Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1854)
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
9 settiä.
Asun yksin.. Mutta olen nyt alkanut käyttää yhtä kerrallaan enkä koko aikaa vaihtele. Jos vaikka nopeuttaisi kulumista.
Lisää en myöskään enää hanki.
Vanhin ja rakkain on vuodelta 1998. Olen käyttänyt sitä tosi paljon. Valmistaja joku tanskalainen firma. Aikanaan tilattu Hobby Hallista. Puuvillasatiinia. On ollut aktiivikäytössä siis kohta 40 vuotta. Mulla oli niitä 2 mutta nyt sinkkuna taas käytin vain toista ja se kului kesällä puhki. Ihanaa näissä laadun lisäksi on se että olivat lahja mummulta. Mummu tulee mieleen joka kerta kun pussilakanan petaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Taatusti ihana helpotuksen tunne kun pääsit tuollaisesta painolastista eroon. Nyt sinulla on tilaa, jota voit käyttää tämänhetkisen elämäsi vaatteillesi. Tässä ja nythän sitä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
9 settiä.
Asun yksin.. Mutta olen nyt alkanut käyttää yhtä kerrallaan enkä koko aikaa vaihtele. Jos vaikka nopeuttaisi kulumista.
Lisää en myöskään enää hanki.
Vanhin ja rakkain on vuodelta 1998. Olen käyttänyt sitä tosi paljon. Valmistaja joku tanskalainen firma. Aikanaan tilattu Hobby Hallista. Puuvillasatiinia. On ollut aktiivikäytössä siis kohta 40 vuotta. Mulla oli niitä 2 mutta nyt sinkkuna taas käytin vain toista ja se kului kesällä puhki. Ihanaa näissä laadun lisäksi on se että olivat lahja mummulta. Mummu tulee mieleen joka kerta kun pussilakanan petaan
ET VAIHDA LAKANOITA???? Mitä ihmettä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan ajatuksen täysin luonnokuituisesta vaatekaapin sisällöstä.
Mietin kuitenkin millaisissa vaatteissa sellaisen omistaja lähtee ulos, kun esimerkiksi räntää tulee vaakatasossa? Jonkinlaisessa öljykangastakissa, tai vahatussa nahkassa? Vai onko kyseessä elämäntapa, jolloin kurjalla säällä pysytään sisällä, tai livahdetaan katon alla autoon?
Jotkut vaate- ja kangasinnovaatiot on tehty ihan syystä, vaikka nykyään keinokuituja on sielläkin mihin ne eivät sovi.
Kyllä tekokuitukankaisia vaatteita on myynnissä vaikka kuinka kirppareilla.En hyväksy tekokuitvaatteita matonkuteiksi, joten kohta ei löydy 100 prossan puuvillaa mistään. On ollut pakko hyväksyä se 5 %: n elastaani, jota lykätään nykyään puuvillan kaveriksi.
Opiskelin kiertotalouden opintoja omien opintojeni täydennykseksi. 2030-luvulla miltein kaikki tekstiilit lakanoista ja pyyhkeistä lähtien tehdään polyesterista. Laadukkaita luonnonkuituisia tekstiilejä ei edes päädy riittävästi uusien kuitujen tekemistä varten. Suomessa vain noin 5% ostetuista vaatteista ja kodintekstiileistä päätyy toiselle kierrokselle.
Vierailija kirjoitti:
No niin, vapaapäivä. 4h aikaa karsia.
Miten ihmeessä saisin sen moodin päälle et pois vaan??!?!?!?!??!?
Toivoisin edes ahdistukseni nousevan avukseni, jotta voisi vaan alkaa lappaamaan.
On kouluvihkoja, loputtomasti lakanoita ja pyyhkeitä, kesken jääneitä opiskelupapereita, kirjoja, liikaa vaatteita, liikaa astioita, muistoja (kortteja, lehtiä)
Oliko teillä joku johtotähtilause, joka antoi voimaa jumituksen hetkinä?
Opiskelumuistiinpanoilla ei tee yleensä mitään. Kuvaa ne ennen hävittämistä ja tee niille tiedostonsa. Korteille voi tehdä sanoin, jos ne eivät ole superhenkilökohtaisia ja tärkeitä kortteja. Lehtiä otetaan kirpputoreille vastaan. Minä niputin sellaisia puolen vuoden nippuja ja laitoin narulla yhteen. Lakanat ja peitot sekä pyyhkeet eläinsuojeluyhdistykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei mennyt siivous ihan putkeen. Siivosin varaston, sain kyllä 3 banaanilaatikollista tavaraa roskiin, mutta löysin myös laatikollisen ihania koriste-esineitä, joita vein sitten varastosta sisälle ja esille. Ja se muuten tekee siivoamisesta vielä tuskallisempaa. En edes muistanut miten ihania nuo olivat, mutta samalla sain tuskan siivoamisen hankaloitumisena. Nyt olisi varastossa tilaa siirtää sisältä vaikka kausivaatteita piiloon 3-4 laatikollista. Saa nähdä jaksaisinko tehdä sen vaikka syyslomalla. Siivosin myös vaatehuoneen ja ihan vaan vein roskiin rikkinäisiä vaatteita, niin sen seurauksena siellä on nyt 1 hylly ihan tyhjänä. En tiedä mitä siihen laittaisin. Onko ihmisillä vaatekaapeissa ja varastoissa yleensä tyhjiä hyllyjä?
Sinähän voit vaikka vaihdella niitä koriste-esineitä kuukausittain. Siten niistä voi olla jopa enemmän iloa kuin että ne olisivat aina esillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Mulla on nyt menossa tämä liian pienien vaatteiden dilemma ja kyllä se harmittaa! Toisaalta mulla syy on jalan pieleen mennyt leikkaus, joka korjataan tässä piakkoin, ja sen kuntoutuksen jälkeen voin edes kuvitella laihtuvani kun pääsen taas liikkumaan .
Nämä nykyiset ns läskivaatteet joita olen joutunut ostamaan kun entisiin en mahdu, olen ostanut sillä silmällä että niitä saa helposti pienennettyä. Jos en laihdu 2 vuodessa niin sitten laitan liian pienet kiertoon.Ja ei, ei todellakaan ole varaa heittää niitä nyt pois, ja ostaa laihduttuani uusia.
Täällä samaa. Lihoin raskaudessa paljon nyt 40-vuotiaana... siihen asti olen ollut yläasteelta samankokoinen ja koen että valintani laittaa rahani tyylikkäisiin vaatteisiin on kannattanut.
Vaatteita on paljon ja olen joutunut ostaa joitakin paljon isompia vaatteita. Yritys laihtua ei ole toiminut, kilot on eri tavoin "kiinni" kehossa. Joku hormoonijuttu kai.
Nyt kaapit pursuaa niitä liian pieniä vanhoja laatuvaatteita, mulle todella mieluisia. Mitä tehdä. Kauanko antaa aikaa myöntää että ajat ovat muuttuneet.
Kuule: lääketieteellistä apua tai vähintään lähete Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennukseen kannattaa pyytää lääkäriltä. Valvomiset jne pistävät kyllä aineenvaihdunnan todella sekaisin. Valvominen vastaa samanlaista stressitilaa kuin leijona juoksisi perässäsi. Silloin rasva ei pala vaikka tekisi mitä hyvänsä.
Nykyään ymmärretään sekin, että säännöllinen ja etenkin aamuun ja lounaaseen painottuva ateriarytmi vaikuttaa painoon suotuisasti. Osa ihmettelee kun syö todella harvoin eikä laihdu. Elimistö oppii silloin pitämään kiinni kaikesta saamastaan energiasta. Säännöllisellä tankkauksella tuota ongelmaa ei ole. Aamupainotteinen koeryhmä laihtui tutkimuksessa kolmessa kuukaudessa kolme kiloa enemmän kuin iltapainotteinen ryhmä ja molemmat ryhmät söivät samat ruoat mutta painotukset olivat erit. Painonhallinnassa tieto on valtaa. Sen avulla välttää monet virheet. Ei ole väärin kerätä ensin tietoa ja alkaa sitten toimia maltillisesti mutta määrätietoisesti.
Jos sinulla on paikka liian pienille vaatteille niin anna niille jokin päivämäärä ja laita se kalenteriin. Jos siihen mennessä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, otat niiden vaatteiden miettimisen uudelleen asialistallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Mulla on nyt menossa tämä liian pienien vaatteiden dilemma ja kyllä se harmittaa! Toisaalta mulla syy on jalan pieleen mennyt leikkaus, joka korjataan tässä piakkoin, ja sen kuntoutuksen jälkeen voin edes kuvitella laihtuvani kun pääsen taas liikkumaan .
Nämä nykyiset ns läskivaatteet joita olen joutunut ostamaan kun entisiin en mahdu, olen ostanut sillä silmällä että niitä saa helposti pienennettyä. Jos en laihdu 2 vuodessa niin sitten laitan liian pienet kiertoon.Ja ei, ei todellakaan ole varaa heittää niitä nyt pois, ja ostaa laihduttuani uusia.
Täällä samaa. Lihoin raskaudessa paljon nyt 40-vuotiaana... siihen asti olen ollut yläasteelta samankokoinen ja koen että valintani laittaa rahani tyylikkäisiin vaatteisiin on kannattanut.
Vaatteita on paljon ja olen joutunut ostaa joitakin paljon isompia vaatteita. Yritys laihtua ei ole toiminut, kilot on eri tavoin "kiinni" kehossa. Joku hormoonijuttu kai.
Nyt kaapit pursuaa niitä liian pieniä vanhoja laatuvaatteita, mulle todella mieluisia. Mitä tehdä. Kauanko antaa aikaa myöntää että ajat ovat muuttuneet.
jos ajattelee et ne on huolella valittuja laatuvaatteita niin tuntuu et kannattaa pitää koska sit säästää sekä aikaa että rahaa tulevaisuudessa kun/ jos laihtuu.
Mutta jos ei laihdukaan niin ne muistuttaa sua koko ajan entisistä ajoista kun olit hoikempi. Sit voi masentaa. ja joo masentaa varmastikin.
Vaihtoehto A) Jos laitat jonkun aikarajan missä ajassa pitäis laihtua, riippuen tietysti ylipainon määrästä. Sit nää kaikki yhteen kaappiin tai laatikoihin yhteen paikkaan ja tää tulevaisuuden päivämäärä merkattuna.
Jos et oo laihtunut niin avaamatta pois.
Vaihtoehto B) voiko niistä tuunata mitenkään isomman kokoisia et heti vois jatkaa käyttää?
Vaihtoehto C) keskity terveyteen a jaksamiseen kehosi suhteen eikä painon tarkkailuun
Jos yhtään lohduttaa tää on hyvin yleistä naisilla, ne hormonit
Oli miten oli niin siellä tämän hetken vaatekaapissa olisi hyvä keskittyä nykyisyyteen. Ikeassa myydään sellaisia jumbokokoisia hieman kosteuttakin kestäviä pyykkikasseja, joihin on hyvä pakata paljon vaatetta ja nostaa vaikka autotallin puolelle aikalisän ajaksi. Silloin ne eivät ole silmissä aiheuttamassa jokapäiväistä harmitusta ja pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kahdet melkein käyttämättömät talvisaappaat lähtevät kohta Konttiin, toisissa sen verran korkeat korot, että jätän nuoremmille. Ja toisia ei vaan ole tullut pidettyä, kun eivät olleet yhtä mieluisat kuin edeltäjänsä.
Lisäksi yhdet käyttämättömät vuosia sitten ostetut halppis-lenkkarit ( hintalappu vielä paikallaan 9 euroa tarjouksessa, varmaan yli 10 vuotta sitten), halppis-kumisaappaat, jotka osoittautuivat epämukaviksi, kun korkoa ei ole yhtään, melkoisen käyttämättömät, ja lisäksi ihan uudet kangassandaalit, jotka sitten puristivatkin pikkuvarvasta ja scechers-lenkkarit, jotka ovatkin ihan himpun verran liian väljät, eikä niitä voi nauhoista kiristää, kun nauhat on vaan koristeena.
Mitä tästä opin: ei saa ikinä ostaa kenkiä, jotka eivät tunnu 100-prosenttisesti omilta!
Vielä jäi paljon kenkiä, jotka ovat niitä omanoloisia ja ovat aktiivikäytössä.
Minäkin voisin laittaa korkokengät kirpputorille. Vein jo korkeakorkoisia talvikenkiä viime talvena, koska tajusin ettei minun hermoni kestä sitä huojumista ja liukastelua korkeilla koroilla Suomen talvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä kävi tosi ikävä juttu. Vuosien varrella olen saanut kollegoilta ilmaiseksi kirppistavaraa.
Olen myynyt ne ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Eräs on jatkuvasti kritisoinut miksi antaa ilmaiseksi. Itse kerran vastasin kirppiksessä on niin paljon työtä, rahaa tulee vähän, paljon työtä. Ja kun tämä on kummallekin ok.
Keväällä hän oli sanonut töissä häbenkin pitäisi alkaa myymään ja jos löytäisi jonkun, joka teki sen puolesta. Toinen kollega oli kuullut osan ja kertoi hänen tytöllään ei ole kesätöitä, mielellään ottaisi vastaan kirppistavaraa. Näin on sanonut ja tälle on todistajiakin.Nyt sitten lahjoittaja valittaa, kun tytär on myynyt liian halvalla, kukaan ei edes tiedä missä on myynyt ja hän ei ole saanut osuuttaan, ei ole sanonut mikä hänen osuutensa on. On sanonut no ei hän enempää, kuin 20% anna.
Olin sattumoisin eilen toimistolla ja hyökkäsi mun kimppuun ja kysyi mikä on hybä %. Olen sanonut saman ennenkin, 100%.
Opetus, sovi selkeesti miten ajattelitte jakaa.Itse sanoisin, että myy itse niin tietää millainen homma se on. Jos ei kiinnosta niin voin ottaa tai tytär voi ottaa ne ilmaiseksi vastaan. Ja saada näin pientä taskurahaa.
Ei kai kukaan halua ilmaiseksi alkaa myymään toisen puolesta tavaroita.Kun juteltiin asiasta, hän sanoi hän olisi antanut myynnistä 20%, eli hänelle olisi pitänyt antaa 80%. Kysyin kävittekö läpi luvut, kiukuspäissään ei, mutta eivät he kysyneet.
Kuulemma häneltä olisi pitänyt kysyä hinnat, mutta itse ei kertonut hintoja.Kerroin miten itse toimin, mitä kuluja on ja sanoin jos saan 3 eri ihmiseltä tavaraa, en minä mitenkään voi pitää kirjaa keneltä tulee mitäkin.
Ikävä fiilis jäi töihin, kun toinen syyttää työkaverin alaiköisen tyttören tekemisistä ja itse ei näe mitåän vikaa itsessään.
Tottakai on tämännitse kerrottava, että jos otat ne myyntiin puolestani niin saat siitä 20%. Tähän voi sitten suoraan vastata että myy kuule itse. Ja jos tietyn summan olisi vielä halunnut niin sekin olisi pitänyt sanoa.
Tuolle kaverille voi kertoa, että voi viedä tavarat itsepalvelukuropokselle, mutta ei missään saa tavaroita myytyä niin että maksat vain 20% toiselle. Kuulostaa vaikealta ihmiseltä, keneltä ei kannata ottaa mitään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
Meillä on kahdet per sänky ja lisäksi neljät vieraille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
Parivuoteen pussilakanoita on 4 settiä.
2 kesäsettiä ja kaksi talvisettiä. Tykkään tummista ja flanellilakanoista, mutta ne on kesällä vähän liikaa, niin siksi lakanoita noin paljon.
Lapsilla 6 settiä / lapsi (eri kokoiset peitot) varmaan puolet vähemmälläkin pärjäisi eli kolmalla/ lapsi. Lapsille voi tulla mahatautia tai käydä muita vahinkoja, niin siksi tykkään, että on vähän puskuria pesemisen suhteen, koska meillä ei ole esim. kuivausrumpua.
No onhan tuo aika paljon jos esim kolmella lapsella on yhteensä 18 pussilakanaa, lakanaa ja tyynyliinaa plus vielä itselle neljä😵💫
Mihin tuollainen määrä edes mahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Mulla on nyt menossa tämä liian pienien vaatteiden dilemma ja kyllä se harmittaa! Toisaalta mulla syy on jalan pieleen mennyt leikkaus, joka korjataan tässä piakkoin, ja sen kuntoutuksen jälkeen voin edes kuvitella laihtuvani kun pääsen taas liikkumaan .
Nämä nykyiset ns läskivaatteet joita olen joutunut ostamaan kun entisiin en mahdu, olen ostanut sillä silmällä että niitä saa helposti pienennettyä. Jos en laihdu 2 vuodessa niin sitten laitan liian pienet kiertoon.Ja ei, ei todellakaan ole varaa heittää niitä nyt pois, ja ostaa laihduttuani uusia.
Täällä samaa. Lihoin raskaudessa paljon nyt 40-vuotiaana... siihen asti olen ollut yläasteelta samankokoinen ja koen että valintani laittaa rahani tyylikkäisiin vaatteisiin on kannattanut.
Vaatteita on paljon ja olen joutunut ostaa joitakin paljon isompia vaatteita. Yritys laihtua ei ole toiminut, kilot on eri tavoin "kiinni" kehossa. Joku hormoonijuttu kai.
Nyt kaapit pursuaa niitä liian pieniä vanhoja laatuvaatteita, mulle todella mieluisia. Mitä tehdä. Kauanko antaa aikaa myöntää että ajat ovat muuttuneet.
5 vuotta.
Mitä tarkoitit?
Hän vastaa sun kysymykseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Mulla on nyt menossa tämä liian pienien vaatteiden dilemma ja kyllä se harmittaa! Toisaalta mulla syy on jalan pieleen mennyt leikkaus, joka korjataan tässä piakkoin, ja sen kuntoutuksen jälkeen voin edes kuvitella laihtuvani kun pääsen taas liikkumaan .
Nämä nykyiset ns läskivaatteet joita olen joutunut ostamaan kun entisiin en mahdu, olen ostanut sillä silmällä että niitä saa helposti pienennettyä. Jos en laihdu 2 vuodessa niin sitten laitan liian pienet kiertoon.Ja ei, ei todellakaan ole varaa heittää niitä nyt pois, ja ostaa laihduttuani uusia.
Täällä samaa. Lihoin raskaudessa paljon nyt 40-vuotiaana... siihen asti olen ollut yläasteelta samankokoinen ja koen että valintani laittaa rahani tyylikkäisiin vaatteisiin on kannattanut.
Vaatteita on paljon ja olen joutunut ostaa joitakin paljon isompia vaatteita. Yritys laihtua ei ole toiminut, kilot on eri tavoin "kiinni" kehossa. Joku hormoonijuttu kai.
Nyt kaapit pursuaa niitä liian pieniä vanhoja laatuvaatteita, mulle todella mieluisia. Mitä tehdä. Kauanko antaa aikaa myöntää että ajat ovat muuttuneet.
Kuule: lääketieteellistä apua tai vähintään lähete Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennukseen kannattaa pyytää lääkäriltä. Valvomiset jne pistävät kyllä aineenvaihdunnan todella sekaisin. Valvominen vastaa samanlaista stressitilaa kuin leijona juoksisi perässäsi. Silloin rasva ei pala vaikka tekisi mitä hyvänsä.
Nykyään ymmärretään sekin, että säännöllinen ja etenkin aamuun ja lounaaseen painottuva ateriarytmi vaikuttaa painoon suotuisasti. Osa ihmettelee kun syö todella harvoin eikä laihdu. Elimistö oppii silloin pitämään kiinni kaikesta saamastaan energiasta. Säännöllisellä tankkauksella tuota ongelmaa ei ole. Aamupainotteinen koeryhmä laihtui tutkimuksessa kolmessa kuukaudessa kolme kiloa enemmän kuin iltapainotteinen ryhmä ja molemmat ryhmät söivät samat ruoat mutta painotukset olivat erit. Painonhallinnassa tieto on valtaa. Sen avulla välttää monet virheet. Ei ole väärin kerätä ensin tietoa ja alkaa sitten toimia maltillisesti mutta määrätietoisesti.
Jos sinulla on paikka liian pienille vaatteille niin anna niille jokin päivämäärä ja laita se kalenteriin. Jos siihen mennessä ei ole tapahtunut mitään muutoksia, otat niiden vaatteiden miettimisen uudelleen asialistallesi.
Otettiinko tutkimuksessa huomioon nukkumaanmenoajat? Eli menivätkö illalla syöneet samaan aikaan nukkumaan kuin aamupainotteisesti syöneet? Nimittäin jos syö kuudelta illalla viimeisen aterian mutta nukahtaa vasta yhdeltä yöllä, on se ihan eri asia kuin syödä kuudelta ja nukahtaa ysiltä.
7h hereillä ilman ruokaa, ja siihen päälle syömättä vielä 8h unet on aika iso rasti jos vertaa siihen että menee nukkumaan 3 h syömisestä ja nukkuu sen päälle yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä kävi tosi ikävä juttu. Vuosien varrella olen saanut kollegoilta ilmaiseksi kirppistavaraa.
Olen myynyt ne ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Eräs on jatkuvasti kritisoinut miksi antaa ilmaiseksi. Itse kerran vastasin kirppiksessä on niin paljon työtä, rahaa tulee vähän, paljon työtä. Ja kun tämä on kummallekin ok.
Keväällä hän oli sanonut töissä häbenkin pitäisi alkaa myymään ja jos löytäisi jonkun, joka teki sen puolesta. Toinen kollega oli kuullut osan ja kertoi hänen tytöllään ei ole kesätöitä, mielellään ottaisi vastaan kirppistavaraa. Näin on sanonut ja tälle on todistajiakin.Nyt sitten lahjoittaja valittaa, kun tytär on myynyt liian halvalla, kukaan ei edes tiedä missä on myynyt ja hän ei ole saanut osuuttaan, ei ole sanonut mikä hänen osuutensa on. On sanonut no ei hän enempää, kuin 20% anna.
Olin sattumoisin eilen toimistolla ja hyökkäsi mun kimppuun ja kysyi mikä on hybä %. Olen sanonut saman ennenkin, 100%.
Opetus, sovi selkeesti miten ajattelitte jakaa.Itse sanoisin, että myy itse niin tietää millainen homma se on. Jos ei kiinnosta niin voin ottaa tai tytär voi ottaa ne ilmaiseksi vastaan. Ja saada näin pientä taskurahaa.
Ei kai kukaan halua ilmaiseksi alkaa myymään toisen puolesta tavaroita.Kun juteltiin asiasta, hän sanoi hän olisi antanut myynnistä 20%, eli hänelle olisi pitänyt antaa 80%. Kysyin kävittekö läpi luvut, kiukuspäissään ei, mutta eivät he kysyneet.
Kuulemma häneltä olisi pitänyt kysyä hinnat, mutta itse ei kertonut hintoja.Kerroin miten itse toimin, mitä kuluja on ja sanoin jos saan 3 eri ihmiseltä tavaraa, en minä mitenkään voi pitää kirjaa keneltä tulee mitäkin.
Ikävä fiilis jäi töihin, kun toinen syyttää työkaverin alaiköisen tyttören tekemisistä ja itse ei näe mitåän vikaa itsessään.Tottakai on tämännitse kerrottava, että jos otat ne myyntiin puolestani niin saat siitä 20%. Tähän voi sitten suoraan vastata että myy kuule itse. Ja jos tietyn summan olisi vielä halunnut niin sekin olisi pitänyt sanoa.
Tuolle kaverille voi kertoa, että voi viedä tavarat itsepalvelukuropokselle, mutta ei missään saa tavaroita myytyä niin että maksat vain 20% toiselle. Kuulostaa vaikealta ihmiseltä, keneltä ei kannata ottaa mitään vastaan.
Tuolme tyypilme kerroin juuri paljonko työtä myymisessä on. Hän ei ole ikinä sitä kokeillut, kuvittelee on helppoa.
Kehoitin aloittamaan vintedistä. Pari tavaraa kerralla.
Huomaa tosi nopeasti totuuden
Mä olen antanut kaverin myydä soittovehkeitä kun se on siinä parempi. Palkaksi on saanut aina 20%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
9 settiä.
Asun yksin.. Mutta olen nyt alkanut käyttää yhtä kerrallaan enkä koko aikaa vaihtele. Jos vaikka nopeuttaisi kulumista.
Lisää en myöskään enää hanki.
Vanhin ja rakkain on vuodelta 1998. Olen käyttänyt sitä tosi paljon. Valmistaja joku tanskalainen firma. Aikanaan tilattu Hobby Hallista. Puuvillasatiinia. On ollut aktiivikäytössä siis kohta 40 vuotta. Mulla oli niitä 2 mutta nyt sinkkuna taas käytin vain toista ja se kului kesällä puhki. Ihanaa näissä laadun lisäksi on se että olivat lahja mummulta. Mummu tulee mieleen joka kerta kun pussilakanan petaan
ET VAIHDA LAKANOITA???? Mitä ihmettä
Samoja lakanoita minäkin käytän pari kuukautta kerrallaan. Toki pesen ne parin viikon välein. Aamulla pesu ja kuivaushuoneessa kuivaus ja illalla samat takaisin sänkyyn. Tällä säästyy lakanoiden viikkaamiselta kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?
Montako pussilakanaa teillä on?
Meitä on 3 hlöä.
Lopetin laskemisen neljäänkymmeneen.😳
Siihen ei ole laskettu mökillä olevia, sielläkin ehkä 10 pussilakanaa.
Mutta nuo on jo aika vanhoja. Tykkään sävytellä lakanat samoin sävyin, lisäksi olen muutamat uudet lakanat ostanut, kun ovat olleet niin kauniita!
Kyllä nuo vielä mahtuvat, niille on varattu kolmesta 50cm komerosta ylähyllyt. Nyt pitää kyllä jo sulloa, joten ehkä jotkut joutavat jo matonkuteiksi.
Ärsyttävää kun näin keski-iässä (vaihdevuodet) kroppa ja muukin ulkonäkö muuttuvat sitä tahtia, että pari vuotta sitten ostetut takit kinnaavat ja muutkin vaatteet ovat lakanneet istumasta hyvin, ja vuosikausia hyvin toiminut tyyli näyttää kaikin tavoin väärältä :( Olen aina ollut kropaltani ns. urheilullisen näköinen, ja tyylikin on vuosikausia ollut kapeita linjoja suosiva, mutta eihän se tähän kroppaan sovi enää ollenkaan. Enkä ole edes ostanut liian pieniä vaatteita, enkä ole lihonut, ja urheilen edelleen, mutta kropan muoto vaan muuttuu.
Ei tässä muuten mitään, vanhenemista ja muuttumistahan tämä koko elämä on, mutta ärsyttävää aloittaa tässä iässä uudet tyylikokeilut, kun sehän tarkoittaa väistämättä myös hutiostoksia! Olo on kuin nuorena, kun vielä etsi omaa tyyliä, eikä millään positiivisella tavalla :(
Helpottaakohan tämä, kun vaihdevuodet on ohi, vai onko muutos tästä eteenpäin niin jatkuvaa, että tätä se on sitten loppuelämä?
Sori, kysyin lopussa itse ;D
Blackout.
t. Edellinen