Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.
21.04.2026 |
Silti meidän pitäisi hänet huoltaa ja hänt auttaa. Asuu omakotitalossa yksin eikä suostu myymään eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On laittanut totaalisesti liinat kiinni kaiken suhteen eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Kun puhun siitä, kun hänen vointinsa huononee eikä pärjää enää itsekseen niin sitten ei ole vaihtoehtoja kuin paikka vanhainkodista, jos ei huoli ulkopuolisia kotiinsa eikä suostu muuttamaan paikkakunnalta hän aloittaa rähjäämisen mitem häntä ei mihinkään laitokseen suljeta.
Mitä tässä nyt pitäisis siis tehdä? Asun itse perheeni kanssa 3 tunnin ajomatkan päässä hänestä ja meillä on tosiaan oma elämämme täällä, oma koti, työt ja lapsen koulu, emme tosiaan ole muuttamassa pois. Siskoni asuu vielä kauempana eikä hänellä muutto tule kysymykseenkään miehen työn takia.
Mikä tässä siis auttaa? Antaa olla, lopettaa vääntäminen ja paha sanoa näin, mutta mitä muita vaihtoehtoja on kuin jättää hänet sitten oman onnensa nojaan? Alan olemaan loppu tähän touhuun.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Ei sairaalaan joutuminen ole mikään syy "asettaa" ketään edunvalvontaan.
No ei olekaan yksin, mutta apn kuvaukseenhan tilanteesta vastattiin. Jos apn äiti olisi ok, koko aloitusta ei olisi.
Miksi hän ei ole ok? Hänhän pärjää kotonaan. Ei ikä ole mikään syy määrätä ketään edunvalvontaan. Eikä se ole myöskään syy määrätä ketään muuttamaan pois omasta kodistaan.
No ei se siltä kyllä kuullosta. Mutta, jos on ok, ap odottaa että ei ole enää ok. Se pakko sieltä vanhukselle tulee vastaan, jos tulee. Viimeistään kuollessa niin. Kuten sanottua.
Niin. Näinhän se on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö peseytymään itse, pukemaan, saako tehtyä ruokansa, pärjääkö kaupassa, osaako ottaa lääkkeet itse? Jos nuo sujuu niinmpärjäö vielä. Seuraavaksi kotihoito tulee auttamaan pesussa, lääkejaossa, ym. Ei ole vielä
Hätää. Turvaranneke tai sää näköiset puhelut edes teiltä lapsilta. Soitan itse äidilleni joka päivä. Mutta äidin kannattaa miettiä miten pärjää. Mutta tuon ikäisenä voi olla vielä 10 hyvää vuotta hyvinkin.
Mitä tarkoittaa huoltaminen? Tilaa siivouspalvelun siivoamaan, ja kauppapalvelu tuo ruuat kotiin.?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Nimenomaan voi lääkärin b-lausunnon perusteella laittaa. Näin tapahtui isänikin tapauksessa. Edunvalvonnan sain vasta jälkikäteen.
No sitten on oltu auttamattomasti myöhässä edunvalvonnan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti on 76. Oma mummoni eli 99-vuotiaaksi maatalossa yksin, ja pitkään vielä senkin jälkeen rivitalossa. Tuntuu, että lapsi tässä pyrkii määräilemään vanhempansa itsemääräämisoikeutta. Ihminen saa vanhentua ja kuolla, miten haluaa. Se että saa tuntea olevansa aikuinen ja itsenäinen lisää hyvää oloa.
Sanoisin ap:lle, että ei vielä mitään hätää, kun kerran arki sujuu velattomassa talossa eikä reumaa kummempaa ole. Mieti 5-10 v päästä uudelleen. Mutta sitten kun arki ei enää suju, niin palveluntarpeen arviointi tai huoli-ilmoitus, jos menee aivan mahdottomaksi, ts. liikuntakyvyttömänäkin vielä määräilee, eikä suostu ottamaan apua vastaan/ liikahtamana mihinkään sieltä, ja aikuiset lapset ajavat väsyksissä satoja kilometrejä passaamaan.
Ihmisiä on kovin monenlaisia. Äitini olisi tarvinnut kotihoitoa jo 74-vuotiaana isän kuoltua, mutta ei sitä missään tapauksessa halunnut. Kuoli 84-vuotiaana, niihin 10 vuoteen mahtui kaikenlaista, mm. vesivahinko, kuuman kattilan polttama jälki lattialla, oudosti kärähtänyt mikro... valtava määrä omituisia harhaluuloja, pelkoja, ahdistusta, katkeruutta omista valinnoista, pakkohoitoa psykiatrisella jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä jää jonoon lainauksen jälkeen, mutta on vastaus viestiin nro 143.
En tiedä, mikä tässä vastauksessa oli pielessä, kun meni "jonoon". Uudestaan vähän eri muodossa:
Laajennetussa eli, henkilöönkohdistuvassa edunvalvoja päättää myös hoidosta. Yleensä siinä asemassa on lähiomainen eikä yleinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Niin? Sitähän ei voi tietää. Voi olla, että silloin äidistä alkaakin tuntua siltä, että ulkopuolinen apu on ihan hyvä juttu. Tai äiti voi pärjätä hyvin monia vuosia ja kirjaimellisesti nukkua pois omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö peseytymään itse, pukemaan, saako tehtyä ruokansa, pärjääkö kaupassa, osaako ottaa lääkkeet itse? Jos nuo sujuu niinmpärjäö vielä. Seuraavaksi kotihoito tulee auttamaan pesussa, lääkejaossa, ym. Ei ole vielä
Hätää. Turvaranneke tai sää näköiset puhelut edes teiltä lapsilta. Soitan itse äidilleni joka päivä. Mutta äidin kannattaa miettiä miten pärjää. Mutta tuon ikäisenä voi olla vielä 10 hyvää vuotta hyvinkin.
Nutcase, lue tuo oma tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Sitten ei enää pärjää. Joko suostuu apuun tai kuolee tai suostuu apuun ja kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä jää jonoon lainauksen jälkeen, mutta on vastaus viestiin nro 143.
En tiedä, mikä tässä vastauksessa oli pielessä, kun meni "jonoon". Uudestaan vähän eri muodossa:
Laajennetussa eli, henkilöönkohdistuvassa edunvalvoja päättää myös hoidosta. Yleensä siinä asemassa on lähiomainen eikä yleinen.
Hoidosta viime kädessä päättää lääkäri joka on kuunneltava asiakasta/hoidettavaa ja jos asiakkaalla on edunvalvoja toki myös tätä. Päätöksiä edunvalvoja ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Niin? Sitähän ei voi tietää. Voi olla, että silloin äidistä alkaakin tuntua siltä, että ulkopuolinen apu on ihan hyvä juttu. Tai äiti voi pärjätä hyvin monia vuosia ja kirjaimellisesti nukkua pois omassa kodissaan.
Kysyisikö ap yhtään mitään, jos hän kaipaisi jossittelua ja latteuksia?
Hänelle on onneksi ihan vastattu että mitkä ne mahdollisuudet sitten on, jos pelkonsa toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
onpas ihme hinta. Halvempiakain on, alle 1500, ainakin turussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Niin? Sitähän ei voi tietää. Voi olla, että silloin äidistä alkaakin tuntua siltä, että ulkopuolinen apu on ihan hyvä juttu. Tai äiti voi pärjätä hyvin monia vuosia ja kirjaimellisesti nukkua pois omassa kodissaan.
Kysyisikö ap yhtään mitään, jos hän kaipaisi jossittelua ja latteuksia?
Hänelle on onneksi ihan vastattu että mitkä ne mahdollisuudet sitten on, jos pelkonsa toteutuu.
Nimenomaan! Kumma kun täytyy aina tulla sössöttämään, että voihan se olla että kaikki menee tosi kivasti ja mitään ei tarvitse huolehtia ja nönnönnöö. Ketä se auttaa? Vastataan siihen mitä kysytään tai mitä pohditaan eikä ladella typeryyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella ikäihmisellä on yltiöoptimistinen käsitys omasta pärjäämisestä. Tietenkin se on monelle paha paikka, jos joutuu luopumaan itsenäisyydestä ja omasta kodista.
Teette sen minkä voitte. Soittelette ja pidätte silmällä sen verran kun välimatkan puitteissa on mahdollista.
Toisaalta moni nuorempi ei ymmärrä, että se ikäihmisen elämä ei pidäkään olla samanlaista kuin heidän lastensa.
Aktiiviset viisikymppiset lapset näkevät vanhempiensa elämän tylsänä ja siihenhän tulee puuttua. "Äiti ei enää tee juuri mitään, paitsi nyhjää kotona."
Vanhana se kotona nyhjääminen voi tarkoittaa esim sitä, että kotityöt hoituvat verkkaisesti ja sen jälkeen on ihana ottaa päiväunet. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
onpas ihme hinta. Halvempiakain on, alle 1500, ainakin turussa
"Yksityisen hoivakodin hinta on tyypillisesti noin 4 500–6 000 euroa kuukaudessa, ja se koostuu hoivasta sekä vuokrasta. Pääkaupunkiseudulla hinnat voivat olla korkeampia, jopa 7 500 €/kk. Asukas maksaa itse vuokran (n. 450–800 €/kk) ja ateriat, kun taas hyvinvointialue voi tukea hoivamaksuja palvelusetelill"
Jos palvelusetelin tai muuta tukea maksuihin hva:lta saa palvelutarve arvioidaa ihan samoin perustein kuin jos palveluntarjoa olisi hva itse. Palvelutarpeen arvoi julkisensektorin virassa oleva esim. asiakasohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella ikäihmisellä on yltiöoptimistinen käsitys omasta pärjäämisestä. Tietenkin se on monelle paha paikka, jos joutuu luopumaan itsenäisyydestä ja omasta kodista.
Teette sen minkä voitte. Soittelette ja pidätte silmällä sen verran kun välimatkan puitteissa on mahdollista.
Toisaalta moni nuorempi ei ymmärrä, että se ikäihmisen elämä ei pidäkään olla samanlaista kuin heidän lastensa.
Aktiiviset viisikymppiset lapset näkevät vanhempiensa elämän tylsänä ja siihenhän tulee puuttua. "Äiti ei enää tee juuri mitään, paitsi nyhjää kotona."
Vanhana se kotona nyhjääminen voi tarkoittaa esim sitä, että kotityöt hoituvat verkkaisesti ja sen jälkeen on ihana ottaa päiväunet. :)
Miksi sitten pitää marista ja valittaa ihan joka asiasta ihan joka päivä? Ikinä ei ole yhtään asiaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
onpas ihme hinta. Halvempiakain on, alle 1500, ainakin turussa
Ei ole.
Juuri niin, anna olla. Sanot hänelle, että jos ulkopuolinen apu ei kelpaa (kotihoito tai vastaava), on omillaan. Että teillä on oma elämä kaukana, ette voi sieltä jatkuvasti käydä asioita hoitamassa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
76-vuotias ei ole vielä kovin vanha ja voi hyvin pärjätä omakotitalossa yksin vielä 10 vuotta. Ymmärrän, ettei halua muuttaa jos kaikki tuttavatkin samalla paikkakunnalla. Alkaisin pikkuhiljaa esittelemään helpompi vaihtoehtoja elämään, esim. valmisruoka kerran tai kaksi viikossa ruoanlaiton sijaan, ostettu apu ikkunanpesuun tms. Näkisi, ettei se niin vaarallista ole jos ei kaikkea tee itse.
Tämä! Ei ap:n äiti vielä missään hoivakoti-iässä ole. Eikä ollenkaan kaikille tule muistisairautta, vaikka sitä täällä aina tarjotaan. Oma äitini oli samanlainen jäärä, tosin osti kyllä siivousapua.
Olisin äidin kanssa yhteyksissä voimieni mukaan. Auttaisin joissain asioissa (asioiden järjestely/selvittely, laskut, jos tarvitsee niissä apua, ym.), mutta en auta asioissa, jotka ovat oma valinta (omakotitalon työt) tai joihin on helposti apua saatavissa/ostettavissa. Enkä hyppäisi minkään kaukosäätimen pariston takia, voisin kyllä puhelimessa neuvoa vaihtoa.
Pidä ap omat rajasi. Älä turhaan jankkaa äitisi kanssa, hän on valintansa tehnyt. Jos valittaa asioista, toteat kylmän rauhallisesti, että niihin on kyllä apua paikkakunnalta saatavissa.
Juuri näin. En minäkään usko, että aloittajan äiti olisi vielä mitään hoivakotipaikkaa saamassa, mutta jos tarvitsee erilaisia palveluita, sitten hankkii niitä. Jos paikkakunnalta ei palveluita löydy, muuttaa sellaiseen paikkaan, mistä löytyy.
Tähän kyllä sanoisin sellaisenkin asian, että joskus vanhus heittäytyy omaisilleen avuttomaksi, mutta muille ihmisille taas ei. Syynä ei ole se, että tarvitsisi just silloin ja just sitä apua, vaan haluaa vain omaistensa seuraa. Havahduin itse tähän silloin, kun äitini muistisairaus paheni niin, että äidistä ei ollut enää isälle juttuseuraa. Isä saattoi laittaa tekstarin, että tarvitsee mun apua, ja mä vastasin, että olen just eäpalaverissa ja tulen käymään lounastauolla. Kun menin vanhemmilleni, siellä oli kahvit keitetty ja pöytä katettu koreaksi. Alussa jäinkin isän kanssa kahville kunnnes huomasin kuvion. Isä olisi ihan itsekin saanut vaihdettua kaukosäätimeen pariston tai kukkaruukun siirtäminen parvekkeelle voinut odottaa parikin viikkoa. Lakkasin jäämästä kahville ja hoidin vaan paristonvaihdon tai kukkaruukun siirtämisen ja menin takaisin kotiin jatkamaan etätyöpäivää. Tämän tapaiset isän yhteydenotot sitten loppuuivatkin. Vanhus siis saattaa käyttää avuntarvettaan tekosyynä saadakseen läheisistään seuraa. Siivousfirman työntekijä ei ole sama asia kuin oma tytär tai poika. Vanhusten - kuten muidenkin - yksinäisyys on kipeä asia. Varsinkin, jos elää niin vanhaksi, että on siinä sisarus- ja serkussarjassa viimeinen elossa. Kenties kaikki ystävätkin jo joko haudassa tai hoivakodeissa.
Ihan järkeenkäypää, mutta jos vanhukset itse suostuisivat kompromisseihin kuten muuttamaan lähelle aikuisia lapsiaan niin he saisivat sitä seuraa paljon useammin.
Mutta kun ei. Mikään kompromissi ei sovi vaan lasten on hypittävä vanhuksen pillin mukaan totaaliseen uupumukseen asti. Minä asun omassa kodissani, minä en suostu vieraitten apuun, minä vaadin että lapset hoitaa kaiken, minä, minä, minä loputtomiin. Yhteistä näille itsekkäille vanhuksille on usein etteivät he ole joutuneet kokemaan vastaavaa itse. Eli ei ole hoidettu omia vanhempia eikä ole mitään käsitystä siitä miten raskasta se on ja miten rajattomia he itse ovat.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.