Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1680)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.
Kirjaston vaihtohyllyssä ne ainakin vaihtavat omistajaa.
Kirjaston henkilökunta heittää ne samantien paperinkeräykseen. Henkilökunta käy hyllyt läpi säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.
Kirjaston vaihtohyllyssä ne ainakin vaihtavat omistajaa.
Ei vaihda, kirjaston henkilökunta kantaa ne sieltä heti roskiin tilaa viemästä. Noiden kirjavalioiden ainoa oikea paikka on roskis.
Onko noin? Ollaanko kirjastoissa niin snobeja, ettei keskittymisongelmista kärsivien lukuhaluja kunnioiteta? Tai suomea opiskelevien, jotka haluaisivat lukea mutta tavalliset kirjat ovat liian pitkiä. Ei mikään ihme sitten, että tänne tulleiden aikuisten on vaikea oppia suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa tavarapaljousketjussa tuli esiin ajatus, että tunneside tulee kosketuksesta. Mielenkiintoinen ajatus sikälikin, että huomaan itse kuinka vaikeinta on luopua vaatteista joita olen käyttänyt. Kaikkia olen toki sovittanut mutta uusimmista on helpoin luopua. Itselleni vaatteet ei ilmennä niinkään muistoja, eli en koe muistoja niihin liittyväksi, mutta en toki voi varma olla kuinka alitajunta tässä toimii ja muistaako se asioita vaatteiden kautta jotka olen muuten unohtanut tai joita en tietoisesti muistele.
Mielenkiintoinen ajatus. Onkohan se kaikilla vähän eri tavalla, olisi mielenkiintoista tietää? Minun on kaikista vaikein luopua asioista, jotka muistuttavat minua jo kuolleista läheisistä. Meinasin eilen saada paniikkikohtauksen, kun olin myynyt Vintedissä vaatteen, jonka olin saanut edesmenneeltä äidiltäni lahjaksi. Monta kertaa aiemmin olin jo yrittänyt luopua siitä, koska se ei sopinut minulle, ja kangas oli sellaista, joka minua aina hiostaa. Nyt sain paketin postitettua, ja sain heti samana iltana hirveän itkuhepulin.
No, ehkä se vaate siitä unohtuu. Kuulostaa varmasti ihan mielipuoliselta.
Ei kuulosta yhtään mielipuoliselta vaan ihan normaalilta. Mutta ajattelisin silti, että äidin antamaa lahjaa kunnioittaa parhaiten se, että vaate on käytössä - jos ei itsellä niin jollain toisella. Usein olen vastaavissa tilanteissa miettinyt myös, mitä edesmennyt läheinen asiasta sanoisi, jos voisi vielä jotain sanoa... tuskin ainakaan "Sitä mun kerran antamani lahjaa on muuten sitten pakko säilöä kaapissa maailman tapppiin asti, käytit tai et!!" :) Näillä keinoin olen itse saanut luovuttua vastaavista jutuista, vaikka se hetken (ja joskus toisenkin) on kirpaissutkin.
Minä ajattelen sillä tavalla, että vaate päätyy käyttöön seuraavalla käyttäjällä. Se on todellista tavaran kunnioittamista kun joku käyttää sen loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa. Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä. Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee.
Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi. Osa 70-luvulta.
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus.
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?Kyllä meilläkin on ainakin 30 kestokassia, en ole laskenut. Niitä on iso kasa autossa odottamassa viikon ruokaostoksia, autotallissa tyhjien pullojen kassina, niissä säilytetään vaikka mitä, esim kirpparille joskus vietäviä tavaroita, auton suojapeitettä, pariaan etsiviä sukkia, tyhjiä pakastusrasioita ( niitäkin on paljon, mutta mahtuvat kuitenkin pakastimiin…), kierrätykseen lähteviä mainoslehtiä, jumppatavaroita jne. Kestokassit ovat tosi käteviä ja aina tuntuu, että niitä on liian vähän!
Kestokasseista en luovu!Kestokassista saa taivutettua korin korvikkeen. Ne ovat hyviä apuvälineitä tavaroiden järjestämisessä. Ainoa harmi on siinä, että niiden sisäpinta alkaa hilseillä siinä vaiheessa kun kestokassi on noin viisivuotias. Itse imuroin hiljaa mielessäni kiroillen kenkiä, joihin oli irronnut vanhasta kestokassista sellaista valkeaa muovihilsettä.
Minä säilytän kestokasseja yksivärisessä kankaisessa pyykkikorissa. Sen saa helposti avattua ja suljettua. Sieltä voi sitten ottaa viikatun kestokassin kauppareissulle yms mukaansa.Eikö kestokassi ole mikä tahansa kassi joka ei ole kertakäyttöinen? Mulla on puuvillaisia, ei niistä irtoa hilsettä koskaan.
Keskustelu viittaa niihin kaupan muovisiin kestokasseihin.
Kaksi 40 litran muovipussillista vaatetta lähdössä kirpputorille. Sellaisia kesävaatteita, joita en käyttänyt tänä kesänä ja en uskonut käyttäväni ensi kesänäkään. Makuni on muuttunut niistä ajoista kun hankin kyseiset vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa. Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä. Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee.
Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi. Osa 70-luvulta.
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus.
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?Kyllä meilläkin on ainakin 30 kestokassia, en ole laskenut. Niitä on iso kasa autossa odottamassa viikon ruokaostoksia, autotallissa tyhjien pullojen kassina, niissä säilytetään vaikka mitä, esim kirpparille joskus vietäviä tavaroita, auton suojapeitettä, pariaan etsiviä sukkia, tyhjiä pakastusrasioita ( niitäkin on paljon, mutta mahtuvat kuitenkin pakastimiin…), kierrätykseen lähteviä mainoslehtiä, jumppatavaroita jne. Kestokassit ovat tosi käteviä ja aina tuntuu, että niitä on liian vähän!
Kestokasseista en luovu!Kestokassista saa taivutettua korin korvikkeen. Ne ovat hyviä apuvälineitä tavaroiden järjestämisessä. Ainoa harmi on siinä, että niiden sisäpinta alkaa hilseillä siinä vaiheessa kun kestokassi on noin viisivuotias. Itse imuroin hiljaa mielessäni kiroillen kenkiä, joihin oli irronnut vanhasta kestokassista sellaista valkeaa muovihilsettä.
Minä säilytän kestokasseja yksivärisessä kankaisessa pyykkikorissa. Sen saa helposti avattua ja suljettua. Sieltä voi sitten ottaa viikatun kestokassin kauppareissulle yms mukaansa.Eikö kestokassi ole mikä tahansa kassi joka ei ole kertakäyttöinen? Mulla on puuvillaisia, ei niistä irtoa hilsettä koskaan.
Mulla on kauppakassina pehmeä kylmälaukku: kesällä sinne pakasteet ja kylmässä säilytettävät, talvella kasvikset ja hedelmät ettei palellu. Sivutaskussa taiteltuna pari kestokassia muille tavaroille. Kylmälaukun kantokahvatkin käteensopivat eivätkä liian pitkät ettei kassi maata viistä kannettaessa. Olen lyhyenläntä ihminen. Aikoinaan kertyneet muovikassit ovat päätyneet roskapusseiksi, nykyään roskiskaapissa on tilaa kun ei ole enää niitä pusseja. Ja joo, olen aina taitellut ne kolmioiksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa. Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä. Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee.
Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi. Osa 70-luvulta.
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus.
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?Kyllä meilläkin on ainakin 30 kestokassia, en ole laskenut. Niitä on iso kasa autossa odottamassa viikon ruokaostoksia, autotallissa tyhjien pullojen kassina, niissä säilytetään vaikka mitä, esim kirpparille joskus vietäviä tavaroita, auton suojapeitettä, pariaan etsiviä sukkia, tyhjiä pakastusrasioita ( niitäkin on paljon, mutta mahtuvat kuitenkin pakastimiin…), kierrätykseen lähteviä mainoslehtiä, jumppatavaroita jne. Kestokassit ovat tosi käteviä ja aina tuntuu, että niitä on liian vähän!
Kestokasseista en luovu!Kestokassista saa taivutettua korin korvikkeen. Ne ovat hyviä apuvälineitä tavaroiden järjestämisessä. Ainoa harmi on siinä, että niiden sisäpinta alkaa hilseillä siinä vaiheessa kun kestokassi on noin viisivuotias. Itse imuroin hiljaa mielessäni kiroillen kenkiä, joihin oli irronnut vanhasta kestokassista sellaista valkeaa muovihilsettä.
Minä säilytän kestokasseja yksivärisessä kankaisessa pyykkikorissa. Sen saa helposti avattua ja suljettua. Sieltä voi sitten ottaa viikatun kestokassin kauppareissulle yms mukaansa.Eikö kestokassi ole mikä tahansa kassi joka ei ole kertakäyttöinen? Mulla on puuvillaisia, ei niistä irtoa hilsettä koskaan.
Keskustelu viittaa niihin kaupan muovisiin kestokasseihin.
Minä aloitin sen keskustelun, toteamalla ettei kukaan tarvitse kolmeakymmentä kestokassia! Tarkoitin just kaikkia kestokasseja, puuvillaisia, pieniä, ulkomailta ostettuja (BARCELONA), epäkäytännöllisiä, mainoskasseja, messuilta saatuja pieniä , mutta joku päätti, että nyt puhutaan niistä muovisista. En viitsinyt kommentoida aikaisemmin, että on muitakin kestokasseja kuin ne muoviset. Ja yhä olen sitä mieltä, ettei niitäkään tarvitse olla joka naulakossa ja joka kaapissa kymmeniä. Paitsi jos on luonteeltaan saatan joskus tarvita -tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi 40 litran muovipussillista vaatetta lähdössä kirpputorille. Sellaisia kesävaatteita, joita en käyttänyt tänä kesänä ja en uskonut käyttäväni ensi kesänäkään. Makuni on muuttunut niistä ajoista kun hankin kyseiset vaatteet.
Vähän väärä aika myydä kesävaatteita kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi 40 litran muovipussillista vaatetta lähdössä kirpputorille. Sellaisia kesävaatteita, joita en käyttänyt tänä kesänä ja en uskonut käyttäväni ensi kesänäkään. Makuni on muuttunut niistä ajoista kun hankin kyseiset vaatteet.
Vähän väärä aika myydä kesävaatteita kyllä.
Sehän on kirpputorin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa tavarapaljousketjussa tuli esiin ajatus, että tunneside tulee kosketuksesta. Mielenkiintoinen ajatus sikälikin, että huomaan itse kuinka vaikeinta on luopua vaatteista joita olen käyttänyt. Kaikkia olen toki sovittanut mutta uusimmista on helpoin luopua. Itselleni vaatteet ei ilmennä niinkään muistoja, eli en koe muistoja niihin liittyväksi, mutta en toki voi varma olla kuinka alitajunta tässä toimii ja muistaako se asioita vaatteiden kautta jotka olen muuten unohtanut tai joita en tietoisesti muistele.
Mielenkiintoinen ajatus. Onkohan se kaikilla vähän eri tavalla, olisi mielenkiintoista tietää? Minun on kaikista vaikein luopua asioista, jotka muistuttavat minua jo kuolleista läheisistä. Meinasin eilen saada paniikkikohtauksen, kun olin myynyt Vintedissä vaatteen, jonka olin saanut edesmenneeltä äidiltäni lahjaksi. Monta kertaa aiemmin olin jo yrittänyt luopua siitä, koska se ei sopinut minulle, ja kangas oli sellaista, joka minua aina hiostaa. Nyt sain paketin postitettua, ja sain heti samana iltana hirveän itkuhepulin.
No, ehkä se vaate siitä unohtuu. Kuulostaa varmasti ihan mielipuoliselta.
Ei kuulosta yhtään hullulta. Minä taas kaipailen lapsuuden leluja joiden kanssa minulla oli hyvä leikkiä ja olla. Ne olivat tärkeitä kun niitä sai harvoin ja niin kauniitakin suuri osa. Äitini on heittänyt ne roskiin ja hän tosiaan on pilannut ne homeella ja hiirten ulosteilla. Ne eivät merkinneet hänelle mitään mutta minulle kyllä hyvin paljon.
Tästä vähän apua Kanadasta.
Letting go of prized possessions can be tough. Let the professionals help, experts say
https://www.cbc.ca/radio/thecurrent/downsizing-decluttering-possessions…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuohtui kun kerroin että ohjeistin 80+ äitiäni lahjoittamaan kirjoja Konttiin koska niillä ei ole juuri mitään arvoa. Tarkennan nyt vähän asiaa.
Osa kirjoista on juurikin näitä Valittujen palojen lyhennelmiä, joita ei enää ainakaan meidän kotipaikkakunnalla oteta edes Konttiin. Osa kirjoista on sellaisia mitä olen hänelle antanut luettavaksi (ja sen jälkeen kierrätettäväksi), kirjoja joita saa Kontista eurolla. Osa taas on pokkareita, joita saa Kontista välillä viidelläkymmenellä sentillä. Hän itse haluaa luopua näistä kirjoista, ja yrittää antaa niitä lähes kaikille jotka käyvät kylässä. Olen kertonut, että eivät ole enää kovin arvokkaita, kun näitä saa jopa lukemattomina paikallisesta Kontista eurolla tai parilla, ja että kirjan arvon vuoksi niitä ei kannata hillota siellä hyllyssä vuosia, jos niistä haluaa luopua. Kirjat ovat sellaisia joista tiedän että antikvariaatit eivät maksa mitään, eikä niitä ole tarpeeksi tällaiselle tukkuostajalle (oliko se nyt Finlandiakirja vai mikä). Äidilläni on ihan hyvä eläke, eli hän ei tarvitse näistä kirjoista rahaa elämiseensä ja hän ei osaa käyttää Toria, enkä edes haluaisi että hänen luonaan kävisi jotain vieraita ihmisiä. En väheksy kirjoja enkä niiden arvoa sinänsä, yritin vain järkeilemällä helpottaa äitini luopumisprosessia eteenpäin.
Omalla kohdalla vaikein karsimiskohde on ollut juurikin kirjat. Vaatteista voin luopua silmää räpäyttämättä, mutta yhdestäkin kirjasta luopuminen tuntuu tuottavan fyysistä tuskaa. Kun tein reilun loven kirjahyllyyni (useita satoja kirjoja), lohduttauduin sillä että voin käydä tapaamassa niitä Kontissa jos tulee ikävä. Tein lahjoittamiini kirjoihin jopa pienen, huomaamattoman merkinnän josta pystyn näkemään että kyseinen kirja on ollut joskus hyllyssäni. Näillä järkeilyillä ja toimenpiteillä sain suostuteltua itseni luopumaan kirjoista, jotka eivät muutoinkaan enää mahtuneet kirjanhyllyyni. Että en todellakaan suhtaudu kevyesti kirjoista luopumiseen, enkä ajattele että kirjat olisivat arvottomia.
Jos kommentoi eriävän mielipiteen, se ei ole tuohtumista. Se on vain eriävä mielipide :)
Vierailija kirjoitti:
Mä otin tänään (itseni näkökulmasta) rohkean askeleen, mikä saa taas varmasti monen pyörittelemään silmiään. Mutta vastaavaa kokeneet ehkä osaa samaistua tai ainakin ymmärtää jollain tasolla. Mulla on yhdet shortsit, joita käytän mekkojen alla ja jotka on tuntuneet päällä ärsyttäviltä, kun puristivat polven kohdalta. Oon yrittänyt välillä käyttää, mut aina sama. Oon pohtinut mitä niille tekis kun tarvitsen sellaiset, mutta tosiaan tuntuvat epämukavilta. Vastaavat saisi n.10e kaupasta eli ei kalliit. Myyntiarvoakaan ei siis oikein ole. Silti olen niitä säästellyt ja pyöritellyt vuoden, kaksi. Pohtinut, että olisiko ne hyvät jollekin toiselle. Tänään tartuin saksiin ja leikkasin ne vähän lyhyemmäksi. Nyt ne on hyvät. Ja minua varten. Tein itsekkään päätöksen.
Mä olen saanut lapsena lähes kaiken käytettynä sisaruksilta, serkuilta, kirppikseltä. Ja multa lähteneet eteenpäin vielä seuraaville. Kaikki piti pitää uudenveroisena, mitään ei saanut esim lyhentää minulle sopivaksi vaan aina piti ajatella seuraavaa käyttäjää. Tää on jatkunut aikuisenakin, kun en ole oppinut pois. Aina mietin, että nyt en tätä voi käyttää näin usein että säilyy hyvänä toiselle. Nyt nää shortsit sopii just mulle enkä voi antaa näitä seuraavalle. Ja tuntuupa vapauttavalta itsekkyydeltä ajatella kerrankin itseäni.
Nyt joku pohtii miksi en vain osta uusia kun halvat ovat. En halunnut kun kotoa löytyy jo pienellä muutoksella sopivat. Uusi tuote olisi ns. valmistettu turhaan. Enkä olisi voinut taata, että vanhat menisi jollekin käyttöön vaikka ne olisin lahjoittanut eteenpäin. Tällöin nämäkin shortsit olisi valmistettu turhaan.
Ennen kuin tuli taas pyöräilyshortsit kauppoihin niin ostin joka kesä h&m legginsejä jotka leikkasin hameiden alle sopiviksi. Kerran jopa pyysin ostoksen maksettuani kassatyöntekijää leikkaamaan lahkeet pois ja niin hän myös teki😁
Ostan myös kirpputoreilta halvalla vaatteita tai vaikka laukkuja joista saan materiaalia muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta myymisestä, hinnoittelusta ja tavaroiden säilömisestä jos ne eivät mene kaupaksi...
Olen tuskaillut tämän saman aiheen kanssa jo jonkin aikaa, ja saatoin siitä kirjoittaa jo edelliseenkin ketjuun. Siis on tavaroita, joilla pitäisi periaatteessa olla "pysyvä" arvo. Jonkin verran vaihtelua aina tapahtuu suuntaan ja toiseen, totta kai. Mutta oletus nyt on kuitenkin aina ollut, että vaikkapa aito timanttisormus tai 1800-luvun virheetön rokokoopöytä säilyttävät jonkinlaisen arvon - ja noiden esimerkkien kohdalla arvon voisi olettaa myös nousevan ajan myötä, koska 1800-luvun pöytä käy aina vain harvinaisemmaksi ja kullankin hinta taitaa nousta koko ajan.
On siis periaatteessa olemassa tavaroita, joiden arvon ei pitäisi olla täysin muotioikkujen armoilla.
Mutta tänä päivänä on vaikea myydä mitään, kuten varmaan suurin osa kirppistelijöistä täällä tietää. Hinnat laskevat eikä kukaan oikein malttaisi maksaa mistään mitään. Sen takia kai ainakin minä olen saanut aika poskettomiakin hintatarjouksia. Fiktiivisenä esimerkkinä, jos sen 1800-luvun rokokoopöydän "oletusarvo" olisi 500 euroa, tulee jatkuvasti tarjouksia tyyliin 50 euroa.
Tämän ketjun filosofia olisi, että sinähän haluat siitä tavarasta eroon ja kaapit tyhjiksi, joten myy se sillä 50 eurolla äläkä mieti asiaa sen enempää.
Mutta kun joka ikinen kerta kun teen niin, se alkaa aivan suunnattomasti v*tuttaa :D
Nytkin tulee mieleen yksi alkuvuodesta 15 eurolla Puolaan myymäni juttu (alunperin pyysin 30 euroa), jonka se puolalainen laittoi heti 300 eurolla myyntiin - ja se meni kaupaksi. Joo joo, kannattaa unohtaa, se on "vain" rahaa ja "vain" tavaraa. Mutta kun kokemus nettikirppistelystä on nykyään tällaista jatkuvaa tuskailua ja v*tutusta. Ei myymisestä tule enää hyvä mieli, varsinkin kun olen todella pienituloinen ja tuntee tulevansa rahapulassaan hyväksikäytetyksi.
En tiedä mikä tämän purkauksen pointti oikein oli. Ehkä vain kaipaisin muiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, että onkohan tämä pysyvä ilmiö nykyään, ainakin Suomessa, ettei mikään menisi kaupaksi kuin muutamalla eurolla. Vai kannattaako arvokkaimmat jutut säilöä siinä toivossa, että hinnat kääntyvät tulevina vuosina nousuun.
Huom. minä en itse pidä tuollaista säilömistä hamstrauksena, vaan oikeasti laadukkaan tavaran kunnioittamisena, jos tilaa kerran on.
Jotenkin järjenvastaisena pidän (hyväkuntoisten) käytettyjen tavaroiden hintojen romahtamista, kun samalla kaupoissa hinnat nousevat koko ajan. Ei käy järkeen, että jokin hieno antiikkitavarakin olisi muka samanarvoinen kuin vastaava Temu-krääsä.
Olen sun kanssa aivan samaa mieltä. Mutta toimintani on paljon epäsuositunpaa kuin sinulla, nimittäin jos en saa tavarasta haluamaani hintaa niin vien sen jäteasemalle mieluummin kuin annan ilmaiseksi tai myyn pilkkahinnalla. Ja tulen jatkamaan tällä tyylillä aivan sama mitä täällä asiasta ollaan mieltä. Oma vitutuksen puuttuminen on minulle tärkeämpää kuin tavaran antaminen eteenpäin.
Erikoista että ihminen myöntää (ja viestistä paistaa, että jollain tapaa myös uhoaa) olevansa noin itsekäs ja vastuuton torspo.
Mitä itsekästä siinä on että ei halua sinulle antaa ilmaiseksi tavaraa? Kyllä se vaikuttaa siltä että sinä olet tässä se itsekäs.
Minun mielestäni pitäisi ajatella niitä, joilla ei ole varaa ostaa edes kirpputorilta. Kahdeksan euroa maksava vaate on jollekin liian kallis. Hyväosaisen on vaikea ymmärtää sitä, mutta se on totta. Aamulla puhuttiin TV:ssä siitä aiheesta. Köyhimmillä on vaikeaa nyt.
Entä jos sillä vääränlaisen vaatteen tai tavaran omistaja on juuri näitä kaikkein köyhimpiä, eli juuri niitä joita sinunkin mielestäsi pitäisi ajatella?
Hänellä ei ole varaa ostaa kirppikseltä 8€ vaatetta, mutta itse mielellään myisi oman vaatteensa 8 eurolla.
Olen eri, mutta vastaus oli käsittääkseni viestiin, jossa uhottiin, että heittää mielummin tavarat roskikseen kun myy liian halvalla tai antaa ilmaiseksi. Vaikka olisi miten kaikkein köyhimpiä, niin voi silti ennemmin lahjoittaa kuin oman vitutuksen vuoksi heittää roskikseen muille käyttökelpoisen tavaran (tässä ei siis ollut kyse, että lahjoitus olisi hankalaa mistään käytännön syystä).
Voihan sitä tehdä miten itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuohtui kun kerroin että ohjeistin 80+ äitiäni lahjoittamaan kirjoja Konttiin koska niillä ei ole juuri mitään arvoa. Tarkennan nyt vähän asiaa.
Osa kirjoista on juurikin näitä Valittujen palojen lyhennelmiä, joita ei enää ainakaan meidän kotipaikkakunnalla oteta edes Konttiin. Osa kirjoista on sellaisia mitä olen hänelle antanut luettavaksi (ja sen jälkeen kierrätettäväksi), kirjoja joita saa Kontista eurolla. Osa taas on pokkareita, joita saa Kontista välillä viidelläkymmenellä sentillä. Hän itse haluaa luopua näistä kirjoista, ja yrittää antaa niitä lähes kaikille jotka käyvät kylässä. Olen kertonut, että eivät ole enää kovin arvokkaita, kun näitä saa jopa lukemattomina paikallisesta Kontista eurolla tai parilla, ja että kirjan arvon vuoksi niitä ei kannata hillota siellä hyllyssä vuosia, jos niistä haluaa luopua. Kirjat ovat sellaisia joista tiedän että antikvariaatit eivät maksa mitään, eikä niitä ole tarpeeksi tällaiselle tukkuostajalle (oliko se nyt Finlandiakirja vai mikä). Äidilläni on ihan hyvä eläke, eli hän ei tarvitse näistä kirjoista rahaa elämiseensä ja hän ei osaa käyttää Toria, enkä edes haluaisi että hänen luonaan kävisi jotain vieraita ihmisiä. En väheksy kirjoja enkä niiden arvoa sinänsä, yritin vain järkeilemällä helpottaa äitini luopumisprosessia eteenpäin.
Omalla kohdalla vaikein karsimiskohde on ollut juurikin kirjat. Vaatteista voin luopua silmää räpäyttämättä, mutta yhdestäkin kirjasta luopuminen tuntuu tuottavan fyysistä tuskaa. Kun tein reilun loven kirjahyllyyni (useita satoja kirjoja), lohduttauduin sillä että voin käydä tapaamassa niitä Kontissa jos tulee ikävä. Tein lahjoittamiini kirjoihin jopa pienen, huomaamattoman merkinnän josta pystyn näkemään että kyseinen kirja on ollut joskus hyllyssäni. Näillä järkeilyillä ja toimenpiteillä sain suostuteltua itseni luopumaan kirjoista, jotka eivät muutoinkaan enää mahtuneet kirjanhyllyyni. Että en todellakaan suhtaudu kevyesti kirjoista luopumiseen, enkä ajattele että kirjat olisivat arvottomia.
Jos kommentoi eriävän mielipiteen, se ei ole tuohtumista. Se on vain eriävä mielipide :)
Luitko lainkaan tuota "eriävää mielipidettä" ennen kuin kommentoit? "Eriävän mielipiteen" esittäjä kertoi näkevänsä punaista. Ei siis ole kovin väärin todeta, että hän tuohtui :)
Ördög kirjoitti:
Tästä vähän apua Kanadasta.
Letting go of prized possessions can be tough. Let the professionals help, experts say
https://www.cbc.ca/radio/thecurrent/downsizing-decluttering-possessions…
Tuolla on kivoja decluttering-artikkeleita. Yhdessä kerrottiin naisesta, joka raivasi 40 pussillista tavaraa 40 päivässä. Kuvan pussi näytti mielestäni välimallin kokoiselta kun sitä vertaa kaupan ostoksiin käytettyyn muovikassin ja jätesäkin välillä. Jo sen muovipussillisen raivaaminen päivässä on kova suoritus.
Yhdessä artikkelissa todettiin, että keräilläkin saa kunhan keräily pysyy järjestyksessä ja siitä on itselleen iloa. Omia tavaroitaan saa poistaa mutta toisten tavarat pitää jättää rauhaan.
Palasin eilen pitkästä aikaa lukemaan ketjua ja sen innoittamana sain raivattua huonetta, johon meillä kertyy epämääräisiä asioita. Lattia tyhjeni ja toriin sain 6 isoa tavaraa annettavaksi. Muutaman jutun vein myös kirppiskassiin.
Aktiivisesti olen nyt myös kerännyt lasten vaatteista huonokuntoisia, pieneksi jääneitä ja jo liian kesäisiä vaatteita pois - autotalliinkin lähti kestokassillinen huonokuntoisista vaatteista leikattuja riepuja. Edelliset olikin jo käytetty loppuun. Mistä tulikin mieleeni, että saimme vihdoin tehtyä myös kaatopaikka -tai siis kierrätysasema- kuorman, ja saimme siis kuomukärryllisen kaikennäköistä remontti- ja pihapuuhajätettä vietyä pois! Siellä kun tavaraa keräilin, mietin vaan että kertaakaan en joudu enää tätäkään asiaa toista kertaa ottamaan käsiini.
Asiat taas etenee. Toki tavaraa edelleen tulee myös sisäänpäin, meillä esim pussilakanoita tarvitaan lisää, kun pienemmät lapset siirtyy juniorikoosta isoihin peittoihin, ja yöpuvut jää pieneksi ja kuluu puhki. Näitä hankintoja voi onneksi jo tehdä joululahja-ajatuksella, niin saa vältettyä jonkun turhemman lahjaidean. Niitä aikuisen silmiin turhia leluja ym tavaroita kuitenkin tulee ihan tarpeeksi jouluna muutenkin. Lapsille toki tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa. Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä. Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee.
Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi. Osa 70-luvulta.
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus.
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?Kyllä meilläkin on ainakin 30 kestokassia, en ole laskenut. Niitä on iso kasa autossa odottamassa viikon ruokaostoksia, autotallissa tyhjien pullojen kassina, niissä säilytetään vaikka mitä, esim kirpparille joskus vietäviä tavaroita, auton suojapeitettä, pariaan etsiviä sukkia, tyhjiä pakastusrasioita ( niitäkin on paljon, mutta mahtuvat kuitenkin pakastimiin…), kierrätykseen lähteviä mainoslehtiä, jumppatavaroita jne. Kestokassit ovat tosi käteviä ja aina tuntuu, että niitä on liian vähän!
Kestokasseista en luovu!Kestokassista saa taivutettua korin korvikkeen. Ne ovat hyviä apuvälineitä tavaroiden järjestämisessä. Ainoa harmi on siinä, että niiden sisäpinta alkaa hilseillä siinä vaiheessa kun kestokassi on noin viisivuotias. Itse imuroin hiljaa mielessäni kiroillen kenkiä, joihin oli irronnut vanhasta kestokassista sellaista valkeaa muovihilsettä.
Minä säilytän kestokasseja yksivärisessä kankaisessa pyykkikorissa. Sen saa helposti avattua ja suljettua. Sieltä voi sitten ottaa viikatun kestokassin kauppareissulle yms mukaansa.Eikö kestokassi ole mikä tahansa kassi joka ei ole kertakäyttöinen? Mulla on puuvillaisia, ei niistä irtoa hilsettä koskaan.
Keskustelu viittaa niihin kaupan muovisiin kestokasseihin.
Minä aloitin sen keskustelun, toteamalla ettei kukaan tarvitse kolmeakymmentä kestokassia! Tarkoitin just kaikkia kestokasseja, puuvillaisia, pieniä, ulkomailta ostettuja (BARCELONA), epäkäytännöllisiä, mainoskasseja, messuilta saatuja pieniä , mutta joku päätti, että nyt puhutaan niistä muovisista. En viitsinyt kommentoida aikaisemmin, että on muitakin kestokasseja kuin ne muoviset. Ja yhä olen sitä mieltä, ettei niitäkään tarvitse olla joka naulakossa ja joka kaapissa kymmeniä. Paitsi jos on luonteeltaan saatan joskus tarvita -tyyppiä.
Vein tällä viikolla asyioiya vintage palveluun iittalaan, pakkasin jokaisen ohueen kangaskassiin
Mihin viedä vanhat cd-levyt? Ei edes soitinta jolla niitä voisi soittaa. Levyjä varmaan 300. Voiko heittää ihan sekajätteeseen?
Polttoon vaan vanhat kirjat, ei kansia pahvin keräykseen