Te, jotka olette saanet painoa pois niin mitkä ovat olleet kolme tärkeintä oivallusta
Ja ovatko ne toimineet :).
Paljonko on pudonnut ja missä ajassa?
Kommentit (278)
Johdonmukaisuus, tasaisuus, sitkeys.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy syödä hyvin, oikein ja vähän. Liikunnalla ei mitään merkitystä. Syö niin, että pysyt hengissä ja tasaisin väliajoin, jotta nälkä pysyy loitolla.
"Liikunnalla ei mitään merkitystä" on niin suurta puppua kuin mikään väite voi olla. Liikunnalla on valtava merkitys. Ei kulutettuina kaloreina vaan aineenvaihdunnan kannalta. Liikunta lisää mitokondrioita ja tehostaa niiden toimintaa, mikä vaikuttaa myös levon aikaiseen energiankulutukseen. Liikkumalla huolehdit lihaskudoksesta, joka kuluttaa energiaa. Liikunta vaikuttaa hormonitoimintaan (kylläisyyshormoni, stressihormoni, kasvuhormoni, sukupuolihormonit muutaman mainitakseni) ja insuliiniresistenssiin. Sokeriaineenvaihduntaan. Siihen, miten elimistö oppii vaihtamaan energianlähdettä glukoosin ja rasvan välillä. Liikunta vaikuttaa unen laatuun, stressiin, mielialaan...
Jos vain vähennät syömistä etkä liiku yhtään, elimistö sopeutuu hidastamalla aineenvaihduntaa. Liikunta on ainoa keino jarruttaa tätä sopeutumista.
Turha katsoa taulukosta treenikerran kalorinkulutuksia. Sillä ei olekaan mitään merkitystä.
Mutta eikö juuri tuo, että trimmeri painaa liikaa, kerro sen, että olet laiha läski? Eli sinulla ei ole lihaksia, joilla jaksaisit sitä trimmeriäsi kannatella. Jos söisit vähän enemmän, ehkä voimatasosi kasvaisivat.
Ei vaan sen että tietyt työkalut on mitoitettu miesten käyttöön. 193cm/100kg miehelleni tuo on ihan ok työkalu mutta 161cm/70kg naiselle lähes 2m vipuvarsi + moottori on ihan eri asia. Oletko koskaan kokeillut tuollaista km järeämpää trimmeriä?? Painoa n 7-8kg ja kannattelet sitä vatsalihasten ja käsien varassa vaikka tunnin kerrallaan? Kokeile laittaa vaikka haravan varteen kiinni puolillaan oleva vesiämpäri ja kanniskelet sitä:)
Isommissa trimmereissä kyllä tulee olkahihna mukana ja jos raivuri niin on jo valjaat.
Kyllä, niin tuli.
Ne valjaat vaan on niin isot (jälleen miehille suunnitellut XXL, minä M) etten saa kiristettyä ja kiinnikkeen kanssa trimmeri roikkuu haarovälissä. Siinä korkeudessa mahdoton käyttää eli joudun kannattelemaan koko ajan.
Elämäntapamuutos. Kukaan ei jaksa "kuuria" pitää loputtomiin. Elämäntapamuutoksella paino putoaa hitaasti mutta varmasti. Lähde pienistä asioista liikkeelle, ensimmäisenä ateriarytmi.
Veren maku suussa liikkuminen vie liikunnasta ilon, liiku mieleiselläsi tavalla; kävele, pyöräile, tms. Muista hyötyliikunta: lumityöt, puutarhatyöt.
Totaalikieltäytyminen eli "lakot" eivät toimi: jos tekee mieli makeaa, kokeile karkkien sijaan marjoja tai hedelmiä.
Jätä karkit, limsat, sipsit ja muut herkut kauppaan. Helpompi vastustaa, kun niitä ei ole kotona valmiiksi.
Juo janoon vettä. Nuku riittävästi. Vältä stressiä.
T: -10kg ja jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön kaikkea ( parhaillaan 1/2 pizzaa) mutta max 1200kcal ja vain 3 ateriaa päivässä.
Jos on juhlat tms seuraavana päivänä syön vsin 1000kcal
Toimii hyvin eikä ole nälkä
Minä onnistuin tuolla menetelmällä aiheuttamaan itselleni säästöliekin ja aliravitsemuksen. Ja tämän totesi lääkärini ja ravintoterapeuttini.
Höpö höpö, mitään säästöliekkiä ei ole olemassa, eikä aliravitsemusta tule kalorivajeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy syödä hyvin, oikein ja vähän. Liikunnalla ei mitään merkitystä. Syö niin, että pysyt hengissä ja tasaisin väliajoin, jotta nälkä pysyy loitolla.
"Liikunnalla ei mitään merkitystä" on niin suurta puppua kuin mikään väite voi olla. Liikunnalla on valtava merkitys. Ei kulutettuina kaloreina vaan aineenvaihdunnan kannalta. Liikunta lisää mitokondrioita ja tehostaa niiden toimintaa, mikä vaikuttaa myös levon aikaiseen energiankulutukseen. Liikkumalla huolehdit lihaskudoksesta, joka kuluttaa energiaa. Liikunta vaikuttaa hormonitoimintaan (kylläisyyshormoni, stressihormoni, kasvuhormoni, sukupuolihormonit muutaman mainitakseni) ja insuliiniresistenssiin. Sokeriaineenvaihduntaan. Siihen, miten elimistö oppii vaihtamaan energianlähdettä glukoosin ja rasvan välillä. Liikunta vaikuttaa unen laatuun, stressiin, mielialaan...
Jos vain vähennät syömistä etkä liiku yhtään, elimistö sopeutuu hidastamalla aineenvaihduntaa. Liikunta on ainoa keino jarruttaa tätä sopeutumista.
Turha katsoa taulukosta treenikerran kalorinkulutuksia. Sillä ei olekaan mitään merkitystä.
Niinhän sitä luulis.
Aasiassa oikeastaan kukaan, varsinkaan nainen, ei laihduta liikunnalla. Arkiaskareet hoidetaan ja kävelyllä voidaan käydä, that's it. Hyvin putoaa paino ja katoaa sairaudet silläkin, vaikka näille kansoille ylipaino on erityisen haitallista. Kuntosaleja laajemmalle yleisölle on ruvennut ilmestymään vasta viime vuosina, eikä urheilu ylipäätään kuulu kovin monen taviksen arkeen.
Suomalaiset on joskus vähän sokeita sille faktalle, että meillä on oletuksena liikkumiseen kannustava elinympäristö ja kulttuurikin. Kaikkialla maailmassa näin ei todellakaan ole.
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Mistä tiedät, miten paljon kulutat? - Niinpä.
Käy vaikka inbody mittauksessa. Saat koomakulutuksen, itsellä 1270kcal.
Tuon alle kun syö niin varmasti laihtuu.
1500kcal normiaktiivisuudella ei-laihdutusruokavalio eli ylläpitää nykyisen painon
Vierailija kirjoitti:
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Tuo ei ole mikään säästöliekki, sillä se kestää kuukausia, ei viikkoja.
Ok, no hyvä tietää. Olenko siis laihduttanut ihan oikein (noin 1200kcal päivässä ruokavaliolla) kun ei mennyt säästöliekille ollenkaan?? Sama se, olen kohta jo tavoitteessani, niin ei tarvitse enää näihin aiheisiin osallistua. :)
Syön kaikkea ( parhaillaan 1/2 pizzaa) mutta max 1200kcal ja vain 3 ateriaa päivässä.
Jos on juhlat tms seuraavana päivänä syön vsin 1000kcal
Toimii hyvin eikä ole nälkä
Minä onnistuin tuolla menetelmällä aiheuttamaan itselleni säästöliekin ja aliravitsemuksen. Ja tämän totesi lääkärini ja ravintoterapeuttini.
Olet syönyt vääränlaista ravintoa sillä omani on kasvisvoittoinen sekaruokavalio, 2 erinomaista lämmintä ateriaa päivässä sekä aamiainen (päivän ainoa leipäsiivu) Taatusti ei tule kumpaakaan!
Syön 07, 13 ja 19
Vierailija kirjoitti:
Jaa, se kova liikkuminen kitukaloreilla onkin kävelyä. Yllättyneet nostakoot kätensä.
Eri ihmiset on vastailleet, vain yksi kertoi kävelevänsä, mutta hän ei edes ollut enää "kitukaloreilla."
Ja mikä vika kävelyssä? Se on ihmisen yksi luontaisimmista liikuntamuodoista. Punttisalista ei ihan samaa voi sanoa, tai monesta muustakaan. Kengurukengät? Tramppa? Ilmajooga? Vaikka mitä keksitään jotta pysyisi motivaatio liikkumiseen. Kun oikeasti ne helpoimmat on niinkin "tylsiä" kuin kävely. Jos se on itselle sopiva liikuntamuoto niin mahtava juttu.
Liikunnalla ei minun kohdallanni ollut mitään merkitystä. Painoa tippui lähes 30kg. Aikaa kului reilu vuosi. Kaikki syömiset punnitsin tallensin äppiin, jota kautta seurasin kaloreita. Ruokavalioon tuli muutoksia, sen huomasin ihan kenenkään opettamattakin, että proteiineja piti lisätä, ne pitivät nälkää. Ja hiilihydraatteja vähentää merkittävästi.
Olen surullinen niiden puolesta, jotka luulevat, että käymällä vaikka kerran viikossa vesijumpassa saisi painoa pudotettua, ruokailutottumusten pysyessä ennallaan. Siinä on kaikki niin väärin kuin vain voi olla.
Kaikki lähtee ruokailusta, sen sisällöstä ja määrästä. Hyvinkin pienellä kalorivajeella /vrk saavuttaa oikeinkin hyviä tuloksia, kun hommaa jaksaa jatkaa. Joskus voi syödä enemmänkin (ehkäpä kerran kuukaudessa), kunhan tavan arki pyörii rajojen puitteissa. Makeaakin voi syödä, mutta vähän.
En tarvinnut lääkäreitä, en lääkkeitä, en pelottelua, enkä mitään kuntosalikortteja ja personal trainereita. Elämä sujui justiinsa niinkuin aina ennenkin. Vain jokaisen suupalan kirjaaminen ja kohtuudessa pysyminen. Ainut, mihin piti totutella oli se, ettei syökään "niin paljon kuin huvittaa". Vaan piti kysyä itseltään, että onko minulla ihan oikeasti nälkä ja siksi haluan santsata, vai olisiko kyse jostain muusta. Ja sitten piti olla santsaamatta, kun ei kerran ollut nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy syödä hyvin, oikein ja vähän. Liikunnalla ei mitään merkitystä. Syö niin, että pysyt hengissä ja tasaisin väliajoin, jotta nälkä pysyy loitolla.
"Liikunnalla ei mitään merkitystä" on niin suurta puppua kuin mikään väite voi olla. Liikunnalla on valtava merkitys. Ei kulutettuina kaloreina vaan aineenvaihdunnan kannalta. Liikunta lisää mitokondrioita ja tehostaa niiden toimintaa, mikä vaikuttaa myös levon aikaiseen energiankulutukseen. Liikkumalla huolehdit lihaskudoksesta, joka kuluttaa energiaa. Liikunta vaikuttaa hormonitoimintaan (kylläisyyshormoni, stressihormoni, kasvuhormoni, sukupuolihormonit muutaman mainitakseni) ja insuliiniresistenssiin. Sokeriaineenvaihduntaan. Siihen, miten elimistö oppii vaihtamaan energianlähdettä glukoosin ja rasvan välillä. Liikunta vaikuttaa unen laatuun, stressiin, mielialaan...
Jos vain vähennät syömistä etkä liiku yhtään, elimistö sopeutuu hidastamalla aineenvaihduntaa. Liikunta on ainoa keino jarruttaa tätä sopeutumista.
Turha katsoa taulukosta treenikerran kalorinkulutuksia. Sillä ei olekaan mitään merkitystä.
Niinhän sitä luulis.
Aasiassa oikeastaan kukaan, varsinkaan nainen, ei laihduta liikunnalla. Arkiaskareet hoidetaan ja kävelyllä voidaan käydä, that's it. Hyvin putoaa paino ja katoaa sairaudet silläkin, vaikka näille kansoille ylipaino on erityisen haitallista. Kuntosaleja laajemmalle yleisölle on ruvennut ilmestymään vasta viime vuosina, eikä urheilu ylipäätään kuulu kovin monen taviksen arkeen.
Suomalaiset on joskus vähän sokeita sille faktalle, että meillä on oletuksena liikkumiseen kannustava elinympäristö ja kulttuurikin. Kaikkialla maailmassa näin ei todellakaan ole.
Elinympäristömme poikkeaa aika monella muullakin tapaa aasialaisesta.
Onneksi meillä täällä edes yritetään kannustaa liikkumaan. Liikunnan hyödyt ovat kiistattomat ja paljon tutkitut.
Laihduin 10v sitten ja npainon on pysynyt poissa.
Suurin muutos on sosiaalinen syönti. Muutin ulkomaille ja en enää syönyt perheen, kaverin, kumppanin, kollegoide kanssa saman päivän aikana.
Muut ei ymmärrä, jos on jo syönyt kotona. Kun sosiaalisuus vaatii syömistä.
Leipä! Söin opittuun tapaan leipää aamusta yöhön! Uudessa kotimaassa oli vai höttö paahtista mitä ei määränsä enempää pysty syömään ja kappas mahavaivat ja kilot hävisivät.
Lapsi, söin jämät.. eli aika vähän. Olin ulkona. Liikuin ja puuhasin.
Itse sokeri ja makeiset ei tee kiloja.. Ne tuhoaa muuten vaan kropan. Koska edelleen syön litran jätskiä ja paketin keksejä nälkääni päivässä. En ole vielä keksinyt kuinka pääsen siitä irti.
Vierailija kirjoitti:
1. Tule petetyksi ja jätetyksi. Siinä samalla hajoaa koko perhe, niin ei tarvitse laittaa kenellekään ruokaa eikä syödä kenenkään kanssa. Ruokahalu nolla.
2. Katso, miten paino putoaa.
Totta. Näin kävi minullekin. Trauma vei ruokahalun kokonaan. Painoin vähimmillään 49kg. Kamalinta oli kun minua onniteltiin painonpudotuksesta. Niinpä, kiva kun paino putosi (minulle toisarvoista), mutta perhe hajosi ja omakotitalosta muutin lasten kanssa kämäseen vuokrakolmioon. Isää lasten näkeminen ei kiinnostanut. Lasten vuoksi jaksoin ylläpitää mahdollisimman tavallista arkea.
Noin laiha en ole enää, hommasta on vuosia. Mutta "arvet" jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laihdutin 15kg 9kk aikana. Aloituskalorit nostettiin 2500 kaloriin per päivä ja siitä lähdettiin pikkuhiljaa pienentämään. Missään vaiheessa ei menty alle 1700 kalorin. Salitreeniä 4krt/vko, päälle kävelyä pari kertaa viikossa. Hyvin toimi, ei ole kilot tulleet takaisin. Alussa ekan 2 viikon aikana paino nousi 3kg ja siitä sitten pikkuhiljaa lähti laskemaan
Tuohan on aivan järkyttävän paljon ruokaa. Ei toimi kyllä. Täytyy saada kalorivaje. Vaikka olen fyysisesä työssäkäyvä mies en voi syödä noin paljon.
Kyllä se vaan toimi, todella hyvin. Ensimmäiset 5 viikkoa mentiin tuolla 2500 kalorilla.
No minkäpä kokoinen sinä olet? Mikään mittari ei anna pienikokoiselle ( =lyhyelle) naiselle tuollaista kalorimäärää vastaukseksi. Mies saa syödä enemmän, on lihaksia enemmän, kuluttaa enemmän. Tai mallimittainen (= pitkä) nainen, joka harrastaa runsaasti liikuntaa.
Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle
Vierailija kirjoitti:
Liikunnalla ei minun kohdallanni ollut mitään merkitystä. Painoa tippui lähes 30kg. Aikaa kului reilu vuosi. Kaikki syömiset punnitsin tallensin äppiin, jota kautta seurasin kaloreita. Ruokavalioon tuli muutoksia, sen huomasin ihan kenenkään opettamattakin, että proteiineja piti lisätä, ne pitivät nälkää. Ja hiilihydraatteja vähentää merkittävästi.
Olen surullinen niiden puolesta, jotka luulevat, että käymällä vaikka kerran viikossa vesijumpassa saisi painoa pudotettua, ruokailutottumusten pysyessä ennallaan. Siinä on kaikki niin väärin kuin vain voi olla.
Kaikki lähtee ruokailusta, sen sisällöstä ja määrästä. Hyvinkin pienellä kalorivajeella /vrk saavuttaa oikeinkin hyviä tuloksia, kun hommaa jaksaa jatkaa. Joskus voi syödä enemmänkin (ehkäpä kerran kuukaudessa), kunhan tavan arki pyörii rajojen puitteissa. Makeaakin voi syödä, mutta vähän.
En tarvinnut lääkäreitä, en lääkkeitä, en pelottelua, enkä mitään kuntosalikortteja ja personal trainereita. Elämä sujui justiinsa niinkuin aina ennenkin. Vain jokaisen suupalan kirjaaminen ja kohtuudessa pysyminen. Ainut, mihin piti totutella oli se, ettei syökään "niin paljon kuin huvittaa". Vaan piti kysyä itseltään, että onko minulla ihan oikeasti nälkä ja siksi haluan santsata, vai olisiko kyse jostain muusta. Ja sitten piti olla santsaamatta, kun ei kerran ollut nälkä.
"Olen surullinen niiden puolesta, jotka luulevat, että käymällä vaikka kerran viikossa vesijumpassa saisi painoa pudotettua, ruokailutottumusten pysyessä ennallaan. Siinä on kaikki niin väärin kuin vain voi olla."
Niin on! Liikunnan pitää olla säännöllistä ja usein tapahtuvaa. Ja jos on selvästi ylipainoa, josta haluaa eroon, on myös ruokailutottumuksiin tehtävä muutoksia. Siksi liikuntaa on kuitenkin tärkeää korostaa, koska liikunnallinen elämäntapa auttaa pitämään sen saavutetun, alhaisemman painon. Jos laihdutat ryhtymällä kitudieetille etkä yhtään lisää liikuntaa ja uuden painon saavutettuasi palaat entisiin ruokailutottumuksiin, paino tulee varmasti takaisin korkojen kanssa. Koska elimistö on hidastanut aineenvaihduntaa, kun energiansaanti on vähentynyt.
Liikunnalla on merkitystä laihtumisessakin, mutta ennen kaikkea painonhallinnassa ja elämässä yleensä. Jos olet hyväkuntoinen, vastustuskykysi on parempi, toimintakykysi on parempi, tasapainosi on parempi, selviydyt arjessa paremmin, riski monenlaisille sairauksille pienenee, mukaan lukien masennus. Flunssakaudella saatat sairastua siinä missä huonokuntoinen kaverisikin, mutta hyväkuntoisena oireesi ovat lievemmät ja taudin kesto lyhyempi... Ei kenenkään tarvitse omaksua liikunnallista elämäntapaa, mutta on siitä hyvänen aika paljon iloa, hyötyä ja etua kenelle tahansa, jolla ei mitään erityistä estettä sellaiseen ole. Oli sitten ajatuksena painon pudottaminen tahi ei.
Pätkäpaasto. Syön klo 9, 12 ja 16. Vettä juon illalla paljon. Kaurapuuroa maitoon, marjoja, perunaa, kasviksia, kanaa, ruisleipää juustolla , mandariini ja banaani ja kahvia. Jokapäivä sama ruoka. Paino putosi puolessa vuodessa 17 kiloa. Edelleen jatkan samaa pätkäpaastoa, mutta paino pysyy 55 kilossa. Normaalipainon yärajalta alarajalle pudotin. Jokaaamuinen punnitus pysyy myös.
Vierailija kirjoitti:
Herkut jää kauppaan, muutos pikkuhiljaa tulee ja pysyy. Lautaselle kasvista suuri osa.
Sokerit ja jauhot poissa vaalea varsinkin.
Vettä juo,teetä, illalla marjat ja rahka.
Välillä puuroa.
10kg 2kk
600 grm kahdessa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikotietä ei ole
Nälkää ei tarvitse nähdä
Elämäntapamuutos on oikea sana- laihtuminen on vain sen sivutuote.
Liikuntaa on mikä tahansa liikunta joka tuntuu kivalta
Nuku hyvin, juo vettä, liiku paljon, syö säännöllisesti suositusen mukaista ruokaa äläkä napostele herkkuja.
Laihtuminen oli lopulta aika yksinkertaista, kun unettomuus poistui stressin aiheuttajan myötä.
Alunperin kilot tulivat hiljalleen arkiliikunnan vähenemisestä (työmatkapyöräily jäi pois), stressistä ja huonoista unista.
Ei, vaan ylensyönnistä.
Hohhoijaa taas- missään vaiheessa en ole ollut mikään "mässyä vetävä tankki"- tai mikään muukaan miksi ilmeisen hyvä mielikuvituksesi minut jo kerkesi katekorioida.
Lienee turhaa, mutta avaanpa sinulle nyt kuitenkin taustoja, jotta ymmärtäisit tai edes yrittäisit ymmärtää, ettei kaikkien kilot tule millään elämänhallinnan menetyksellä. Lue, ja keskity ajatteluun samalla, kiitos;
Aiemmalla asuinpaikkakunnalla pyöräilin töihin ja kauppaan. Työpäivinä tuli enemmän liikuntaa myös. Söin ihan tavallisra terveellistä kotiruokaa enkä lihonut, herkuttelin silloin kun siltä tuntui. Unta sain riittävästi ja elämä rullasi hyvin.
Paikkakunnanvaihdoksen myötä tum kuva muuttui istuvaksi ja työmatkaa ei voinut enää taittaa pyörällä. Menin bussilla. Kävelyå tuli kyllä edelleen joka päivä reilusti koiran vuoksi, mutta sykettä nostava liikunta väheni. Uudella paikkakunnalla oli alkuun eräs stressitekijä, jonka vuoksi myös elimistöni kortisolitasot nousivat. En silti ahminut missään vaiheessa herkkuja.
Edellä mainitsemani elämänmuutokset yhdessä, eli liikunnan väheneminen, stressi, unen vähyys, yhdistettynä siihen syömiseen mihin olin tottunut, toi liikakiloja noin 2-3kg vuositahtia. Muutamassa vuodessa siis jo 10kg.
Ihan pienillä muutoksilla sain nuo kilot pois melko helposti, kuten kerroinkin.
Tutustu kortisolihormonin vaikutukseen- on tehty tutkimuksiakin aiheesta melko paljon.
Lihomiseen ei tarvita mitään ylensyömistä, kiloja voi karttua ihan vaan näillä pienilläkin asioilla kuten minulla.
Sun olis pitänyt muuttaa syömisiäsi myös. Jos söit samoin kuin ennen, niin silloinhan ne kilot tulivat nimenomaan ylensyönnistä.
Jos ylipainon syy on ruokamelu tai tunnesäätely, hoida sitä lääkkeillä tai terapialla. Harjoita lihaskuntoa ja käy joka päivä kävelyllä.