Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.

Se ei halua hoitoa eikä muuttaa joten. 

Ei ole sun vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.

Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.

Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.

Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.

Lukemattomat vanhukset asuu kotona siinä kunnossa ja kotihoito sitten käy pesemässä. Moni ei pääse edes vuoteesta jalkeille. Sitten vasta taitaa saada paikan kunnallisesta hoivakodista, kun 4-5 x vrk kotihoitokaan ei riitä.

Näin on. Sehän on aivan turvallista olla kotona, jos ei pääse yksin vuoteesta jalkeille. Ei siellä sängyssä yleensä satu vahinkoja. 

Ongelmia tulee, jos pää ei toimi ja jalat on vikkelät, että lähtee kotoa ulos, ei ymmärrä pukeutua sään mukaan, paleltuu, eksyy eikä osaa takaisin. Eikä tietenkään ole koskaan yleensä edes kotona, kun kotihoito tulee, vaan huitelee ties missä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos maksatte kahdestaan siskon kanssa puoliksi jonkinlaisen avun, eli sen verran, että joku käy paikan päällä katsomassa tilanteen, siivoamassa vähän jne?

Järkyttävää miten moni on tätä kommenttia alapeukuttanut. Kyllä me ollaan itsekkään kusipäinen kansa.

Ap:n äiti EI HALUA ulkopuolista apua, tajuatko ennenkuin alat syyllistämään. Tämä koko ketju on vertaistukea tällaisten apua haluamattomien mutta  sitä tarvitsevien lapsille.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli äitisi elää omassa kodissaan. On sanonut, ettei halua ulkopuolista apua. On sanonut myös ettei halua muuttaa.

Miksi äitisi täysin normaali elämä on sinulle ongelma?

Oisko vaikka se äidin jatkuva syyllistäminen, että miksi et hyppää täällä 3 tunnin ajomatkan päässä joka oikusta.

Sille on aikuisen ihmisen opeteltava vetämään rajoja. Ihan jo perheesi vuoksi ellet itsesi. Syyllistävä vanhempi keksisi syyllistömistä vaikka hyppäisit siellä joka toinen päivä. Ap:n äiti ei ainakaan aloituksen mukaan ole sellainen. Vaan itsenäisyyttään vaaliva ihminen, joka edelleen pärjää.

Luitko sinä aloitusta ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän tarvitse tehdä asialle mitään. Te olette ehdottaneet muuttoa joko lähemmäs teitä tai laitokseen ja hän on sanonut, että haluaa olla kotona. Viesteistänne ei käy ilmi, että hän olisi ylipäätään ketään pyytänyt muuttamaan hänen paikkakunnalleen? 

Se on ihan ymmärrettävää, että ihminen, joka on pyörittänyt omaa elämäänsä sen 60 vuotta, kasvattanut perheen, luonut uran, ostanut kodin yms ei ihan suorilta taivu ajatukseen, että nyt tulisi stoppi itsenäiselle elämälle ja omasta kodista pitäisi muuttaa johonkin laitokseen muiden hoidettavaksi. Erityisesti kun mielikuvat laitoksista eivät ole erityisen positiivisia mediassa.

Ymmärrän täysin niitä vanhuksia, jotka mieluiten sinnittelevät omassa kodissaan ja elämässään ja lähtevät saappaat jalassa, kun toinen vaihtoehto on alistua iälleen ja sairauksilleen, mennä hoitokotiin, laitostua ja kestää se, ettei ole oikein enää mitään itsenäisyyttä.

Niin. Tästä asiasta keskustellaan kerta toisensa jälkeen, mutta kenellekään ei tule mieleen puhua siitä, että ihmisen olisi hyvä opetella selväpäisinä vuosinaan sopeutumaan tulevaan. Ettei kaikki muutokset sitten tule väkisin ja kerralla. Täälläkin joku ylpeänä kertoo, ettei halua vieraan ihmisen koskevan itseensä? Jos se on niin tärkeää, sitten pitää järjestää itsensä pois päiviltä reilusti ennen sitä väistämätöntä elämänvaihetta. Tai toivoa sellaista muistisairautta, ettei tuotakaan ylpeilynaihettaan enää muista. 

Toinen ylpeilee, ettei halua lastensa tulevan katsomaan sitten kun on mykkä ja hoidettava. Ja hoitotahtoon tuollaista moskaa, joka varmasti auttaa omiin riippuvuudenpelkoihin, mutta aiheuttaa lapsissa häpeää ja syyllisyydentunteita toteutuessaan viimeistään kun alkavat itse heiketä, jos heillä on sydän. Hyvähän sitä on suunnitella vaikka ja mitä, mutta se on lapsellista kieroilua sitten lopulta. Huijaat siinä vain itseäsi. 

Normaali sydämellinen ihminen joutuu järkyttävään paineeseen moneksi vuodeksi, ennen kuin ollaan virallisesti hoitovaiheessa. Ei vain pidä välittää? Joo ei, mutta miten olet välittämättäkään? Etkö vastaa vanhemmallesi puhelimeen? Jos vastaat, kyllä se vanhemman pinnanalainen hätä sinua syö ja myös niitä perheesi voimavaroja, ratkoit asiaa miten hyvänsä. Joita voimia tai varoja ei nykyisin ole liikaa juuri kenelläkään. Ap on puun ja kuoren välissä, vaikka hänen stressinsä olisikin ennenaikaista. Hän kuitenkin vaistoaa, mitä on tulossa. Nyt vanhemman kanssa teoriassa olisi juuri oikea vaihe keskustella, mutta se ei onnistu. Tämä tilanne on aivan helvettiä ja oikeasti tappaa ja vammauttaa nuorempia. Sekä vanhusten lapsia että seuraavaa polvea. Samalla vanhusten elämä on paljon yksinäisempää ja pelottavampaa kuin tarvitsisi.

Hävetkää nyt kaikki tuota tyhjää viisastelua ja kaavamaisuuksien toistelua ja lähdetään siitä, että tässä on hirmuisia ongelmia, joille pitäisi yrittää tehdä jotain todellista. Olen pahoillani kaikkien puolesta, joita pelottaa. Eletään edelleen, niinkuin meillä olisi joku sellainen hyvinvointijärjestelmä, jota ei ole koskaan tässä mittakaavassa ollut eikä etenkään nyt ole. Välimatkat ovat pitkiä, moni elää kädestä suuhun, mutta kaikki se ryhmätyö ja maalaisjärki puuttuu, jolla köyhemmässä maassa nämä asiat ratkottaisiin. Suvun, naapurien ja ystävien pitäisi auttaa vanheneva ihminen ymmärtämään tilanteensa ja turvaamaan jälkeläisiinsä luottavaisemmin. Kärttyisyyttä suitsittaisiin koko ympäristön voimin ja muistuteltaisiin jo vuosia aiemmin, että mitäs sinä tälle asialle ajattelit tehdä kun et ole tuosta nuortumassakaan, ja oletko muistanut olla kiitollinen lapsistasi ja miettiä, miten heidänkin tilanteensa pitäisi ottaa huomioon... mutta ei, kaikki lyövät vain löylyä ja hymistelevät, että kyllähän ihmisen pitää saada olla juuri niin jäärä kuin haluaa. 

Olen 78v , vielä reipas, muta en lainkaan ymmärrä ,miksen lähtisi hoivapaikkaan ,jos olisin niin sairas , joko henkisesti tai fyysisesti, etten pärjäisi kotona. Ei lasten elämä saa mennä minusta huolehtimiseen. Eutanasia olisi hyvä ratkaisu myös.

Kuolema on varmaa .

Vierailija kirjoitti:

Olen 78v , vielä reipas, muta en lainkaan ymmärrä ,miksen lähtisi hoivapaikkaan ,jos olisin niin sairas , joko henkisesti tai fyysisesti, etten pärjäisi kotona. Ei lasten elämä saa mennä minusta huolehtimiseen. Eutanasia olisi hyvä ratkaisu myös.

Kuolema on varmaa .

Koska järkesi heikkenee samaan tahtiin kuin vointisi huononee ja pelkosi kasvaa. Siksi voit olla seuraavaksi toivoton änkyrä, vaikka nyt olet kuin kuka tahansa. 

Eikä eutanasia ole hyvä ratkaisu. Joku roti pitäisi olla siinäkin, mitä uskalletaan toivoa. Ei mene kauan, niin todetaan, että laitetaan poistojonoon ne, joilla ei ole varaa maksaa. Ihmisarvosta voi sitten lukea historiankirjoista, kunnes se pyyhitään niistäkin. Olemme enää tuotantoeläimiä. 

Ja kun eutanasiaa tarjotaan lääkkeeksi kotona pärjäämättömyyteen, sitä aletaan tarjota myös siinä vaiheessa, kun työtön omaisesi ei enää jaksa sinua hoitaa ilmaiseksi. Ja kun hän on työnsä tehnyt ja sinusta on päästy, hänet laitetaan poistojonoon myös. Vuosi vuodelta jono nuortuu. Älkää ikinä uskoko, ettei ihmisten mieli ole muokattavissa tuohon. Valtaosa meistä pitää normaalina niitä oloja, joita ympärillä pidetään normaalina. Eutanasia henkilökohtaisen konkurssin muotona on osittain totta jo nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kun eutanasiaa tarjotaan lääkkeeksi kotona pärjäämättömyyteen, sitä aletaan tarjota myös siinä vaiheessa, kun työtön omaisesi ei enää jaksa sinua hoitaa ilmaiseksi. Ja kun hän on työnsä tehnyt ja sinusta on päästy, hänet laitetaan poistojonoon myös. Vuosi vuodelta jono nuortuu. Älkää ikinä uskoko, ettei ihmisten mieli ole muokattavissa tuohon. Valtaosa meistä pitää normaalina niitä oloja, joita ympärillä pidetään normaalina. Eutanasia henkilökohtaisen konkurssin muotona on osittain totta jo nyt. 

Ei kai nyt sentään.

Eutanasia on jokaisen henkilökohtainen päätös, joka koskee vain omaa itseään.

Käyn viikoittain katsomassa ihanaa isääni, joka on ollut 5 vuotta vuodepotilaana palvetalossa.

:(