Tammikuussa LA, muita aluillaan olevia odottajia?

suuren suuret pahoittelut. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle. Kyllä tässä saa itsekin pitää jalat nöyrästi maassa.



daami76 rv6+2

Voi että krisse77. Olen pahoillani. Keskenmeno on kamala. Mulla on ollut aika monta. Varaa vain itsellesi aikaa toipumiseen.



-SJ-, olen pahoillani, mutta minustakin tuo kuulostaa kemialliselta raskaudelta. Mutta seuraavassa hcg:ssähän sen näkee sitten.



Oma olo on väsynyt. Olin eilen saikulla " päänsäryn" vuoksi. Mua väsytti ihan hirveästi ja kun töissä oli hiljainen päivä, niin päätin jäädä nukkumaan. Alla hyvät yöunet, nukuin melkein koko päivän ja sen päälle hyvät yöunet. Tänään töissä, mutta jouduin käymään terveysasemalla vetämässä tunnin nokoset. Väsymys ja turvotus ovatkin isoimmat oireet. Mulla on ollut tällä viikolla pellavahousut jalassa, jotka luonnostaan väljät, mutta vyötärö ei ole mennyt kiinni.



Mä ajattelin, että jos jännitys kasvaa, niin käyn ultrassa ensi viikolla yksityisellä. Mulla on se neuvola vasta 14.6., joten voi olla vähän pitkä aika odotella sinne. Ja siellä ei kuulemma ole ultraa.



wannabemummy rv 8+2

Krisse: Tosi kurja juttu, ei voi muuta sanoa. Niin epävarmaa ja hataraa vielä kaikki tässä vaiheessa. Paljon halauksia!!!



Itellä vaihtelee fiilikset päivässä sata kertaa. Pelottaa ensi viikon ultra kamalasti. Välillä on toiveikas olo, mutta välillä tunteet ihan maassa. Mulla ei ole juuri ollut pahoinvointia, ihan pientä öklötystä jostain voimakkaista hajuista tms. mut siinä kaikki. Väsymystä edelleenkin ja turvotusta täälläkin. Kohta joutuu kyllä ostamaan jo isompia pöksyjä, jos ei mammahousuja nyt ihan vielä kuitenkaan. Piinaavaa tämä ultra-ajan odottaminen...



Peukkuja kaikille ja positiivisia ajatuksia, pidetään lippu korkealla!



Suzan 7+0

Kiitos teille aivan valtavasti lohdutuksesta ja myötäelämisestä!!



Eilinen meni kyynelehtien, eniten itkettää että elämä on niin epäoikeudenmukaista ja miksi tämä vauvan toivominen on niin hiton pitkä ja kuoppainen tie, joka vaan jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy?

MUTTA, kyllä sitä valoakin jo siellä tunnelin päässä näkyy. Mieheni on niin uskomaton että osaa aina lohduttaa ja valaa minuun sitä kuuluisaa positiivisuutta.



Raskaus on kuitenkin alkanut, joka aina hyvä merkki ja jatkoennuste meillä on hyvä, sitä lääkärikin eilen toisteli ikävien tapahtumien jälkeen. Hyvä juttu on myös se, että toivottavasti nämä keskenmenon jälkiseuraukset, vuodot ja kivut, ehtii tulla ennen juhannukselta alkavaa lomaamme. Olisi ollut tosi tylsää jos koko loma olisi sitten mennyt siihen! Jos kaikki nämä jälkihoidot ym. sujuu hyvin (niin kyllähän siinäkin voi tulla vaikka mitä vielä mutkia matkaan; jos kunnon vuoto ei lääkkeillä tule niin sitten kaavintaan, joka taas voi altistaa tulehduksille jne.) niin seuraava hoito voidaan ehkä jo tehdä elokuussa, jolloin meidän ainokainen, blastokysta-vaiheinen pakkasukko voidaan yrittää siirtää. Sulatuksesta selviämisen todennäköisyydet tosin on vaan 50/50. Ja jos ei se onnistu, sen jälkeen sitten aloittaa 2. IVF hoito alusta.



Toivon niin hartaasti että teillä muilla raskaus sujuisi hyvin, käyn kyllä varmasti täällä aina joskus vilkuilemassa teidän vaiheitanne ja toivon teille ihan jokaiselle kaikkea hyvää!!!

Luulen tietäväni sun tänhetkiset fiilikset;mulla takana 4 keskenmenoa.

Toivon, että kesä ja aurinko,ja niin se ihana miehesi antavat sulle voimia katsoa asioita taas

eteenpäin.Kaikkea hyvää sinulle.



Oma napa; katala väsymys senkun jatkuu.Nukkua vois vaikka kellon ympäri...maha on pallona ja yökötykset jatkuvat, mutta välillä tulee taas " himo" syödä.Meetvursti,murot,maksamakkara ja mustikkakeitto maistuvat.



Kävin juuri keräämässä kimpun kieloja,ihana tuoksu, ihana ilma;kesä on tullut!



kaikille lokoista viikonloppua! heetu

Heh heh... Heetu kirjoitti, että nukkua vois vaikka kellon ympäri... No taisinpa tehdä sen viime yönä! Väsähdin 9h työpäivän jälkeen todella ja kävin aikaisin saunassa ja puoli kahdeksalta simahin sohvalle! Muistan, kun kaveripariskunta soitteli miehelleni ja kysyi meitä mukaan rilluttelemaan. Mies jotain mutisi, että ei taideta, kun tuo vaimo on niin väsynyt tms. Kai siellä vähän ihmeteltiin... No, toivottavasti meni vielä sen viikolla oleen flunssan piikkiin... No, puoli yhdeksän maissa oli mies sitten herätellyt ja olin siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan. Ja kahdeksan jälkeen heräsin aamulla ja haukotutti niin vietävästi...



Rinnat on yhtäkkiä kasvaneet ja kai olisi kohta syytä harkita isompia liivejä. Rinnat myös aristaa tosi paljon. Mahallaan nukkuminen sattuu. Illalla, kun löysää liivit, niin sattuu...



Enää muutama yö ultraan (keskiviikkona)... Pelkään, että onkohan kaikki hyvin. Toisaalta oireiden perusteella saattaisi olla. Kuitenkin täälläkin sattunut noita keskenmenoja, niin kyllä se vähän mietityttää...



Helmiina ja Piiperöinen 6+5

Mitkäs on teillä fiilikset? Onko raskausoireissa uutta?



Itellä eka ultra torstaina ja kovasti alkaa oleen perhosia vatsanpohjassa... Jännittää, pelottaa... sekavat tuntemukset. Olen yrittänyt itseäni rauhoitella, että oli miten oli, pääasia, että edes vähän jotain selvyyttä tulee tähän... Pahinta on kuitenkin tämä epätietoisuus ja odottaminen.



Raskausoireet itellä aika vähäisiä, ainoastaan väsymystä (ei kuitenkaan joka päivä), turvotusta ja välillä pientä vihlontaa alavatsassa. Rinnat myöskin turvoksissa ja sama juttu, kun illalla ottaa rintsikat pois, niin tuntuu, että tissit painaa tuplasti enemmän kuin ennen...ja on aika kivuliasta.



Ei tässä auta muu kuin odotella...



Tsemppiä kaikille ultraa odottaville + tietty muillekin odottajille!



Suzan 7+3

tuli niin paha olo puolestasi, kun itse olen kuullut nuo samat asiat ultrassa useamman kerran (kehitys päättynyt viikolla 5+). Onneksi sulla on ihana mies! Toivottavasti kesästäsi tulee kuitenkin aurinkoinen. Helppoa se ei ole aina, tiedän.



Heetu ja Keltainen79: Täällä myös TURVONNUT nainen... Maha on kuin pallo, mistään muualta ei turvota. Etenkin illalla kun laittaa yökkärin päälle, niin huh huh. Housut on pitänyt vaihtaa jo kankaisiin. Farkkuja en ole pitänyt yli 2 viikkoon, menevät kyllä juuri ja juuri kiinni kun pidän lannemallisia, mutta en voi istua niiden kanssa.



Mä en myöskään voi nukkua enää mahallaan, se tuntuu ikävältä. Ja illalla kun ottaa liivit pois niin painovoiman vaikutus nipistelee, painoa on tullut siis lisää. Tänään ostin jo 2 uudet rintsikat.



Mietin täällä, että mitä vauhtia tämä kasvu oikein etenee... Olen myös hoikka, joten mun mielestä musta näkee jo ihan selvästi raskauden, koska litteä vatsa ja pienet rinnat ovat menneen talven lumia. Haluaisimme pitää tän kuitenkin salaisuutena vielä jonkin aikaa. Noh, menee miten menee - tärkeintä on, että asukilla on kaikki hyvin <3

Eli jos se niin on, niin kasvakoon maha vaan, ei haittaa! =o)



Aurinkoista viikkoa kaikille!



t. Humaus ja salamatkustaja (tai ei enää niin salainen?) rv8+4



Ai niin, viikonloppuna olimme häissä ja tutustuimme vastapäätä istuvaan pariskuntaan. Jossain vaiheessa nainen kysyi, että onko meillä lapsia... Sanoimme, että ei... Vastaus ei tyydyttänyt kysyjää, vaan hän tuijotti turvonnutta vatsaani koko illan virnuillen =o)

Itse en vaan oikein ole ehtinyt palstailemaan viime päivinä, mutta onpa kiva lukea taas kuulumisianne!



ONNEA KAIKILLE JOTKA MENEVÄT ULTRAAN TÄLLÄ VIIKOLLA!!!!!

...ja voi hyvänen aika, että voi olla helpottunut olo. Kuunneltiin sydänääniä ja ne kuuluivat! Jospa sitä nyt taas voisi olla hetken aikaa luottavaisella mielellä tätä raskautta kohtaan. Miten sitä voikin olla niin epäluuloinen ja odottaa pahinta kaiken aikaa, vaikka kuinka tuntisi olevansa raskaana kaikkine oireineen? Nyt kyllä täytyy jo yrittää jättää huolehtiminen vähemmälle ja yrittää nauttia näistä hetkistä!



Onnea matkaan kaikille lähiaikoina ultraan suunnistaville!



Keltainen rv 9+6

Voi vitsi, taidan pudota ihan kärryiltä, kun pääsen niin harvoin nettiin. Ahkerasti olette kirjoitelleet, kiva!



Pahoitteluni krisselle, en löydä sanoja lohduttamaan tämän paremmin :(



Sitten itsekkäästi omaa napaa. Kävin 1.6. ekassa neuvolassa, silloin viikkoja oli kasassa 8+6 eikä sydänääniä saatu kuulumaan. Vähän huolestuttaa, vaikka neuvolan täti kovasti vakuutti ettei näin aikaisin moneltakaan kuulu. Mutta silti pelottaa... Ensi viikolla onkin jo neuvolalääkäri, joka ultraa eli sitten varmistuu, onko kaikki hyvin. Jos oireista jotain voi päätellä, joku masussa asuu, olen nimittäin voinut viikon verran todella pahoin, aamusta iltaan. Oireisiin täytyy luottaa ettei pää hajoa!

Onnittelut muuten hänelle, joka oli kirjoittanut neuvolassa kuulleensa sydänäänet (nicki jo unohtui!). Varmasti helpotti suuresti!



Voikaa hyvin!

-sasseli-

Moikka,



mä odottelen sitä sydänäänineuvolakäyntiä, meillä on se vasta reilun viikon kuluttua. Ultrassahan tosiaan reilu viikko sitten kaikki oli kunnossa.



Pahoinvointia ei mulla oikeastaan ole. Vatsa on aika turvonnut, erityisesti iltaisin. samoin tuntuu, että rinnat ovat kasvaneet. Mulla olisi kanssa paineita ostaa isompia housuja, mutta ajattelin nyt venailla sinne sydänäänineuvolaan. Toistaiseksi olen pärjännyt töissä niin, että jätän housun napit auki ja pidän vyöllä päällä. Ongelmaksi nyt kesäkeleillä tulee t-paidat. Kaikki, jossa on lycraa tuntuvat hilautuvan sen turvonneen mahan yli. Pelastus löytyi mekoista, kesäkuumalla kun ei tarvitse pitää sukkiksiakaan.



Mua kyllä hirvaa, että onko tosiaan kaikki kunnossa. Turvotus, väsymys ja vatsan nipistely ovat pääsääntöisiä oireita. Me juteltiin miehen kanssa, että pitäisikö mennä varmuuden vuoksi uuteen ultraan, mutta parempi kai on että ei ole liian hysteerinen.



wannabemummy rv 8+6

Oli ikävä kuulla krissen kuulumiset, se laittoi miettimään entä jos... Tänne asti on kuitenkin päästy ja sitten tulisi stoppi. Itkua tuhertaen meni yksikin ilta miettiessä, jos ja jos... Kuitenkin sitä jossain sopukan sysövereissä miettii jo niitä kärryjä ja kaikkea vauvajuttuja- sitten kun...



Minulle kuitenkin tänään iloisia uutisia ultrasta. Ennen ultraa sanoin lääkärille, että minulla on vahva tunne, että masussa on elämää ja olihan siellä! pienellä löi sydän ja pituutta oli 11,3mm eli juurikin 7+2 mitat. Ennen lääkäriä odotuskäytävässä väänsin melkein itkua ja rystyset punaisena puristin laukkua fiiliksellä entä jos...



Tämä oli nyt onneksi jo pikku etappi eteenpäin, huomenna varaillaan neuvolaan aikaa!



Tsemppiä muille kovin paljon, tämä lähtee nyt aurinkoon!



Tähtisumu ja masu-rusina rv 7+2

Mulla oli myös tänään ultra ja kahdesta siirretystä alkiosta toinen oli hienosti kehittynyt 10 milliseksi sikiöksi. Sydänkin pamppaili hienoon tahtiin! LA 24.1.2008. On kyllä aivan mahtava olo ja kävimmekin juhlistamassa päivää mieheni kanssa ihanassa ravintolassa.



Olo ei ole muuttunut mihinkään: rinnat (kivasti) turpeena, mutta vatsan turvotus jatkuu hurjana. Turvotusta tuntuu olevan muillakin. Pienikokoisena se on todellakin haastavaa ainakin näillä kesäkeleillä: t-paitakin tuntuu jo paljastavan minut. Ei vieläkään väsymystä, pahoinvointia yms... Ensimmäinen neuvola on ensi viikolla.



Kaikille oikein ihanaa alkuraskautta, nauttikaa tästä yhteisestä salaisuudestamme!



daami76 rv 7+0

Täällähän on kaikki käyneet tänään ultrassa... Myös minä:) Pikaisesti ilmoittelen, että tippahan siinä tuli linssiin... Mutta onneksi onnellisuudesta! Pienen sydän sykki hienosti ja villisti, ja päästiin miehen kanssa näkemään se!!! Todella ihmeellinen hetki... Pituutta oli 10,2mm. Kuvakin saatiin mukaan. Oli jännä, kun lääkkäri laittoi ultran, niin hän aluksi sanoi, että " jaa mitenkäs tämä nyt...hmmm..." (pelotti siinä vaiheessa, että eipä taida olla ainakaan kohdussa...) ja kohta jo hihkaisi, että " juu, näinpäs jo sydämen lyövän, katsotaanpas paremmasta kulmasta, että tekin näätte." Aivan suurenmoista. Ikävä hehkuttaa näitä asioita täällä,Krissen surun ja murheen keskellä... :`(



Helmiina ja Pipperöinen 7+1

Tähtisumu ja Daami: Onnittelut ultrakäynnistä!! Mahtavaa, että teillä kaikki kunnossa ja sykkivä sydänkin löytyi. Nyt on yksi etappi saavutettu, nauttikaahan raskaudestanne täysin siemauksin!



Lisäksi oli mahtava kuulla, ettei kaikilla muillakaan ole paljoa raskausoireita ja silti kaikki hyvin. Itseäni välillä huolestuttaa, et eikö pahoinvoitia ole ollenkaan ja että onko kaikki kunnossa. Jotenkin sitä jaksais olla toivekkaampi, jos joutuis käydä kaulailemassa vessanpyttyä... ; ) Mut tietty hyvä näin, että on ok olo. Mulla ultra huomenna ja alkaa pikkuisen hermostuttaan.. Onneks se on jo aamupäivällä, niin ei tarvitse piinailla koko päivää. Ensi yöstä varmasti tulossa levoton.......



Suzan 7+5

Hei kaikille!



Tulin juuri ultrasta ja nyt sielä näkyi jo ihan ihmisen näköinen olio käsineen ja jalkoineeen , vaikka hän oli vain 3 cm pitkä!



kaikki siis hyvin, huomenna neuvola. Oksetus ja kuvotus jatkuvat edelleen sekä edelleen mieletön väsymys.Mutta olo silti superonnellinen.





Aurinkoista mieltä kaikille! heetu

Ihanaa kuulla, että ultrassa on tullut hyviä uutisia! Onnea Helmiina81, heetu, tähtisumu ja daami76! Onnentippa tuli silmään teidän tekstejä lukiessa.



Itse asiassa mä itken ja herkistyn ihan koko ajan... Alkaa olla hieman noloa kun on koko ajan vedet silmissä. Eilen kuuntelin ja katselin Ylen Teemalta sitä Pianokilpailua ja OI kun itketti kun oli NIIN kaunista musiikkia. Mua niin itketti kun ne pianistit eläytyivät niin loistavasti soittoonsa... Oli se kyllä koskettavaa =o)

Onneksi olin yksin kotona, ettei tarvinnut hävetä hassua kohtaustani. Mua nauratti vaan, kun itketti! Miten sitä voikaan olla NIIIIIIIIIIIN herkkä.



Herkkää ja ilonkyyneleiden täyteistä päivää toivottelee Humaus&salamatkustaja rv8+6

Mahtavaa, että niin monella hyviä uutisia kerrottavana ultrakäynnistä!



Itsellä sekä hyviä että " huonoja" uutisia. Vielä en tiedä miten suhtautua eli tämä epätietoisuus jatkuu edelleenkin. Eli eka ultra oli tänään. Hyvää oli se, että siellä oli tosiaan raskauspussi ja sikiö!!!! Lääkäri sain myös sikiökaiun ja näytöllä näkyi pieni papu pötköttämässä pussin pohjalla. MUTTA... sikiön koko ei vastannut raskausviikkoja mitä ite olen viime menkoista laskenut, sikiön iäksi laskettiin 6+3 (nyt ois menkkojen mukaan 7+6). En sit tiedä pitääkö jo huolestua kunnolla. Lekuri vaan vakuutteli, että sikiö on vielä niin kovin pieni, että ikääkin on tosi hankala arvioida ja antoi mulle uuden ajan ensi viikolla ultraan. Silloin katotaan onko kasvua tapahtunut. Me kävimme inssissä, mut silti hedelmöitys on periaatteessa voinut tapahtua myös myöhemmin eli se vois osittain selittää sikiön iän. Sydänääniä myöskään ei lekuri saanut vielä kuulumaan, mut se ihan normaalia jos on vasta rv 6+3. Hirvittävä epätietoisuus täällä tietenkin vaivaa, sitä niin toivoi saavansa jo vahvistuksen asialle... Mut ei auta muu kuin odotella kärsivällisesti ja toivoa, että pikkuinen siellä jaksaisi kasvaa... Pahimpaan tottakai on myös pakko valmistautua, mutta ollaan yritetty järkeillä, ettei vielä murehdita, kyllä sitä vielä sit ehditään jos on ajankohtaista.



Lisäksi mulla oli kohdussa hieman verta (joka ei ole kyllä valunut pois). Lääkärin mielestä sekään ei vaarallista, ainoastaan sitten jos alkaa tosi raju verenvuoto...



Tämä taas osoittaa kuinka hataraa tämä kaikki on ja niin pienestä kiinni. Ite ei voi asiaan mitenkään tällä hetkellä vaikuttaa, voi vain toivoa, että papu jaksaisi pysyä kyydissä ja kasvaa...



Tsemppiä kaikille muillekin!



Suzan 6+3 tai 7+6???

Elämä hymyilee:)))) Sain eilen uuden työpaikan! Vieläpä koulutustani vastaavan. Työsopimus on loka-marraskuulle (oikeestaan aika sopivasti...). Kyllä on hyvä mieli, palkka nousee nykyisestä noin tuplaten ja mahtavasti saa juuri äippärahoja kerrytettyä! Lisäksi pääsen pelkkään päivätyöhön. Aloitan jo ensi viikolla.



ON: Pahaolo vaivaa. Tänään tuli eka kertaa oikein kunnon yrjötys. Rinnat on varsinkin aamusta tosi pinkeet ja kipeet. Ultrakuvaa pitää katsella tiuhaan tahtiin:D



Tsemppiä Suzanille! Toivotaan, että tiitiäisesi vielä siellä sinnittelisi elämässä kiinni! Koita olla murehtimatta liikaa, niin helpolta kuin saattaa kuulostaakin...



Hyvää viikonloppua kaikille tammi-odottajille:)



Helmiina ja Piiperöinen 7+3