Lue keskustelun säännöt.
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Osan psykologit ovat antaneet apua ja lasua ei ole tuollaisista heti tehty. Joillakin on, ja luottamus on sitten mennyt. Täälläkin usein näkee miten sanotaan ettei kannata kertoa mitään huolistaan tai tulee lisää ongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu
Valitettavasti kannattaa pitää mölyt mahassa.
Tee mielummin vaikka oikea rikos. Oikeudessa olet lähtökohtaisesti syytön, kunnes toisin todistetaan (ja käytetään siihen paljon vaivaa).
Jonnekin sossuun jos mainitset että joskus väsyttää, inkvisitio jyrähtää käyntiin heti, eikä tosiasioilla ole mitään väliä.
Joku voisi tehdä Suomen lasusta ja sossusta sellaisen office - tyyppisen sarjan. Olisi menestys maailmalla.
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?
Ei hän ollut mitään suunnitellut. Apua varmasti tarvitsisi, itselleni ei ole tuollaisia ajatuksia tullut koskaan mutta ymmärrän miksei niitä haluaisi ikuisesti lapsen tietoihin ja huolestun siitä että jotkut ei hae apua systeemin takia. Voisiko sille tehdä jotakin
Minulla ei ole lapsia, mutta käyn puhumassa ongelmistani tällä hetkellä ammattilaiselle.
Ja voi vittu:
Jokainen teksti päivittyy omakantaan, olen sieltä siis lukenut niitä asioita.
No, mihin tämä on johtanut?
Siihen, että juttelen niitä näitä (joo masentaa kyllä ja ahdistaa) sairaanhoitajalle, enkä uskalla kertoa niistä asioista mistä haluaisin.
Eli ihan helvetin isoista ja invalidisoivista ongelmista, kiva nyökytellä miten jo hyvin menee kun totuus on jotain ihan muuta.
Koita sitten rakentaa jotain hyvää hoitosuhdetta, kun myös psykologin/psykiatrin tekstit päivittyvät kantaan nykyään.
Hoitotyötä tehneenä tiedän, että "kokonaisvaltainen hoito" tms riittää syyksi lukea noita tekstejä ihan uteliaisuuttaan, netistä löytyy lisää kauhutarinoita:(
Ja sukulaisia on hoitotyössä, helppoa mennä kannasta lukemaan jos haluaa tekstejä.
Olen siinä ja siinä, että haluanko edes jatkaa - mitä se auttaa hakea enemmän apua, kun kaikesta jää merkintä?
Huoh:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Huvittava kommentti siinä mielessä, että ennen aikaan oli yleistä, että synnytyksen jälkeen äiti sai apua joko kotihoidosta tai sukulaisilta. Nykyään pitää pärjätä yksin. Ja jos mies vaihtaa vaipan kerran viikossa niin sehän on valtava apu, ei sovi valittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolii = hyväksyä jotain
Huolii ei ole sama asua kuin huolehtia. Tarkkoja niiden sanojen kanssa.
Suomesta on tullut ilmiantoyhteiskunta, koska on unohdettu millaisia entisajan ilmiantoyhteiskunnat olivat. Vielä parikymmentä vuotta sitten kantelua ei lähtökohtaisesti katsottu hyvällä, mutta ajat ovat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin äiti joilla oli näitä aggressiivisia ajatuksia ollut avautui jälkeenpäin, miten pahalta tuntui kun psykologi muutti asenteensa äitiä kohtaan paheksuvammaksi ja piti tätä uhkana lapselleen. Vaikka oikeasti hän haki apua koska ei tekisi lapselleen mitään ja oli huolissaan omasta jaksamisestaan. Olisi halunnut kuulla että on hyvä äiti ja että niin voi käydä kenelle vaan, saada apua jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.
Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?
Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.
Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?
Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.
Olen tehnyt itse havainnon että pelkkään nautinnon hakuun elämässään keskittyvät ovat huonoja vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Eipä niitä juuri hankita.. Katso syntyvyyslukemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä jos jossain tiedoissa lukee jotain? Ei tule missään eteen.
Mutta noin muutoin kannattaisi puhua mieluummin läheistensä kanssa, kuin kaikesta ns. ammattilaiselle. Vähän oma moka jos kaikki hankalammat tunteet pitää mennä jollekin rahasta sinua kuuntelevalle kertomaan.
En ikinä satuttaisi lastani, mutta omaa kuolemaani olen toivonut jo pidemmän aikaa. Ei tulisi mieleenkään kertoa asiasta neuvolassa tms.
Ei varmaan kannata kertoa neuvolassa ajattelevansa heittää vauva seinään! Väsymystä, ärtymystä ym. varmasti pystyy tuomaan esille jotenkin sanansa huolellisemmin valiten, jolloin asia menee perille eikä sossutantta keskity pelkästään äidin surmafantasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.
Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?
Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.
Viimeistään synnytyssairaalassahan nämä fas-lapset huomataan ja sijoitetaan.
Raskauden aikainen päihteiden käyttö ei välttämättä näy lapsen ulkonäöstä, mutta toki sinulla on halutessasi vapaus uskotella itsellesi, että ongelmaa ei oikeasti olisi olemassa. Kyse ei muuten ollut alkoholista vaan huumeista.
Vierailija kirjoitti:
Suomesta on tullut ilmiantoyhteiskunta, koska on unohdettu millaisia entisajan ilmiantoyhteiskunnat olivat. Vielä parikymmentä vuotta sitten kantelua ei lähtökohtaisesti katsottu hyvällä, mutta ajat ovat muuttuneet.
Aivan. Nykyään kantelu on hyve ja viranomaisetkin oikein kannustavat siihen.
Suomesta on tullit DDR.
Minun lapseni kohdalla tehtiin hoitovirhe, josta tein valituksen. Haluaisin purkaa koko asian jollekin terapeutille tms., mutta en halua kantamerkintöjä aiheesta, sillä jotenkin jäi todella kylmä lääkäreistä tuosta. En tiedä pitäisikö muuttaa vain Ruotsiin tms. niin uskaltaisi hakea apuakin.
Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?