Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siis kyllä minä ainakin tiedostin, että jollain 100 vuotta vanhalla Riihimäen kristallivaasilla on laatua jota ei nykytavaroissa enää näe, ja sen myötä myös arvoa, vaikka se ei minun makuuni olisi ollutkaan."

 

Tässä se juju juuri piilee. Kun niiden ihmisten määrä vähenee, joiden makuun kristallivaasi on, niin 1) ostajia ei vain löydy, eikä 2) arvo voi tietenkään pysyä samana. Valitettavasti laadullakaan ei ole aina merkitystä. Kerrostalossa asuva ei osta laadukkaita pyöröhirsiä. 

 

"Pahoittelen, en oikein osaa hyvin kuvailla ilmiötä, jota ihmettelen."

Kyllä sinä ihan oikein kuvailit tilanteen, mutta turhaan luulet, että jonkinlainen oletusarvo säilyy aina. 

 

Hyvin harvan kannattaa ostaa antiikkia/vintagea vain tehdäkseen sillä rahaa. Ostakaa vain silloin, jos oikeasti pidätte esineestä, tai teille jää käteen kristallivaaseja, joilla luulitte tienaavanne 20 vuoden päästä. 

Olen kyllä edelleen eri mieltä. Ensinnäkin: aloitat kummallisesta oletuksesta, että vain vanhoja ihmisiä kiinnostaa antiikki, ja alan harrastajat kuolevat pikkuhiljaa pois. Kaikki vintage- ja antiikki-intoilijat, joita tunnen - minä mukaanlukien - ovat innostuneet vanhoista tavaroista hyvin nuorena. Minä kiinnostuin vanhoista tavaroista teininä ja olen nyt nelikymppinen, joten toivottavasti en ole ihan vielä kuolemassa pois itsekään.

Se, että Temu tuntuu tällä hetkellä olevan arvostetumpaa kuin antiikki, on mielestäni valitettavaa monesta syystä, mutta se ei ole toivottavasti pysyvä tila. Ei ole mitään syytä, miksi uusi nuori sukupolvi ei voisi arvostaa 100 vuotta vanhaa kristallimaljakkoa. Mutta vaikea sitä on enää arvostaa, jos se on dumpattu roskikseen arvottomana.

Toiseksi: harvinaisten tavaroiden kohdalla harrastajien vähäinen määrä ei välttämättä liity arvon määräytymiseen mitenkään. Jos näin olisi, ei harvinaisista sarjakuvista tai postimerkeistä maksettaisi kymppitonneja. (Toki siinä on sitten omanlaisensa kohtaanto-ongelma. Jotain alkuperäistä Spider-Man -lehteä ei varmasti paljon arvosteta lähikirppiksellä.)

Kolmanneksi: se "oletusarvo", josta puhun, on ehkä paremmin sanottuna keräilyarvo. Ja tavaran laadun arvo. Rahallinen arvo ei nykyään välttämättä kulje käsi kädessä näiden kanssa ollenkaan, mikä on pohjimmiltaan juuri se asia, jota olen pohdiskellut.. Tässä ketjussa on usein vallalla ajatus, että vanha tavara on automaattisesti jotain ruostuneita metallipurkkeja vanhusten ullakolla. Totuus on, että keräilyharvinaisuuksien lisäksi ihan pelkästään vanha käyttötavara, ennen 2000-lukua valmistettu, on yleensä laadukkaampaa kuin nykyinen ihan jo materiaaleiltaankin. Tuoleja jotka eivät keiku, kankaita jotka eivät nyppyynny pesussa, ja niin edelleen. Toivoisin, että vanhaa ja kestävää tavaraa osattaisiin nykyään hyödyntää muutenkin kuin tyyliin "Onko sinulla tämä hassunnäköinen 90-luvun mummolan valaisin? Se trendaa nyt TikTokissa!"

Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa nykyisestä tavarapaljoudesta johtuu nimenomaan uudesta tavarasta, korkeintaan viimeisen 10-15 vuoden aikana valmistetusta. Vielä 2000-luvun alussa suurimmalla osalla ihmisistä ei ollut tällaista ongelmaa. Koko 1900-luvun ajan ihmisillä oli pikemminkin niukkaa kuin tavarapaljoutta, joten ne vanhat tavarat, jotka ovat nykypäivään asti säilyneet ehjinä, eivät minun mielestäni muodosta nykypäivän krääsäongelmaa, vaan iso osa niistä olisi säilyttämisen arvoisia eikä roskaa.

Lopuksi minun täytyy selventää, että en todellakaan ole ostanut antiikkia ja vintagea "tehdäkseni sillä rahaa". Kun harmittelin sitä, että tällä hetkellä on mahdotonta saada hyvistä tavaroista mitään, kyse on yleensä sentyylisestä, että olen maksanut jostain keräilytavarasta muutama vuosi sitten 50 euroa, toivoisin siitä 20 euroa (mikä olisi ollut muutama vuosi sitten loistava diili), mutta tarjoukset ovat luokkaa 5 euroa. Vanhan tavaran arvo - ja arvostus - on yksinkertaisesti romahtanut muutaman vuoden sisällä. Mistä sitten johtuukaan.

Minunkin on vaikeaa ymmärtää että nuoret heittää roskiin tai lahjoittaa pois vanhoja hyvälaatuisia huonekaluja ja hakee ikeasta lastulevyroinaa tilalle. Tai lahjaksi saatu Aalto maljakko lahjoitetaan pois ja hankitaan rustasta uusi tilalle. Voi hyvää päivää, voisin antaa luunapin otsaan. Suututtaa niin että silmissä pimenee. Vaikka toinen puoli on sitten se että itsekin teen erittäin hyviä löytöjä kirppispöydistä kun tietämättömät nuoret myy eurolla kristallia ja hopeaa.

Olen kerran antanut pois Aalto-maljakon. En tiennyt sen arvoa, koska asuin ulkomailla. Ilman muuta se on harmittanut ja lahjoittaja on jo poistunut joukostamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään muulla ongelmana, että omat vanhemmat tai muut sukulaiset ostavat turhaa tavaraa ja yrittävät antaa niitä lahjaksi? Miten toimitte, otatteko vastaan vai kieltäydyttekö epämieluisista lahjoista? 

Jos asut kaupungissa, voit viedä ne kierrätyskeskuskeen tai lahjoittaa Fidaan, Uffiin tai muualle. Näinä tiukkoina  aikoina  moni etsii edullisia esineitä.  Ehkä olen itsekin sellainen sukulainen, joka antaa eitoivottuja pieniä lahjoja. Lastenvaatteita alle kouluikäisille ja vain yksi vaate 1-2 kertaa vuodessa.

Minua ärsyttävät ihmiset, jotka kokevat oikeudekseen tunkea sisustustavaraa toisten koteihin. Olen varmaan miljoona kertaa sanonut, että puolet perheestä on astmaatikkoja ja siitä huolimatta tuodaan väkisin tuliaiseksi koriste-esineitä, sisustustekstiilejä ja hajukynttilöitä. En toki pidä siitäkään, että joku toinen hankkii minulle vaatteita lahjaksi. 

Arjessa toimivat lastenvaatteet ovat käyttötavaraa mikäli lahjan antaja hyväksyy sen, että lapsi saa elä vaate yllään tavallista lapsen elämää. Lasten vaatteet sotkeentuvat ja menevät välillä rikki. 

Vierailija kirjoitti:

"Veljeni omakotitalo maalla on myynnissä ja katseli huvikseen mitä on mahdollisuus saada.

Lauttasaaressa asunto, mistä tykkäisi, maksaa n 600 000 ja yli 300 neliön omakotitalo maalla maksaa alle 100 000."

 

Jos on niin kallis ja spesifi maku, että Helsingistä kelpaa vain 600 000 euron lauttasaarelaisasunto, niin miksi vaihtoehtona on 300 neliön maaseudun ok-talo? Miten nuo kaksi ovat päätyneet vaihtoehdoiksi, eikä esim. 300 000 euron koti jossain maaseudun ja Helsingin välissä?

Helsingissä on halvempiakin alueita ja metroradan varrelta saada asunnon sadallatuhannella. Esim. kaksio talossa, jossa oli putkiremontti muutama vuosi sitten. Kaupunginosa ei tietenkään ole "hieno", monet näyttävät viihtyvän siellä.

Vierailija kirjoitti:

Luin alkuperäistä tavarapaljous ketjua, sitä lukittua siis, ja pongasin useamman kommentin ihmisiltä, jotka kirjoittivat olevansa kahden vaatekoon välissä (olen itsekin) ja jos saisivat muutaman kilon karistettua, niin saisivat kasan isoja vaatteita pois. Mietin vaan että eikö tässä tapauksessa asian voi ajatella niinkin että luopuu niistä pienemmistä, kun isommat mahtuu päälle aina. Siinä on vain se ongelma, että isommat vaatteet näyttää useimpien päällä kamalalta kun vaikka ihminen lihoo, ei hänen raajansa kasva eikä hartiansa, joten useimmille naisille isommat vaatekoot roikkuu hartioilta ja hihat pitkät jne. Näin ainakin itsellä. Vähän nyt aiheen vierestä tämä, mutta vaatevalmistajat voisi herätä, että hihan mittaa ei tarvitse kasvattaa koon kasvaessa ja raglanhihaa voisi suosia. Nyt ovat ”ratkaisseet” hartiaongelman laskemalla hihan olkavarsille kaikissa koossa, jotta kaikkien hartiat näyttää kamalilta. Tasa-arvoa tämäkin 🙈

Sekin auttaisi, jos vaateet tehtäisiin sellaisiksi, että niitä on mahdollista korjailla. Että voisi lyhentää hihoja tai helmaa, mutta se on usein mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää olevan ihmisillä karmea halu ostaa jos jonkin moista tavaraa.Muistakaa se "konmaritus" ja älkää ostako uutta, ja huomaatte että autokin mahtuu talliin hetken kuluttua.

Yhdessä Temu-ketjussa joku selitti ostavansa myös lastensa koteihin Temusta kodintekstiilit jne. Hän närkästyi kun hänelle huomautettiin Temun tekstiilien sisältävän etenkin lasten hormonitoiminnan jopa loppuiäkseen sotkevia kemikaaleja. Hänestä se oli hyvä asia, että lapsenlasten ei tarvi sitten miettiä ehkäisyä kun muuttuu hedelmättömäksi aikuisten ostamien tavaroiden vuoksi. 

Temun yms vuoksi ei uskalleta ottaa mitään lahjoituksia lastenkerhoihin, päiväkoteihin eikä kouluihin nykyään. Pitäisi olla kuitti ja todiste EU-sertifioidusta alkuperästä. Kenelläkään ei ole aikaa syynätä niitä. 

30 kestokassia sohaisi hamstraajien muurahaispesää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.  
Eikö se olisi helpotus? 

Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?

Luin alkuperäisen kommentin. Olen pahoillani vähävaraisen kirjoittajan puolesta. Silti sanon, että tässä tilanteessa kannattaa antaa puolet myyntitavaroista pois johonkin kirpparille. Se helpottaa hänen oloaan, kun ei ole koko ajan tunne, että tavaroiden pakkaaminen on raskasta, kun tuotto on niin pieni. Loppuja  tavaroita voi sitten yrittää myydä, kun taas jaksaa. Ohis, mutta itse en enää pääse ollenkaan katsomaan torin tai huutonetin sivuja. Onkohan muilla sama ongelma? Se voisi selittää ostajien puutetta.  "Ostopaikkaan" ei edes pääse. Olen huono tietokoneen asetusten ja  turvajuttujen kanssa. En tiedä, mikä on vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.  
Eikö se olisi helpotus? 

Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?

Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.  
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa. 

Suomalaiset eivät osta mitään, koska monet ovat  talousvaikeuksissa. Se vaikuttaa moneen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minulle karsiminen ja siivoaminen on keino hallita ahdistusta - varmasti toki parempi keino kuin hamstraus tai dokaaminen, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Vaikeassa elämäntilanteessa haluaisin heittää pois suurimman osan omaisuudestani ja pitää jäljellä olevat kamat täydellisessä järjestyksessä. Ilmeisesti se saa tuntemaan, että edes jokin asia on hallinnassa.

Minun onkin ollut aivan mahdoton ymmärtää tuttavaani, joka on klassinen hamsteri ja jolle jopa roskista ja vanhentuneista lääkkeistä luopuminen on ylivoimaista. Olin kerran ”auttamassa” häntä muutossa ja tilanne oli kuin jostain sketsistä. Toinen ahdistui kun näki minut ja jätesäkit ja minä ahdistuin kun näin asunnon kaaoksen.. 

Kun on katsonut niitä todellisia ongelmahamstereita telkkarista, niin on tullut mieleen että onko tavaroiden kerääminen ympärille jotain suojamuurin keräämistä tai sijaistoimintaa, että ei tarvitse kohdata niitä todellisia ongelmiaan. Samoinhan usein sanotaan että ihmiset keräävät ylimääräistä painoa ympärilleen suojaksi toisten ihmisten lähestymisyrityksiltä. Onko kyse saman ongelman eri ilmenemistavoista?

Joillakin voi tavaran (tai rahan) kerääminen liittyä taloudellisesti niukkaan lapsuuteen. Joko palkitaan itseä materialla tai kerätään rahasta turvaa. 

Toisaalta olen huomannut, että karsimiseenkin voi todella jäädä koukkuun samoin kuin ostamiseenkin. Myös painonpudotus tuottaa samanlaisia onnistumisen ja hallinnan tunteita kuin tavaroiden karsiminen. Nämä siis omia kokemuksia, mutta veikkaan että monella muulla on sama juttu. Että kun kaoottisessa maailmassa saa yhden jutun onnistumaan niin tuntee hallitsevansa edes jotain osa-aluetta elämässään. 

Tutkimus on osoittanut, että raha ei tuo onnea. Niillä miljonääreilläkin on keskinäistä kateutta ja halu olla oman vertaisryhmänsä hierarkian huipulla. Kun vaikka huomaa naapurilla olevan päheämmän kulkupelin niin itselle tulee vastustamaton halu pistää vielä paremmaksi ja kiivetä siten ylemmäksi niillä oman vertaisryhmänsä tikkailla. Miljonääritkin kokevat ahdistusta ja alemmuudentunteita kun huomaavat olevansa oman vertaisryhmänsä ”vähäosaisia”. Pelkkä taloudellisesti turvallinen elämä ei siis riitä täyttämään heidän tarpeitaan. 

Persaukinen voi olla onnellinen kun saa hankittua itselleen edes jonkinlaisen kulkupelin. Hänellä ei ole välttämättä samanlaista tarvetta päteä omassa vertaisryhmässään kuin miljonäärillä. Persaukisella ei ehkä ole yhtä suurta statusstressiä. Se jokapäiväisestä minimitarpeista huolehtiminen stressaa persaukista enemmän kuin oma status vertaisryhmänsä parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Oletko kokeillut koota tavaroista erilaisia paketteja, esim. 5e settejä? Vaikka kolme vaatetta yhteensä 5e. Näin saisit isomman määrän tavaraa kerralla pois, enemmän rahaa kuin1e kaupoista ja ostaja säästäisi postikuluissa, jolloin voisi olla houkuttelevampaa ostaa? Tsemppiä sinulle!

Ongelma noissa seteissä on siinä, että siinä voisi olla pakotettu ostamaan itselleen epämieluisan tai tarpeettoman tuotteen. Sen vuoksi en osta ikinä mitään settejä kirpputoreilta. Se rahan säästö ei ole niin merkittävä jos joutuu sitten vastuuseen itselleen epämiellyttävistäkin vaatteista. 

Näin Kierrätyskeskuksessa kivan lelupaketin, jossa oli tarvitsemani juttu, mutta isossa muovipussissa oli suuri määrä sellaista, mitä en tarvitse. Pussin hinta oli pari kymppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minulle karsiminen ja siivoaminen on keino hallita ahdistusta - varmasti toki parempi keino kuin hamstraus tai dokaaminen, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Vaikeassa elämäntilanteessa haluaisin heittää pois suurimman osan omaisuudestani ja pitää jäljellä olevat kamat täydellisessä järjestyksessä. Ilmeisesti se saa tuntemaan, että edes jokin asia on hallinnassa.

Minun onkin ollut aivan mahdoton ymmärtää tuttavaani, joka on klassinen hamsteri ja jolle jopa roskista ja vanhentuneista lääkkeistä luopuminen on ylivoimaista. Olin kerran ”auttamassa” häntä muutossa ja tilanne oli kuin jostain sketsistä. Toinen ahdistui kun näki minut ja jätesäkit ja minä ahdistuin kun näin asunnon kaaoksen.. 

Kun on katsonut niitä todellisia ongelmahamstereita telkkarista, niin on tullut mieleen että onko tavaroiden kerääminen ympärille jotain suojamuurin keräämistä tai sijaistoimintaa, että ei tarvitse kohdata niitä todellisia ongelmiaan. Samoinhan usein sanotaan että ihmiset keräävät ylimääräistä painoa ympärilleen suojaksi toisten ihmisten lähestymisyrityksiltä. Onko kyse saman ongelman eri ilmenemistavoista?

Joillakin voi tavaran (tai rahan) kerääminen liittyä taloudellisesti niukkaan lapsuuteen. Joko palkitaan itseä materialla tai kerätään rahasta turvaa. 

Toisaalta olen huomannut, että karsimiseenkin voi todella jäädä koukkuun samoin kuin ostamiseenkin. Myös painonpudotus tuottaa samanlaisia onnistumisen ja hallinnan tunteita kuin tavaroiden karsiminen. Nämä siis omia kokemuksia, mutta veikkaan että monella muulla on sama juttu. Että kun kaoottisessa maailmassa saa yhden jutun onnistumaan niin tuntee hallitsevansa edes jotain osa-aluetta elämässään. 

Mä allekirjoitan ton koukkuun jäämisen.

Lapset ovat sen verran vanhoja, ettei tule enää sellai vaatteita, leluja jne.

Oma huusholli on kunnossa, olen saanut kummaltakin sisarukseltani ja vanhempien mökiltä.

Todellakin veljeni asuu maalla ja omakotitalo on myynnissä. 3 lasta, esikoinen täyttänyt 30. 
Ovat tehneet tosi paljon työtä, nyt yläkerta on tyhjä, mutta keskikerros on tukossa ja kellarissakin riittää.

Bonuksena tuli veljen vaimon lapsuudenkoti.

Tässä menee helposti 2 - 5 vuotta. 

Tuosta saisi mahtavan blogin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa.  Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä.  Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee. 

Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi.  Osa 70-luvulta. 
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus. 
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?

Kyllä meilläkin on ainakin 30 kestokassia, en ole laskenut. Niitä on iso kasa autossa odottamassa viikon ruokaostoksia, autotallissa tyhjien pullojen kassina, niissä säilytetään vaikka mitä, esim kirpparille joskus vietäviä tavaroita, auton suojapeitettä, pariaan etsiviä sukkia, tyhjiä pakastusrasioita ( niitäkin on paljon, mutta mahtuvat kuitenkin pakastimiin…), kierrätykseen lähteviä mainoslehtiä, jumppatavaroita jne. Kestokassit ovat tosi käteviä ja aina tuntuu, että niitä on liian vähän! 
Kestokasseista en luovu!

Kestokassista saa taivutettua korin korvikkeen. Ne ovat hyviä apuvälineitä tavaroiden järjestämisessä. Ainoa harmi on siinä, että niiden sisäpinta alkaa hilseillä siinä vaiheessa kun kestokassi on noin viisivuotias. Itse imuroin hiljaa mielessäni kiroillen kenkiä, joihin oli irronnut vanhasta kestokassista sellaista valkeaa muovihilsettä. 

Minä säilytän kestokasseja yksivärisessä kankaisessa pyykkikorissa. Sen saa helposti avattua ja suljettua. Sieltä voi sitten ottaa viikatun kestokassin kauppareissulle yms mukaansa. 

Kestokassit ovat käteviä myös pakastearkun sisällön lajittelussa ja säilytyksessä: yhteen kassiin mustikat, yhteen viimevuotiset puolukat, yhteen mehu… Mahtuvat sopivasti päällekkäin ja koko kassillinen tavaraa on helppo nostaa arkusta pakastimen siivouspäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Minkä ihmeen takia näet tuon kaiken vaivan? Kuvittele, millainen tilanne tekisi sinut onnelliseksi. Olisitko tyytyväinen, jos kaikki tuo roju olisi jonain aamuna herätessäsi vain kadonnut, etkä surisi sen perään? Miksi et vain vie uffin lootaan, kikeen ja roskakatoskeen tai vaikka jäteasemalle.  
Eikö se olisi helpotus? 

Etkö ymmärrä lausetta "tarvitsen kipeästi rahaa"?

Ymmärrän. Mutta tekstissä sanotaan, että kukaan ei osta mitään. Jos kukaan ei osta mitään, niin eihän se roina silloin muutu rahaksi.  
Silloin se on pelkkää, silkkaa vaivaa. 

Sinun on niin helppo sanoa noin jos rahaa tulee riittävästi joka kuukausi (palkka, eläke, anssi). Monilla ainoa tuki on yleistuki ja sehän ei kenelläkään riitä elämiseen Suomessa. Ei yhdelläkään ihmisellä. Siksi se tavaraomaisuus on RAHAA, kirjaimellisesti. Jotta saa edes leipää, pitää myydä tavaroita vitosella. Jotta saa maksettua puhelinliittymän pitää myydä tavaroita parilla kympillä. Ei niitä tavaroita voi lahjoittaa pois vaan sen vuoksi että ahdistus sitten helpottaa. Sen jälkeen ahdistaa vielä enemmän kun ei ole sitä tavaraakaan mahdollisesti muutettavissa rahaksi. Älytöntä että pitää vääntää rautalangasta näin yksinkertainen asia joillekin.

Minusta tämä menee nyt vähän keskustelunaiheen ulkopuolelle. Keskustelun aihe on tavarapaljous.  Henkilö tuskaili tavarapaljoutta, myymisen hankaluutta ja vaivaa, markkinaa joka ei vedä. 
Nyt tavarapaljous onkin tavaraomaisuus. 
 

Ihan käsikädessä kulkevat tavarapaljous ja tavaraomaisuus. Kuten myös kierrätys, tavalla tai toisella. 

Eivät ne ole sama asia. Tavarapaljous viittaa ylimääräiseen, syystä tai toisesta tarpeettomaksi tai liialliseksi koettuun tavaraan. Osalla siitä voi olla jälleenmyyntiarvoa, osalla kierrätysarvoa ja osa on jätettä, jonka ainoa arvo on mahdollisesti poltosta saatava energia. Tavaraomaisuus taas on materiaaliseen omaisuuteen kiinnittynyttä rahallista arvoa, eikä ota kantaa siihen, onko tavara liialliseksi tai tarpeettomaksi koettua. Tämän ketjun aihe on nimenomaan tavarapaljous, ei yleisesti tavara omaisuutena tai sen rahallisena arvona.

En ole tuo kenelle vastaat, mutta edellinen kirjoittahan ei väittänyt niiden olevan "sama asia", vaan että ne "kulkevat käsi kädessä". Köyhällä noiden asioiden raja on aika häilyvä.

Hyvätuloisen on yleensä helpompi jaotella ylimääräiset tavarat kategoriaan "tarpeeton, lähtee poistoon". Mitä enemmän on rahaa, sitä korkeammalla menee sen raja, minkä rahallista arvoa jaksaa edes miettiä. On ihmisiä joille alle 50 euron arvo ei ole mitään, toisille jopa alle 500 euroa on sellaista ettei jaksa nähdä vaivaa sen myymisen eteen.

Tarpeeksi köyhälle puolestaan jokainen tavara on "Voisikohan tästä saada edes euron?"

En tiedä, missä vaiheessa on päätetty, että tässä ketjussa ei saisi keskustella tällaisista asioista ollenkaan. Mutta olen kyllä jo edellisessäkin ketjussa huomannut, että hyväosaisemmat kirjoittajat turhautuvat, kun köyhät puljaavat jotain pikkutavaraa ja mahdollisesti mt-ongelmaiset kertovat tavaraan liittyvistä ongelmistaan/pakkomielteistään/ahdistuksenaiheistaan. Jos jutut ei kiinnosta, niiden yli pitäisi olla helppo hypätä.

Tavarapaljous, tavaran arvo ja myymisen helppous tai hankaluus eivät suoraan liity ihmisen tulotasoon tai vaurauteen. Kyse ei ole siitä, onko köyhälle tavarasta saatava raha tärkeämpi juttu vai ei vaan siitä, että se on eri asia kuin tavarapaljous ja sen selättäminen. Eivät täysin toisistaan irrallisia mutta silti eri asioita.

Näitä lukiessa välillä surettaa, kun tietää, että jollekin pienituoiselle myydystä tavarasta saatu 5 € on ruokarahaa. Sillä saa juustoa tai tarjouskahvia tai pyykinpesuainetta. Toivon kaikille heille hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin alkuperäistä tavarapaljous ketjua, sitä lukittua siis, ja pongasin useamman kommentin ihmisiltä, jotka kirjoittivat olevansa kahden vaatekoon välissä (olen itsekin) ja jos saisivat muutaman kilon karistettua, niin saisivat kasan isoja vaatteita pois. Mietin vaan että eikö tässä tapauksessa asian voi ajatella niinkin että luopuu niistä pienemmistä, kun isommat mahtuu päälle aina. Siinä on vain se ongelma, että isommat vaatteet näyttää useimpien päällä kamalalta kun vaikka ihminen lihoo, ei hänen raajansa kasva eikä hartiansa, joten useimmille naisille isommat vaatekoot roikkuu hartioilta ja hihat pitkät jne. Näin ainakin itsellä. Vähän nyt aiheen vierestä tämä, mutta vaatevalmistajat voisi herätä, että hihan mittaa ei tarvitse kasvattaa koon kasvaessa ja raglanhihaa voisi suosia. Nyt ovat ”ratkaisseet” hartiaongelman laskemalla hihan olkavarsille kaikissa koossa, jotta kaikkien hartiat näyttää kamalilta. Tasa-arvoa tämäkin 🙈

Sekin auttaisi, jos vaateet tehtäisiin sellaisiksi, että niitä on mahdollista korjailla. Että voisi lyhentää hihoja tai helmaa, mutta se on usein mahdotonta.

Silloin ne maksaisivat enemmän. Nehän olisivat kuin vanhan ajan pukuompelijan tai vaatturin tekemiä vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Jos vain mitenkään pystyt, niin lahjoita edes ne euron tavarat pois. Oma jaksaminen ja mielenterveys on myös tärkeää. Ymmärrän ettei aina ole sitä mahdollisuutta, mutta kuulostat tosi väsyneeltä tähän työhön.

Näin pitäisi tehdä mutta se tuntuu siltä kuin heittäisi rahaa pois. Olen jotain lahjoittanutkin ja jälkeenpäin kuullut että roskiin meni tai lahjoitettiin jollekin eteenpäin. Suututtaa valtavasti sekin rahan menetys. Sain eilen yleistuen, maksoin laskut ja siirsin rahat tuleviin maksuihin toiselle tilille. Ostin pari kassillista ruokaa ja tilille jäi 16€ tuleviksi neljäksi viikoksi. Ruokaa riittää nyt kahdeksi viikoksi. Tämän sanon vain siksi että tulisi selväksi kuinka suuressa rahapulassa olen ja miksi en voi lahjoitella pois tavaroita. Epätoivoista, syy siihen miksi olen lopen uupunut ja masentunut tähän hommaan. Ja toisaalta jos ei olisi tätä tavaraa jota myydä, mitä ihmettä sitten  tekisin. Siunaus ollut menneitten vuosien hamstraus nyt tänä vuonna, vaikka hitaasti kauppa käykin.

Pääministeri pitäisi velvoittaa viettämään 1 viikko tällaisen henkilön luona ja elämään sitä elämää, jota maamme vähävaraiset joutuvat elämään. Samaa kansanedustajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää olevan ihmisillä karmea halu ostaa jos jonkin moista tavaraa.Muistakaa se "konmaritus" ja älkää ostako uutta, ja huomaatte että autokin mahtuu talliin hetken kuluttua.

Yhdessä Temu-ketjussa joku selitti ostavansa myös lastensa koteihin Temusta kodintekstiilit jne. Hän närkästyi kun hänelle huomautettiin Temun tekstiilien sisältävän etenkin lasten hormonitoiminnan jopa loppuiäkseen sotkevia kemikaaleja. Hänestä se oli hyvä asia, että lapsenlasten ei tarvi sitten miettiä ehkäisyä kun muuttuu hedelmättömäksi aikuisten ostamien tavaroiden vuoksi. 

Temun yms vuoksi ei uskalleta ottaa mitään lahjoituksia lastenkerhoihin, päiväkoteihin eikä kouluihin nykyään. Pitäisi olla kuitti ja todiste EU-sertifioidusta alkuperästä. Kenelläkään ei ole aikaa syynätä niitä. 

Sen takia siellä myydään vauvakeinuja ja pienten lasten leluja koirille tarkoitettuna. Ei tarvitse käydä samanlaista testausprosessia. Älyisipä ihmiset eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan masentunut, aivan loppu henkisesti ja fyysisesti tavaroiden karsimiseen tai lähinnä myymiseen. Mökki on kuin pommin jäljiltä kun kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon, on kasoissa pöydillä, lattioilla, tuoleilla. En jaksa järjestellä enkä kuvata enää. Yli 300 ilmoitusta nyt myyntialustoilla, hinnat 1-10€ eikä kukaan osta mitään, tinkaa vaan jostain 2€ tavarasta puolet pois vaikka postikulut 0-2€. Pakkauspahveja yksi nurkka täysi, teippiä monta rullaa jemmassa. Eilen joku osti 3€ tavaran mutta perui sen muutaman tunnin päästä. Ei auta muu kuin kerätä kassillinen kerrallaan ja lahjoittaa kierrätyskeskukseen. Ennen kuin hermot menee. Rahaa tarvitsisin kipeästi niistä mutta ei vaan hermot riitä postittaa alle euron tavaroita. Ruoatkin joutuu ostamaan luottokortilla kun ei kukaan osta mitään. Ja en myy roskaa vaan hyväkuntoisia tavaroita, hyvin kuvattuja joka puolelta, vaatteista kaikki mahdolliset mitat ilmoitettuna.  Hinnat todella edulliset. Kaikki aiemmat  palautteet maksimissa, kiitoksilla ja kehuilla. Sorry, huono päivä tänään(kin).

Jos vain mitenkään pystyt, niin lahjoita edes ne euron tavarat pois. Oma jaksaminen ja mielenterveys on myös tärkeää. Ymmärrän ettei aina ole sitä mahdollisuutta, mutta kuulostat tosi väsyneeltä tähän työhön.

Näin pitäisi tehdä mutta se tuntuu siltä kuin heittäisi rahaa pois. Olen jotain lahjoittanutkin ja jälkeenpäin kuullut että roskiin meni tai lahjoitettiin jollekin eteenpäin. Suututtaa valtavasti sekin rahan menetys. Sain eilen yleistuen, maksoin laskut ja siirsin rahat tuleviin maksuihin toiselle tilille. Ostin pari kassillista ruokaa ja tilille jäi 16€ tuleviksi neljäksi viikoksi. Ruokaa riittää nyt kahdeksi viikoksi. Tämän sanon vain siksi että tulisi selväksi kuinka suuressa rahapulassa olen ja miksi en voi lahjoitella pois tavaroita. Epätoivoista, syy siihen miksi olen lopen uupunut ja masentunut tähän hommaan. Ja toisaalta jos ei olisi tätä tavaraa jota myydä, mitä ihmettä sitten  tekisin. Siunaus ollut menneitten vuosien hamstraus nyt tänä vuonna, vaikka hitaasti kauppa käykin.

Pyydän anteeksi, että kehoitin sinua pyrkimään eroon tavaroistasi.  En tiennyt, että ne on sinulle noin merkittäviä rahallisesti ja että taloutesi on noin tiukalla.  Tarkoitukseni oli kannustaa karsimisessa, joka uuvuttaa sinut. 

Olen eri, mutta se epäröinti itse asiassa tekee pienituloisen karsimisesta erityisen uuvuttavaa. Mieluiten minäkin laittaisin kirppikseltä ylijääneet tavarat konttiin enkä raahaisi niitä aina takaisin, mutta kun niissä ylijäämätavaroissa voi kuitenkin olla rahat tulevaisuuden sähkölaskuun.

Ihmettelen kyllä, että sanot ettet tiennyt edellisen kirjoittajan talouden olevan noin tiukalla, vaikka lainaamassasi viestissä kerrotaan tilanteen olevan niin huono, että "ruuatkin joutuu ostamaan luottokortilla".

Rikaskin voi ostaa ruoat luottokortilla 

Rikkaan ei ole pakko tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään lahjoitin pussillisen kuulakärkikyniä, kun niitä kerättiin kouluun oppilaiden käyttöön. Säästösyistä niitä ei tälle lukuvuodelle enää tilata, vaan hankinnat olisi pitänyt keksitetysti jo keväällä. Itselle kyniä on kertynyt kaiken maailman messuilta ym niin kiva kun ne sai eteenpäin. Ja kiva kun tulevat käyttöön ettei niitä(kin) ole valmistettu turhaan.

Herran tähden. Onko tämä totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mistä tavaroista palstalaisten tavarapaljous koostuu?"

 

Pääasiassa paperitavarasta (kirjat, lehdet, vihot, esitteet jne.) Ei todellakaan mitään rahanarvoista. Kaikkein hankalin kategoria, jos minulta kysytään. Kumman haluat käydä läpi: viisi laatikollista vaatetta, vai viisi laatikollista paperia?

Eikö nuo ole helppoja? Esitteet, lehdet, vihkot ym. roskiin tai paperinkeräykseen, jos et tarvitse. 

Paperinkeräykseen saa laittaa vain sinne kuuluvia tavaroita. Ei kirjoja, ei pahvia jne.

Vierailija kirjoitti:

Minun läheisellä, jonka tavarapaljous vaikuttaa nyt moneenkin asiaan, on ihan kaikkea liikaa.  Työkaluja, siivousvälineitä, saaveja ja vateja, pakasterasioita, astioita, toimistotarvikkeita, askartelutarvikkeita, kirjoja, nuotteja, soittimia, äänilevyjä, tuoleja, valaisimia, tyynyjä, peittoja ja patjoja, laukkuja ja ostoskasseja, vaatteita ja kenkiä.  Kaikkea on viisi- kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä yksi henkilö tarvitsee. 

Missä tilanteessa ihminen tarvitsee 30 kestokassia? Tai 30 pannulappua? Pakasterasioita on enemmän mitä kahteen pakastimeen edes kerralla mahtuisi.  Osa 70-luvulta. 
Ja mitään ei saa heittää pois, saatan tarvita, on vastaus. 
Miksi sohvalla pitää olla niin paljon sisustustyynyjä, ettei kukaan mahdu istumaan sille sohvalle?

Kestokasseista on hyötyä sinä päivänä, kun hänen tavaransa on pakko viedä pois asunnosta. Ne ovat yleensä lujia ja  kestäviä.