Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2600)
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Aika ahtaasti ajattelet että kaikki ovat niinkuin sinä ja sinun vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin aloituksestasi, että ei teillä pahemmin riitoja ole ollut, olet vain kyllästynyt vanhempiesi tylsään elämään,
Kuulehan. Vielä tulee se päivä, jolloin toivot, että olisit jutellut vanhempiesi kanssa enemmän. Niin käy meille useimmille. Kun ei vaan jaksa, ja luulee, että aikaa on. Ja sitten jonain päivänä, ehkä yllättäen vanhemmat ovat poissa, tai muisti on poissa. Aika on loppu.
Kuinka hyvin tunnet sukusi ja sen vaiheet? Sekin alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa, jos ei sinua niin lapsiasi. Kaiva vanhat valokuvat esiin, kysele keitä on kuvissa, missä ja milloin kuvat on otettu. Siitä saatte jutun juurta harakoitten sijaan, ja tieto juurista välittyy tuleville sukupolvillekin,
Ei varmasti kiinnosta aloittajaa sukujuuret. Ei nykyajan nuoret aikuiset ole kiinnostuneita kuin omasta itsestään. Suosittelen vanhoille vanhemmille, että unohtavat itsekkään jälkikasvunsa ja alkavat maksamaan jollekin vieraalle, ystävälliselle tekijälle siivouksesta ja seurasta. Kehuttu oikein kuinka mukavia ovatkaan ja kuinka pitää huolehtia, että on 50€ aina taskussa, jos sattuvat piipahtamaan. Katsokaa kuinka kauan menee, että alkaa omia lapsianne tuttavuus huolettaa.
Kyllä ankeuttakin pitää sietää. Along with the sunshine there has to be a little rain sometime.
Jos et viihdy niin viet mukanasi jotain joka saa sinut viihtymään, käsitöitä, katsot sarjaa, lenkkelilet ja ulkoiset sen sijaan että kökötät siellä sisällä vanhempiesi kanssa. Leivot / leivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nämä vaihtuvat vuodenajat, joille voi kehittää omanlaisiaan aktiviteettejä. Keväällä haravoidaan pihaa, kesällä nautitaan luonnosta ja saunotaan. Syksyllä haetaan herkkuja metsästä ja talvella katsellaan kuurankukkia. Tekeminen viihdyttää, siinä sivussa jutellaan niitä näitä.
On totta, että asenne ratkaisee. Kunnioitus vanhempia kohtaan, 4. käsky kristillisesti ajatellen, on tärkeä. Miten haluat sinua kohdeltavan vanhuudessa? Totta on, että kiittämättömyys on maailman palkka.
Roolisuorituksia monesti tarvitaan selviämiseen, jopa perheessä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nämä vaihtuvat vuodenajat, joille voi kehittää omanlaisiaan aktiviteettejä. Keväällä haravoidaan pihaa, kesällä nautitaan luonnosta ja saunotaan. Syksyllä haetaan herkkuja metsästä ja talvella katsellaan kuurankukkia. Tekeminen viihdyttää, siinä sivussa jutellaan niitä näitä.
On totta, että asenne ratkaisee. Kunnioitus vanhempia kohtaan, 4. käsky kristillisesti ajatellen, on tärkeä. Miten haluat sinua kohdeltavan vanhuudessa? Totta on, että kiittämättömyys on maailman palkka.
Roolisuorituksia monesti tarvitaan selviämiseen, jopa perheessä!
Millaisiin roolisuorituksiin niiden vanhusten pitää mielestäsi vääntäytyä, jotta yhteisestä ajasta selvittäisiin?
Niinpä. Ettet vain ajattelisi, että roolisuoritukset ovat vain lasten ja lastenlasten tehtävä, osa tätä raamatullista kunnioitusta ja kiitollisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi joutuivat sietämään sinua siitä lähtien kun synnyit. Lapsuuden, teini-iän ja nyt sinun kaunasi.
Minunkin äitini joutui sietämään minua niin kauan kuin minun oli pakko asua kotona. Olin syyllinen olemassaolooni. Sitten hän pääsi minusta eroon. Nyt hän syyllistää minua siitä etten soita enkä käy.
Minulla oli sama. Olin ainoa lapsi ja silti oli niin kamalan vaivalloista kun olin vain olemassa.
Nyt on vanha ja tarvitsisi apua, muutti samalle paikkakunnalle asumaankin.
Ahdistun hänen seurassaan nykyään samalla lailla kuin hän ilmeisesti ahdistui minusta kun olin lapsi.
Autan sen minkä jaksan ja se on hirveästi enemmän kuin mitä häneltä olisin tarvinnut aikanaan.
Jos työnnät ihmisiä koko elämäsi ajan pois luotasi, älä ylläty jos jossain vaiheessa kukaan ei enää halua käydä.
Itsekin ahdistun vanhempieni seurassa, ja nyt tiedän mistä se johtuu, tunne on ollut vanhempieni osalta samanlainen, silloin kun pienenä tyttönä olisin tarvinnut tukea, vanhemmat oli poissa töissä tai harrastuksissa tai ryyppäsivät.
Voi teitä onnettomia.
Huono lapsuus synnyttää näköjään katkeria aikuisia.
Onneksi suurimmalla osalla on mukavat vanhemmat ja mukava lapsuus.
Muuten oltais kaikki katkeria ja vinguttais vauvalla surkeasta lapsuudesta.
Elämänasenne tarttuu.
Onneksi sain itse syntyä onnellisille vanhemmille, onnelliseen perheeseen ja sain elää onnellisena mukavan lapsuuden ja nuoruuden.
Vieläkin elämä on ihanaa, eikä tarvii muistella vanhempia muuten, kuin hyvällä.
Kiitän vanhempiani mielessäni aika usein siitä, että he antoivat minulle elämän💖
Eli koska sinulla oli noin niin kaikilla muillakin varmasti oli niin? Miten tyhmä oikein olet!
Huomenta vaan .
Kukahan tässä on tyhmä? Väitinkö, että kaikilla on onnellinen lapsuus/elämä?
Lue kommentin alku uudelleen. " Voi teitä onnettomia. Huono lapsuuus......... ONNEKSI SUURIMMALLA OSALLA on mukavat vanhemmat ja mukava lapsuus."
On niin kiire huutamaan ja haukkumaan ja nimittelemään toisia kommentoijia, ettei ehdi edes tajuta mitä toinen kirjoitti :D
Vai onko lukemisen ymmärtämisessä ongelmia?
Jollakin on mennyt tämä aihe niin ihonalle, että kierrokset käy kuumina.
Rauhoitu hyvä ihminen. Katkeaa vielä verisuoni päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Edelleen, ap itse aloituksessa sanoo: "Eivät vanhempani minulle mitään pahaa tehneet" joten mistä ne kaltoinkohtelut on sitten myöhemmin kuvaan ilmestyneet?
Kenelläkään ei varmaan ole vaikea ymmärtää, että jollakin on ollut vaikea lapsuus ja me kaikki takuulla tunnetaan sellaisia ihmisiä.
Kuitenkin tässä kai annetaan ap:lle vaihtoehtoja joilla ratkaista tuo tukala tilanne, mutta kanssa kommentoijille niistä ei mikään kelpaa. Ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan. Eikä kelpaa se, että ap:lle ehdotetaan jotain aktiviteettiä vanhempien kanssa.
No eipä siinä sitten oikein muutakaan ratkaisua ole.
Ap ei toki ole itse ollut ketjussa varmaan pitkiin aikoihin joten turha kai niitä ratkaisuja on keksiä .
Ja niitä ratkaisuja on tasan tarkkaan kaksi. Joko jättää käymättä ja käy ja kärsii. Kuten täällä on aikaisemminkin todettu, vain itseään voi muuttaa ja omaa käytöstään, ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Ehkä ne hyväntahtoisen muorit kuvitteli, että ap halusi saada ongelman ratkaisuun vinkkejä?
Ja koska täällä on vallalla ajatus, että aina maalla asuneella ihmisellä on automaattisesti ollut paska ja kamala lapsuus, on hyvä välillä muistutella, että näinhän ei asia ole.
Maallakin asuu ihan täysipäisiä ja hyviä vanhempia.
Tässä ei vaan varmaan ap ongelmaan auta se, että ihmiset kuorossa itkee huonoa lapsuuttaan, vaan kai ap toivoi saavansa vaihtoehtoisia neuvoja miten tilanteessa voi toimia.
Nyt täällä kuitenkin joku ilkkuu ja haukkuu kaikki, jotka yrittää niitä vaihtoehtoisia toimintatapoja ehdottaa.
Kaikkien pitäisi kai vaan nyt haukkua lapsuuttaan ja vanhempiaan ja se ratkaisisi ap:n ongelman?
No oishan se vertaistukea ja piristää varmaan ap:n elämää, kun saa lukea 100 sivua miten paskat vanhemmat ja lapsuus on muillakin ollut.
Ap:n ongelmaa se ei silti ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Sanoiko sinun vanhempasi sinulle, että muilla on paremmat lapset mitä heillä, huoriteltiinko sinua, uhkaltiinko sinua kotoa poisheittämisellä ja tehtiinkö lopulta niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Edelleen, ap itse aloituksessa sanoo: "Eivät vanhempani minulle mitään pahaa tehneet" joten mistä ne kaltoinkohtelut on sitten myöhemmin kuvaan ilmestyneet?
Kenelläkään ei varmaan ole vaikea ymmärtää, että jollakin on ollut vaikea lapsuus ja me kaikki takuulla tunnetaan sellaisia ihmisiä.
Kuitenkin tässä kai annetaan ap:lle vaihtoehtoja joilla ratkaista tuo tukala tilanne, mutta kanssa kommentoijille niistä ei mikään kelpaa. Ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan. Eikä kelpaa se, että ap:lle ehdotetaan jotain aktiviteettiä vanhempien kanssa.
No eipä siinä sitten oikein muutakaan ratkaisua ole.
Ap ei toki ole itse ollut ketjussa varmaan pitkiin aikoihin joten turha kai niitä ratkaisuja on keksiä .
Ja niitä ratkaisuja on tasan tarkkaan kaksi. Joko jättää käymättä ja käy ja kärsii. Kuten täällä on aikaisemminkin todettu, vain itseään voi muuttaa ja omaa käytöstään, ei muiden.
AP on avannut tilannettaan myös muissa viesteissä kuin aloituksessa. Luepa keskustelun alusta vaikkapa viestit 16, 22, 51. Eristämistä syrjätilalle vailla kontakteja ulkomaailmaan, kuuntelemattomuutta ja kohtaamattomuutta, haluttomuutta hyväksyä lukioon ja varsinkin kaupunkiin opiskelemaan lähtöä. Myös noiden kommenttien jälkeen runsaasti AP:n kertomia esimerkkejä, mutta tuossa näin ensi alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Aika ahtaasti ajattelet että kaikki ovat niinkuin sinä ja sinun vanhempasi.
Eiköhän miestä ihan jokainen tajua, että jollakin on hyvät vanhemmat ja hyvä lapsuus jne ja joillakin taas on paskat vanhemmat ja paska elämä. Joten onko ihan pakko joka kommentin jälkeen, jossa kerrotaan omista hyvistä vanhemmista tulla pätemään, että "Ahtaasti ajattelet/oletko tyhmä kun kuvittelet, että jos sulla on niin muillakin on"
No ei kuule kuvitella. Mutta ei pidä myöskään kuvitella, että kaikilla on paska lapsuus ja paskat vanhemmat jos itsellä on ollut.
Miten jollakin menee niin tunteisiin, jos joku kirjoittaa hyvistä vanhemmista?
Oon tosi pahoillani (oikeasti)jos sulla on ollut inhottavat ja mt-ongelmaiset vanhemmat, sellaisia ei kukaan lapsi ole ansainnut. Mutta katkeruus kaikkia ihmisiä kohtaan joilla tilanne on eri pilaa sen lopunkin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Edelleen, ap itse aloituksessa sanoo: "Eivät vanhempani minulle mitään pahaa tehneet" joten mistä ne kaltoinkohtelut on sitten myöhemmin kuvaan ilmestyneet?
Kenelläkään ei varmaan ole vaikea ymmärtää, että jollakin on ollut vaikea lapsuus ja me kaikki takuulla tunnetaan sellaisia ihmisiä.
Kuitenkin tässä kai annetaan ap:lle vaihtoehtoja joilla ratkaista tuo tukala tilanne, mutta kanssa kommentoijille niistä ei mikään kelpaa. Ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan. Eikä kelpaa se, että ap:lle ehdotetaan jotain aktiviteettiä vanhempien kanssa.
No eipä siinä sitten oikein muutakaan ratkaisua ole.
Ap ei toki ole itse ollut ketjussa varmaan pitkiin aikoihin joten turha kai niitä ratkaisuja on keksiä .
Ja niitä ratkaisuja on tasan tarkkaan kaksi. Joko jättää käymättä ja käy ja kärsii. Kuten täällä on aikaisemminkin todettu, vain itseään voi muuttaa ja omaa käytöstään, ei muiden.
Tuo "ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan" on nähdäkseni heidän mielipiteensä, jotka katsovat, että lapsi on vanhemmilleen jotain velkaa. Ja että maalla on parempi kuin kaupungissa ihmisen olla ja asua. Ja että pitäisi lukea Keltikankaan kirja itsekkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Sanoiko sinun vanhempasi sinulle, että muilla on paremmat lapset mitä heillä, huoriteltiinko sinua, uhkaltiinko sinua kotoa poisheittämisellä ja tehtiinkö lopulta niin?
Eikö tuo nyt ole päivänselvää, että tuon kommentoijan vanhemmat eivät ole toimineet noin.
Hän kertoo vain oman kokemuksensa. Kai hänellä on siihen oikeus?
Ei pidä vetää hernettä nenään, vaikka jollakin on myönteiset muistot vanhemmistaan.
Oishan tää aika ankea ketju, jos kaikki piehtaroisi muistossaan mitä sadistiset ja mt-ongelmaiset vanhemmat heille lapsuudessa teki tai jättivät tekemättä.
Onhan tää kyllä nytkin ankea ketju :D
Eikä ratkaisua näytä löytyvän.
Minullakin on ap:n ongelmaa ratkaisu, mutta tuskin se kelpaa. Ja se on yksinkertaisesti se, että ap ei käy lapsuudenkodissaan.
Puhelimella voi aina kysellä miten vanhemmat voi jos ap:tä kiinnostaa ja tekstarinkin voi lähettää jos ei jaksa puhua vanhemmilleen.
Niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä herttaiset ja hyväntahtoiset muorit ajattelevat, että ongelma olisi tekemisen puute. Tarjotaan pitsan tekoa, saunomista ja kuurankukkien tarkastelua. Ihan hyviä juttuja varmasti. Mutta entä kun AP:lla jo kaltoinkohdelleiden vanhempien ja lapsuudenympäristön kohtaaminen ahdistaa? Siinä ei taida kuurankukat auttaa.
Toisissa kommenteissa hyvän lapsuudenkokemuksen saaneet ääni värjyen kiittelevät ja kaipailevat vanhempiaan. Mutta entä jos on heitäkin, joilla se hyvä lapsuudenkokemus puuttuu, kuten AP antaa itsestään ymmärtää? Lienee vaikea samastua kokemuksiin, joka on erilainen kuin itsellä.
Edelleen, ap itse aloituksessa sanoo: "Eivät vanhempani minulle mitään pahaa tehneet" joten mistä ne kaltoinkohtelut on sitten myöhemmin kuvaan ilmestyneet?
Kenelläkään ei varmaan ole vaikea ymmärtää, että jollakin on ollut vaikea lapsuus ja me kaikki takuulla tunnetaan sellaisia ihmisiä.
Kuitenkin tässä kai annetaan ap:lle vaihtoehtoja joilla ratkaista tuo tukala tilanne, mutta kanssa kommentoijille niistä ei mikään kelpaa. Ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan. Eikä kelpaa se, että ap:lle ehdotetaan jotain aktiviteettiä vanhempien kanssa.
No eipä siinä sitten oikein muutakaan ratkaisua ole.
Ap ei toki ole itse ollut ketjussa varmaan pitkiin aikoihin joten turha kai niitä ratkaisuja on keksiä .
Ja niitä ratkaisuja on tasan tarkkaan kaksi. Joko jättää käymättä ja käy ja kärsii. Kuten täällä on aikaisemminkin todettu, vain itseään voi muuttaa ja omaa käytöstään, ei muiden.
Tuo "ei kelpaa kun ehdotetaan, että ap laittaa välit poikki tai muuten vaan ei mene enää koskaan" on nähdäkseni heidän mielipiteensä, jotka katsovat, että lapsi on vanhemmilleen jotain velkaa. Ja että maalla on parempi kuin kaupungissa ihmisen olla ja asua. Ja että pitäisi lukea Keltikankaan kirja itsekkyydestä.
Tuo on ehkä yhden tai kahden kommentoijan mielipide. Oon ihan 100 varma, että 99% ihmisistä ja tässäkin ketjuissa kirjoittavista on sitä mieltä, että lapsi/ihminen ei ole vanhemmilleen velkaa yhtään mitään. Vain mt-ongelmainen ajattelee niin, että lapsi on vanhemmilleen velkaa.
Eikä sillä asuinpaikalla ole mitään tekemistä sen kanssa, että on sitä mieltä, että ap ongelman ratkaisu on se, että ei enää mene vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Aika ahtaasti ajattelet että kaikki ovat niinkuin sinä ja sinun vanhempasi.
Missä kohtaa tuo kirjoittaja väitti, että kaikilla on juuri samalla tavalla, kun hänelläkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa ymmärtää, miten jonkun mielestä on naureskelun ja pilkkaamisen paikka, että jollain on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
Voin kertoa, että nämä on tosi yleisiä teemoja. Jos listataan terapioissa käsitellyimmät teemat, niin sillä listalla on:
1) vanhemmat aiheuttivat (tahtomattaan tai tahallaan) monenlaista ikävää, ja siitä kaikesta pitää koota itsensä ja päästä ylitse
Ja myös
2) omien rajojen kunnioittaminen ja niiden vetäminen ystävällisesti mutta jämäkästi.
Niin ja aina kaikki on vanhempien vika.
Minun isäni ja äitini kuolivat ennen kuin täytin 20v. Edelleen mietin miksi niin piti käydä ja olen kateellinen heille, joilla on omat vanhemmat, perhepäivälliset, äitien- ja isoäitien päivät, joulut ja juhannukset.
AP - ja muut vanhempiaan dissaavat. Huoli pois, kyllä ne vanhemmat kuolevat ajallaan ja saat rauhan sielullesi, jospa se ahdistus päättyy. Älä itke heidän haudallaan.
Minä itken omien vanhempieni haudalla ja ikävöin heitä edelleen.
Aika ahtaasti ajattelet että kaikki ovat niinkuin sinä ja sinun vanhempasi.
Eiköhän miestä ihan jokainen tajua, että jollakin on hyvät vanhemmat ja hyvä lapsuus jne ja joillakin taas on paskat vanhemmat ja paska elämä. Joten onko ihan pakko joka kommentin jälkeen, jossa kerrotaan omista hyvistä vanhemmista tulla pätemään, että "Ahtaasti ajattelet/oletko tyhmä kun kuvittelet, että jos sulla on niin muillakin on"
No ei kuule kuvitella. Mutta ei pidä myöskään kuvitella, että kaikilla on paska lapsuus ja paskat vanhemmat jos itsellä on ollut.
Miten jollakin menee niin tunteisiin, jos joku kirjoittaa hyvistä vanhemmista?
Oon tosi pahoillani (oikeasti)jos sulla on ollut inhottavat ja mt-ongelmaiset vanhemmat, sellaisia ei kukaan lapsi ole ansainnut. Mutta katkeruus kaikkia ihmisiä kohtaan joilla tilanne on eri pilaa sen lopunkin elämän.
Vauvalla yleensä eniten kirjoittaa ongelmaiset ihmiset. Siksi in vanhemmat ja appivanhemmat huonoja, puoliso tai ketju heitä huonoja, työkaverit savusti ulos, naapurit kenkkuja ja kaupassakin ihmiset, etenkin vanhukset.
Joku taas näköjään vängällä väittää että ap on sjttu väkisin kotoa rumin puhein. Pahoinpideltynä, kettingillä seinään kytkettynä ensimmäiset 15 vuotta.
Itse olin lukevinani hänen oman pyrkimyksensä kotoa pois kaupunkiin ja lukioon vaikka vanhemmat olisi odottaneet toisen asteen käymistä kotoa käsin.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa yli 20-vuotiaassa lapsuudenkodissaan edelleen asuvasta nuoressa ajatellaan olevan jotain vikaa, kun vieläkään ei ole itsenäistynyt. Mamman lihapatojen ääressä notkuminen ei Suomessa ole mikään meriitti vaan pikemminkin noloa. Yleensäkin, jos nuori pitää kovin tiiviisti yhteyttä vanhempiinsa, ihmetellään eikö napanuoraa jo voisi katkaista.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/