ikäisten ihmisten keskustelu ole samaa, mitä nuoremmille sukupolville, eli tasa-arvoista ja vastavuoroista, neutraalia juttelua, vaan ylhäältä-alas menevää käskyttämistä ja neuvomista. Kun miettii millainen esim oman isäni lapsuus on ollut sotatraumoista kärsivän isän ja nyrkin alla olleen äidin kanssa, niin yritän ymmärtää vaikka usein turhauttaa ja surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Ei tuon ikäisten ihmisten keskustelu ole samaa, mitä nuoremmille sukupolville, eli tasa-arvoista ja vastavuoroista, neutraalia juttelua, vaan ylhäältä-alas menevää käskyttämistä ja neuvomista. Kun miettii millainen esim oman isäni lapsuus on ollut sotatraumoista kärsivän isän ja nyrkin alla olleen äidin kanssa, niin yritän ymmärtää vaikka usein turhauttaa ja surettaa.
Minkä ikäisten ihmisten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kaikille ei suoda täydellistä lapsuutta, nuoruutta ja lapsuusperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Missä ap ilmoittaa ikänsä? En näe sitä missään.
Jätettiin kyllä yksin. Elin itse 70-80 luvun lapsuuden. Mikä tietysti on pitkä aika kenellekin.
Mistä sinä tiedät hänen vanhempiensa iän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pakko olla tekemisissä välinpitämättömien vanhempien kanssa (velvollisuudentunnosta, kiitollisuudesta, säälistä tms.), aina voi olla puhumatta heille omista asioista ollenkaan. Puhutaan vain säästä ja vaarattomista aiheista, siitä mikä heitä kiinnostaa. Onko se hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Missä ap ilmoittaa ikänsä? En näe sitä missään.
Jätettiin kyllä yksin. Elin itse 70-80 luvun lapsuuden. Mikä tietysti on pitkä aika kenellekin.
Mistä sinä tiedät hänen vanhempiensa iän?
Hän itse kirjoitti tuossa että on parikymmentä vuotta nuorempi kuin viisikymppinen kommentoija. Siitä päättelen että hänen vanhempansa voisivat olla esim. kuusikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Eri. Mikäs noin hermostuttaa? Ihan hyviä ajatuksia.
Olen siis syntynyt 90-luvun loppupuolella, eli lapsuus on varsinaisesti ollut siellä 2000-luvulla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Missä ap ilmoittaa ikänsä? En näe sitä missään.
Jätettiin kyllä yksin. Elin itse 70-80 luvun lapsuuden. Mikä tietysti on pitkä aika kenellekin.
Mistä sinä tiedät hänen vanhempiensa iän?
Hän itse kirjoitti tuossa että on parikymmentä vuotta nuorempi kuin viisikymppinen kommentoija. Siitä päättelen että hänen vanhempansa voisivat olla esim. kuusikymppisiä.
En tuota huomannut. Voivat vanhemmat olla 50-70 vuotiaitakin. Parikymmentä vuotta nuorempi eli 15-25 vuotta nuorempi.
Joka tapauksessa nuo ovat minun ajatuksiani. Ei niitä pidä kiveenkirjoitettuna totuutena ottaa. Mietelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ehdotetaan etäisyyttä? Minusta paras tapa on omalta puolelta hoitaa suhde asiallisesti, oikein ja omia vanhempia kunnioittavasti. He eivät ole täydellisiä , mutta sinä voit kestää sen ja pitää välit omalta puolestasi hyvinä ja kunnossa. Eihän se tarkoita toistensa luona asumista. He hoitivat sinut, kakkavaippoineen kaikkineen, nyt sinä jaksat heitä ja heidän hankaluuttaan.
Ei todellakaan terveellistä pitää yllä minkäänlaisia toksisia suhteita. Vanhemmat aiheuttavat ne pahimmat traumat, välit poikki kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juha Klaavun kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma saattaisi avata jotain AHAA-ajatuksia. Kirja on ohut ja sen lukee vaikka yhdellä istumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina ehdotetaan etäisyyttä? Minusta paras tapa on omalta puolelta hoitaa suhde asiallisesti, oikein ja omia vanhempia kunnioittavasti. He eivät ole täydellisiä , mutta sinä voit kestää sen ja pitää välit omalta puolestasi hyvinä ja kunnossa. Eihän se tarkoita toistensa luona asumista. He hoitivat sinut, kakkavaippoineen kaikkineen, nyt sinä jaksat heitä ja heidän hankaluuttaan.
Ei todellakaan terveellistä pitää yllä minkäänlaisia toksisia suhteita. Vanhemmat aiheuttavat ne pahimmat traumat, välit poikki kokonaan.
Sulla taitaa olla omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että olisit noin tervepäinen, jos kaikki totta? Olen lukenut jonku viisaan kirjasta, että vanhemmat jotka tuottavat vai pahaa mieltä, voi ja pitää jättää omaan arvoonsa! Pärjäät selvästi ilman heitä. Vai unohditko jotain kaunista, joka on sittenkin kannatellut🤔
Tervepäinen? Noh, joo, koen olevani ihan hyvin elämässä toimeen tuleva, olen kouluttautunut mieleiselle alalle ja elämänhallintani on hyvää, en esimerkiksi juo ollenkaan alkoholia eikä ole muitakaan paheita. Puoliso ja kavereita löytyy. Ahdistusta minulla on ollut vaihtelevasti koko ikäni ja tulee varmaan aina olemaankin.
Aloituksessa on myös vain se jäävuoren huippu, esimerkiksi tuohon yksinoloon yhden kaverini äiti kerran puuttuikin kun kerroin olevani kateellinen siitä että kaverini ei joutunut olemaan yksin. Vanhempani selittivät asian parhain päin tälle ja suuttuivat minulle kun menin juoruilemaan tuollaista. Nykyään tuo on heidän mielestään hyvinkin hauska tarina lapsuudestani mikä pitää aina kertoa silloin tällöin uudelleen. Ap
Älä ap välitä tuosta yhdestä kommentoijasta. Hän on vakiotrolli, höyrähtänyt mummeli. Tunnistaa aina siitä, ettei antaisi kenenkään puhua vanhemmistaan muuta kuin positiivista ja tunkee välilyöntejä outoihin paikkoihin. Hänellä on itsellään vaikeita tunteita omia lapsiaan kohtaan.
Sinäkö olet se todella ongelmallinen 50 v? Vanhusten vihaaja, boomereista puhuva? Vuoskymmenen samaa teemaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Missä ap ilmoittaa ikänsä? En näe sitä missään.
Jätettiin kyllä yksin. Elin itse 70-80 luvun lapsuuden. Mikä tietysti on pitkä aika kenellekin.
Mistä sinä tiedät hänen vanhempiensa iän?
No ei todellakaan jätetty yksin 80-luvulla. Olet ollut heitteillä. Vai tarkoitatko nyt jotain vanhempien 5min kauppareissuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.
Älä puhu paskaa. Jos ap on kolmekymppinen, ei hän ole elänyt 80-luvun lapsuutta (jolloin lapsia EI jätetty pitkäksi aikaa yksin), eivätkä hänen vanhempansa todennäköisesti ole sitä sukupolvea jolloin työ määrittää elämään ja isä on mies joka ei tiedä edes milloin lapsensa ovat syntyneet.
Missä ap ilmoittaa ikänsä? En näe sitä missään.
Jätettiin kyllä yksin. Elin itse 70-80 luvun lapsuuden. Mikä tietysti on pitkä aika kenellekin.
Mistä sinä tiedät hänen vanhempiensa iän?
No ei todellakaan jätetty yksin 80-luvulla. Olet ollut heitteillä. Vai tarkoitatko nyt jotain vanhempien 5min kauppareissuja?
Avainkaulalapset.
Alue: Aihe vapaa
Outoa kyllä, mutta pariin kohtaan minulla on selitys:
Isäsi on mies. Valitettavasti harva mies muistaa syntymäpäivä. Edes lapsiensa. Ei ole pahuutta tms. vaan ominaisuus.
Milloin sinut jätettiin yksin pitkiksi ajoiksi? Ei se outoa ollut 60-80 luvun lapsille.
Vanhempasi ovat sitä sukupolvea jolle työ määrittää elämän. Työnantaja on Jumalasta seuraava jota tulee kunnioittaa ja palvoa. Tälle on ollut joskus jopa katetta, kun työnantaja tiedettiin henkilökohtaisesti ja hän antoi elämänmittaisen työpaikan ja huolehtikin jopa työntekijöistään. Nykyään on toisin ja sitä eivät vanha sukupolvi suostu hyväksymään.