Jokaisen, joka haluaa olla onnellinen, tulisi omistaa koira

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehräävä kisuli sylissä olen onnellisempi kuin räntäsateessa koiran ripulipaskapussi kourassa kolme kertaa päivässå

Mulla on kaksi koiraa, eikä kummallakaan ole koskaan ollut ripulia. Edellisellä koiralla oli kerran, mutta ei käynyt mielessäkään, että olisin sitä yrittänyt johonkin pussiin kerätä. 

Eli jätit sen toisten riemuksi siihen?

Kyllä! Jos ymmärrät, mitä ripuli tarkoittaa, niin ymmärrät, miksi.

Naapurin portinpieleen?

Tietysti. Kyllähän sade sen siitä huuhtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten sitten, jos ei halua mennä 3 kertaa päivässä ulos? Asun omakotitalossa, jossa on 0,6ha tontti, mutta tontin laitaa menee kylän päätie, jossa saa ajaa 50km/h, mutta osa ajaa kovempaa. 

Haluaisin pienen kiinanharjakoiran... 

Aitaat sen tonttisi. Tosin meidän koira ei halua hienoja kakkojansa jättää omaan pihaan, kun ne on viestivälineitä kavereille. Meidän koira käy ulkona lukemassa kavereiden viestejä 4 kertaa päivässä. Joskus jopa 5 kertaa. Hyvällä säällä on kiva kun on syy lähteä ulos. Huonolla säällä joskus tympäsee, mutta koira on minulle niin rakas ja parasta seuraa, että jaksan sen. Ja aina on innokkaasta lähdössä seuraksi kaikkeen.

Millaista seuraa koira on?

Koirani on aina kiinnostunut minusta. Kun olen lähdössä jonnekin, katsoo kysyvästi ja ymmärtää, jos sanon "Onni ei nyt lähde". Metsässä pysyy lähelläni, eli minulla on marjanpoimintaan kaveri. Kun lähden puutöihin ja puutarhahommiin, on aina mukana eikä ole mitään haittaa kun on kaupungissa aidattu piha ja mökillä saa olla vapaana. Tulee käytyä metsälenkeillä kun on koira. Kotona seuraa perässä kunvaihdan huonetta, koska haluaa olla aina lähelläni. Ei kuitenkaan ole eroahdistusta, hyvin pärjää työpäivän ajan. Ja välillä koulutan ja koira on aivan into pinkeänä ja tarjoaa kaikki mahdolliset temput. Ja tulee sohvalla viereen silitettäväksi ja nukkuu sänkyni vieressä ja suojelelee minua. On niin rakas! Meillä kävi hyvä tuuri.

Mun elämä on sellaista, että käyn töissä 3-4 päivää viikossa. Lopun ajan olen aika pitkälti kotona. Olen käytännössä koko ajan läppärillä tai teen kotiaskareita. Kun olen läppärillä, katson joko ohjelmia ja kudon tai sitten palstailen. En usko, että koira olisi minulle mielenkiintoista seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri myös se koiran kanssa ulkoilu tuottaa onnellisuutta pitkässä juoksussa!

Ei, kun nimenomaan tämä on harha: ei tuota. Opiskelu- tai työpäivän jälkeen tahdot harrastaa liikuntaa, mutta et voi koskaan tehdä mitään kivaa kuten lähtä zumbaan tai tanssitunnille tai kuntosalille, vaan liikunnan harrastuksestasi tulee aina 

tylsää samojen pylväiden päälle kusemista.

Paitsi, jos perheessä on useampi koiran ulkoiluttaja. Niin vuorotellen harrastetaan. 

Monilla ei ole. Ja siis joutuuhan tuossakin mallissa aikalailla sinne ulos aikoihin, jolloin ei huvittaisi, JOKA PÄIVÄ.

Ei koira sovi kaikille. Jos mieluummin käyt kuntosalilla tai neulot, niin älä hanki koiraa. Minit koira tekee onnelliseksi ja kun meillä on kaksi ulkoiluttajaa, ehdin harrastaa muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Joillekin se on ihanaa. Tykkäävät ulkoilla ja käydä kävelyillä ja kiva saada koira kaveriksi siihen ajanviettoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Ninä koen, että se on etuoikeus. Mutta olen aloittajan kanssa eri mieltä. Kaikkien ei tarvitse hankkia koiraa tullakseen onnelliseksi. Minun onnellisutta koirani lisää, mutta ymmärrän ettei koira kaikille sovi. Koira sopii aktiiviselle ja hyväkuntoiselle ihmiselle, jonka jaksaa ulkoiluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Joo ei laiskoille kela loisille joilla on vaikeuksia nousta sohvalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten sitten, jos ei halua mennä 3 kertaa päivässä ulos? Asun omakotitalossa, jossa on 0,6ha tontti, mutta tontin laitaa menee kylän päätie, jossa saa ajaa 50km/h, mutta osa ajaa kovempaa. 

Haluaisin pienen kiinanharjakoiran... 

Aitaat sen tonttisi. Tosin meidän koira ei halua hienoja kakkojansa jättää omaan pihaan, kun ne on viestivälineitä kavereille. Meidän koira käy ulkona lukemassa kavereiden viestejä 4 kertaa päivässä. Joskus jopa 5 kertaa. Hyvällä säällä on kiva kun on syy lähteä ulos. Huonolla säällä joskus tympäsee, mutta koira on minulle niin rakas ja parasta seuraa, että jaksan sen. Ja aina on innokkaasta lähdössä seuraksi kaikkeen.

Millaista seuraa koira on?

Koirani on aina kiinnostunut minusta. Kun olen lähdössä jonnekin, katsoo kysyvästi ja ymmärtää, jos sanon "Onni ei nyt lähde". Metsässä pysyy lähelläni, eli minulla on marjanpoimintaan kaveri. Kun lähden puutöihin ja puutarhahommiin, on aina mukana eikä ole mitään haittaa kun on kaupungissa aidattu piha ja mökillä saa olla vapaana. Tulee käytyä metsälenkeillä kun on koira. Kotona seuraa perässä kunvaihdan huonetta, koska haluaa olla aina lähelläni. Ei kuitenkaan ole eroahdistusta, hyvin pärjää työpäivän ajan. Ja välillä koulutan ja koira on aivan into pinkeänä ja tarjoaa kaikki mahdolliset temput. Ja tulee sohvalla viereen silitettäväksi ja nukkuu sänkyni vieressä ja suojelelee minua. On niin rakas! Meillä kävi hyvä tuuri.

Mun elämä on sellaista, että käyn töissä 3-4 päivää viikossa. Lopun ajan olen aika pitkälti kotona. Olen käytännössä koko ajan läppärillä tai teen kotiaskareita. Kun olen läppärillä, katson joko ohjelmia ja kudon tai sitten palstailen. En usko, että koira olisi minulle mielenkiintoista seuraa. 

Minä kaipasin seuraa kun lapset aikuistui ja puolisoni ei ole puhelias ja puuhaa omiaan. On mahtavaa kun sinulla on tiivis yhteys olentoon, joka ei puhu, mutta ymmärtätte silti toisianne ja rakastatte toisianne täysillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri myös se koiran kanssa ulkoilu tuottaa onnellisuutta pitkässä juoksussa!

Ei, kun nimenomaan tämä on harha: ei tuota. Opiskelu- tai työpäivän jälkeen tahdot harrastaa liikuntaa, mutta et voi koskaan tehdä mitään kivaa kuten lähtä zumbaan tai tanssitunnille tai kuntosalille, vaan liikunnan harrastuksestasi tulee aina 

tylsää samojen pylväiden päälle kusemista.

Paitsi, jos perheessä on useampi koiran ulkoiluttaja. Niin vuorotellen harrastetaan. 

Monilla ei ole. Ja siis joutuuhan tuossakin mallissa aikalailla sinne ulos aikoihin, jolloin ei huvittaisi, JOKA PÄIVÄ.

Ei koira sovi kaikille. Jos mieluummin käyt kuntosalilla tai neulot, niin älä hanki koiraa. Minit koira tekee onnelliseksi ja kun meillä on kaksi ulkoiluttajaa, ehdin harrastaa muutakin. 

Eli myönnät, että aloituksen otsikko on valhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Joillekin se on ihanaa. Tykkäävät ulkoilla ja käydä kävelyillä ja kiva saada koira kaveriksi siihen ajanviettoon. 

Se vaan, että kuvittelevat kaikkien nauttivan samasta. 

Jos suorastaan vihaat koiria, niin tarkastelepa hyvin tarkkaan oman mielesi terveyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Joo ei laiskoille kela loisille joilla on vaikeuksia nousta sohvalta.

Miten kela asiaan liittyy? 

Harmi, jos noin aivoton kuin sinä hankkisi koiran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomat

Tutkimus: Pikkulasten vanhemmat ovat muita tyytyväisempiä elämäänsä

Alle 7-vuotiaiden lasten vanhempien elintapoja ja hyvinvointia verrattiin 18-50-vuotiaisiin aikuisiin, joilla ei ollut pieniä lapsia. Kyselyyn vastasi lähes 800 pikkulapsen vanhempaa ja noin 1 800 samanikäistä aikuista.

Pikkulasten vanhemmat ovat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä ja saavutuksiinsa elämässä kuin muut samanikäiset aikuiset.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006380221.html

Kun lapset muutti pois kotoa, kaipasin hoivattavaa. Pieni koirani on aivan ihana. Me rakastetaan sitä niin, että aivan sydän pakahtuu. Rescue ja kolme vuotta ollut nyt ilonamme. Oli yksivuotias kun saimme sen. Kotikoirana oli ollut, mutta jostain syystä hylätty. En ymmärrä miksi, kun on aivat täydellinen koira.

Koko ajan pakko käydä ulkona sen kanssa, onpa ihanaa.

Joo ei laiskoille kela loisille joilla on vaikeuksia nousta sohvalta.

Miten kela asiaan liittyy? 

Harmi, jos noin aivoton kuin sinä hankkisi koiran. 

Siihen että tämä porukka on yleensä laiskinta.älä sinä kusipää vaan hanki koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä pitäisi puhua enemmäkin.

Koiria on ihan liikaa joka paikassa, ja niiden jätökset on oikeasti iso ympäristöongelma: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/277639

🤢

Yksi pieni koira per perhe. Ei isoa koiraa, eikä laumaa. Ja aina pitää kerätä kakat roskikseen.

Pakollinen DNA rekisteröinti kaikille koirille ja jätöksistä näyte ja kunnon lasku perään. Tyyliin 1000€. Ranskassa on jossain kaupungissa tämä käytössä.

Tutkimuksissa on havaittu, että alhaisempi kognitiivinen kyvykkyys (alhaisempi ÄO) korreloi enemmän ennakkoluuloisten asenteiden kanssa. Ole fiksu, kokeile olla koirien seurassa, ehkä opit, että ne lisäävät onnellisuutta!

Eläinten pito pitäisikin olla luvanvaraista, mutta syy on oltava se, miten niitä pidetään 

Miksi eläinsuojelu on näin hampaatonta kuin se on?  Tulee ilmoitus jostain epäkohdista, kukaan ei käy katsomassa ja jos käy, niin todetaan asia ja pyydetään korjaamaan se ja sillä siisti.  Ehkä vuoden päästä käydään katsomassa onko mitään tapahtunut, no eipä juuri ja taas vain todetaan ja ehdotetaan korjaamista.  Kunnolla puututaan vasta kun eläin on kuolemaisillaan.

Ei se aina lastensuojelunkaan kanssa ole hääppöistä, kuten on toisinaan todettukin, mutta eläinten kanssa vielä onnettomampaa.

Toisaalta lemmikki vihaa on niin paljon, että on ihan mahdollista että ilmoituksia tehdään ihan vaan ilman syytäkin.  

Muslimit ovat onnellisia ilman koiriakin.

Olen nyt onnellisempi, kun ei enää ole koiraa eikä kissaa. Ihana vapaus.

Vierailija kirjoitti:

v i h a a n koiria ja kartan niitä kadullakin aina etteivät saastaiset paskapäät tule haistelemaan minua. lapsena oli koiralaumoja vapaana ja ne tuli aina pelottelemaan meitä lapsia,

Somaliazza, eikö niin?

Koiran omistajana alan itsekin olla sitä mieltä, että lakkoja on liikaa.  Kun itse kerään aina omani jätökset, sitä huomaa ne keräämättömät helpommin.  

Pieni kakka jossain kaukana tiestä tai ojan pohjalla ei haittaa, mutta sellaiset ranteen vahvuiset kiemurat ihan kävelytien reunassa tai peräti tiellä pistää kyllä ihmettelemään, miten tuo on päässyt tapahtumaan muka omistajan huomaamatta.  Meillä vielä on niitä keräyspömpeleitäkin täällä, niin ei nyt ihan kauhean pitkään joudu niitä kakkapusseja kantamaan.

Tosin tämä ilmiö tulee eniten näkyville keväällä, kun lumet on sulaneet eikä ruoho ole vielä kunnolla kasvanut.  Kesän kuluessa ne kakat kummasti katoaa sinne kasvillisuuden alle.  Siksi tämä kakkakeskustelukin puhkeaa aina juuri keväisin.  Talvella lumi peittelee kakat ja lumiaurat viskoo ne kauemmas, ja kesällä ja syksyllä taas kunnon vesisade pieksee ne liejuksi muun liejun sekaan.

Tai kissa