Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2600)
Eilen illalla oli joku joka tuntee ap;n äidin ja motkotti illan hänelle. Aplla on siis kaksi veljeä ja kertoi kaikenlaisia yksityiskohtia painoindeksistä ja pullansyönnistä ja laiskuudesta lihasvoiman kasvattamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?
142 peukkuparia? Ok. Kunnom räkänokkakerho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?
142 peukkuparia? Ok. Kunnom räkänokkakerho.
Sanoinpa rumasti. Piti sanoa runollisesti: Pienten miesten teot. En muista runoilijaa... mutta hän oli aikoinaan tunnustettu
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jättävät sinut perinnöttömäksi.
Mitä ihmeen perintöä on odotettavissa? Joku talonhökkeli jorpakossa? Muutenkin meinasi kieltäytyä perinnöstä.
Boomerien fantasioissa perikunta tappelee verissä päin kipoista ja kapoista ja Finlaysonin verhoista. Ja boomeri katselee pilven reunalta touhua hähätellen että eivätpä edes tiedä että Finlaysonin lakanat on jo lahjoitettu jollekin villille kortille eli tyypille joka kävi häntä katsomassa.
Pahimmillaan perikunta saa tapella kahdestasadasta viilipurkista, 70-luvun käytetyistä lastenvaatteista, Lundia-hyllysarjasta ja muutamasta Aku Ankasta. Kuulemma valesokkelitalosta Kälviällä saisi kunnollisen, jos sen remontoisi, vaihtaisi öljylämmityksen maalämpöön ja pihakin somistuu kun auton raadot hinaa kaatopaikalle ensitöiksi. Kylläpä korpeaa jos ei perintöä heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
Tietysti kannattaa nauttia elämästä kun vielä voi. Toisaalta, miten tilanteesi liittyy aloittajan tilanteeseen? Oletko laiminlyönyt kaiken mahdollisen lapsen sosiaalisesta elämästä ja koulutuksesta lähtien? Olet ollut lastenlasten elämässä mukana, eikä tämäkään liity aloittajan tilanteeseen mitenkään. Silti, totta kai käytät varallisuuttasi itseesi. Voit myös testamentata asioita lapsenlapsille lapsesi ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jättävät sinut perinnöttömäksi.
Mitä ihmeen perintöä on odotettavissa? Joku talonhökkeli jorpakossa? Muutenkin meinasi kieltäytyä perinnöstä.
Boomerien fantasioissa perikunta tappelee verissä päin kipoista ja kapoista ja Finlaysonin verhoista. Ja boomeri katselee pilven reunalta touhua hähätellen että eivätpä edes tiedä että Finlaysonin lakanat on jo lahjoitettu jollekin villille kortille eli tyypille joka kävi häntä katsomassa.
Pahimmillaan perikunta saa tapella kahdestasadasta viilipurkista, 70-luvun käytetyistä lastenvaatteista, Lundia-hyllysarjasta ja muutamasta Aku Ankasta. Kuulemma valesokkelitalosta Kälviällä saisi kunnollisen, jos sen remontoisi, vaihtaisi öljylämmityksen maalämpöön ja pihakin somistuu kun auton raadot hinaa kaatopaikalle ensitöiksi. Kylläpä korpeaa jos ei perintöä heru.
Juuri jokin aika sitten pakkasimme isoon pahvilaatikkoon Aku Ankka kirjoja, ja on mietitty päämme puhki, että mitä niille tehdään. Roskis tuntuu parhaalle vaihtoehdolle pitkän pohdinnan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen illalla oli joku joka tuntee ap;n äidin ja motkotti illan hänelle. Aplla on siis kaksi veljeä ja kertoi kaikenlaisia yksityiskohtia painoindeksistä ja pullansyönnistä ja laiskuudesta lihasvoiman kasvattamiseen.
Vain kuvitteli tuntevansa. Dementoituneen vanhuksen mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
AP nimenomaan ei perintöä halua. Ei tässä rahoista ole kysymys. Rakkaudettomuutta ei rahalla paikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kaikki sukulaiseni ovat jo kuolleet niin saan vuhdoinkin olla yksin ja rauhassa.
Tottakai ensisijaisesti kannattaa vanhana käyttää varojaan itseensä ja palveluihin eikä säästää jääräpäisesti perintöä lapsilleen. On lastenkin etu, että vanha ostaa tarvitsemiaan palveluja eikä vaivaa siten lapsiaan ja ostaa viihdykettä itselleen sen sijaan, että odottaa viihdytyspalveluita lapsiltaan.
Näin myös talouden rattaat pyörisivät laajemminkin. Yhteiskunta ja työllisyys kiittäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap kun kerroit tästä. Tämä ravisteli minut hereille. Olen tehnyt elämäni töitä hullun lailla, jotta voisin jättää tyttärelleni ja tämän lapsille eväät helpompaan elämään. Aloituksesi oli kuin isku märällä rätillä kasvoille. Tajusin: voisit hyvin olla lapseni. Lapseni, joka yleensä soittaa vain tarvitessaan jotain tai silloin kun kuuluu asiaan ottaa yhteyttä eli jouluna, äitienpäivänä ja syntymäpäivänä, jos nyt vaan sattuu muistamaan. Jossain vaiheessa hän yritti selittää, miten hyvä idea olisi, että siirtäisin jo nyt omaisuuteni hänen nimiinsä, jottei sitten myöhemmin tule turhaan veroseuraamuksia. Niin, ja lastensa ollessa pienet soitettiin kyllä mummille melkein joka päivä, sillä lapsihan halusi olla mummin kanssa. Eli minun lapseni halusi omaa aikaa miehensä ja kavereiden kanssa ja omistautuakseen työlleen. Ei silti, mielelläänhän minä otin lapset meille, vaikka itsekin olin työelämässä ja omasta "vapaa-ajasta" oli nipistettävä.
Kirjoituksesi sai minut tekemään päätökseni: EXIT! Nyt on oikea aika myydä omaisuus niin, että se, mitä on jäljellä kuoltuamme on helppo siirtää perillisille. Tai siis jälkeläisille, sillä en aio säästää omaisuuttani lapselle, joka häpeää äitiään ja isäänsä, kun näiden puheenaiheet ovat niin tyhmät ja kuluneet.
Kiitos kun avasit silmäni.
AP nimenomaan ei perintöä halua. Ei tässä rahoista ole kysymys. Rakkaudettomuutta ei rahalla paikata.
Joskus on yllättävää miten paljon joillakin vanhuksilla on rahaa tileillä, vaikka asuisivatkin syrjässä vaatimattomasti. En usko hetkeäkään, etteikö raha kelpaa perillisille sekä myös tälle aloittajalle ihan iloisesti kun aika jättää vanhemmat.
Toisaalta, jos vanhemmat ovat paljon haukutussa mörskässään tosiaan vaarattomia, niinkuin monet toivovat ja uskovat, niin kiva paukku tulee omaisille kuolemansa jälkeen. Perilliset joutuvat pakosta kustantamaan kuolemaan liittyviä pakollisia kuluja vaikka ei mitään hautajaisia tms. pidettäisikään. Nythän tulee 10 euron säilytymaksukin. Johonkin se vainaja pitää ihmisten ilmoilta poistaa. Nykyään kaikki avustukset ovat kiven takana. Kelan ja kunnan arkkuraha/avustusraha/mikälie varattomalle perikunnalle on nykyään pieni, nimellinen, jos saa sitäkään enää kun on kaikkea kiristetty.
Raha ei merkitse on helppoa sanoa ja heittää ilmaan, mutta realistisessa j ihan aikuisten oikeassa maailmassa se merkitsee hyvinkin paljon. En ole kuullut kenenkään omaisen kiljuvan onnesta kun on tullut ilmi vainajan totaalinen varattomuus. Vaikka ovatkin kuinka onnellisia siitä, että omainen on nyt vainaja.
2193 tarkentaa: jos vanhemmat olisivat siis varattomia (vaarattomia), tahaton kirjoitusvirhe, sopi kyllä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani olivat ihan käsittämättömiä. Mitään ei voi sanoa tai tehdä, kaikki tulkittiin kummallisesti. Myös, mitä en tehnyt tai sanonut tulkittiin kummallisesti. Näin oli 20 v ennen kuin muut tajusivat vanhempieni olevan dementoituneita. Saivat sekoiluillaan aikaan sen että moni suhde meni minulta poikki, maineeni tuhoutui, välejä ei sukulaisiin enää ole, olen kärsinyt ihan taloudellisiakin ja oikeudellisia vahinkoja.
Dementoitunut ihminen ei voi mitään sairautensa mukanaan tuomille haitoille. No voi voi sentään kun dementoituneet vanhemmat käyttäytyivät kummallisesti. Onhan se käsittämätöntä kun eivät toimineet kuin normaalit ihmiset, silkkaa kiusantekoa. Tunnen nuorempiakin ihmisiä, joilla on alkava muistisairaus. Vielä siihen ei ole keksitty toimivaa lääkitystä.
Vanhuus ja dementia ei ole oma vika. Ette kai sano sokealle, kuurolle, liikuntavammaiselle, mt-potilaalle jne., että teette elämäni vaikeaksi kun kanssanne on vaikea kommunikoida ja sekoilette asioissanne vammanne vuoksi.
Kuten on jo monesti sanottu, joskus tulee eteen päivä, jolloin itse mahdollisesti toimii kuin nämä parjatut vanhat ihmiset. Hyvin harva säästyy kokonaan joltain sairaudelta tai rajoitukselta vanhemmiten. Eivät edes terveellisesti eläneet.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat ihan käsittämättömiä. Mitään ei voi sanoa tai tehdä, kaikki tulkittiin kummallisesti. Myös, mitä en tehnyt tai sanonut tulkittiin kummallisesti. Näin oli 20 v ennen kuin muut tajusivat vanhempieni olevan dementoituneita. Saivat sekoiluillaan aikaan sen että moni suhde meni minulta poikki, maineeni tuhoutui, välejä ei sukulaisiin enää ole, olen kärsinyt ihan taloudellisiakin ja oikeudellisia vahinkoja.
Itse asiassa tutkimusten mukaan dementian ihan ensimmäiset oireet näkyvät kyllä jo ainakin vuosikymmenen ennen taudin diagnoosia. Siinä kohdin ne eivät toki täytä taudin kriteerejä, mutta pystytään jo näkemään heikentynyttä kognitiota ja outoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Dementoitunut ihminen ei voi mitään sairautensa mukanaan tuomille haitoille. No voi voi sentään kun dementoituneet vanhemmat käyttäytyivät kummallisesti. Onhan se käsittämätöntä kun eivät toimineet kuin normaalit ihmiset, silkkaa kiusantekoa. Tunnen nuorempiakin ihmisiä, joilla on alkava muistisairaus. Vielä siihen ei ole keksitty toimivaa lääkitystä.
Vanhuus ja dementia ei ole oma vika. Ette kai sano sokealle, kuurolle, liikuntavammaiselle, mt-potilaalle jne., että teette elämäni vaikeaksi kun kanssanne on vaikea kommunikoida ja sekoilette asioissanne vammanne vuoksi.
Kuten on jo monesti sanottu, joskus tulee eteen päivä, jolloin itse mahdollisesti toimii kuin nämä parjatut vanhat ihmiset. Hyvin harva säästyy kokonaan joltain sairaudelta tai rajoitukselta vanhemmiten. Eivät edes terveellisesti eläneet.
Palstamummon projektiosta päätellen alkava muistisairaus on diagnosoitu ja ajokortti viety? Osuiko oikeaan?
Vierailija kirjoitti:
Dementoitunut ihminen ei voi mitään sairautensa mukanaan tuomille haitoille. No voi voi sentään kun dementoituneet vanhemmat käyttäytyivät kummallisesti. Onhan se käsittämätöntä kun eivät toimineet kuin normaalit ihmiset, silkkaa kiusantekoa. Tunnen nuorempiakin ihmisiä, joilla on alkava muistisairaus. Vielä siihen ei ole keksitty toimivaa lääkitystä.
Vanhuus ja dementia ei ole oma vika. Ette kai sano sokealle, kuurolle, liikuntavammaiselle, mt-potilaalle jne., että teette elämäni vaikeaksi kun kanssanne on vaikea kommunikoida ja sekoilette asioissanne vammanne vuoksi.
Kuten on jo monesti sanottu, joskus tulee eteen päivä, jolloin itse mahdollisesti toimii kuin nämä parjatut vanhat ihmiset. Hyvin harva säästyy kokonaan joltain sairaudelta tai rajoitukselta vanhemmiten. Eivät edes terveellisesti eläneet.
Olet väärässä lääkityksen suhteen. Lievään ja keskivaikean Alzheimerin hoitoon käytetään donepetsiiliä, rivastigmiinia ja galantamiinia. Keskivaikean ja vaikean Alzheimerin taudin hoitoon käytetään memantamiinia. Lehtiä lukevat ovat myös lukeneet että juuri hiljan on myyntiluvan saanut dementian hoitoon uuden sukupolven dementialääke, joka poistaa aivoista proteiinikertymiä. Toinen vastaava saa hyvin pian myyntiluvan. Näiden uuden sukupolven lääkkeiden käyttöönottoa hidastaa niiden toistaiseksi hillitön hinta. Toki kymmenen vuoden kuluttua kun patenttisuoja poistuu, nämä lääkkeet ovat kaikkialla yleisessä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina tehdä ainoastaan asioita jotka hyödyttävät ainoastaan sinua. Nehän on vanhoja, kuolevat kohta, miksi vaivautuisit, onhan kivempaa olla käymättä. Kunhan sulla on hyvä.
Niin ja kannattaa muistaa, että kohta on itse jonovuorossa se tylsä jaarittelija, jonka luona ei oikein viitsittäis käydä.
Miksi en saisi, jos haluaisin. Mitä jos peukuttaisitte toistenne parhaaksi ja lopettaisitte tämän tyhmän, aika ala-arvoisen keskustelunne. Eikö rakkaus sulata sydämiänne lainkaan?