Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2188)
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä viestiketjua ja ihmettelen: Eikö kellään ole kivoja vanhempia? Me kaikki vanhentuessamme jäämme ajasta jälkeen kun ympärillä ei paljoa tapahdu. Vanhenemisen vaihtoehto on kuitenkin aika ikävä.
Minun 72-vuotias äitini on oikein kiva ja meillä on hyvät välit. Isäni taas on aina ilkeillyt meille lapsille (tai teini-iästä alkaen, osasi olla pikkulapsille hyvä isä, mutta ei osaa olla aikuisten kanssa) ja kun häntä näkee, puhuu non-stoppina omasta itsestään. Minulla ei vaan riitä voimia ihmissuhteeseen, jossa olen pelkkä yleisö, joten en tapaa häntä. En myöskään halua että lapseni ja mieheni joutuvat kestämään häntä. Aion kyllä auttaa häntä konkreettisesti sitten kun siihen tulee tarve.
No nyt on pakko luovuttaa tän ketjun puitteissa, kun tässä ei oo päätä eikä häntää. AP aloituksessaan nyt olekaan siis kertonut kaikkea ja ilmeisesti niitä tippuu tuolla pullien ja miesten haukkumisten välissä joko häneltä tai ystävältään jopa agressiivisesti puolustaen. Kokonaisuutta mistä nyt hitto vie kiikastaa ei saa muodostettua vaikka kuinka pinnistää.
Mene nyt hyvä AP terapiaan apua hakemaan ja älä mene sinne vanhempiesi luokse niin kauan aikaa kun on tarve.
Anoppiple tyrkyttää puoliväkisin aina juhlaKuraa, vaikka tietää ettei siitä pidetä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä viestiketjua ja ihmettelen: Eikö kellään ole kivoja vanhempia? Me kaikki vanhentuessamme jäämme ajasta jälkeen kun ympärillä ei paljoa tapahdu. Vanhenemisen vaihtoehto on kuitenkin aika ikävä.
Tämän ketjun aiheena ei ollut kivat vanhemmat, heitäkin ilmeisesti on. Monella on kokemus lähinnä sekopäisistä vanhemmista, jotka eivät ymmärrä että aikuisella lapsella on työt, omat lapset ja oma koti hoidettavanaan. Ei silloin päivystetä 24/7/365 valmiudessa 300 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppiple tyrkyttää puoliväkisin aina juhlaKuraa, vaikka tietää ettei siitä pidetä.
On kyllä kamalaa kun tarjoilutkaan ei mieleisiä. Löfbergin kahvia pidän kaapissa ja avaan paketin kun lapset tulevat. Juovat sen puoli kuppia. Emme ole kahvinjuojia koskaan olleet mutta kuitenkin nykyisin ottavat mieluummin sen tipan kahvia kuin teetä.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on pakko luovuttaa tän ketjun puitteissa, kun tässä ei oo päätä eikä häntää. AP aloituksessaan nyt olekaan siis kertonut kaikkea ja ilmeisesti niitä tippuu tuolla pullien ja miesten haukkumisten välissä joko häneltä tai ystävältään jopa agressiivisesti puolustaen. Kokonaisuutta mistä nyt hitto vie kiikastaa ei saa muodostettua vaikka kuinka pinnistää.
Mene nyt hyvä AP terapiaan apua hakemaan ja älä mene sinne vanhempiesi luokse niin kauan aikaa kun on tarve.
AP on jiuri hän, joka ei käytä pipoa ei kaulahuivia ja piilottaa villahousut, aina kun vaadin hänet pukemaan ne päälleen. Äitinä voin vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt on pakko luovuttaa tän ketjun puitteissa, kun tässä ei oo päätä eikä häntää. AP aloituksessaan nyt olekaan siis kertonut kaikkea ja ilmeisesti niitä tippuu tuolla pullien ja miesten haukkumisten välissä joko häneltä tai ystävältään jopa agressiivisesti puolustaen. Kokonaisuutta mistä nyt hitto vie kiikastaa ei saa muodostettua vaikka kuinka pinnistää.
Mene nyt hyvä AP terapiaan apua hakemaan ja älä mene sinne vanhempiesi luokse niin kauan aikaa kun on tarve.AP on jiuri hän, joka ei käytä pipoa ei kaulahuivia ja piilottaa villahousut, aina kun vaadin hänet pukemaan ne päälleen. Äitinä voin vaatia.
Sitten tulee pientä ja suurtakin flunssaa, minkä vuoksi ei jaksa tulla katsomaan minua. Kiukuttelee ja sanoo että ei jaksa kuunnella minua. Mutta se flunssahan se korviin sattuu ja saa voimaan huonosti. Ei lapsiparka vaan ymmärrä omaa parastaan. Pipo.ja kaulaliina ja villahousut, joka tytön salaiset aseet.
Ja äiti syö pullaa, ei noudata fitnes-ruokavaliota, ei käy kuntosalilla, saa altzheimerin. Sekin vielä.
Hahhaa, käynpäs kuntosalilla. Mun ohjaaja antaa aina uuden kukan kukkatauluun kun nostan leukaa 10 kertaa. Ei tuota voi kehua, mutta kun ikää jo on, sen täytyy riittää. Niin, kohta täytyy saada uusi taulu että uudet kukat mahtuu. Olispa ohjaajalla orvokkeja, minä niin tykkään niistä.
Te jotka toivottelette minun hakeutuvan terapiaan ja olette kamalan uteliaita mitä epäoleellisimmista yksityiskohdista ja teette mitä kummallisimpia oletuksia ja diagnooseja: Oletteko ajatelleet, että te itse olisitte ensisijaisesti terapian tarpeessa, kun tää on paisunut jo yli 100 sivua paksuksi hevonkukun jauhamiseksi? Olisiko aika poistua ruudun ääreltä edes hetkeksi oman perheen tai ystävien seuraan? Vai eikö maaseudulla ole parempaa tekemistä?
AP
Miesystävääni en kyllä halua esitellä ap:lle. Hän on aika komea, hiukan aapeetä nuorempi. Kyllä, tiedän että olen.joskus väsynyt ja ärtyisäkin, kun en ole saanut nukkua yölä kun nuorempi mies tietysti on malttamaton. Mutta niin ihanaa se on, rakastuminen.
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka selittää kaikkensa tehneensä... niin mitä ihmettä se "kaikki" edes on. Näissä etäisyyttä lapsuudenkotiinsa pitävissä on usein kyse rajattomista minä minä vanhemmista, jotka ovat ikänsä kävelleet lasten omien toiveiden ja mielipiteiden yli ja jatkavat sitä edelleen. Eikä kyse ole siitä, että jälkiruokaa sai liian vähän tasoiset "ongelmat"...
Kunhan saat omia lapsia, niin ymmärrät mitä se "kaikki" on. Se on sitä että on tehnyt PARHAANSA. Enempään ei kukaan pysty. Enkä usko että on yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkensa.
Aivan silkkaa paskapuhetta on väite, ettei olisi yhtäkään vanhempaa joka ei yrittäisi kaikkeaan. Lastensuojelu ja huostaanotto ovat olemassa heitä varten, jotka eivät yritä.
Kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Se, että vanhempi yrittää parhaansa ja se, että se vammauttaa seuraavaa sukupolvea.
Toivottavasti jättävät sinut perinnöttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja äiti syö pullaa, ei noudata fitnes-ruokavaliota, ei käy kuntosalilla, saa altzheimerin. Sekin vielä.
Pilkkanimi alle 150-kiloisille naisille: fitnes. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on niin ihanaa. Siksikin haluan elää monta vuotta vielä. Ehkä joskus esittelen miesystävän lapselleni. Hän ei ehkä soisi minulle mitään näin kaunista ja ihanaa.
Ihanaa varmaan maaseudun keväässä, valo panee hormonit hyrräämään linnuilta, sammakoilta ja ihmisiltä. Hento vihreä ikkunan ulkopuolella ja lintujen liverrys ja lämmin kainalo.
Oikein käy kateeksi, yksin katselen hakkuuaukeaa, ketut siellä kaivelee myyriä.
Eikä hormonien hyrinä taida ikään katsoa. En tiedä, muutetaanko yhteen. Olisihan se turvallisempaa.
Tää palsta muuttuisi huomattavan paljon mukavammaksi, jos kerran saisit yhden hyvän panon 🤣 Sen puolesta on 142 peukkuparia palstalla pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jättävät sinut perinnöttömäksi.
Mitä ihmeen perintöä on odotettavissa? Joku talonhökkeli jorpakossa? Muutenkin meinasi kieltäytyä perinnöstä.
Voi kun minä olen huolissani näistä tytöntylleröistä ja pojanpalleroista, osaavatkohan he pukeutua riittävän lämpimästi tuonne kevätyöhön. Villahousut pitäisi kyllä myös pukea. Ja pitää ne jalassa koko yön.