Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
19.04.2026 |
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlaisissa vanhemmissa ihmisissä raskainta on heidän aivan absurdin tason myrkyllusyys ja ihan kohtuuton epäreiluus ja epäkypsyys.
Projisoivat kaiken mitä itse tekevät toisiin. Eivät koskaan myönnä mitään, vaan aina rysänpäältä kiinnijäätyään välittömästi jyrkkä seinäkiisto ja uhria aletaan suu vaahdossa rakuttaen syyttää siitä mitä itse teki.
Se on jotain niin inhottavaa ja epäkypsää, ettei minulla ole mitään keinoja sellaista sietää.
Nuoremmilla yleensä on kyky tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja reflektoida itseään.
Mutta kun ihminen on ihan luonnevikainen, niin ei sellaisen kanssa jaksa kukaan, menemättä rikki.
Minusta on ihan hirveän surullista miten paljon jotkut sairaat ihmiset aiheuttaa toisille tuskaa, eikä heille oikein voi mitään.
Pakko vaan odottaa että aika jättää heistä, mutta senkin jälkeen traumat jäävät hermostoon loppuiäksi.
Ap:lle voin sanoa, että älä taistele sitä hermostoa vastaan. Suojele itseäsi. Keho on viisas.
Neljäs hermostohullu täällä kiittää kirjoituksestasi. Jotain samantapaista olen ajatellut kirjoittaa.
Perehdyin myös aikaisemmin ketjussa mainittuun parentifikaatio ilmiöön ja löysin taas itseni. Olen ollut lapsesta asti ja olen edelleen äitini lapsuus-, työ- ja parisuhdeterapeutti, ilmapiirin haistelija, sovitteleva ja turva jopa fyysisesti isäni ja äitini välisessä avioerohelvetissä. Isäni oli persoonallisuushäiriöinen ja väkivaltainen, vainosi 10 vuotta avioeron jälkeen äitiäni.
Äitini on kertonut kaikenlaista ei lapsen korville sopivaa mm. hääpäivänä aamuna mietti jo, että on tekemässä elämänsä virheen. Eli virheestä olen syntynyt kaksi vuotta häidensä jälkeen, nuorempi sisarusvirheeni päätti päivänsä jo vuosikymmeniä sitten.
Äiti on tukeutunut ja tukeutuu aivan kaikessa maan ja taivaan väliltä minuun, olen myös hänen päivystävä terveyskonsultti, jolle ilmoitetaan joka vatsanväänne ja kulmakarvan kutina ja odotetaan minun hoitavan nekin häneltä heti pois. Ei myönnä mitään ilmiselviä virheitään, suuttuu, toisten toimia ja tarkoitusperiä epäilee ja ajattelee heitä aina ensisijaisesti itse syyllisiksi tilanteeseensa. Itse sen sijaan on aina uhri. On erittäin raskas ihminen. Muistaa tosin maireasti kehua minua, joka hoitaa aina hänen kaikki asiansa niin hyvin ja pyytelee krokotiilinkyyneliä vuodattaen anteeksianteeksi, en tarkoittanut, en muista tuollaista, ei se niin mennyt, jos hänen kanssaan olen yrittänyt menneitä käydä läpi. Itse en ole tukea vaikeissa elämäntilanteissa häneltä saanut vaan olen joutunut rauhoittelemaan sen sijaan häntä.
Isä on jo edesmennyt. Muuttui viimeisinä vuosinaan sopuisammaksi ja olen rauhassa hänen muistonsa kanssa.
Yritän hoitaa äitini kunnialla muistaen hyvät hetket, mutta koville ottaa näin ihmisrauniona, kun mielenterveyteni on mennyttä.
Happimaski aina itselle ensin.
T. Työkyvyttömänä nyt, kun venyin ja venyin
Siitä hermostosta. Riippuu ihan, mikä siinä on vialla, mitä sille tehdään.
Huomattavaa on, että yliaktiivisen sympaattisen hermoston (stressi, paniikki, kiire) rauhoittaminen rauhoittaa kierrokset ja sympaattinen laskeutuu alas.
Mutta monella lapsuustraumatisoituneella on toinenkin ongelma polyvagaaliteoriassa. Sympaattisen rauhoittaminen pysäyttää, muttei palauta. Jotta uupumus helpottaisi, ruoansulatus toimisi, keho palautuisi, pitää käynnistää parasympaattinen hermosto. Niitä harjoituksia täällä teen monta x pv.:ssä. Oli ihmeellinen tunne, kun parasympaattinen käynnistyi. En tiedä, onko se toiminut kunnolla oikeastaan koskaan. Kuormitus alkoi jo vauvana.
Kun hermosto kokee, ettei taistele /pakene auta, se siirtyy miellyttämiseen ja jos sekään ei auta, astuu kuvaan freeze ja usein myös dissosiaatio.
Youtubesssa on paljon hyviä kanavia, mutta tähän liittyen tuli mieleen Sam Miller, joka puhuu siitä, miten kaikki tunteet sallimalla ja tuntemalla saadaan hermoston kuormitus purettua. Auttaa ainakin itseä.
Sehän se on tuhoisaa kun ei oikein mitään tunteita ole saanut tuntea. Ei saa märistä, ei kiukutella, ei olla vihainen, peloissaan, hämillään, ei saa edes nauraa tai olla liian iloinen.
Sitten ihmetellään kun kaikki koteloituu fyysiseksi kivuksi mikä minnekin päin kroppaa.
Itselläni alkoi migreeni jo taaperona. Ja paljon muuta kipua.
Ennen vanhaan lapset ei saaneet olla mitenkään päin. Hirveän raaka, julma, mekaaninen ja tunteeton suhtautuminen omiin jälkeläisiin, kuin esineisiin joille opetetaan paikkansa.
Rakkaudeton.
Myös minulla. Migreeni alle 10 v. Koko elämä kaikkea vaivaa. Keho puhui, kun suu ei saa ja se on mahdollistanut pysähtymisen, kun muuten ei ole suotu.
Olen tehnyt paljon terapeuttista työtä niiden kiellettynä hävinneiden tunteiden suhteen.
Olet muuten kohonneessa riskissä ME/CFS:ään. Jos joskus alkaa uuvuttaa ja se vain pahenee ja pahenee, kannattaa pysähtyä miettimään. Sehän on paljon muutakin kuin uupunut keho ja mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on vähintään kaksi, luultavasti ainakin kolme.
T. Yksi hermostohullu, joka painottaa sitä siksi, että vika ei ole ap:n asenteessa
Minäkin olen vaan tämmöinen hermostohullu, joka olisi kaivannut hermostosta tietoa, jo monta kymmentä vuotta sitten.
Pitkään kognitiivissessa terapiassa käynyt, mutta suuria hyötyjä saanut, vasta kun oppinut psykofyysisiä keinoja kehon rauhoittamiseen.
On surullista miten paljon on itseään syyttänyt, ja uskonut kaikkien ilkeiden ja tyhmien ihmisten syytökset, että olen jotenkin heikko ja huono, kun en osaa "asennoitua" ja "antaa vaan olla". Ei ole ollut mistään asenteesta ja ajattelutyöstä, kun on ihan oikeasti joutunut hoivaamaan kehoaan, kuin pientä lasta. Itse pitää rauhoittaa hermostonsa, ei sitä kukaan muu tule tekemään. Ja itse pitää myös tehdä niitä elämän valintoja, joilla suojaa sitä hermostoaan menemästä tolaltaan.
Eli minäkin olen siivonnut ihmiset jotka saavat aikaan ahdistuksen. Erittäin hyvä valinta on ollut.
Entäs tämmöiset keskustelut, jotka saa sut kiihtymään? Miten ne vaikuttavat hetmostoosi ja oletko harkinnut näistä luopumista?
Täällähän on paljon fiksuja kommetteja. Muutama häiriintyneen ja lapsekkaan ihmisen räkätys välissä, ei saa minun hermostoani vielä taistele-pakene tilaan.
Mikä sinun motiivisi tuolle kommentille oli?
Mitä nyt siilinpiikit pystyssä ja hermosto huutaa että olet oikeassa, muut on tyhmiä ja varmaan niin ovat lapsilleen ilkeitä ja häiriköitä. Kyllä niin kirjoissa luki.
Hermostoihmiset ovat ihan oikealla asialla, mutta menee yli, jos sitä asiaa ruvetaan saarnaamaan paatoksella kuten täällä alkujaan tehtiin. Useissa niissäkin viesteissä pääpointti oli se ikävien ihmisten karsiminen elämästä, mitä en itse kyllä lähtisi ensimmäisenä toteuttamaan. Jos helppoja ratkaisuja etsii, niin sellainen se on, mutta onko se järkevää - se on sit toinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää jo ymmärtää, kyse on HERMOSTOSTA!!!!
Olen käynyt vuosia terapiassa saadakseni hermostoni kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, oisko modejen aika laittaa keskustelu kiinni, aihe on käynyt liian rankaksi ja jutut sekaviksi. Kuin dementiavanhuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Hermostoihmiset ovat ihan oikealla asialla, mutta menee yli, jos sitä asiaa ruvetaan saarnaamaan paatoksella kuten täällä alkujaan tehtiin. Useissa niissäkin viesteissä pääpointti oli se ikävien ihmisten karsiminen elämästä, mitä en itse kyllä lähtisi ensimmäisenä toteuttamaan. Jos helppoja ratkaisuja etsii, niin sellainen se on, mutta onko se järkevää - se on sit toinen asia.
Kuinka kertoa olevansa hirveä ja sietämätön ihminen, kirjoittamatta että on hirveä ja sietämätön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hermostoihmiset ovat ihan oikealla asialla, mutta menee yli, jos sitä asiaa ruvetaan saarnaamaan paatoksella kuten täällä alkujaan tehtiin. Useissa niissäkin viesteissä pääpointti oli se ikävien ihmisten karsiminen elämästä, mitä en itse kyllä lähtisi ensimmäisenä toteuttamaan. Jos helppoja ratkaisuja etsii, niin sellainen se on, mutta onko se järkevää - se on sit toinen asia.
Pitäisikö sinun mennä muualle, jos koet paatoksena asialliset kirjoitukset.
Anna toisten keskustella vertaistuellisesti.
Se ei ole sulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, oisko modejen aika laittaa keskustelu kiinni, aihe on käynyt liian rankaksi ja jutut sekaviksi. Kuin dementiavanhuksilla.
Joku lähti sekoilemaan. Mielensä harhailemaan. Ei sekään ole vain vanhusten vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mumma 👵🏻 ja Puppa 👴🏻
Leppoisa iäkäs pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, oisko modejen aika laittaa keskustelu kiinni, aihe on käynyt liian rankaksi ja jutut sekaviksi. Kuin dementiavanhuksilla.
No laita sinä laitteesi kiinni keskenäsi ja mene pois.
Anna kuitenkin muille vapaus ja oikeus keskusteluun, äläkä muiden puolesta päätä asioista.
Heippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermostoihmiset ovat ihan oikealla asialla, mutta menee yli, jos sitä asiaa ruvetaan saarnaamaan paatoksella kuten täällä alkujaan tehtiin. Useissa niissäkin viesteissä pääpointti oli se ikävien ihmisten karsiminen elämästä, mitä en itse kyllä lähtisi ensimmäisenä toteuttamaan. Jos helppoja ratkaisuja etsii, niin sellainen se on, mutta onko se järkevää - se on sit toinen asia.
Kuinka kertoa olevansa hirveä ja sietämätön ihminen, kirjoittamatta että on hirveä ja sietämätön ihminen.
Tuli vaan mieleen, että hänen terveytensä ei ole ottanut osumaa toisesta ihmisestä.
Eivätkä ne vanhemmatkaan mitään välejä halua pitää yllä kuin omilla ehdoillaan tai se on sitten katki, joustamatta milliäkään. Heilläkin se on se hermosto: lapsen nostama uhka laukaisee taistelun. Siksi se kommunikointi on niin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermostoihmiset ovat ihan oikealla asialla, mutta menee yli, jos sitä asiaa ruvetaan saarnaamaan paatoksella kuten täällä alkujaan tehtiin. Useissa niissäkin viesteissä pääpointti oli se ikävien ihmisten karsiminen elämästä, mitä en itse kyllä lähtisi ensimmäisenä toteuttamaan. Jos helppoja ratkaisuja etsii, niin sellainen se on, mutta onko se järkevää - se on sit toinen asia.
Kuinka kertoa olevansa hirveä ja sietämätön ihminen, kirjoittamatta että on hirveä ja sietämätön ihminen.
Mitä hirveää ja sietämätöntä tuossa vastauksessa oli, ihan vilpittömästi kysyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nuo vattujutut jotain uusia muoti-ilmaisuja? Tahtoo tipahtaa pois jo nuorisokielestä. Tai vanhuksella vois ykskaks tulla joku aivoista.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää jo ymmärtää, kyse on HERMOSTOSTA!!!!
Elä huua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilleni tiedoksi. Minua ei tarvitse tulla velvollisuudesta katsomaan eikä "auttamaan" . Jos ei hermosto kestä pysyy sitä hoitelemassa. En vanhana jaksa enää mitään teiniangsteja. Apua voi ostaa.
Enkä halua olla mikään kahvitaukojen puheenaihe, kenellä nyt on vaikeampi ja vaivaisempi äiti.
Tervetuloa jos jaksat tavan rupattelun ja naakat.
Mitä uhriutumista. Tyypillistä kun keskustella ei osata eikä ole kykyä nähdä omia virheitä. Taisi kalikka kalahtaa.
Kalahti sinulle kahvitaukojen kuningatar joka tilität äitiäsi joka jumalan päivä ja hermostoasi
Menehän keräämään vattuja.
Ei vielä ole vattuaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää jo ymmärtää, kyse on HERMOSTOSTA!!!!
Elä huua.
tais osuu HERMOON
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihmiselle kohtuuton tilanne olla vanhempi omalle vanhemmalle, joka ei ole ollut vanhempi lapselleen, vaan lapsen on pitänyt olla vanhempi omalle itselleen.
Tämä!
Alue: Aihe vapaa
Menehän keräämään vattuja.