Tammikuussa LA, muita aluillaan olevia odottajia?
tein tässä testin viikonloppuna ja en todeksi ollut uskoa kun plussaa näytti joten maanantai aamuna uudestaan ja pakko se sitten uskoa oli :D
ensimmäiseen neuvolakäyntiin vielä 2,5 viikkoa ja maltan tuskin odottaa.
kovin innosisani tästä ollaan koko perhe.
olis mukava vaihtaa ajatuksia ja tunteita tässä raskauden edetessä :)
Kommentit (163)
Tänne kuuluu ihan hyvää. Oireita ei hirveästi ole ollut väsymyksen ja rintojen kipuilun lisäksi. Sen vuoksi välillä vaikea uskoa olevansa raskaana. Mietin jo sitä varhaisultraa milloin siihen kannattaisi varata aikaa. Nyt vissiinkin 5+1, joten ajattelin odotella vielä muutaman viikon.
Tänä aamuna oli eka kertaa vähän öllö olo töissä ja tuntui, että aivot jäänyt kotia. Siitä se sitten alkaa se oireilu lisääntyä... :) Välillä pitää miettiä, mitä sitä suuhunsa laittaa ja kahvin juontia olen tietoisesti vähentänyt. Nyt litkin kuumaa kaakota sitten kahvin sijasta kun kahvihammasta alkaa kolottaa.
Juhlakausi alkaa kesänlähestyessä ja jo nyt mietin hyviä tekosyitä, miksi alkoholia ei tee mieli...hyviä vinkkejä otetaan vastaa (uskottavia sellaisia). Olen kesäisin siiderin ystävä ja vaikea keksiä huijauksia kavereille kun jatkuvasti muutenkin kyselevät vauvakuumeilusta.
Hei kaikki tammimasut!
Täällä ilmoittautuu yksi tärisevä ja vapiseva tammimamma lisää...
Kolmas tikku toden sanoo... Heh, testasin siis jo torstaina (kahteen kertaan) ja haamua näytti. Eilen tikutin vielä uudestaan ja vahva plussahan se tikussa komeili:D Ei tätä voi uskoa todeksi. Pelonsekaisin tuntein tässä mennään päivä kerrallaan...
Ensi viikolla olisi tullut täyteen kokonaiset kaksi vuotta yritystä (yritys siis alkoi 5/2005)... Lapsettomuushoidoissa ollaan oltu marraskuusta 2006 yksityisellä. Eka IVF/ICSI (tuoresiirto) meni pieleen helmikuussa ja nyt vapun tienoilla tehtiin PAS. Yksi virkeä ja vikkelä alkio siirrettiin ja näytti siis ottavan kohdun seinästä kiinni. Tosi alussahan tässä vielä mennään, mutta toivon mukaan pysyisi ensi vuoden puolelle kyydissä.
Laskurin mukaan mulla on nyt siis menossa vasta 4+3 ja laskettuaika olisi 24.1. Pitkä on matka... Oireista sen verran, että ennen plussaamista oli välillä aivan mielettömiä menkkakipuja. Välillä istuin kaksin kerroin ja väänsin jo melkein itkua. Maha on ollut myös aika sekaisin (toki voi johtua muustakin...) Lisäksi vessassa joutuu ramppaamaan alvariinsa ja janokin on koko ajan.
Ilmoittauduin jo yhteen toiseenkin tammiäitien ketjuun, mutta jotenkin on vaikeampaa mennä mukaan sellaiseen ketjuun, jossa on helposti ja luomusti raskautuneita... Siis ei se nyt vaikeeta ole, mutta jotenkin helpompi olla kanssasisarten seurassa...
Mutta, toivotaan, että tästä kehkeytyy hyvä ketju, juttua riittää ja päästään kaikki sinne toivottuun maaliin saakka:)
Helmiina ja Piiperöinen
Eka ICSI tehtiin ja kolme plussa testiä tehty... Eli punktio 30.4 ja siirto 2.5, laskettu aika siis 21.1? Kyselin tuossa palstalla jo, että hassua kun tays ei halua laisinkaan labra vahvistusta, mutta niin hoitsu meinasi, että niin luotettavia ovat testit ettei tarvi mennä labran kautta. Eli suoraan ultraan, joka on vk:lla 23. Neuvolaan voisi soitella? Hui, tuntuu jotenkin niiiiin uskomattomalta käsittää, että masussa on pienen pieni.
Terv. Tähtisumu ja masu-rusina
Tsemppiä meille kaikille:))))
Heippa Tähtisumu!
Mulla on sama homma, ei ollenkaan veritestiä. Hoitaja ja lääkärikin ovat sanoneet, että pissatestit on nykyään niin luotettavia, että ei tarvitse veritestiä. Toisaalta kyllä lisäsivät sitten, että tottakai ne otetaan, jos välttämättä haluaa. Meillä on tuonne klinikalle kuitenkin sen verran matkaa ja kun yksityisellä ollaan, niin ajattelin, että en sitä ota. Siis kun tosiaan itsekin ovat sitä mieltä, ettei tarvitse.
Soittelin tänään klinikallemme plussa-uutisen. Hoitaja oli tosi ihana puhelimessa. Varattiin mulle alkuraskaudenultra nyt kuitenkin. Se on 6.6. Vielä kaksi kokonaista viikkoa... Sekoan varmaan huolesta sitä ennen... Sitten varmistui myös, että alkio on ollut kaksi päiväinen, kun se siirrettiin, eli tavallaanhan se tarkoittaa sitä, että laskettua aika aikaistuisi kahdella päivää, mutta selvinnevät ja tarkentuvat sitten myöhemmin. Tämän mukaan mulla alkaisikin jo huomenna rv6:) Neuvolaankin yritin soittaa, mutta eihän sieltä vastattu...:/ Tuosta, että alkio on ollut siirrettäessä kaksi päiväinen, en kyllä muista aikaisemmin kuulleeni mitään... Tai sitten en vain ole rekisteröinyt koko asiaa...
-Helmiina ja Piiperöinen-
Hei vaan kaikille ja onneksi olkoon positiivisista tuloksista!
Meillä on takana 3,5v yritystä, tutkimukset ja lopuksi IVF-hoito, joka tuotti meidän yllätykseksi heti ensimmäisellä kerralla tulosta! Lapsettomuus keskustelupalstoja olen lukenut silloin tällöin, mutta kirjoittamaan en ole uskaltautunut, koska niitä lukiessa tuntuu, että kaikilla on hirvittävä stressi, fyysinen ja psyykkinen huono-olo. Oikein kunnon " maailma kaatuu päällä" -meininki. Ymmärrän täysin, että jokainen kokee lapsettomuuden ja hoidot omalla tavallaan, mutta niitä lukiessa en löytänyt ainuttakaan naista, joka olisi kokenut lapsettomuuden ja hoidot edes hiukan samalla tavalla kuin minä. Minulla hoidot menivät todella sujuvasti, nopeasti ja kivuttomasti, koko aikana en kokenut negatiivisia tunteita, koska ajattelin, että nythän asiat etenevät ja olen ammattitaitoisten ihmisten käsissä. Mieheni on ollut koko ajan mielenkiinnolla mukana. Meillä asioista kun asioista puhutaan, niin helpoista kuin vaikeista.
En edes olettanut, että plussaan heti ensimmäisestä istutuksesta (4.5.), mutta yllätys oli suuri kun perjantaina (18.5.) tein testin, joka oli positiivinen. Alkuraskauden ultra minulla on 7.6. Mieheni on innosta soikeana, mutta itse en oikein osaa vielä juhlia tätä raskautta, koska tämä on NIIN alussa...
Joten, tämä on ensimmäinen kerta kun uskaltaudun kirjoittamaan mihinkään sitten hääpalstoille kirjoittelun. Kiva vaihdella kuulumisia kun mielessä pyörii samoja asioita!
Se on totta, että jokainen kokee lapsettomuuden tosi erilailla. Ja niinhän se pitää ollakin. Varmasti kokemukseen vaikuttaa se, miten " yritys etenee" , lähipiiri ja kaverit, oma luonne jne...
Kiva, että tänne on ilmestynyt uusia kirjoittajia. Onnea kaikille plussasta!
Minä täällä odottelen ensi maanantaita (28.5) jolloin se kauan odotettu ultra on. 4 km:n jälkeen tunteet on tosi pelonsekaiset, en ole koskaan saanut ultrasta positiivisia uutisia. Miksi siis tälläkään kertaa? Onneksi olo on kuitenkin nyt tosi positiivinen ja pakko on uskoa, että tällä kertaa kaikki on hyvin.
Koko ajan on kamala nälkä ja huonovointisuuttakin on alkanut tulla. Maha on myös edelleen kuin pallo... Mietin, että miten sitä nyt vähän voisi peitellä. Nyt mietin aamuisin ihan erilailla, mitä laitan päälle. Ei ainakaan ihan napapaitaa ja tiukkoja housuja =/
Mites muut voitte?
Hei kaikki!
Onnittelut kaikille plussasta, aivan mahtavaa että ollaan kaikki päästy tähän asti!
Tärisevin käsin ilmoittaudun minäkin mukaan tähän ketjuun. Helmiina81 kanssa ollaankin jo ¿vanhoja tuttuja¿ toiselta palstalta.
Taustaa: meillä takana eka IVF hoito yksityisellä, joista kolmas alkionsiirto (2 siirrettiin, toiseen tehtiin alkiokuorenavaus) ja tämä toi plussan. Kävin tänään varhaisultrassa, jonka mukaan mulla nyt rv 5+4. Ultrassa näkyi 1 ruskuaispussi oikeassa paikassa eli kohdussa, ei vielä sikiötä ja 1.6 toinen ultra (yksityisellä). Lääkärini jää silloin lomalle joten siksi aika näin pian. Toivottavasti silloin näkyisi jo sikiö ja kenties sykekin?
Tänään vasta ultran jälkeen uskalsin soittaa äitiysneuvolaan ja varata sinne ekan ajan. Edelleen km riski on suuri, lääkärini mukaan vielä tässäkin vaiheessa 20% raskauksista menee syystä tai toisesta kesken. Eli varovaisin mielin ja päivä kerrallaan. Tänään iloitsen siitä että ollaan edetty tähän vaiheeseen, huomisesta ei tiedä.
Oireista kyselisin; mikä rv teillä menossa ja minkälaisia oireita? Mulla nyt siis rv 5+4 ja oireita ei juuri muita kuin rinnat arat ja turvonneet, vähän tuntemuksia alavatsalla mutta ei juuri muuta.
Tsemppiä, toivotaan että tästä muodostuisi vilkas ja hyvä tammimammojen ketju :=)
Tervetuloa Krisse:) Joo, vanhoja tuttuja ollaan, en päässyt sillä tutummalla nimemllä kirjautumaan tänne, niin piti vähän muuttaa...
Mullakaan ei ole oikein mitään oireita. Laskelmien mukaan nyt olis menossa 5+2. Siirron mukaan nyt ois vasta 5+0, mutta soittaessani plussa uutista klinikalle, mainitsi, että onkin noin, koska alkio oli kaksipäiväinen. Mulla oli ennen plussaamista tosi kipeitä menkkatuntemuksia välillä. Eilen oli sellaisia jänniä nykäisyjä, aivan kuin olisi elohiiri siellä nykinyt:) Saa nähdä mikä elohiiri sieltä vielä kehkeytyy, jos niin pitkälle päästään... Pahaa oloakaan mulla ei oikeestaan ole ollut kuin muutaman kerran sellainen äklötys, ja useimmiten kahvista, jonka juonti on muuten muutenkin vähentynyt.
-Helmiina-
Onnea kaikille muillekin tammikuisille!
Meillä on takana yritystä ja toivoa 2,5 vuotta ja vuosi hoitoja: clomeja, inseminaatioita yms. Eka IVF ei sujunut kovin hyvin, saimme loppusuoralle vain kolme hedelmöittynyttä ja jakautunutta alkiota, joista kaksi siirrettiin ja yksi meni pakkaseen. Punktio oli 2.5. ja siirto 4.5. En tehnyt kotitestiä lainkaan vaan menin verikokeeseen vasta pp 17 eli 21.5. ja plussahan sieltä tuli! Uskomatonta!
Olemme mieheni kanssa (minä 30 v ja mies 35 v) aivan sekaisin onnesta ja ultra on varattu 6.6. Sitten selviää, onko meillä 1 vai 2 kyytiläistä. Siihen asti siis joutuu vielä jännittämään...
Oireista: vatsa on kuin potkupallo ja nipistelee vihloo yms. Nyt jo joutuu miettimään, mitä päälleen laittaa, kuten taisi olla jollain muullakin. Rinnat hieman turvoksissa. Huonoa oloa tai muitakaan oireita ei vielä ole. Ja samojen kesäjuhlaongelmien kanssa pähkäilen minäkin, sillä kaikenlaisia työjuttuja olisi, joissa viini virtaa. Tarttee keksiä selityksiä.
Mutta on tämä pitkän yrityksen jälkeen niin ihanaa! Onneksi täällä pinossa on muitakin hoidoissa käyneitä.
daami76 rv 5+1
Kiva kyllä lukea muiden samassa tilanteissa olevien kirjoituksia! Onnea meille kaikille plussanneille!
Soitin tiistaina ultra- ja neuvola-aikaa ja varhaisultra ois 7.6. eli tasan kaksi viikkoa pitää vielä jaksaa odottaa, ennen kuin saa jotain vinkkiä missä mennään. Eka neuvolakäynti on sit seuraavalla viikolla. Jännää... Ja ei tätä vieläkään mitenkään tajua todeksi. Tulin just työkaverin tuoretta vauvaa kattomasta ja kyllä meinas tulla tippa silmään... Että mullakin on mahdollisesti tuollainen käärö sylissä vielä jonain päivänä...
Tietty pelottaakin paljon, että onko kaikki kunnossa, vielä oltava aika hissukseen koko asiasta... Oireita on kyllä ollut päivittäin ja vaihtelevia, rinnat turvoksissa ja alavatsaa nipistee ja turvottaa. Vielä mahtuu just ja just normaalit vaatteet päälle, mut eilen alkoi jo farkut ahistaan kesken työpäivän... Siirryttävä väljempiin ja joustaviin...
Kesäkekkereitä meinaa pukata taas joka ovesta ja ikkunasta, vielä on pystynyt vältteleen ja keksimään muita menoja, kun ei vielä haluta kaikille kertoa. Saa nähä miten pitkään nää selitykset menee läpi! ; )
Ei muuta kuin mukavaa alkuraskauden aikaa kaikille!
Suzan 5+6
Onpas mukavaa, kun niin moni on plussannut tähän tammipinoon. Kaikille tasapuolisesti onnea ja suojelusenkeleitä raskausmatkalle!
Itselläni on menossa rv 6 eli huomenna seitsemäs viikko lähdössä käyntiin. Nyt eilisestä lähtien on oikeastaan kuvotus ruvenut vaivaamaan ja täytyy yökkiä silloin tällöin, mutta oksentanut en ole. Rinnat on jonkin verran arat, muttei haittaavasti. Vatsa on kuin pallo ja lantiofarkut ahdistaa. Väsymystä ei pahemmin, mut aamuyöstä heräilen usein. En tiedä johtuuko raskaudesta vai valoisuudesta. Mul on eka alkuraskauden ultra yksityisellä rv 6+6 ja kätilön mukaan sykekin pitäisi silloin näkyä. Kädet ristissä siis mennään eteenpäin kohti ultraa.
Heli30 rv 6
Heipä hei!
Mulla ei muuten vaatteet purista, mutta työhousut on varsinki syönnin jälkeen pinkeellä. En tiiä onko ne ennen noin kiristäneet... Ei kait...
Äskettäin käytiin saunassa ja siellä mulla sattui jotenki tosi oudosti mahaan. Noh, pesulla ollessa olin jotenki alaspäin ja tuli oksennus niin suuhun, että. En oksentanu, mutta mietin kyllä jälkeen päin, että siinähän ois ollu viemäri just nokan alla... Että tästä se pahoinvointi sattaa lähteä... :/
Mulla olis viikonloppuna kaverin polttarit... Oon jo aikoinaan lupautunut menemään, mutta nyt oon kyllä miettinyt miehen kanssa, että pitää vissin huomenna tulla flunssaan tai oksennustautiin... Tai sanoa, että perhesyistä en nyt pääsekään... No, enhän valehtelis siinä yhtään! Tiiän, että jos menen, niin paljastun heti. Toisaalta en kyllä hirveesti käytä alkoholia, mutta jos joku epäilis, niin naama varmaan paljastais minut enkä toisaalta halua vielä paljastaa tätä siellä...
-Helmiina-
PS: Pitäiskö meidän kerätä sellainen tilastollinen, laskettujen aikojen ja nimimerkkien yms tilasto???
Just aattelin itsekin, että olisi kiva koota meidän kaikkien tiedot yhteen pötköön, kun kivasti on tullut porukkaa tähän pinoon!
Eli mun tietoja:
Krisse,30 v, eka ivf, kolmas alkionsiirto oli vappuaattona 30.4.
14.5 veritesti +, tällä hetkellä rv 5+4, LA 20.1.2007. Seur. ultra 1.6.
Helmiina: siitä se pahoinvointi kai alkaa, tervemenoa vaan :=)
Itsellä myös vähän etovaa oloa tänään, tai niin ainakin kuvittelisin?
Kuitenkin edelleen päivä kerrallaan.
Tänään muuten kun soitin neuvolaan, niin heti henkilötietojen kysymisen jälkeen neuvolatäti kysyi, että
" Joko olet päättänyt missä haluaisit synnyttää: Jorvissa, Kätilöopistossa vai Naistenklinikalla?"
Meni siinä tämäkin nainen täysin sanattomaksi, niin oli absurdi kysymys tässä vaiheessa!! Ne tarvii sen tiedon, koska ilmeisesti Naistenklinikalle ja Kätilöopistolle vaaditaan erillinen hakemus :=) Sanoin vain että " Ei ole kuule tullut moista ajateltua, on ollut vähän muut aatokset ja murheet ollut tässä viimeaikoina mielessä :=)"
Edelleen tuntuu uskomattomalta että saan kirjoitella plussanneiden palstalla, ei millään meinaa uskoa todeksi!
Tää lähtee nyt pakkailemaan, lähdetään viikonloppureissuun ja palaan langoille jälleen maanantaina.
Tsemppiä teille kaikille ja mukavaa viikonloppua!!
olo on kyllä tosi iloinen ja en meinaa nahoissani pysyä:)
toinen viiva oli haalea mut viiva se oli kuitenki... käytin laastaria mut maaliskuussa otin sen lopullisesti pois ja 2 kk myöhemmin plussasin. oon vähän pihalla eli pitääkö mun varata aika neuvolaan vai lääkäriin vai??? selvispä miks mua useasti pyöryttää(viikon ajan) mut muuten pahoinvointia ei oo ollu...
toivottavasti kaikki menisi hyvin, pelkään hirveesti keskenmenoa ja että vauvalla olis joku häiriö tms...
Tervetuloa uusille =o) ja onnea plussasta.
Mä aina välillä kirjoittelen tuolla odotuspuolella, mutta koen tämän plussanneet lapsettomat niin paljon omemmaksi, että palaan aina tänne. Pitkän 4,5 vuoden yrityksen ja 3 km:n ja 1 tuulimunan jälkeen en kuitenkaan koe siellä itseäni tasavertaiseksi. Niin paljon on kuitenkin takaraivossa sitä huolta... Kuitenkin tässä raskaudessa mulla on paljon luottavaisempi olo, kun aikaisemmissa 4:ssä.
Oireitakin on paljon enemmän. Uusin oire on FINNIT! Mulla on ollut hyvä iho (kuulas, vaalea ja kauniin värinen) ja nyt nuo punaiset läiskät näyttää ainakin itsestä ihan superkauheilta!! No, senkin kestää, jos vaan kaikki olisi hyvin <3
Hajut on alkanet myös ällöttää, esim roskiksen haju saa yökkimään. Eilen aamulla koira oksensi ja mäkin yökin siitä ilosta kun toinen oksensi. Hyh. Palelu on mennyt ohi ja tilalle on tullut hikoilu... Ei niin kivaa.
Onneksi maanantaina on ultra ja sitten jos saan iloisia uutisia, kestän jokaisen oireen mukisematta !!!!!
Humaus n.rv7 =o)
Onnea tosiaan kaikille ketjuun päässeille :) Minäkin hyppään tähän suureksi ihmeekseni mukaan!
Meille näyttäisi pikkukakkonen olevan tulossa, mikäli nyt kaikista edessä olevista esteistä päästään yli. Taustaa: Vuonna 2004 tehtiin 3xicsi, useampi pas, näistä tuloksena 1 km (rv9), 1 kemiallinen raskaus ja vihdoin poika, joka nyt 1v10kk. Tänä vuonna aloitettiin taas hoidot pas:lla, jonka jälkeen icsi, molemmat negaa. Nyt pakkaskyytiläinen on ihme kyllä tarttunut matkaan! Itse en ikinä olisi uskonut, että meidän 2-soluinen pakkaskaveri voisi lähteä kehittymään, kun koskaan aikasemminkaan ei ole niillä alkoilla mitään saatu aikaan. Mutta näin ihanasti on käynyt, nyt menossa tosin vasta rv 4+5. Ultra kesäkuun puolessa välissä, ja pelottaa tietenkin.
Oireita ei juurikaan ole, mutta ei niitä viimeksikään ollut. Rinnat on kyllä turvonneet, ja ajoittain pitkin päivää voi vähän kuvottaa, mutta ei muuta.
Onnea matkaan ihan jokaiselle! Ja edellisten kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että on mukavaa kirjoittaa täällä, missä on kohtalotovereita, pitkäntien kulkijoita.
Nanna
Joku kyseli oireita ja kyllä tällä leidillä ainkin on tullut väsymystä, joku ilta laitoin nukkumaan 19.00!! huh... Rinnat aristaa ja masu muistaa välillä ilmoittaa itsestään kyllä. Housut ahdistaa masun kohdalta, eli turvotusta on!
Olen tässä myös soitellut neuvolaan ja nyt selvisi, että kesän aikana minulla vaihtuu näillä näkymin neljä kertaa terveydenhoitaja. Eli aina eri hoitaja. Olen vielä muuttamassa toiselle paikkakunnalle syyskuussa, jossa taaaas vaihtuu neuvola... APUA! minun mielestäni ei kamalan inhimillistä toimintaa vaikka kuinka on kesä! Lapsettomuushoitojen takia kokemus kuitenkin erilainen, joten olisi todella mukavaa jos ei kaikille tarvitsisi selittää aina kaikkea ja olisi edes joku hoitsu, joku tietäisi kokonaistilanteen. Sitten vielä nuo TAYS:in ultrat, ensimmäinen on jo 6.6...
Olisin voinut tässä kysäistä teiltä, että mitä ihmeessä selviätte nyt työjutuista ja haastatteluista!? Itse teen sijaisuutta toisen perään ja nyt olin juurikin haastattelussa työpaikkaan joka kestäisi pitkälle ensivuoteen. Miten ihemeessä tässä tilanteessa pitäisi toimia? jaiks, rusina on mahassa, mutta onko varmasti!? Menenkö ja otan työn vastaan vai kerronko totuuden ennen allekirjoitusta?
Hyvää viikonloppua kaikille!!
Tähtisumu ja masu-rusina rv5+4
Meillä 3 vuotta lapsettomuutta takana ja 2.5. saatiin elämämme ensimmäinen plussa!! LA on joskus tammikuun alkupuolella.
Tämä pikkuinen sai alkunsa ekasta icsistä, mikä oli ainakin minusta suuri ihme. Ekassa ultrassa käytiin jo rv 6+2, jolloin nähtiin ihan selvä syke :) Aika huikea tunne... Nyt odotellaan neuvolaa, jonne olisi enää viikko. Toivotaan kovasti, että kaikki olisi niin kuin pitää ja jokainen meistä saisi oman nyytin tammikuussa!
Palailen myöhemmin paremmalla ajalla kirjottelemaan. Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
sasseli rv 7+6
Hei vain,
mäkin uskaltaudun mukaan nyt. Takana siis 3,5 vuotta lapsettomuutta ja kolmannesta IVF:stä on nyt tärpännyt. Mulla on ollut keskenmenoja ja kemiallisia raskauksia matkalla aika liuta. Meillä noi hankaluudet ovat tulleet aina hyvin varhain, joten tämän pitemmällä raskaudessa ei olla koskaan oltu.
Tänään olin ultrassa ja siellä tosiaan näkyi sydämen syke ja pieni kaverikin. Saimme ultrakuvan mukaan ja kaivoin sitä töissäkin vähän päästä käsilaukusta vilkaistavaksi
Väsyttää jonkin verran ja nyt tässä loppuviikosta on tullut hiukan äklötystäkin.
Sasseli ja oliko heetukin mukana tässä pinossa, tavattiin aiemmin viikon 16 ivf-ketjussa. Kiva kun olette täällä.
Mä en ole uskaltautunut vielä soittamaan neuvola-aikaa. Ekassa ja tokassa raskaudessa soitin ja sitten kun tuli keskenmeno, niin jouduin perumaan ja se oli ihan hirveää. Ajattelin pinnistellä nyt vielä hetken aikaa. Koska sinne muuten mennään ekaa kertaa? Kymmenennen viikon paikkeilla? Mä sain jo sen äitiyskortin, joten sen puolestakaan ei kai kiirettä, tai en minä tiedä.
Mä ajattelin, että en vielä siirry ainakaan vielä odotuspuolelle. Tuntuu jotenkin kotoisammalta olla täällä " ongelmaihmisten" puolella, jotka puhuvat sujuvasti kaikista oudoista lyhenteistä, sairauksista ja muista lapsettomuuden tuskista. Tarkoitan vain, että tässä voi jotenkin luottavaisemmin puhua omista peloistaan ja epävarmuuksistaan, kun tietää että kaikilla on samanlainen tausta.
kivaa, siis kun olette olemassa.
wannabemummy
rv 7+2 (kirjoitin tuon ekaa kertaa!)
Meillä selittämätöntä lapsettomuutta takana 4,5 vuotta. Tänä aikana on ehditty tehdä kolme inssiä tuloksetta ja neljä IVF-hoitoa pakastealkionsiirtoineen. Näistä hoidoista on tuloksena muutama kemiallinen raskaus ja kaksi kohdunulkoista. Raskauksia on siis kyllä alkanut, mutta huonolla menestyksellä.
Tämä neljäs IVF meni huonommin kuin koskaan aiemmin, ensimmäistä kertaa emme saaneet pakkaseenkaan mitään. Siirrettävät alkiotkaan eivät aiemmin ole olleet näin heikkotasoisia. Ihmetys olikin suuri, kun vuoto ei alkanutkaan. Aiempien kohdunulkoisten pelossa kävin verikokeessa pariin otteeseen, missä arvo vastasi hyvin ajankohtaa ja nousi normaalisti.
Eilen oli sitten se jännittävin päivä, alkuraskauden ultra. Ja siellä se sydän sykki ja pikkuinen oli ihan oikean kokoinen. Kyllä siinä onnen ja helpotuksen kyyneleet valuivat niin minulla kuin miehellänikin. Itse olin laskenut olevani rv 7+0, mutta lääkärin mukaan olenkin päivää pidemmällä ja sikiön koko vastasi rv 7+2.
Varovasti jo iloiten,
Keltainen rv 7+