Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen illalla oli joku joka tuntee ap;n äidin ja motkotti illan hänelle. Aplla on siis kaksi veljeä ja kertoi kaikenlaisia yksityiskohtia painoindeksistä ja pullansyönnistä ja laiskuudesta lihasvoiman kasvattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?
142 peukkuparia? Ok. Kunnom räkänokkakerho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?
142 peukkuparia? Ok. Kunnom räkänokkakerho.
Sanoinpa rumasti. Piti sanoa runollisesti: Pienten miesten teot. En muista runoilijaa... mutta hän oli aikoinaan tunnustettu
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jättävät sinut perinnöttömäksi.
Mitä ihmeen perintöä on odotettavissa? Joku talonhökkeli jorpakossa? Muutenkin meinasi kieltäytyä perinnöstä.
Boomerien fantasioissa perikunta tappelee verissä päin kipoista ja kapoista ja Finlaysonin verhoista. Ja boomeri katselee pilven reunalta touhua hähätellen että eivätpä edes tiedä että Finlaysonin lakanat on jo lahjoitettu jollekin villille kortille eli tyypille joka kävi häntä katsomassa.
Pahimmillaan perikunta saa tapella kahdestasadasta viilipurkista, 70-luvun käytetyistä lastenvaatteista, Lundia-hyllysarjasta ja muutamasta Aku Ankasta. Kuulemma valesokkelitalosta Kälviällä saisi kunnollisen, jos sen remontoisi, vaihtaisi öljylämmityksen maalämpöön ja pihakin somistuu kun auton raadot hinaa kaatopaikalle ensitöiksi. Kylläpä korpeaa jos ei perintöä heru.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
Tietysti kannattaa nauttia elämästä kun vielä voi. Toisaalta, miten tilanteesi liittyy aloittajan tilanteeseen? Oletko laiminlyönyt kaiken mahdollisen lapsen sosiaalisesta elämästä ja koulutuksesta lähtien? Olet ollut lastenlasten elämässä mukana, eikä tämäkään liity aloittajan tilanteeseen mitenkään. Silti, totta kai käytät varallisuuttasi itseesi. Voit myös testamentata asioita lapsenlapsille lapsesi ohi.
Boomerien fantasioissa perikunta tappelee verissä päin kipoista ja kapoista ja Finlaysonin verhoista. Ja boomeri katselee pilven reunalta touhua hähätellen että eivätpä edes tiedä että Finlaysonin lakanat on jo lahjoitettu jollekin villille kortille eli tyypille joka kävi häntä katsomassa.