Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1860)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
jos laitat asukokonaisuuksi ja myyt silleen?
T-paita ja farkut
kauluspaita ja suorat housut
villapaita ja farkut jne
Sitten setissä on aina toinen puoli, joka on väärän kokoinen tai ei miellytä. Suosittelen myymään erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pohtinut sitä, miksi se oma pukeutumispersoona on niillä matkoilla asteen rohkeampi tai värikkäämpi kuin kotimaassa ollessa? Voi olla, että Ranskassa haluaa pukeutua kuin ranskatar tai ainakin on jonkinlainen mielikuva ranskattaren pukeutumisesta jne. Ainakin omalla kohdallani itse uskallan pukeutua naisellisemmin kuin Suomessa, jossa saatetaan ihmetellä onko menossa juhliin kun on pukenut hameen ja paitapuseron ylle.
Omasta nuoruudestani jäi sellainen muisto Helsingistä eräällä kadulla kulkemisesta, että viereiseen kauppaan mennessä aivan mitkä hyvänsä vaatteet päällä oli aina hitaasti ajavia miehiä, jotka huutelivat ”pilu 50” avonaisesta auton ikkunasta. Noin siis mennen tullen ja ympäri vuorokauden. Eipä se mitenkään varsinaisesti rohkaissut korostamaan naisellisia puolia eikä edes käyttämään hametta tai mekkoa.
Karsin vaatekaappia. Poistin kaikki tekstiilit jotka eivät ole puhdasta lunnonkuitua.
Jäljelle jäi kenkiä ja vaatteita joiden keski-ikä on neljännesvuosisata, ja kaikki täysin ehjiä - samaa ei voi sanoa niistä sekoitteista joissa oli kenokuitua mukana.
Paras liike mitä olen koskaan tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Töissä kävi tosi ikävä juttu. Vuosien varrella olen saanut kollegoilta ilmaiseksi kirppistavaraa.
Olen myynyt ne ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Eräs on jatkuvasti kritisoinut miksi antaa ilmaiseksi. Itse kerran vastasin kirppiksessä on niin paljon työtä, rahaa tulee vähän, paljon työtä. Ja kun tämä on kummallekin ok.
Keväällä hän oli sanonut töissä häbenkin pitäisi alkaa myymään ja jos löytäisi jonkun, joka teki sen puolesta. Toinen kollega oli kuullut osan ja kertoi hänen tytöllään ei ole kesätöitä, mielellään ottaisi vastaan kirppistavaraa. Näin on sanonut ja tälle on todistajiakin.Nyt sitten lahjoittaja valittaa, kun tytär on myynyt liian halvalla, kukaan ei edes tiedä missä on myynyt ja hän ei ole saanut osuuttaan, ei ole sanonut mikä hänen osuutensa on. On sanonut no ei hän enempää, kuin 20% anna.
Olin sattumoisin eilen toimistolla ja hyökkäsi mun kimppuun ja kysyi mikä on hybä %. Olen sanonut saman ennenkin, 100%.
Opetus, sovi selkeesti miten ajattelitte jakaa.
Itse sanoisin, että myy itse niin tietää millainen homma se on. Jos ei kiinnosta niin voin ottaa tai tytär voi ottaa ne ilmaiseksi vastaan. Ja saada näin pientä taskurahaa.
Ei kai kukaan halua ilmaiseksi alkaa myymään toisen puolesta tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä kävi tosi ikävä juttu. Vuosien varrella olen saanut kollegoilta ilmaiseksi kirppistavaraa.
Olen myynyt ne ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Eräs on jatkuvasti kritisoinut miksi antaa ilmaiseksi. Itse kerran vastasin kirppiksessä on niin paljon työtä, rahaa tulee vähän, paljon työtä. Ja kun tämä on kummallekin ok.
Keväällä hän oli sanonut töissä häbenkin pitäisi alkaa myymään ja jos löytäisi jonkun, joka teki sen puolesta. Toinen kollega oli kuullut osan ja kertoi hänen tytöllään ei ole kesätöitä, mielellään ottaisi vastaan kirppistavaraa. Näin on sanonut ja tälle on todistajiakin.Nyt sitten lahjoittaja valittaa, kun tytär on myynyt liian halvalla, kukaan ei edes tiedä missä on myynyt ja hän ei ole saanut osuuttaan, ei ole sanonut mikä hänen osuutensa on. On sanonut no ei hän enempää, kuin 20% anna.
Olin sattumoisin eilen toimistolla ja hyökkäsi mun kimppuun ja kysyi mikä on hybä %. Olen sanonut saman ennenkin, 100%.
Opetus, sovi selkeesti miten ajattelitte jakaa.Itse sanoisin, että myy itse niin tietää millainen homma se on. Jos ei kiinnosta niin voin ottaa tai tytär voi ottaa ne ilmaiseksi vastaan. Ja saada näin pientä taskurahaa.
Ei kai kukaan halua ilmaiseksi alkaa myymään toisen puolesta tavaroita.
Kun juteltiin asiasta, hän sanoi hän olisi antanut myynnistä 20%, eli hänelle olisi pitänyt antaa 80%. Kysyin kävittekö läpi luvut, kiukuspäissään ei, mutta eivät he kysyneet.
Kuulemma häneltä olisi pitänyt kysyä hinnat, mutta itse ei kertonut hintoja.
Kerroin miten itse toimin, mitä kuluja on ja sanoin jos saan 3 eri ihmiseltä tavaraa, en minä mitenkään voi pitää kirjaa keneltä tulee mitäkin.
Ikävä fiilis jäi töihin, kun toinen syyttää työkaverin alaiköisen tyttören tekemisistä ja itse ei näe mitåän vikaa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut sitä, miksi se oma pukeutumispersoona on niillä matkoilla asteen rohkeampi tai värikkäämpi kuin kotimaassa ollessa? Voi olla, että Ranskassa haluaa pukeutua kuin ranskatar tai ainakin on jonkinlainen mielikuva ranskattaren pukeutumisesta jne. Ainakin omalla kohdallani itse uskallan pukeutua naisellisemmin kuin Suomessa, jossa saatetaan ihmetellä onko menossa juhliin kun on pukenut hameen ja paitapuseron ylle.
Omasta nuoruudestani jäi sellainen muisto Helsingistä eräällä kadulla kulkemisesta, että viereiseen kauppaan mennessä aivan mitkä hyvänsä vaatteet päällä oli aina hitaasti ajavia miehiä, jotka huutelivat ”pilu 50” avonaisesta auton ikkunasta. Noin siis mennen tullen ja ympäri vuorokauden. Eipä se mitenkään varsinaisesti rohkaissut korostamaan naisellisia puolia eikä edes käyttämään hametta tai mekkoa.
Ei ole kyllä keski-ikäisenä, nuoruuteni Helsingissä viettäneenä moista kokemusta ja nuorena olin vielä tosi rohkea pukeutuja ja käytin vaikka minkälaista minihametta ja toppia.
Suomessa nyt vaan myydään sitä hemulitelttaa kaikenikäisille. Tästä löytyy oma ketju, jossa keskustellaan suomalaisista vaatemerkeistä ja ”designista”.
Itselläni suurin rajoittava tekijä on sää. Jossain välissä ne värikkään vaatteet vaihtuu paksuihin mustiin, kun alkaa loskassa kahlaaminen. Värikkäiden tai vaaleiden talvikenkien käyttöaika on Suomessa ehkä muutaman viikon vuodessa ja jos tarkoitus on omistaa vähemmän, niin yleensä ne käytännölliset kengät on matalakantaiset ja tummat.
Vierailija kirjoitti:
Karsin vaatekaappia. Poistin kaikki tekstiilit jotka eivät ole puhdasta lunnonkuitua.
Jäljelle jäi kenkiä ja vaatteita joiden keski-ikä on neljännesvuosisata, ja kaikki täysin ehjiä - samaa ei voi sanoa niistä sekoitteista joissa oli kenokuitua mukana.
Paras liike mitä olen koskaan tehnyt.
Ulkoilu- ja urheiluvaatteissa tekokuidut on ihan hyödyllisiä. Kuiturakenteella niihin saadaan esim hengittävyyttä tai hyviä vedenpitäviä ominaisuuksia ja kestävyyttä.
Ja kyllä nykyäänkin myydään luonnonkuidusta valmistettuja vaatteita, aika helppoa on katsoa siitä materiaalilapusta mitä on ostamassa ja jos ekalla rivillä lukee poly… niin jättää mokoman muovipussin hyllyyn. Verkkokaupoistakin saa monesti rajattua tuotteet materiaalin mukaan.
Ja luonnonkuidut ei aina ole oikotie onneen. Viskoosineuleet esimerkiksi kuluu todella nopeasti rumaan kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viskoosi ei olekaan luonnonkuitu, vaan muuntokuitu.
Ymmärrän tavallaan ajatuksen täysin luonnokuituisesta vaatekaapin sisällöstä.
Mietin kuitenkin millaisissa vaatteissa sellaisen omistaja lähtee ulos, kun esimerkiksi räntää tulee vaakatasossa? Jonkinlaisessa öljykangastakissa, tai vahatussa nahkassa? Vai onko kyseessä elämäntapa, jolloin kurjalla säällä pysytään sisällä, tai livahdetaan katon alla autoon?
Jotkut vaate- ja kangasinnovaatiot on tehty ihan syystä, vaikka nykyään keinokuituja on sielläkin mihin ne eivät sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Edellinen jatkaa, että vaikka päällimmäisenä on helpottunut olo, niin nyt illalla kaivelin kaappeja ja tein sen 10 myynti-ilmoitusta toriin, kun alkoi jotenkin ahdistaa se "rahan menetys" vaikka rahahan on menetetty jo ostohetkellä eikä nyt kun jätin myymättä. Mut nyt tuntuu, että jos ei yön aikana mee mitään kaupaksi, pakkaan ehkä nuo tavarat vaan laatikkoon, ja vien lahjoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa, että vaikka päällimmäisenä on helpottunut olo, niin nyt illalla kaivelin kaappeja ja tein sen 10 myynti-ilmoitusta toriin, kun alkoi jotenkin ahdistaa se "rahan menetys" vaikka rahahan on menetetty jo ostohetkellä eikä nyt kun jätin myymättä. Mut nyt tuntuu, että jos ei yön aikana mee mitään kaupaksi, pakkaan ehkä nuo tavarat vaan laatikkoon, ja vien lahjoituksiin.
"Yön aikana" on kyllä todella lyhyt myyntiaika. Odota nyt ainakin viikko kun kerran näitä ison vaivan ilmoitusten teossa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan ajatuksen täysin luonnokuituisesta vaatekaapin sisällöstä.
Mietin kuitenkin millaisissa vaatteissa sellaisen omistaja lähtee ulos, kun esimerkiksi räntää tulee vaakatasossa? Jonkinlaisessa öljykangastakissa, tai vahatussa nahkassa? Vai onko kyseessä elämäntapa, jolloin kurjalla säällä pysytään sisällä, tai livahdetaan katon alla autoon?
Jotkut vaate- ja kangasinnovaatiot on tehty ihan syystä, vaikka nykyään keinokuituja on sielläkin mihin ne eivät sovi.
Kyllä tekokuitukankaisia vaatteita on myynnissä vaikka kuinka kirppareilla.En hyväksy tekokuitvaatteita matonkuteiksi, joten kohta ei löydy 100 prossan puuvillaa mistään. On ollut pakko hyväksyä se 5 %: n elastaani, jota lykätään nykyään puuvillan kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut sitä, miksi se oma pukeutumispersoona on niillä matkoilla asteen rohkeampi tai värikkäämpi kuin kotimaassa ollessa? Voi olla, että Ranskassa haluaa pukeutua kuin ranskatar tai ainakin on jonkinlainen mielikuva ranskattaren pukeutumisesta jne. Ainakin omalla kohdallani itse uskallan pukeutua naisellisemmin kuin Suomessa, jossa saatetaan ihmetellä onko menossa juhliin kun on pukenut hameen ja paitapuseron ylle.
Omasta nuoruudestani jäi sellainen muisto Helsingistä eräällä kadulla kulkemisesta, että viereiseen kauppaan mennessä aivan mitkä hyvänsä vaatteet päällä oli aina hitaasti ajavia miehiä, jotka huutelivat ”pilu 50” avonaisesta auton ikkunasta. Noin siis mennen tullen ja ympäri vuorokauden. Eipä se mitenkään varsinaisesti rohkaissut korostamaan naisellisia puolia eikä edes käyttämään hametta tai mekkoa.
Ulkomailla voi myös istua ravintolan terassilla oluella ilman että tuijotetaan ohikulkiessa paheksuen. Suomi on suomi🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon päättänyt käydä huomenna läpi viisi kassillista kaksi kokoa liian pieniä tavoitevaatteita. Parhaat meinasin koettaa myydä, sillä mulla on varmaan puolessa näistä vielä hintalaput kiinni. Mutta jotta pääsisin nopeasti eroon, mitä sanoisitte sopivaksi hinnaksi niille? Raha on menetetty ostohetkellä jo, joten omiani en saa pois. Mutta mitä luulette, liikkuisiko farkut ja housut esim 5e/kpl? Entä shortsit ja hameet? Vai mikä olisi järkevä? Entä paidat ja puserot?
kerro sitten miten meni. Miten jaksoit ja stressasko vai oli helpotus saada ne kassilliset pois.
No mä alotin homman tänään täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä. Kannoin kaikki terassille aurinkoon ja aloin lajittelemaan vaatteita. Aluksi laitoin kasseihin niitä, mitkä lahjoitan ja erilleen niitä parhaimpia, mitä päätin myydä. Sit niitä alkoi olla aika paljon ja päätin et täytyy rajata, että jos vaikka 10 parasta valitsen myyntiin. Että jos myyn 5e/kpl, saisin 50e ja sillä rahalla ostaisin sopivan syystakin. Kuvasin ensimmäisen ja mies käveli paikalle ja kysyi, pitäskö ne kaikki vaan lahjottaa. Että onko sen arvoista et jos teen sen luopumispäätöksen nyt, ja sit jos ei meekkään kaupaksi, ja sit jään taas jumiin niihin vaatteisiin. Sanoin että kyllä mä haluan ees jotain nyt yrittää myydä. Sit vaan iski voimattomuus, etten saanut näpyteltyä yhtäkään ilmoitusta. Siellä mä istuin vaatekasojen ympäröimänä auringossa ja mietin et hitto mikä määrä tavaraa. Sit aloin viikata niitä kasseihin ja kannoin autonperään. Hain vielä kaapista lisää toisen 5 kassillista mulle liian pieniä. Tai yksi paita olisi mahtunut, en halunnut enää sitäkään. Vietiin ne sitten lahjoituksiin kaikki. Sain kokonaisen vaatekaapin tyhjäksi. Ajatella, et se on ollut vain näitä liian pieniä vaatteita varten. Järjetöntä. Nyt en halua laittaa sinne mitään, vaikka täytettä löytyisi. Haluan nähdä ne tyhjät hyllyt.
Mulla on nyt menossa tämä liian pienien vaatteiden dilemma ja kyllä se harmittaa! Toisaalta mulla syy on jalan pieleen mennyt leikkaus, joka korjataan tässä piakkoin, ja sen kuntoutuksen jälkeen voin edes kuvitella laihtuvani kun pääsen taas liikkumaan .
Nämä nykyiset ns läskivaatteet joita olen joutunut ostamaan kun entisiin en mahdu, olen ostanut sillä silmällä että niitä saa helposti pienennettyä. Jos en laihdu 2 vuodessa niin sitten laitan liian pienet kiertoon.
Ja ei, ei todellakaan ole varaa heittää niitä nyt pois, ja ostaa laihduttuani uusia.
Tälle viikolle tuli yhteensä 13 poistoa. Ei valitettavasti yhtään myyntiä mukana näissä.
Tänään luvassa siivousta ja pientä sisustamista. Rakastan tämän vuodenajan tunnelmaa.
Ei ole onneksi nyt tarvetta millekään hankinnoille. Tekee mieli vaan nuukailla ja elää vaatimattomasti. Tytär toivoi yhteistä kirppiskierrosta. Ehkä sellainen sitten. Kauppoihin en edes halua.
No niin, vapaapäivä. 4h aikaa karsia.
Miten ihmeessä saisin sen moodin päälle et pois vaan??!?!?!?!??!?
Toivoisin edes ahdistukseni nousevan avukseni, jotta voisi vaan alkaa lappaamaan.
On kouluvihkoja, loputtomasti lakanoita ja pyyhkeitä, kesken jääneitä opiskelupapereita, kirjoja, liikaa vaatteita, liikaa astioita, muistoja (kortteja, lehtiä)
Oliko teillä joku johtotähtilause, joka antoi voimaa jumituksen hetkinä?
aloita jostain helposta kuten keittiön kaapeista missa päivämäärä menny jo ohi - suoraan roskiin.
sellaisista tavaroista jotka on vain roskia tai ei ole lainkaan tunnearvoa.
mitkä kuuluu entiseen elämään tai muistuttaa itseä huonoista ajoista elämässä
kuolleet tai kituvat huonekasvit.
lahjat joista et tykkää mutta olet pitänyt syyllisyyden tunnosta
turha krääsä esimerkiksi koriste-esineet joita ei enää edes näe, siis huomaa
Minulla ei mennyt siivous ihan putkeen. Siivosin varaston, sain kyllä 3 banaanilaatikollista tavaraa roskiin, mutta löysin myös laatikollisen ihania koriste-esineitä, joita vein sitten varastosta sisälle ja esille. Ja se muuten tekee siivoamisesta vielä tuskallisempaa. En edes muistanut miten ihania nuo olivat, mutta samalla sain tuskan siivoamisen hankaloitumisena. Nyt olisi varastossa tilaa siirtää sisältä vaikka kausivaatteita piiloon 3-4 laatikollista. Saa nähdä jaksaisinko tehdä sen vaikka syyslomalla. Siivosin myös vaatehuoneen ja ihan vaan vein roskiin rikkinäisiä vaatteita, niin sen seurauksena siellä on nyt 1 hylly ihan tyhjänä. En tiedä mitä siihen laittaisin. Onko ihmisillä vaatekaapeissa ja varastoissa yleensä tyhjiä hyllyjä?
Itse juuri ehkä haluaisin ostaa vaatteita reissuilta, kun Suomesta on vaikea löytää itseäni miellyttäviä, mutta reissussa en yleensä jaksa kierrellä vaatekaupoissa. Jääkaappiin voin ostaa jonkun kivan magneetin, jos löydän, mutta yleensä ostan jonkun paikallisesta kulttuurista, luonnosta tai henkilöstä kertovan kirjan (en mitään matkaopasta).