Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (1097)
Vierailija kirjoitti:
Kunnioita vanhempiasi, he ovat hoitaneet ja kasvattaneet sinut. Tulet itse myös vanhaksi, opeta lapsesi kunnioittamaan iäkkäitä. Tänä päivänä on surullista olla vanha, tietty ikäpolvi käytttäytyy näin että ollaan riesaksi. Täällä eletään,,, minä minä minä,,,,, Hävettää tämä tyhmyys. Suomi on sivistymätön maa , ei mitään kasvatusta lapsilla.
Ehkä kannattaisi olla sellainen vanhempi, jota on helppo kunnioittaa ja jolle haluaa hyvää. Jos vanhempi on ollut ilkeä despootti, joka on halveksinut lastaan, ei pidä ihmetellä, jos saa samaa kohtelua takaisinpäin. Ei se mene niin, että lapsesta tulee aikuistuttaan anteeksiantavainen ja jalo, sama dynamiikka siellä taustalla pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Ihan kuin mun lapsuus 70-luvulla. Joskus ajettiin päiväkodin ohi ja siellä oli iloisia lapsia leikkimässä pihalla, oli keinut, karusellit, kiipeilytelineet ym. Äitini sanoi "onneksi sun ei tarvitse mennä tuonne" ja minä yksinäinen lapsi mietin mielessäni "voi kunpa pääsisin tuonne".
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Tämä, mitä suuremmassa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muista, että Sinusta tulee myös samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Ihan kuin mun lapsuus 70-luvulla. Joskus ajettiin päiväkodin ohi ja siellä oli iloisia lapsia leikkimässä pihalla, oli keinut, karusellit, kiipeilytelineet ym. Äitini sanoi "onneksi sun ei tarvitse mennä tuonne" ja minä yksinäinen lapsi mietin mielessäni "voi kunpa pääsisin tuonne".
Minä vastaavassa tilanteessa olin kysynyt äidiltä "saanko minä mennä tuonne leikkimään, sitten kun sinä kuolet". Muistan vieläkin, miten hienolta ne karusellit ja kiikut näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Ihan kuin mun lapsuus 70-luvulla. Joskus ajettiin päiväkodin ohi ja siellä oli iloisia lapsia leikkimässä pihalla, oli keinut, karusellit, kiipeilytelineet ym. Äitini sanoi "onneksi sun ei tarvitse mennä tuonne" ja minä yksinäinen lapsi mietin mielessäni "voi kunpa pääsisin tuonne".
Kuulin erään tutun kertomana, että heillä oli myös ainoa lapsi, jota ei tarvinnut viedä päivähoitoon. Lapsi oli 2-3-vuotias, kun veivät hänet Korkeasaareen, mutta eläimien sijaan lapsi olikin kiinnostunut vain toisista lapsista. Siitä he ymmärsivät, että lapsi tarvitsee ikätovereiden seuraa ja järjestivät hänelle päiväkotipaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Ihmeellisiä tulkintoja ja oletuksia sulla.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Ihmeellisiä tulkintoja ja oletuksia sulla.
-eri
Jos henkilö kertoo olevansa piikana ja saa vain asunnon ja ruuan on siis katkeroitunut neiti kotitilalla maatilaa hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap teksti kuulosti kuin omaltani paitsi etren ollut masentunu nuorena, olin villi vapaa itsenäinen, toimelias, urheilullinen, kiinnostunut kaikesta ym ym. Muutin 17v lähimpään kaupunkiin opiskeleman sieltä hemmetin ahdistavalta tuppukylältä ja se vapauden ja itsenäisyyden tunne oli huumaava, muistan sen vieläkin liki 40v jälkeenkin.
Ja äidin & hänen miehensä luo meneminen tuntuu usein tukahduttavalta. Kerran jopa piti pysäyttää auto noin 1 km ennen heidän taloaan kun aydän alkoi hakkamasn ja muutaman sekunnin ihan huimasi. Tajusin onneksi heti sen mistä on kyse. Hengittelin rauhassa ja puhuin ääneen että kyllä tämä tästä, nyt vaan annat heidän puhua tauotta ja näyttelet iloista, vedä teatterirooli päälle, olet vierailullasi ilo heille, vain heille, ei haittaa, ei haitaa, ei haittaa, kaiki hyvin.... sain kasattua itseni ja 2 yön mittainen vierailu sujui kohtuudella vaikkakin olin TAAS henkisedti ihan loppu kun palasin sieltä. Emme ole edes huonoissa väleissä meillä ei ole riitaa, arvovaltakiistoja tms. Mutta vuorovaikutteinen keskustelu puuttuu, eteenkin mutsi puhuu ihan tauotta ja oikein suutahtaa jos yritän sinnikläästi saada suunvuoroa. Hänen kiltti miehensä säälittää kun sekään ei saa suun vuoroa ja huomaan että jos mutsi menee vaikka ulos hetkeksi hän tulee silloin juttelemaan minulle, jopa kysyy jotain kuulumisiani jota itsekeskeinen tyranniluontoinen mutsini ei kysy minulta koskaan. Olen niin s..tanan kurkkuani myöten täynnä niitä höpötyksiä, vanhoja jo 30x kuultuja tarinoita, vanhojen aikojen kertaamista ja kuka xxx henkilö (jota en ole koskaan edes nähnyt) teki ja sanoi mitäkin. Nyt kun mutsilla on alkanut aika vauhdilla etenevä joku muistisairaus tms hänen persoonansa alkaa muuttua (tai palata) jopa ilkeäksi, hyvin kontrolloivaksi ja määrääväksi. Hän ymmärrettävästi sekoitta asioita ja henkilöitä, kukaan muu ei osaa tehdä mitään oikein muutakuin hän (tällanen se on ollut toki aina), kaiken pitää tapahtua kuten hän haluaa ja silloin kun hän määrää. Sitten hän ärsyynty/raivostuu silminnähden kun en "tottele" häntä (ihan kuten lapsuudessanikin). Hän ei ota minulta vastaan mitään neuvoa tai vihjettäkään esim itsensä hoitamisesta tai ruokavaliosta tms hänellä on heti vähintään pari vadtaväitettä ja on jopa pariinkin kertaan vähättelevään äänensävyyn sanonut jotain et "no ethän sinä tiiä näistä meijän vanhusten asioista..." vaikka kyseessä oli nimenomaan minun aiempaa koulutustani ja ammattiani läheltä liippaava ravitsemukseen liityvä asia. Hänen mies oli minun kanssa samaa mieltä ja tämänkin asian voi kuka tahansa varmistaa googlella, mutta koska heillä ei ole edes älykännyköit sati tietokonetta niin mutsi on ihan omien näkemystensä ja vanhanaikaisten uskomusten varassa. Tää on ihan hemmetin ärsyttävää. Edelleenkin se että pitää vanhempaa siskoani jotenkin parempana ja arvostaa häntä koska hän kävi lukion 90 luvun alussa ja on kiltti lukutoukka, käsiryöihminen joka ei sano koskaan edes omia mielipiteitään, tekee hänestä jotenkin paremman. Tämän kuulee satunnaisista lauseista edelleen hyvin helposti. Tämä korpeaa minua yhä. En usko pystyväni enkä todellakaan halua hoitaa heitä, olen työssä käyvä ja asun heistä kaukana, ei minulla ole edes fyysisesti mahkuja siihen, ei mutsinikaan ole hoitanut minua kuden äidin kuuluu hoitaa lastaan. Sitten ovat omillaan jos yhteiskunta ei hoida.
Mitä helvetin nynnyjä sitä ollaan, kun ei pystytä laittamaan välejä poikki vaan on pakko mennä ja pitää autossa hokea itselleen mantraa menomatka, että kestää vierailun. Jättäkää menemättä.
Siis ihan oma vika, jos ei saa laitettua välejä poikki ts. olla vaan olematta missään tekemisissä.
En kyllä itse ainakaan haluaisi, että oma lapsi tulisi käymään, jos se kerran noin saamarin vaikeata on, että ihan mielenterveys menee.
Umpihullua porukkaa tämäkin ketju täynnä.
Vingutaan ja ulistaan miten on vaikeata, mutta ei osata laittaa rajoja.
Jättäkää ne mielisairaat vanhempanne oman onnensa nojaan ja pelastakaa edes se oma loppuelämä.
Normaalit vanhemmat ei toimi noin, miten täällä moni kirjoittaa.
Vanhempanne ovat hulluja tai ainakin pahasti mt-ongelmaisia. Ei sellaisten kanssa tarvii olla tekemisissä.
Luojaansa saa näköjään kiittää, että omat vanhemmat on täysipäisiä, ja heidän luokseen on aina ilo mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Ihmeellisiä tulkintoja ja oletuksia sulla.
-eri
Jos henkilö kertoo olevansa piikana ja saa vain asunnon ja ruuan on siis katkeroitunut neiti kotitilalla maatilaa hoitamassa.
Maaseudulla kuulemma kova naisenpuute, ei ole tuo "piika" sitten löytänyt isäntämiestä. Tai romskuissa kyllä voi metsänhoitoyhdistyksen heppukin tai keinosiementäjä kiinnostua vapaasta talon tyttärestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Vastaushan oli sille piialle, ei aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Eikös maaseudulla rkyyditä lapset isoille kouluille ja ei kai pätevistä aineopettajista pulaa ole kun maistereita työttöminä. Siihen ne opettajan pätevyys sivuun.
Olen 40-luvulla syrjäkylällä syntynyt eikä ollut mitään vaikeutta aikuisena opiskella. Kun ei edes voinut jäädä piikaseksi peräkamariin, pientilalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Ihmeellisiä tulkintoja ja oletuksia sulla.
-eri
Jos henkilö kertoo olevansa piikana ja saa vain asunnon ja ruuan on siis katkeroitunut neiti kotitilalla maatilaa hoitamassa.
Maaseudulla kuulemma kova naisenpuute, ei ole tuo "piika" sitten löytänyt isäntämiestä. Tai romskuissa kyllä voi metsänhoitoyhdistyksen heppukin tai keinosiementäjä kiinnostua vapaasta talon tyttärestä.
Mistäköhän ihmeestä tämä puute mahtaa johtua? Jos maaseudulla on niin ihanaa elää, niin on se todella outoa että naiset muuttavat pois heti kun pystyvät eikä taakseen vilkaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me suuret ikäluokat saamme nyt kokea nahoissamme sen ettei 70-luvulla ollut äitiysvapaita ja kotihoidontukia. Aikuiset lapsemme vierittävät syytöksiä, vauvana veit minut hoitoon ja joka aamu riepotit Mirja-tädille jonka oma poika oli oikea riiviö. Olit huono äiti, et välittänyt lapsistasi.
Ei ollut joustavia työaikoja, ei oikeutta olla omalla ilmoituksella pois, jossain välissä tuli lapsen lääkäritodistuksella lupa olla lasta hoitamassa hoidon järjestämiseksi. Oliko 2 pv vai kolme, en muista tarkkaan.
Ja siihen vielä, oma äitis hoiti teidät kotona mutta te itsekäs ikäpolvi ette viitsineet.
70-luvulla oli käytössä perheverotus, jonka ansiosta moni nainen pystyi jäämään kotiin lasten kanssa. 70-luvulla kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna. Moni nainen meni töihin vasta siinä kohtaa kun lapset tuli kouluikään.
Joopa joo. Niinpä niin. Riippuu missä on asunut. Itse en tuntenut kotiäitejä kuin nämä jotka pitivät hoitolapsia. Päiväkotipaikoista huutava puute.
Kyllä tehtaat olivat äitejä täynnä. Opettajat, sairaanhoitajat olivat työelämässä, myyjät, toimistojen väki.
Tuo on niin ihme ajatusvääristymä että yhden palkalla perhe maksoi vuokrat ( tai osti asunnon) ja kohensi elintasoaan.
Työpaikallani, perheyritys, jopa 30-40-vuotiaat tyttäret ja miniät kävivät töissä, (ekonomeja ja ktm) . Tosin heillä oli kotipulaiset lapsia hoitamassa.
Voit ihan itse tutustua tilastoihin. Kotiäitiys oli hyvin yleistä nykypäivään verrattuna, vaikka juuri sun lähipiirissä ei niin olisi ollut.
Hyvä sitten kun aloittajankaan ei tarvinnut mennä lapsena päivähoitoon, vasta kouluun.
Niinpä niin. Yksin oleminen ilman ikätovereita ekaluokkalaiseksi asti onkin todella terve ja toivottava kasvuympäristö.
Voi taivas :D Koskaan ei ole ollut hyvä.
Jos äiti vei lapsen hoitoon, kun tämä oli 3kk vanha (silloinen äityisloma) ja lähti takaisin töihin, se oli väärin, ja jos olit kotona hoitamassa niin sekin oli huono asia.
Ja onko aloittaja ainoa lapsi? Jos on se selittääkin kaiken.
Sekin kuulostaa armeliaammalta kuin se, että oikeasti on kouluikään asti ilman ainuttakaan kontaktia muihin lapsiin. Jos lapsen sosiaalisesta kasvamisesta ei saa huolehdittua niin parempi jättää lapset tekemättä. Näitä syrjäisiä taloja on, ettei oikeasti ole ristin sielua missään. Nämä paikat sopivat erakoille, ei kasvaville lapsille.
Ja tietysti ainoana lapsena tuollainen kuvio olisi vieläkin julmempaa. Kotona oleminen ei tietenkään olisi niin paha kasvuympäristö, jos koti sijaitsisi alueella jossa on muita lapsia.
Siis ihan oikeasti??? Missä voi lapsi elää 7 vuotta tapaamatta yhtään muita ihmisiä, kuin omat vanhempansa? Ei yhtään samanikäistä sukulaislasta? vanhemmat ei koskaan käy missään, missä olisi lapsia?
Äiti on kotona aina 24/7, eikä käy missään? Että siinä samalla kauppareissulla kenties veisi lapsen vaikka seurakunnan kerhoon tms.
Voi uskoa, että joskus 100 vuotta sitten joku lapsi olisi voinut elää niin korvessa ja tiettömän taipaleen takana, ettei koskaan nähnyt muita lapsia (harvoin silloinkaan perheessä oli vain yksi lapsi) mutta kyllähän nykyään lapsi viedään neuvolaan ja jo sieltä ohjataan käyttämään lasta avoimessa päiväkodissa tai jossakin.
Niitä on ollut 30-40 vuotta sittenkin.
Siis ihan oikeasti, mitä ihme settiä täällä väännetään. Tai sitten ihmiset on todella outoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunistelemattomasti asian ilmaisee, niin; vanhemmat ovat tehneet piian ja palvelijan itselleen. Heidän mielestään piialle on riittänyt ruoka ja katto pään päälle hyvinvoinniksi, koska heitähän varten piika on eikä toisinpäin, niin kuin kuuluisi.
Olisi sieltä piian sijasta voinut syntyä myös renki. Sama juttu, tuollaisessa asetelmassa olisi voinut olla suuri riski, että pojasta olisi tullut alkoholisoitunut 'peräkammarin poika'. Että ei olisi ollut voimia nousta jaloilleen, mitä ei tarvitsisi yhtään ihmetellä.
Tätä taustaa vasten, ei ole yhtään ihme, jos lievästi sanottuna tympäisee, kun "isäntäväki" on vieläkin jotakin vailla!
Etkö pysty itseäsi riuhtasemaan sieltä kotitilalta? Onko teillä vielä karjaa? Minkäikäinen lienet, mikä esteenä, jos saa kysyä ettet kouluttautunut ja hankkinut muuta ammattia? Käyhän monet maaseudullakin palkkatöissä, kotikunnan hakijalla saattaa olla etulyöntiasema julkisen puolen hommiin jos ei kiistatta muualta parempaa
Tämähän ei siis liity mitenkään aloittajan tilanteeseen, koska kouluttautui ja vaikean tien kautta.
Jos on joutunut kasvamaan syrjässä kaukana kouluista, onko ihme, ettei kouluun hakeudu? Koulutus vaatii paljon enemmän sisua noista lähtökohdista, ja moni todella jää maalle tyhjäntoimittajaksi. Syrjäisestä kylästä ei tuosta noin vain ponnisteta varsinkaan jos omatkaan vanhemmat eivät ole kouluja käyneet. Ei se mahdotonta ole, mutta kynnys on paljon suurempi kuin ihmisten ilmoilla ja koulujen vieressä kasvaneet. Kouluttautuminen voi kaatua jo siihen, että peruskoulussa on ollut epäpäteviä opettajia, mikä on tyypillinen ongelma maaseudulla erityisesti viimeisen 10-20v aikana.
Oletan että täällä nyt kirjoittelee peruskouluajan lapset joille lukio samassa koulukompleksissa kuin oli yläastekin. Ei kukaan käy enää yksiopettajaista kyläkoulua kaikki luokat samassa luokkahuoneessa. ( paitsi niissä kouluissa jossa väliseinät unohdettu. Lahdessa näkyvät palauttavan seinät luokkien välille.
No ajatus eksyi. Siis enää ei tarvitse sen 10 neliökilometrin korvessa asuneen ensin suorittaa keskikoulua ja lukiota aikuisena kuten vastaavasta lähteneet vanhempiensa ikäpolvi.
Vierailija kirjoitti:
Se on todella ikävää ettei vanhat ihmiset ymmärrä miten fiksu ihminen on tullut kylään ja käyttäydy kuunnellen ihaillen vieraan huulilta tulevaa viisasta puhetta. Kuin muinon Maria yhden tyypin jalkojen vieressä.
Jotenkin tuli mieleen joku narsisti-sana mitä täällä paljon viljellään toisia arvostelevista.
Vastavuoroinen normaalien ihminen normaali keskustelu ja vuorovaikutus terveellä tavalla = joku jeesuksen eteen nöyrästi heittäytyminen?
Kai sääkin on aina sellainen harmaa? Pihavajan ovi narisee tuulessa.