Lue keskustelun säännöt.
Mikä todennäköisyys on 49v miehen löytää uusi puoliso vs saman ikäisen naisen
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä, mutta luulen, että 49 v naisen olisi paljon mukavampaa asua yksin kuin miehen kanssa, joten ehkä hinku uuteen puolisoon ei ole kummoinen.
Millä järjen logiikalla yksin asuminen on mukavampaa? Kyllä minusta on ihana käpertyä kumppanin viereen nukkumaan joka ilta. Näin on ollut ihan iästä riippumatta.
Minustakin, mutta tuossahan kysyttiin uutta puolisoa. Hyvän sellaisen löytäminen on kovin työlästä, ja silloinkin aivan kaikki pitäisi aloittaa uudelleen alusta. Pitkässä suhteessa toiseen pieniin omituisuuksiin on jo tottunut, ja ne ovat muuttuneet hellyttäviksi, mutta jonkun uuden kanssa se olisi rasittavaa opettelua. Voi tietysti olla, että olen väärässä. Itse luulisin viihtyväni paremmin yksin kuin aloittavani alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet renttu, retku ja supliikkimies niin hyvät on tsäänssit.
Supliikki-incelin tsäännssit on miinusmerkkiset. Tajuatko, että sinut tunnistaa vanhahtavasta kielestäsi ja jankutuksestasi mielenvikaiseksi papparaiseksi?
Tajuatko, että sinun olematon älykkyys käy hyvin ilmi kommentistasi?
Olen sua vanhempi nainen ja kattelin ikäistäni miestä yhden päivän. Ne eivät olleet edes treffit, tai treffit "käytännön syistä", mutta juttu lensi, meillä oli kivaa, ja annoin itseni ajatella, että tuossa voisi ehkä olla hyvä kaveri mulle. Yleensähän sitä katsoo itseään nuorempia miehiä tietysti.
No. Ei ollut.
Vuorokauden toivon jälkeen tajusin, että kolme asiaa erottaa minut onnellisesta suhteesta ikäiseni 55-vuotiaan miehen kanssa. Pitäisi ensinnäkin sietää miehen juomista. Pitäisi sietää sitä että mies antaa kavereittensa houkutella itsensä baariin, eli on päästään heikko ja epäitsenäinen eikä kykene sanomaan kavereilleen "ei". Ja viimeisenä pitäisi sietää kun hän tulee sieltä aamuyökolmelta (tai ainakin tekstiviestiä, jossa näin kehutaan tapahtuneen).
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Kyllä 49 vuotiaalla naisella on jo vaikeampaa kuin samanikäisellä miehellä. Nuorilla naisilla tilanne on aivan eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti jos on opetellut ulkoa naisia miellyttävän käytöksen ja puhetavan.
Voi kuule. Tarvitaan vähän muutakin, jos puhutaan puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen eläkeläisen tunnisti Sisu-askista ja ristikkolehdestä, nykyään sillä on PS:n pinssi.
Täällä tekee tällainen trolli täyttä työpäivää. Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti jos on opetellut ulkoa naisia miellyttävän käytöksen ja puhetavan.
Kukaan ei halua mielistelevää lapatossua elämänkumppanikseen. Ei miestä tai naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Ai että vaimo on synonyymi hyvälle ihmiselle? Tällaisen paskanjauhannan soisi jo loppuvan. Huonoja ihmisiä ja puolisoita, narsisteja ja muuten vain itsekeskeisiä ja epäluotettavia ongelmapesäkkeitä on niin miehissä kuin naisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvelisin mahdollisuuksien olevan noin 100% näin 71 vuotiaan silmin katsottuna omalla kohdalla.
- terve & utelias & 'toimintakykyinen'.- nipin napin siedettävissä oleva alkoholin käyttö.
- Omat autot, asunnot ja veneet.
- 10. desiilin eläkkeensaaja.- hiukset pääosin päässä tosin harventuneena ei harmaantuneena
- omat hampaat suussa, 2v-tarkastuksessa paikattavaa ei löytynyt.
- jos vielä innostuisi matkailemaan verryttelyn jälkeen sujuva englanti löytyy vielä. Muut heikommat ovat pahasti haihtuneet pois.
Niinpä. Kun riittävän vanhaksi elää, niin se kaliiberi tulee esiin. Monet ovat jo sotkeutuneet pettämisiin, viinaan ja muuhun söhläykseen. Kunnon ihminen loistaa kuin majakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä, mutta luulen, että 49 v naisen olisi paljon mukavampaa asua yksin kuin miehen kanssa, joten ehkä hinku uuteen puolisoon ei ole kummoinen.
Millä järjen logiikalla yksin asuminen on mukavampaa? Kyllä minusta on ihana käpertyä kumppanin viereen nukkumaan joka ilta. Näin on ollut ihan iästä riippumatta.
Minustakin, mutta tuossahan kysyttiin uutta puolisoa. Hyvän sellaisen löytäminen on kovin työlästä, ja silloinkin aivan kaikki pitäisi aloittaa uudelleen alusta. Pitkässä suhteessa toiseen pieniin omituisuuksiin on jo tottunut, ja ne ovat muuttuneet hellyttäviksi, mutta jonkun uuden kanssa se olisi rasittavaa opettelua. Voi tietysti olla, että olen väärässä. Itse luulisin viihtyväni paremmin yksin kuin aloittavani alusta.
En tunnista tuollaista ongelmaa. Mahtaako kumppaninvalinta osunut ihan oikeaan jos joutuu sietämällä sietämään "toisen pieniä omituisuuksia"? Maailma on täynnä ihan fiksuja tyyppejä joiden kanssa eläminen ei ole epämiellyttävien oikkujen sietämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Ai että vaimo on synonyymi hyvälle ihmiselle? Tällaisen paskanjauhannan soisi jo loppuvan. Huonoja ihmisiä ja puolisoita, narsisteja ja muuten vain itsekeskeisiä ja epäluotettavia ongelmapesäkkeitä on niin miehissä kuin naisissakin.
En ole eri mieltä kanssasi.
Hylätyissä ja jättäjissä on helmiä, mutta kyllä niissä on sikojakin. Kannattaa olla tarkkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä, mutta luulen, että 49 v naisen olisi paljon mukavampaa asua yksin kuin miehen kanssa, joten ehkä hinku uuteen puolisoon ei ole kummoinen.
Millä järjen logiikalla yksin asuminen on mukavampaa? Kyllä minusta on ihana käpertyä kumppanin viereen nukkumaan joka ilta. Näin on ollut ihan iästä riippumatta.
Minustakin, mutta tuossahan kysyttiin uutta puolisoa. Hyvän sellaisen löytäminen on kovin työlästä, ja silloinkin aivan kaikki pitäisi aloittaa uudelleen alusta. Pitkässä suhteessa toiseen pieniin omituisuuksiin on jo tottunut, ja ne ovat muuttuneet hellyttäviksi, mutta jonkun uuden kanssa se olisi rasittavaa opettelua. Voi tietysti olla, että olen väärässä. Itse luulisin viihtyväni paremmin yksin kuin aloittavani alusta.
En tunnista tuollaista ongelmaa. Mahtaako kumppaninvalinta osunut ihan oikeaan jos joutuu sietämällä sietämään "toisen pieniä omituisuuksia"? Maailma on täynnä ihan fiksuja tyyppejä joiden kanssa eläminen ei ole epämiellyttävien oikkujen sietämistä.
Kyllä se on osunut ihan oikeaan. Mulla on nuoruudessa takana muutaman vuoden onneton liitto ja nyt jo parinkymmenen vuoden onnellinen liitto, and counting. Parisuhteessa otetaan aina se toinen ihminen huomioon, että hänelläkin on mukava ja kotoisa olla, ja tehdään kompromisseja. Ne toisen pienet omituisuudet ovat niitä juttuja, millä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, mutta joista hän ilahtuu. Ja joista itse ilahtuu, vastavuoroisesti. Sellaisia en jaksaisi opetella kenenkään uuden kanssa, enkä opettaa kenellekään uudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.
Räyhänhenkeä? 😁
Eli suomeksi: vaimolleni iski kauhea menopaussi. Koska olen heikko mies, en seiso vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan juoksen karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä, mutta luulen, että 49 v naisen olisi paljon mukavampaa asua yksin kuin miehen kanssa, joten ehkä hinku uuteen puolisoon ei ole kummoinen.
Millä järjen logiikalla yksin asuminen on mukavampaa? Kyllä minusta on ihana käpertyä kumppanin viereen nukkumaan joka ilta. Näin on ollut ihan iästä riippumatta.
Minustakin, mutta tuossahan kysyttiin uutta puolisoa. Hyvän sellaisen löytäminen on kovin työlästä, ja silloinkin aivan kaikki pitäisi aloittaa uudelleen alusta. Pitkässä suhteessa toiseen pieniin omituisuuksiin on jo tottunut, ja ne ovat muuttuneet hellyttäviksi, mutta jonkun uuden kanssa se olisi rasittavaa opettelua. Voi tietysti olla, että olen väärässä. Itse luulisin viihtyväni paremmin yksin kuin aloittavani alusta.
En tunnista tuollaista ongelmaa. Mahtaako kumppaninvalinta osunut ihan oikeaan jos joutuu sietämällä sietämään "toisen pieniä omituisuuksia"? Maailma on täynnä ihan fiksuja tyyppejä joiden kanssa eläminen ei ole epämiellyttävien oikkujen sietämistä.
Kyllä se on osunut ihan oikeaan. Mulla on nuoruudessa takana muutaman vuoden onneton liitto ja nyt jo parinkymmenen vuoden onnellinen liitto, and counting. Parisuhteessa otetaan aina se toinen ihminen huomioon, että hänelläkin on mukava ja kotoisa olla, ja tehdään kompromisseja. Ne toisen pienet omituisuudet ovat niitä juttuja, millä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, mutta joista hän ilahtuu. Ja joista itse ilahtuu, vastavuoroisesti. Sellaisia en jaksaisi opetella kenenkään uuden kanssa, enkä opettaa kenellekään uudelle.
Tästä aiheesta on hyvä kohtaus elokuvassa Good Will Hunting, jossa terapeuttihahmo selittää päähenkilölle ihmissuhteen parhaista puolista, jotka aukeavat vain sellaiselle, joka heittäytyy suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.
Räyhänhenkeä? 😁
Eli suomeksi: vaimolleni iski kauhea menopaussi. Koska olen heikko mies, en seiso vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan juoksen karkuun.
No ethän sä SEISO et. On nähty. Löperö kusivehje 0. Keskustelutaito nolla.
Luultavasti helpompaa kuin naisella. Miehellä on aivan mahdottomat mahdollisuudet jos tajuaa olla fiksu. Sensijaan nainen joutuu etsimään fiksua miestä kuin neulaa heinäsuovasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa.
Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.
No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.
Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.
Räyhänhenkeä? 😁
Eli suomeksi: vaimolleni iski kauhea menopaussi. Koska olen heikko mies, en seiso vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan juoksen karkuun.
Kolme neljäsosaa eroista on naisen aloitteesta lähteneitä. Jos kylmää tilastofaktaa on uskominen niin miehet pysyy rinnalla ja naiset on niitä jotka hylkää. (Tosin monesti varmasti hyvästä syystä päädytään eroon)
Helposti jos on opetellut ulkoa naisia miellyttävän käytöksen ja puhetavan.