Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu maksamaan kotihoidosta eikä suostu vanhainkotiin eikä muuttamaan lähemmäs meitä lapsiaan.
21.04.2026 |
Silti meidän pitäisi hänet huoltaa ja hänt auttaa. Asuu omakotitalossa yksin eikä suostu myymään eikä muuttamaan toiselle paikkakunnalle. On laittanut totaalisesti liinat kiinni kaiken suhteen eikä suostu tulemaan yhtään vastaan. Kun puhun siitä, kun hänen vointinsa huononee eikä pärjää enää itsekseen niin sitten ei ole vaihtoehtoja kuin paikka vanhainkodista, jos ei huoli ulkopuolisia kotiinsa eikä suostu muuttamaan paikkakunnalta hän aloittaa rähjäämisen mitem häntä ei mihinkään laitokseen suljeta.
Mitä tässä nyt pitäisis siis tehdä? Asun itse perheeni kanssa 3 tunnin ajomatkan päässä hänestä ja meillä on tosiaan oma elämämme täällä, oma koti, työt ja lapsen koulu, emme tosiaan ole muuttamassa pois. Siskoni asuu vielä kauempana eikä hänellä muutto tule kysymykseenkään miehen työn takia.
Mikä tässä siis auttaa? Antaa olla, lopettaa vääntäminen ja paha sanoa näin, mutta mitä muita vaihtoehtoja on kuin jättää hänet sitten oman onnensa nojaan? Alan olemaan loppu tähän touhuun.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella ikäihmisellä on yltiöoptimistinen käsitys omasta pärjäämisestä. Tietenkin se on monelle paha paikka, jos joutuu luopumaan itsenäisyydestä ja omasta kodista.
Teette sen minkä voitte. Soittelette ja pidätte silmällä sen verran kun välimatkan puitteissa on mahdollista.
Toisaalta moni nuorempi ei ymmärrä, että se ikäihmisen elämä ei pidäkään olla samanlaista kuin heidän lastensa.
Aktiiviset viisikymppiset lapset näkevät vanhempiensa elämän tylsänä ja siihenhän tulee puuttua. "Äiti ei enää tee juuri mitään, paitsi nyhjää kotona."
Vanhana se kotona nyhjääminen voi tarkoittaa esim sitä, että kotityöt hoituvat verkkaisesti ja sen jälkeen on ihana ottaa päiväunet. :)
Miksi sitten pitää marista ja valittaa ihan joka asiasta ihan joka päivä? Ikinä ei ole yhtään asiaa hyvin.
Niin. Eihät nuo valittajavanhukset ole nuorempanakaan olleet sen kummempia. Kaikki on aina ollut huonosti. Lapsissaankin nuo näkivät pelkästään vikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Niin? Sitähän ei voi tietää. Voi olla, että silloin äidistä alkaakin tuntua siltä, että ulkopuolinen apu on ihan hyvä juttu. Tai äiti voi pärjätä hyvin monia vuosia ja kirjaimellisesti nukkua pois omassa kodissaan.
Kysyisikö ap yhtään mitään, jos hän kaipaisi jossittelua ja latteuksia?
Hänelle on onneksi ihan vastattu että mitkä ne mahdollisuudet sitten on, jos pelkonsa toteutuu.
Onneksi aloittajan äiti vaikuttaa tervejärkiseltä ja elää elämäänsä päivä kerrallaan omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
Niin? Sitähän ei voi tietää. Voi olla, että silloin äidistä alkaakin tuntua siltä, että ulkopuolinen apu on ihan hyvä juttu. Tai äiti voi pärjätä hyvin monia vuosia ja kirjaimellisesti nukkua pois omassa kodissaan.
Kysyisikö ap yhtään mitään, jos hän kaipaisi jossittelua ja latteuksia?
Hänelle on onneksi ihan vastattu että mitkä ne mahdollisuudet sitten on, jos pelkonsa toteutuu.
Latteuksia? Tottahan tuo on.
Eli äitisi elää omassa kodissaan. On sanonut, ettei halua ulkopuolista apua. On sanonut myös ettei halua muuttaa.
Miksi äitisi täysin normaali elämä on sinulle ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän sitten suostuu kun pakko on. Ja se pakko tulee vastaan siinä vaiheessa kun sairaalaan joutuu ja hänet asetetaan edunvalvontaan. Tai kun kuolo korjaa. Jos ei halua suunnitella etukäteen, ei halua.
Edunvalvonta ei tarkoita sitä että itsemääräämisoikeus mitätöityisi eikä vanhus voisi asua kotona. Ei sillä myöskään automaattisesti saa mitään palveluita jos arvioidaan että ne eivät ole tarpeen. Edunvalvonta tarkoittaa ainostaan sitä että rahaliikenteestä joku muu vastaa.
Vanhuksilla edunvalvonta tarkoittaa sitä, että edunvalvoja hoitaa hänet paikkaan, jossa hän pärjää. Taloudellinen edunvalvoja on eri asia. Jos ap ryhtyy äitinsä edunvalvojaksi ja todetaan ettei kotonaan pärjää, ap hankkii äitinsä eläkkeellä hänelle palvelut.
"Edunvalvonta ei muuta henkilön oikeuskelpoisuutta, mutta rajoittaa toimintavaltaa asioissa, jotka edunvalvoja hoitaa."
Eikä edunvalvoja hoida tai päätä sitä miten vanhusta kuuluu hoitaa. Se helpottaa toki esim. hakemusten tekemistä jos tarvitaan palvelutarpeen arviota tai arviointijaksoa hoitokotiin. Tosin myös ne voi hoitaa ilman edunvalvontaakin.
No mitäpä luulet apn kuvauksen perusteella, että saisiko hänen äitinsä laitokseen tai palveluasumiseen ilman edunvalvojaa? Ei sitä voi pakkohoitopäätöksellä tehdä. Tottakai se tapahtuu lääkärinlausunnolla ja edunvalvojan kautta.
Aloittajan äitiä ei saa kukaan yhtään mihinkään. Hän on iäkäs ihminen, joka haluaa asua omassa kodissaan ja pärjää siellä.
Ja mitä sitten kun ei pärjää? Sitähän ap kysyy.
No siitähän se riippuu mikä sen pärjäämättömyyden sitten aikanaan aiheuttaa. Alkaako kämppä levitä, muisti prakata, mummu laihtua, murtuuko lonkka vai mitä tapahtuu. Syitä sille pärjäämättömyydelle kun voi olla lukemattomia ja osa niistä on ehkä ratkaistavissa kotioloissa, osa ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas onkin ongelma.
Ihminen, joka haluaa elää omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.
Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.
Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.
Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.
Lukemattomat vanhukset asuu kotona siinä kunnossa ja kotihoito sitten käy pesemässä. Moni ei pääse edes vuoteesta jalkeille. Sitten vasta taitaa saada paikan kunnallisesta hoivakodista, kun 4-5 x vrk kotihoitokaan ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on siinä kunnossa ettei osaa hellaa käyttää ja saunaa lämmittää, saati tiedä onko päivä vai yö, niin sitten palkatkaa lapset yhdessä joku hoivaihminen käymään ja arvioimaan äipän kunto.
Ei mitään kenenkään palkkaamista vaan soitto kunnan vanhuspalveluihin. He tekevät palvelutarpeen arvioinnin ja sen, mihin apuun ja tukeen vanhus on oikeutettu. Jos hän ei päästä heitä sisälle, se on hänen asiansa.
Tämä!
Muistaakseni vain joku 20% vanhuksista ei elä omassa kodissaan elämän viimeisinä vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli äitisi elää omassa kodissaan. On sanonut, ettei halua ulkopuolista apua. On sanonut myös ettei halua muuttaa.
Miksi äitisi täysin normaali elämä on sinulle ongelma?
Oisko vaikka se äidin jatkuva syyllistäminen, että miksi et hyppää täällä 3 tunnin ajomatkan päässä joka oikusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei hän pääsisi kuin yksityiseen n. 7000 euroa kuussa. Ei edes talon myymisellä montaa vuotra siellä asuttaisi.
onpas ihme hinta. Halvempiakain on, alle 1500, ainakin turussa
Taidat tarkoittaa kun on julkisen puolen päätös pitkäaikaishoidosta. Silloin maksu 85 % eläkkeestä.
Hyvinvointialueet ostavat yksityisiltä näitä laitospaikkoja ja laskuttavat julkisen hinnan.
Jos hoidon tarvetta ei ome yodettu yksityinen palvelutalo voi maksaa sen 7000 kuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi asutte niin kaukana? Onko suunnittelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äitisi elää omassa kodissaan. On sanonut, ettei halua ulkopuolista apua. On sanonut myös ettei halua muuttaa.
Miksi äitisi täysin normaali elämä on sinulle ongelma?
Oisko vaikka se äidin jatkuva syyllistäminen, että miksi et hyppää täällä 3 tunnin ajomatkan päässä joka oikusta.
Sille on aikuisen ihmisen opeteltava vetämään rajoja. Ihan jo perheesi vuoksi ellet itsesi. Syyllistävä vanhempi keksisi syyllistömistä vaikka hyppäisit siellä joka toinen päivä. Ap:n äiti ei ainakaan aloituksen mukaan ole sellainen. Vaan itsenäisyyttään vaaliva ihminen, joka edelleen pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopas onkin ongelma.
Ihminen, joka haluaa elää omassa kodissaan.
Siinä pitää olla myös kykyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi asutte niin kaukana? Onko suunnittelua?
Kummallinen kysymys. Kai nyt aikuiset lapsetkin perheineen saa asua missä haluavat.
Onneksi mun lapset eivät ole noin perseestä.
Kirjoitin muutama vuosi sitten hoitotahdon lapsilleni.
Kerroin, että en halua lasteni vierailevan luonani, jos en pysty puhumaan ja olen täysin autettava.
Pojat sanoivat, että "Ai sinä et pystyisi puhumaan. Sen kun näkisi."
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni vain joku 20% vanhuksista ei elä omassa kodissaan elämän viimeisinä vuosina.
Näinpä. Pitää olla muistisairaus tai jokin muu vastaava, todella paljon pärjäämistä rajoittava sairaus, jotta pääsee hoivakotiin. Pelkkä vanheneminen tai korkea ikä ei riitä syyksi. Ja jos ei karkaile tai kaatuile, niin kotihoito hoitaa. Mutta ei kotihoito tule, jos vanhus ei suostu ottamaan sitä.
Eivät kaikki vanhukset tarvitse hoitokotiin tai edes kotihoitoa. Mistä tulee tuollainen ajojahtimentaliteetti?
Ei kotoaan tarvitse lähteä. Itse olen 83 v enkä aio lähteä.
Vain pienelle osalle tulee muistisairaus. Paniikkia lietsotaan tarpeettomasti. Tuntuu vanhuksesta tosi pahalta.
Jos tulee tarve, ostan siivousapua, mutta vielä en tarvitse.
Suomessa tuskin on niin vaikea tilanne kuin lehdet kertovat. Onhan suurista ikäluokista no iso osa poistunut takavasemmalle, osa vähän äänin. Tutkikaa vähän tilastokeskuksen sivuja.
Toivon, että annatte vanhempien elää elämäänsä niin kuin tahtovat. Te ette ole vastuussa aikuisista ihmisistä.
Eihän noista voi mitää yleistyksiä tehdä. Osa muuttaa hyvinkin mielellään lähemmäs omaisia. Ja myös niitä vanhuksia on jotka käyttävät palveluita mielellään. Moni jo siinä vaiheessa hankkii siivouspalvelun kun siivouksen toimintakyvyn puoörsta voisi tehdä hyvinkin itsekin.