Mikä todennäköisyys on 49v miehen löytää uusi puoliso vs saman ikäisen naisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa. 

Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.

Huonot miehet eivät löydä kumppania.

Huonot naiset löytävät kumppanin välittömästi, tavalliset naiset lyhyehkössä ajassa.

Tavalliset miehet löytävät kumppanin pitkän etsinnän jälkeen huonosta naisesta.

Hyvät miehet löytävät lyhyehkön ajan jälkeen kumppanin tavallisesta naisesta.

Hyvät naiset eivät löydä hyvää miestä kumppaniksi, ja tavallinen ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla, varsinkin eronneilla, on lähtökohtaisesti suurempi vaatimustaso uudelta kumppanilta. Ei oteta ketä tahansa vaan tavan vuoksi, yksinkin pärjää oikein hyvin. Miehillä helpompi löytää uusi, koska melko pahasta yleistettynä miehille riittää ruoka, seksi ja siivouspalvelut. 

Seksi on tärkeää. Nuo muut tietenkään ei. 

Kun mies menee ravintolaan, ei mies katso, että onhan siellä naiskokki. Eikä miestä kiinnosta kuka hänen kotinsa siivoaa. 

Moni sitoutuu edelleenkin varsin nuorena, koska halutaan perustaa perhe. 20-30 vuotta sitten näin on tehnyt 90% nuorista aikuisista. 

Totta kai merkittävä osa näistä nuoruuden liitoista ei ole mitään unelmaliittoja ja siksi moni eroaa kun on ensin yritetty elää perheenä. Tämä kuuluu normaalina vaikkakin valitettavana osana maailman menoon ja elämään, ettei nuorena solmittu suhde kestä läpi elämän. Kummankaan ei tarvitse olla hirveä, mutta yhdessä ei pystytä olemaan onnellisia kun ollaan kasvettu kunnolla aikuisiksi eli reilusti yli kolmekymppisiksi. 

Jotenkin alkeellista ajattelua tuomita keski-iässä eroavat (miehet tai naiset tai molemmat). Osa nuorena sitoutumista on saanut puolison, jonka kanssa pystytään kasvaa ja elämään yhdessä pääasiassa onnellisina vanhuuteen saakka, osalla yhdessä eläminen pilaa jopa terveyden tai elämän muulla tavoin, jolloin on tärkeää, että saa erota. 

Ap: ei kukaan voi tietää miten helppoa kenenkin on löytää uusi puoliso. Ero kannattaa tehdä siksi, että yksin on parempi olla kuin ko. suhteessa ja opetella nauttimaan elämästä itsekseen. Uusi rakkaus tulee joskus vastaan jos on tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen eläkeläisen tunnisti Sisu-askista ja ristikkolehdestä, nykyään sillä on PS:n pinssi.

Oletko viallinen ?

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti helpompaa kuin naisella. Miehellä on aivan mahdottomat mahdollisuudet jos tajuaa olla fiksu. Sensijaan nainen joutuu etsimään fiksua miestä kuin neulaa heinäsuovasta. 

Miehelle riittää kun voittaa ne miehet jotka elää edelleen 47 vuotiaana jotain parikymppisten kesäfestari-ikuinen-vappu-kaljaa-viinaa liekkipipo elämää.

Ei tartte paljon muuta kuin käydä parturissa ja vaatekaupassa. Olla elämän perusasiat kunnossa, oma asunto ja fiksu työ sun muut. Toki nämäkään ei ole ehdottomia vaatimuksia vaan esimerkkejä siitä minkälainen fiksu keski-ikäinen mies on.

Ei tartte olla hunks vartaloinen miljonääri kirurgi-lentäjä-astronautti.

Kaunis poikarakkaus on sinun tulevaisuutesi. Tunnet eläväsi kun rakkauden julma smeisseli soutaa peppulissasi ja huudat hiiii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa. 

Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.

No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.

Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.

Räyhänhenkeä? 😁

Eli suomeksi: vaimolleni iski kauhea menopaussi. Koska olen heikko mies, en seiso vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan juoksen karkuun.

Kolme neljäsosaa eroista on naisen aloitteesta lähteneitä. Jos kylmää tilastofaktaa on uskominen niin miehet pysyy rinnalla ja naiset on niitä jotka hylkää. (Tosin monesti varmasti hyvästä syystä päädytään eroon) 

Niin, jostain syystä miehet roikkuvat liitoissaan, eivätkä uskalla erota vaikka pettävät ja ovat vihaisia ja tyytymättömiä. Sitten jää sekin homma mamman tehtäväksi, että hakee eroa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinpä nuo miehet näyttää seuraa löytävän, kun vaimot ja lapset jätetään andropaussissaan uusien naisten tieltä. Ne andropaussi miehet sitten pariutuvat naisten kanssa, jonka edellinen ukko jätti toisen takia. Näin se ympyrä sitten pyörii. Toisen roska on toisen aarre. 

Joku saattaa vartin katsella eronnut mies -traileria. Sen jälkeen mies putoaa takaisin siihen rooliin, jonka vuoksi hänen vaimonsa hänet jätti. Alkoholismiin, ruikutteluun, tunarointiin peukalo keskellä kämmentä.

Kumpia on enemmän: peli- ja päihderiippuvaisia eronneita miehiä vai tasapainoisia ja onnellisia eronneita miehiä, joiden talous ja terveys on kunnossa?

Kumpia on lähiöräkälät ja maaseudun baarit täynnä? Keitä on maksuhäiriöisissä, vankiloissa, sosiaalitoimen asiakaskunnassa?

Tunnen vain yhden eronneen miehen, jolla elämä on kunnossa. Hän on psykiatrian erikoislääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla, varsinkin eronneilla, on lähtökohtaisesti suurempi vaatimustaso uudelta kumppanilta. Ei oteta ketä tahansa vaan tavan vuoksi, yksinkin pärjää oikein hyvin. Miehillä helpompi löytää uusi, koska melko pahasta yleistettynä miehille riittää ruoka, seksi ja siivouspalvelut. 

Seksi on tärkeää. Nuo muut tietenkään ei. 

 

Kun mies menee ravintolaan, ei mies katso, että onhan siellä naiskokki. Eikä miestä kiinnosta kuka hänen kotinsa siivoaa. 

Ovatko kaikki miehet näin yksinkertaisia? Epäilen.

Sellainen ihminen, joka on kokenut mitä on aito kumppanuus, osaa kaivata juuri sitä.

Tuo sinun kuvaamasi kuulostaa sellaiselta viidenkympin kriisissä olevan lapsimiehen selitykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miehestä, naisella tuo on toki lähtökohtaisesti helpompaa. 

Ei ole naiselle helpompaa. Tuossa iässä roolit on ehdottomasti keikahtaneet toisin päin. Jos on edes sinnepäin kunnollinen mies niin vientiä riittää. Yleensä viimeistään tuohon ikään mennessä naiset ymmärtää, että hyvät miehet on niukassa. Eikä niitä parhaita miehiä päästetä sinkkuna tuolla kulkemaan.

No siksipä eronnut mies herättää aina kysymyksiä. Että oliko oikeasti kunnollinen ja hyvä mies, jos vaimo päästi hänet menemään? Yleensä ei.

Toisella kierroksella olevien kanssa tämä pätee molemmin päin. Kyllä naisiakin kohtaan kannattaa miesten olla epäluuloisia. Tuossa iässä miehillä harvoin on tarvetta ottaa vierelleen mitä tahansa räyhänhenkeä.

Räyhänhenkeä? 😁

Eli suomeksi: vaimolleni iski kauhea menopaussi. Koska olen heikko mies, en seiso vaimoni rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vaan juoksen karkuun.

Kolme neljäsosaa eroista on naisen aloitteesta lähteneitä. Jos kylmää tilastofaktaa on uskominen niin miehet pysyy rinnalla ja naiset on niitä jotka hylkää. (Tosin monesti varmasti hyvästä syystä päädytään eroon) 

Niin, jostain syystä miehet roikkuvat liitoissaan, eivätkä uskalla erota vaikka pettävät ja ovat vihaisia ja tyytymättömiä. Sitten jää sekin homma mamman tehtäväksi, että hakee eroa.

Parisuhteiden päättäminen on aika tasaisesti 50/50 naisen ja miehen aloitteesta. Ehkä enintään 60/40 naisten hyväksi.

Sen sijaan avioeron hakeminen jää selkeästi naisen työksi - ehkä se on se viimeinen kotityö? Tätä ennen on aika useinkin etenkin pitemmässä avioliitossa mies päättänyt tavalla tai toisella käytännössä lopettaa parisuhteen (ei välitä naisesta tunnetasolla, ehkä pettää, jättää kotityöt kokonaan naiselle, häipyy kotoa pitkiksi ajoiksi, on taloudellisesti epärehellinen, viettää aikaansa päihteiden kanssa, lopettaa seksielämän tai pilaa sen jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti helpompaa kuin naisella. Miehellä on aivan mahdottomat mahdollisuudet jos tajuaa olla fiksu. Sensijaan nainen joutuu etsimään fiksua miestä kuin neulaa heinäsuovasta. 

Miehelle riittää kun voittaa ne miehet jotka elää edelleen 47 vuotiaana jotain parikymppisten kesäfestari-ikuinen-vappu-kaljaa-viinaa liekkipipo elämää.

Ei tartte paljon muuta kuin käydä parturissa ja vaatekaupassa. Olla elämän perusasiat kunnossa, oma asunto ja fiksu työ sun muut. Toki nämäkään ei ole ehdottomia vaatimuksia vaan esimerkkejä siitä minkälainen fiksu keski-ikäinen mies on.

Ei tartte olla hunks vartaloinen miljonääri kirurgi-lentäjä-astronautti.

Se on helppo tehtävä. Miehenä on todella helppo huomata että on fiksumpi kuin muut miehet.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä auttaa paljon varallisuus ja status, mutta toki myös sivistys, ulkonäkö ja sosiaaliset taidot ovat eduksi.

Naisilla auttaa paljon ulkonäkö, sivistys ja sosiaaliset taidot. Varattomuudesta on toki haittaa.

Naisella ulkonäkö 98%, muilla asioilla vaikutusta loput

Vierailija kirjoitti:

Moni sitoutuu edelleenkin varsin nuorena, koska halutaan perustaa perhe. 20-30 vuotta sitten näin on tehnyt 90% nuorista aikuisista. 

Totta kai merkittävä osa näistä nuoruuden liitoista ei ole mitään unelmaliittoja ja siksi moni eroaa kun on ensin yritetty elää perheenä. Tämä kuuluu normaalina vaikkakin valitettavana osana maailman menoon ja elämään, ettei nuorena solmittu suhde kestä läpi elämän. Kummankaan ei tarvitse olla hirveä, mutta yhdessä ei pystytä olemaan onnellisia kun ollaan kasvettu kunnolla aikuisiksi eli reilusti yli kolmekymppisiksi. 

Jotenkin alkeellista ajattelua tuomita keski-iässä eroavat (miehet tai naiset tai molemmat). Osa nuorena sitoutumista on saanut puolison, jonka kanssa pystytään kasvaa ja elämään yhdessä pääasiassa onnellisina vanhuuteen saakka, osalla yhdessä eläminen pilaa jopa terveyden tai elämän muulla tavoin, jolloin on tärkeää, että saa erota. 

Ap: ei kukaan voi tietää miten helppoa kenenkin on löytää uusi puoliso. Ero kannattaa tehdä siksi, että yksin on parempi olla kuin ko. suhteessa ja opetella nauttimaan elämästä itsekseen. Uusi rakkaus tulee joskus vastaan jos on tullakseen.

Eronneen ensimmäinen tarve ei myöskään välttämättä ole etsiä uusi puoliso.

Keitä ovat puliukot, joita näkee baareissa ja puistoissa päivisin?  Eronneita miehiä, joilla menee loistavasti. Keitä on suurin osa ruokajonon asiakkaista? Eronneita miehiä, joilla menee loistavasti. Ketkä jäävät asemien lähellä junan alle? Eronneita miehiä, joilla menee loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti helpompaa kuin naisella. Miehellä on aivan mahdottomat mahdollisuudet jos tajuaa olla fiksu. Sensijaan nainen joutuu etsimään fiksua miestä kuin neulaa heinäsuovasta. 

Miehelle riittää kun voittaa ne miehet jotka elää edelleen 47 vuotiaana jotain parikymppisten kesäfestari-ikuinen-vappu-kaljaa-viinaa liekkipipo elämää.

Ei tartte paljon muuta kuin käydä parturissa ja vaatekaupassa. Olla elämän perusasiat kunnossa, oma asunto ja fiksu työ sun muut. Toki nämäkään ei ole ehdottomia vaatimuksia vaan esimerkkejä siitä minkälainen fiksu keski-ikäinen mies on.

Ei tartte olla hunks vartaloinen miljonääri kirurgi-lentäjä-astronautti.

Se on helppo tehtävä. Miehenä on todella helppo huomata että on fiksumpi kuin muut miehet.

Niin, ellei sitten ole täysin epärealistinen käsitys itsestä.

Jos on niin kovasti fiksumpi kuin kaikki muut, miten on kuitenkin eronnut liitosta, joka on solmittu kestämään myötä- ja vastoinkäymisissä?

Veikkaisin että miehellä lähtökohtaisesti helpompaa. Toki riippuen onko hiukset jo lähtenyt ja minkä kokoinen kaljamaha löytyy. Nainen ei todennäkösesti tuossa iässä tule enää lapsia saamaan, joten kaikki lapsista haaveilevat miehet karsiutuu jo kättelyssä. Toisaalta myös edellisistä liitoista olemassa olevat lapset todennäköisemmin asuvat äitinsä luona jollon karsiutuu pois myös ne miehet jotka eivät halua uusioperhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpia on enemmän: peli- ja päihderiippuvaisia eronneita miehiä vai tasapainoisia ja onnellisia eronneita miehiä, joiden talous ja terveys on kunnossa?

Kumpia on lähiöräkälät ja maaseudun baarit täynnä? Keitä on maksuhäiriöisissä, vankiloissa, sosiaalitoimen asiakaskunnassa?

Kumpi aiheuttaa kumman?

Aiheuttaako lisääntynyt jäätelönsyönti hukkumiskuolemien yleistymisen, vai aiheuttaako hellekesä epäsuorasti molemmat?

Aiheuttaako parisuhteen päättyminen miesten päihde- ja peliriippuvuudet, vai aiheuttavatko miesten päihde- ja peliriippuvuudet sen, että sitä parisuhdetta ei edes alun perin synny (tai se päättyy hyvin nopeasti)?

Kokemukseni mukaan moni mies voi eroamisen jälkeen olla hyvin onnellinen, elää terveellisesti, voida taloudellisestikin hyvin. Moni kukoistava mies löytää helposti uuden parisuhteenkin.

Sen sijaan joku samanikäinen naapurin Pertsa, joka on koko aikuisikänsä ollut päihde- tms. riippuvainen, ei saa edelleenkään sitä parisuhdetta, ja masentuu entisestään, kun eronnut naapurin Mikko voi hyvin ja löytää uuden ihanan naisen, vaikka erosta on kulunut vasta muutamia kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Kumpia on enemmän: peli- ja päihderiippuvaisia eronneita miehiä vai tasapainoisia ja onnellisia eronneita miehiä, joiden talous ja terveys on kunnossa?

Kumpia on lähiöräkälät ja maaseudun baarit täynnä? Keitä on maksuhäiriöisissä, vankiloissa, sosiaalitoimen asiakaskunnassa?

Mitä jos menisi muualle etsimään elämänsä rakkautta kuin sinne Korsolaisen kulmapubin kesäterassille? Niitä fiksuja miehiä tuskin löytää sieltä tupakka huulessa kaljaa juomassa.