Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (1631)
Mulla tuli yks päivä facen feedissä vastaan video, missä käsiteltiin aikaansaamattomuutta. Sen sijaan, että luetellaan asioita, mitä PITÄISI tehdä, todetaan mitä PITÄÄ tehdä ja tehdään se. Otetaan ohjat omasta elämästä ja toimitaan.
Mä olen ollut lapsena ja nuorena kova lukemaan ja nautin siitä paljon. Oon säästänyt paljon kirjoja ja nyt oon pitkään kipuillut, mitä niiden kanssa tekisi. Ei ole tullut enää luettua ja aina mietin, että pitäisi lukea ne uudelleen ja arvioida, onko enää säästämisen arvoisia. Kesällä löysin kotoani sellaisen kirjan, jonka olemassa oloa en edes muistanut. Olen saanut sen ex-anopilta lahjaksi enkä silloin juuri täysi-ikäistyneenä arvostanut tätä selfhelp-kirjaa parin vuosikymmenen takaa. Velvollisuudesta olen sen säästänyt ja potenut huonoa fiilistä kun en ole lukenut. Tänään päätin, että pitää alkaa lukemaan enemmän ja tartuin tuohon kirjaan. Se käsittelee onnistumista tavoitteissa, joten sopii mun karsimisprojektiinkin. Kun tuo kirja on luettu, lahjoitan sen eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt Tori myymisestä luopumista.
Saan silloin tällöin max 5e. Ja oikeesti, kuinka paljon se viekään aikaa. Jumiuttaa ja sitoo itseensä energiaa.
Olen tulossa siihen tulokseen et ei kannata. Puolet elämästä on yhtä ilmoituksen uudistamista ja hinnan säätöä, ja mikä euromäärä tulee sisään? Max 20e kk.
Aika halvalla menee oma aika.
Ja kuinka paljon on sitä et joku kyselee speksejä eikä silti osta. Paljon.
Myy Vintedissä niin saat 50€ kuukaudessa vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vein kirjaston saa ottaa -hyllyyn priimakuntoisen kirjasarjan Välskärin kertomukset. Joku sai mielenkiintoista luettavaa.
Minä vein vastaavaan hyllyyn Julia Thurénin sijoitusoppaan ja jonkun toisen samantyyppisen kirjan. Ne olivat kertaalleen luettu ja veivät vain tilaa hyllyssä.
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuohtui kun kerroin että ohjeistin 80+ äitiäni lahjoittamaan kirjoja Konttiin koska niillä ei ole juuri mitään arvoa. Tarkennan nyt vähän asiaa.
Osa kirjoista on juurikin näitä Valittujen palojen lyhennelmiä, joita ei enää ainakaan meidän kotipaikkakunnalla oteta edes Konttiin. Osa kirjoista on sellaisia mitä olen hänelle antanut luettavaksi (ja sen jälkeen kierrätettäväksi), kirjoja joita saa Kontista eurolla. Osa taas on pokkareita, joita saa Kontista välillä viidelläkymmenellä sentillä. Hän itse haluaa luopua näistä kirjoista, ja yrittää antaa niitä lähes kaikille jotka käyvät kylässä. Olen kertonut, että eivät ole enää kovin arvokkaita, kun näitä saa jopa lukemattomina paikallisesta Kontista eurolla tai parilla, ja että kirjan arvon vuoksi niitä ei kannata hillota siellä hyllyssä vuosia, jos niistä haluaa luopua. Kirjat ovat sellaisia joista tiedän että antikvariaatit eivät maksa mitään, eikä niitä ole tarpeeksi tällaiselle tukkuostajalle (oliko se nyt Finlandiakirja vai mikä). Äidilläni on ihan hyvä eläke, eli hän ei tarvitse näistä kirjoista rahaa elämiseensä ja hän ei osaa käyttää Toria, enkä edes haluaisi että hänen luonaan kävisi jotain vieraita ihmisiä. En väheksy kirjoja enkä niiden arvoa sinänsä, yritin vain järkeilemällä helpottaa äitini luopumisprosessia eteenpäin.
Omalla kohdalla vaikein karsimiskohde on ollut juurikin kirjat. Vaatteista voin luopua silmää räpäyttämättä, mutta yhdestäkin kirjasta luopuminen tuntuu tuottavan fyysistä tuskaa. Kun tein reilun loven kirjahyllyyni (useita satoja kirjoja), lohduttauduin sillä että voin käydä tapaamassa niitä Kontissa jos tulee ikävä. Tein lahjoittamiini kirjoihin jopa pienen, huomaamattoman merkinnän josta pystyn näkemään että kyseinen kirja on ollut joskus hyllyssäni. Näillä järkeilyillä ja toimenpiteillä sain suostuteltua itseni luopumaan kirjoista, jotka eivät muutoinkaan enää mahtuneet kirjanhyllyyni. Että en todellakaan suhtaudu kevyesti kirjoista luopumiseen, enkä ajattele että kirjat olisivat arvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.
Kirjaston vaihtohyllyssä ne ainakin vaihtavat omistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli yks päivä facen feedissä vastaan video, missä käsiteltiin aikaansaamattomuutta. Sen sijaan, että luetellaan asioita, mitä PITÄISI tehdä, todetaan mitä PITÄÄ tehdä ja tehdään se. Otetaan ohjat omasta elämästä ja toimitaan.
Mä olen ollut lapsena ja nuorena kova lukemaan ja nautin siitä paljon. Oon säästänyt paljon kirjoja ja nyt oon pitkään kipuillut, mitä niiden kanssa tekisi. Ei ole tullut enää luettua ja aina mietin, että pitäisi lukea ne uudelleen ja arvioida, onko enää säästämisen arvoisia. Kesällä löysin kotoani sellaisen kirjan, jonka olemassa oloa en edes muistanut. Olen saanut sen ex-anopilta lahjaksi enkä silloin juuri täysi-ikäistyneenä arvostanut tätä selfhelp-kirjaa parin vuosikymmenen takaa. Velvollisuudesta olen sen säästänyt ja potenut huonoa fiilistä kun en ole lukenut. Tänään päätin, että pitää alkaa lukemaan enemmän ja tartuin tuohon kirjaan. Se käsittelee onnistumista tavoitteissa, joten sopii mun karsimisprojektiinkin. Kun tuo kirja on luettu, lahjoitan sen eteenpäin.
Omaksi hämmästyksekseni sain tuon eilen aloittamani kirjan jo luettua ja olen nyt valmis luopumaan siitä. Onpa huojentunut olo, miksi ihmeessä lykkäsin n. 20 vuotta asiaa? Kirja oli mielestäni jopa ihan kiva. Niin kiva, että tartuin siihen aamulla viideltä, kun heräsin pari tuntia liian aikaisin enkä halunnut käyttää aikaani vain videoiden katseluun somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että minulle karsiminen ja siivoaminen on keino hallita ahdistusta - varmasti toki parempi keino kuin hamstraus tai dokaaminen, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Vaikeassa elämäntilanteessa haluaisin heittää pois suurimman osan omaisuudestani ja pitää jäljellä olevat kamat täydellisessä järjestyksessä. Ilmeisesti se saa tuntemaan, että edes jokin asia on hallinnassa.
Minun onkin ollut aivan mahdoton ymmärtää tuttavaani, joka on klassinen hamsteri ja jolle jopa roskista ja vanhentuneista lääkkeistä luopuminen on ylivoimaista. Olin kerran ”auttamassa” häntä muutossa ja tilanne oli kuin jostain sketsistä. Toinen ahdistui kun näki minut ja jätesäkit ja minä ahdistuin kun näin asunnon kaaoksen..
Kun on katsonut niitä todellisia ongelmahamstereita telkkarista, niin on tullut mieleen että onko tavaroiden kerääminen ympärille jotain suojamuurin keräämistä tai sijaistoimintaa, että ei tarvitse kohdata niitä todellisia ongelmiaan. Samoinhan usein sanotaan että ihmiset keräävät ylimääräistä painoa ympärilleen suojaksi toisten ihmisten lähestymisyrityksiltä. Onko kyse saman ongelman eri ilmenemistavoista?
Joillakin voi tavaran (tai rahan) kerääminen liittyä taloudellisesti niukkaan lapsuuteen. Joko palkitaan itseä materialla tai kerätään rahasta turvaa.
Toisaalta olen huomannut, että karsimiseenkin voi todella jäädä koukkuun samoin kuin ostamiseenkin. Myös painonpudotus tuottaa samanlaisia onnistumisen ja hallinnan tunteita kuin tavaroiden karsiminen. Nämä siis omia kokemuksia, mutta veikkaan että monella muulla on sama juttu. Että kun kaoottisessa maailmassa saa yhden jutun onnistumaan niin tuntee hallitsevansa edes jotain osa-aluetta elämässään.
Mä allekirjoitan ton koukkuun jäämisen.
Lapset ovat sen verran vanhoja, ettei tule enää sellai vaatteita, leluja jne.
Oma huusholli on kunnossa, olen saanut kummaltakin sisarukseltani ja vanhempien mökiltä.
Todellakin veljeni asuu maalla ja omakotitalo on myynnissä. 3 lasta, esikoinen täyttänyt 30.
Ovat tehneet tosi paljon työtä, nyt yläkerta on tyhjä, mutta keskikerros on tukossa ja kellarissakin riittää.Bonuksena tuli veljen vaimon lapsuudenkoti.
Tässä menee helposti 2 - 5 vuotta.
Oletko koskaan ajatellut että tästä voisi tulla sinulle ihan ammatti, sen verran paljon olet tätä tehnyt. Moni varmasti maksaisi esim. kuolinpesän tyhjennyksestä tai kun oma vanhempi joutuu hoitokotiin ja asunto pitää tyhjentää.
Tästä tienaa niin huonosti. Tuntipalkka on taatusti n euro ja ei enempää.
Tehdään tällä hetkellä siksi, kun lapset ovat nuoria, ei kesätöitä ja tähän mennessä myytävää on tullut vähän kerralla.
Mutta esim veljeni anoppilassa koti on niin iso. Ei siellä hirveesti ole tavaraa, mutta kaikki huoneet ovat ns asutussa kunnossa.
Muut sisarukset asuvat paikkakunnalla ja jokainen kerää laatikoita. Veli sanoi yrittävät saada yläkerran tyhjäksi eteiseen. Talossa on iso veranta ja sinne nostetaan kaikki.
Kyllähän sectavaran määrä ratkaisee miten saadaan mm muutto tehtyä. Talo on apen vanhempien rakentama. Appi on yli 90 v. Kertaakaan ei ole isommalla luudalla lakaistu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valittujen palojen lyhenneltyjen kirjojen kirjat ovat saaneet uutta suosiota heidän parissaan, jotka ovat menettäneet kykynsä keskittyä lukemiseen ja haluavat oppia keskittymisen taidon uudestaan. Ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja etenevät tarpeeksi nopeasti, jotta ajatus ei lähde harhailemaan.
Mihin tämä väite perustuu? Kuitenkin lukuisat divarit ja muut kirjoja vastaanottavat tahot nimenomaisesti mainitsevat, että Kirjavalioita eivät ota edes ilmaiseksi.
Kirjaston vaihtohyllyssä ne ainakin vaihtavat omistajaa.
Ei vaihda, kirjaston henkilökunta kantaa ne sieltä heti roskiin tilaa viemästä. Noiden kirjavalioiden ainoa oikea paikka on roskis.
Eihän pakkaaminen ole se raskain työvaihe vaan kuvaaminen ja puunaaminen (vaatteiden pesu ja silitys ym). Pakkaamisen tekee mielellään, paitsi niiden euron tavaroiden, kun rahaa on tulossa.