Miten oppia kiintymään turvallisiin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun valitsee rauhallisen ja päältä päin ihan perusPertin, joka osoittautuu kontrolloijaksi ja alistavaksi? Ei se auta että yrittää ulkonäön avulla erotella miehiä turvalliseksi. Muille nämä miehet näyttäytyvät tylsääkin tylsempinä jopa hissukoina, parisuhteessa ovat sitten väkivaltaisia. 

Niin no koiraan biologia on 

 

1. siittää

2. reviiritaistella.

 

Rehellisesti sanottuna alkaa pikkuhiljaa olemaan naisten oma vika, ettette suostu uskomaan miesten olevan luonnoltaan ja luonteeltaan täysin eri asia, kuin naiset tai lapset eli poikaset. Katsokaa joskus joku luontodokumentti - ihan mikä tahansa mistä lajista tahansa - niin ymmärrätte, mitä miehet ovat. Mikään määrä kirjaimia paperilla, esim. kiintymyssuhdepupputeoria, ei muuta tätä biologista faktaa, minkä päälle "parisuhde" ja kaikki muukin parittelukäyttäytyminen rakentuu

 

Helpommalla pääsette kun irrotatte tunteenne tuosta touhusta ja hoidatte lisääntymisen niin kuin se on järkevää, joko miehen kanssa sopimuksen tehden (avioliitto) tai esim. lääkärin (hedelmöityshoito). Romanttinen hömpötys ja kiima sitten harrastusmielessä jos on ihan pakko sellaista vammastelua harrastaa. Mitä en kyllä suosittele kenellekään, sillä se vain perversoi ja laskee omaa arvoa sekä hankaloittaa tulevien sukupolvien elämää

Käsityksesi on korostuneen sovinistinen. On olemassa myös naisia, jotka eivät halua kiintyä yhteen kumppaniin loppuelämäksi. 

Ööh, en vihaa naisia.

Se on totta, että myöskään naaraan biologiaan ei kuulu kiintyä siittävään koiraaseen vaan poikaseen. Ei sitä ymmärrä ennen kuin kokee. Luonnossa naaraat harrastavat mm. Spermakilpailuttamista ja koiraiden tappamista. Ei todellakaan ole niin, että naisen kuuluisi rakastaa miestä, se on täysin keinotekoista kulttuurista aivopesua ja ehdollistamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Itsellä heräsi ajatus, että olisi kiehtovaa päästä ihan detaljitasolla kärryille siitä, että mitkä näiden kilttien ja vakaiden miesten eleet ja teot, sanat tms. on sellaisia, jotka saavat AP:n menettämään seksuaalisen kiinnostuksensa heitä kohtaan. 

Esimerkiksi jos mies toisi AP:lle kukan, olisiko se turn off? Tai jos mies auttaa takin AP:n päälle? Tai jos mies kertoo avoimesti tunteistaan?

Jep ihan nuo "pienetkin asiat". En syttyis palavasti jos mies tuo kukan, siinä pitäisi olla jotain jujua kuten kaktus. Sytyttäisi jonkun muun jutun tuominen easim. skumppapullon, seksihepenien, chilisuklaan tms. jotain pikkutuhmaa. 

Takin päälle auttaminen tuntuisi vähän mamerolta, mieluummin joku sellainen kilvoitteleva flirtti että mies heittää nopeasti takin päälleen ja itse kiiruhdan takki kainalossa hänen perässään ja mies yrittää "eksyttää". Siis jonkunlaista esileikkiä.

Avoimesti tunteista keskustelukin tutnuu jotenkin "vakavalta" ajatukselta ainakin jos istutaan alas ja vain keskustellaan. Sen pitäisi tapahtua sponttaanisti jonkun aktiviteetin lomassa kuten vaikka autoajeluala tai leffan mainostauolla.

-eri kuin ap mutta samanlainen ongelma

AP, sulla on ilmiselvästi vahva preferenssi tietynlaisiin miehiin. Hyväksy se. Mene sitä kohti, mihin viettisi vievät. 

Älä yritä taistella sydämesi haluja vastaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, teet vain vahinkoa itsellesi ja muille.

Joo joo eli jos sydän vetää kohti pikkulapsia niin se ei suinkaan vahingoita muita vai? Miksi miehet ovat näin aivovammaisia

Juuri näin. Kun seksi on riittävän hyvää, niin minä ainakin kestän lähestulkoon mitä tahansa muita ongelmia parisuhteessa. Oli sitten kyse riitelystä, pettämisestä tai rahaongelmista. Fyysiseen väkivaltaan vetäisin rajan, eli sitä en suostuisi katsomaan läpi sormien. 

Vierailija kirjoitti:

Myös moni mies kaipaa draamaa elämäänsä, kun valitsevat naisia jotka sitä draamaa tuovat. Ehkä elämä ei tunnu elämiseltä ilman sitä? 

Minulla on paljonkin lapsuuden traumoja, mutta silti minä kaipaan ihmissuhteisiini rauhaa ja harmoniaa. 

Toi on ihan totta mitä kommentoit miehistä. Jos nainen on kaunis ja aivan mielisairas, niin moni mies hullaantuu hänestä aivan täysin. 

Miehet itse usein kiistävät tämän ilmiön olemassaolon, mutta olen sitä tosielämässä todistanut niin monta kertaa että tiedän sen olevan totta.

Miehelle on elämää suurempi kokemus, kun nainen oikein räjähtää sängyssä! Nautinto on siis molemminpuolinen ja voin sanoa, että se suorastaan moninkertaisti minunkin nautintoni.

M.45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

 

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että turvallisen miehen kanssa seksi voi oikeasti olla tosi hyvää. Se, että on turvallinen ja vakaa ei tarkoita sitä, että olisi muuten tylsä. 

Riippuu mikä on hyvän seksin määritelmä. Tylsän vastakohta, mitä se nyt ikinä onkaan, ei ainakaan omasta mielestäni ole yhtä kuin hyvä seksi. Periaatteessa tekniseltä näkökannalta katsoen sitä samaa seksiä voi harrastaa monien kanssa ja kaikenlaista "yllättävää", "jännittävää" ja "vaihtelevaa" kikkailua (yritän keksiä tylsälle vastakohtia) voi keksiä ja voi ihan olla tyydyttävääkin , mutta oma kokemus on että se hyvyys tulee merkittävällä tavalla kyllä jostain selittämättömästä kipinästä ja vetovoimasta toisen kanssa. Se kemia on saanut jatkamaan suhteita myös sellaisten kanssa joiden kanssa seksi on ollut aluksi "huonoa", kun ei ole tunnettu ja osattu kommunikoida mutta kun ne on saatu kuntoon niin on ollut täydellistä seksiä. Muuta pystyy parisuhteessa kehittämään mutta sitä, osittain varmaan myös biologiseen yhteensopivuuteen ja feromoneihin perustuvaa puolta ei. Sitä ei vain kaikkien kanssa ole ja en pystyisi olemaan edes neutraalilta tuntuvan ihmisen kanssa parisuhteessa koska haluan seksin myös tuntuvan muultakin kuin vain tekniseltä urheilusuoritukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorempana kiinnostunut vain sellaisista miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneet minusta. Siispä olen tietoisesti useita kertoja antanut mahdollisuuksia miehille joista en ole ollut viehättynyt, että nyt vaan valitsen tämän miehen, jospa se tunne sieltä ajan kanssa tulee. Ei ole tullut. Nyt olen ollut vuosia yksin enkä enää koskaan suostu tyytymään mihinkään. Olen ennen yrittänyt ajatella, että ehkä niillä suurilla tunteilla ei ole niin väliä, pääasia että saan jakaa elämäni jonkun kanssa. Nykyään tajuan, että jos haluan jakaa arjen jonkun kanssa eikä haittaa vaikkei ole palavia tunteita, niin otan kämppiksen tai muutan kaverin kanssa yhteen.

Täsmälleen samat kokemukset itselläni.

Eli lopulta olemme yhteisymmärryksessä, että seksi on kaiken ydin. Kaikki muu on toisarvoista. Jos mies ja nainen haluavat seksiä toistensa kanssa ja se on "hyvää", niin se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen on parempi ryhtyä kaveruuden kautta. Siinä toiseen tutustuu ja huomaa ne huonot puolet ennenkuin on koukussa.

En halua panna kavereiden kanssa. Tyyppi jää auttamatta kaveriasteelle jos ei heti alussa ole jotakin orastavaa fyysistä kemiaa. 

Minä en ryhdy edes kaveriksi ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole kemiaa. Ja on minulla kavereita joiden kanssa haluaisin pannakin.

En ikinä ihastu pelkkään ulkonäköön ihmisessä, vaan ihastuminen ja seksuaalinen vetovoima tulee vasta ajan myötä, tutustuttuani ihmiseen lähemmin. Moni mies on ollut ulkoisesti "ei minun tyyppiäni" mutta kun olen tutustunut heihin, niin olenkin ihastunut ihan täysiä. Tälläiset tulee kaveruuden myötä, esim.töissä, kun ihmiseen tutustuu muussa kuin parisuhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tiedostat tämän kuvion. Et astu seuraavaan parisuhteeseen sokkona vaan myös tarkkailijana. Se on kyllä niin väärin, että ne joilla on ollut vaikea traumatisoiva lapsuus esim. kylmien, kriittisten ja persoonaltaan häiriintyneiden vanhempien luona, rakastuvat traumojensa kautta samanlaisiin persooniin kuin vanhempansa olivat. Ne tuntuvat sukulaissieluilta ja siinäkin on tuttuuden tunne että joutuu elämään tuntosarvet pystyssä ja kävelemään munankuorilla.

Traumat meissä vaativat tulla "näkyviksi" ja huomioiduiksi. Rakkaussuhteet on kuulemma "parhaita" mahdollisia tilanteita missä traumat pääsevät ääneen. 

"Trauma-rakkaudelle" on kuulemma tyypillistä että se syttyy äkillisenä ja voimakkaana ja pakkomielteisenä.  epätoivo ja ahdistus vuorottelee toivon kanssa. Esim. piinaava pelko hylkäämisestä voi olla musertava vaikka et vielä kunnolla tunne koko ihmistä. Tuo ihminen triggeröi sinussa saman traumarekisterin joka on tuttu sinulle varhaislapsuudesta. 

Hyvä puoli on, että nyt kun tiedostat asian, pystyt itse määrittelemään miten seuraava "unelmien prinssi" kohtelee sinua. Et anna hänen enää kohdella itseäsi huonosti, pystyt itse pistämään rajat ja olemaan traumatisoituneelle "sisäiselle lapsellesi" se suojeleva ja arvostava vanhempi, jota hän olisi lapsena tarvinnut. Jos esim. Mies kritisoi ja piinaa sinua asioista joille itse et voi mitään, kuten äitisi teki aikoinaan, osaat jo sanoa hänelle: "pidän itsestäni sellaisena kuin olen, kelpaan itselleni ja jos en kelpaa sinulle niin tiedät missä on ovi". 

Tännehän oli tullut hyviä kommentteja jälleen. Varsinkin kaksi viestiä saivat minut ajattelemaan asiaa hylkäämisen pelon kannalta. Olisiko ongelma siinä että jään suhteisiin siinä kohtaa, kun pitäisi lähteä. Joudun taistelemaan huomiosta ja sekoitan sen epävarmuuden tunteen rakkauteen? 

Mutta en enää aio ohittaa intuitiotani. Se yritti varoittaa viimeksi kylmää-kuumaa pelistä, mutta jotenkin tukahdutin sen. Aivan kuin yksi mies voisi määritellä oman arvoni antamalla huomiota tai ottamalla sen pois. Tämä on toisaalta järjetöntä, koska olen tullut hyvin toimeen itsekseni kunnes tuollainen järjetön ihastuminen iskee ja täyttää pääni lähes pakonomaisesti. Tunne on tosi kuluttava ja ilmeisesti koukuttava. Tästä olikin joku ehkä sivulla 21 kirjoittanut. 

Ja joku kysyi, miksi en halua terapiaan. Se on puhtaasti taloudellinen kysymys tällä hetkellä. Painin talolainan ja pienen palkkani kanssa samalla yrittäen panostaa pian aikuistuviin teineihini. Ja toisaalta olen kohtalaisen analyyttinen luonne, luulen löytäneeni ongelmakohtia oman lapsuuteni osalta. Turvaton ja runsaan alkoholin käytön värittämä lapsuus on aiheuttanut ilmeisesti enemmän ongelmia kuin olen tajunnutkaan. Olen aina ollut pärjäävä ja luullut, että kun hammasta puree niin hyvä tulee. En kai ole oppinut vaatimaan itselleni kyllin hyvää ja se varmaan osaltaan mahdollistaa sen että minua on voinut kohdella melkein kuinka vain läheisissä ihmissuhteissa. Olen vieläkin melkoinen ilmapuntari, mutta luojan kiitos alan olla liian väsynyt miellyttääkseni enää kaikkia. Toki kieltäytyminen ja pettymyksen tuottaminen vieläkin aiheuttaa minussa epämukavan olotilan, mutta alan sietää sitä jo paremmin.

Mutta kiitos ajatuksistanne jälleen!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

 

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että turvallisen miehen kanssa seksi voi oikeasti olla tosi hyvää. Se, että on turvallinen ja vakaa ei tarkoita sitä, että olisi muuten tylsä. 

Sittenhän sitä vasta uskaltaa vapautua, kun toinen on turvallinen :)

Nämäkin on varmaan aika yksilökohtaisia asioita. Itse olen vapautuneimmat ja villeimmät seksikokemukseni saanut nimenomaan sellaisten miesten kanssa, joita en tuntenut kunnolla, ja joita jännitin. Ehkä jopa hieman pelkäsinkin muutamaa heistä. 

Mutta myönnän auliisti, että olen aika "messed up" päästäni. En edusta keskiverto ihmistä.

Hyvä kun joku uskaltaa sanoa tämän ääneen. Tuttavapiirissäni kaikilla on nuo turvalliset (ja hyvin tylsältä vaikuttavat) miehet. Tutuille turvallisuus on kaikki kaikessa ja sanovat, että uskaltavat olla omia vapautuneita itsejään siinä tasaisen ennustettavassa syvän rauhan ilmapiirissä saman miehen kanssa nuoresta asti. Mutta entäs minä? En vain ole tuollainen. Oma sisin itseni pääsee kukoistamaan juuri silloin, kun kohtaan vieraan, hullun ja epävakaan miehen. Suhteet ovat yhtä myrskyä mutta myös ihanalla tavalla, kun pelkoon sekoittuu villi seksuaalisuus. Ne eivät kestä kauaa, koska sekä minä että miehet halutaan seuraavaa matoa koukkuun. Tiedostan tämän (itse)tuhoisuuden ja olen kokeillutkin tuollaista turvallisen vakaata miestä, mutta siitä ei tullut mitään, valitettavasti yllätyksellisyys puuttui myös makuuhuoneen puolella ja arjen lisäksi juhlassa. Ei sellaisten kanssa voi jorata öisen kaupungin halki kaikki estot romukoppaan heittäen (joo olen kohta keski-ikäinen mutta tällainen vaan olen ilmeisesti). Nuo rauhalliset tuttavat miehineen olivat rauhallisia jo nuorena.

Vähän karrikoiden: miksi edes elää, jos ei tunne elävänsä? 

Mä nautin jännityksestä, ja jopa pelon tunteesta. Tämä näkyy elämäntavoissani, myös seksielämän puolella. Olen valinnut seksikumppaneiksi monesti sellaisia miehiä, joiden kanssa en ole voinut yhtään ennakoida, mitä minulle tapahtuu suljettujen ovien takana. 

Moni pitää tällaista käytöstä varmasti outona tai itsetuhoisena, mutta näin minä elän elämääni.

Juu, se ei kulttuuri vieläkään sulata riskejä ottavaa pelurinaista. Normi on edelleen että nainen on rauhallinen ja pitää hellästä romantiikasta, menee naimisiin nuorena unelmavävyn kanssa. Toisenlaiseen heitetään heti leimat: itsetuhoinen, epävakaa jne. Entä jos osa vain haluaa elää hurjemmin kuin toiset - nainenkin

No eihän tuo ole ongelma jos itse nimenomaan haluaa tuota eikä edes mieti että haluaisi eroon tuosta käyttäytymismallista. Aloittaja taas halusi katkaista oman kierteensä. Ette ole samassa tilanteessa 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kun valitsee rauhallisen ja päältä päin ihan perusPertin, joka osoittautuu kontrolloijaksi ja alistavaksi? Ei se auta että yrittää ulkonäön avulla erotella miehiä turvalliseksi. Muille nämä miehet näyttäytyvät tylsääkin tylsempinä jopa hissukoina, parisuhteessa ovat sitten väkivaltaisia. 

Vaikuttiko se mies oikeasti rauhalliselta ja tasaiselta, vai kieltäydyitkö vaan näkemästä vaaran merkkejä? 

Jos kyseessä oli tuo ensimmäinen vaihtoehto, niin poistut vaan suhteesta välittömästi. Et voinut tietää, joten älä syytä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

''On varmasti logiikka olemassa, mutta sitä todennäköisesti on hyvin vaikea rationaalisesti päätellä. Miten esim rationaalisesti päättelet, kenen miehen tai naisen tuoksu saa hormonisi hyrräämään? ''

 

Eli jos haksahtaa mulkeroon, niin syynä on aina alitajunta, tuoksut ja hormonit? Ja aina vain mulkerot tuoksuvat hyviltä? Sitten mulkerot ovat geneettisesti yhteensopivia, ei voi mitään, turha taistella luontoa vastaan.

Niinkö tuo edellinen sinusta kirjoitti? Missä kohtaa sanottiin, että AINA on syynä alitajunta, tuoksut tai hormonit? Ja missä kohtaa sanottiin, että hyvätuoksuiselle ei voi antaa pakkeja? Miksi vääristelet asiaa? Tässä on meneillään harvinaisen järkevä keskustelu ja sinä riennät sitä pilaamaan.

Miten joku voi ihastua ruudun välityksellä, esim. Tinderissä tai vaikka videoiden kautta johonkin, kun eihän siinä tunne tuoksua?

Vierailija kirjoitti:

Oot 20v myöhässä.

Millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna pohtisin: miten suuri merkitys seksillä ja fyysisellä vetovoimalla on sinulle? Aloitustekstistä tulee itselleni kuva, että nämä asiat painavat vaakakupissa sen verran paljon ja ajattelet vetovoiman syntyvän vain jännien miesten kanssa, ettet siksi kelpuuta turvallisia miehiä.

 

Joillekin voi tulla yllätyksenä, että turvallisen miehen kanssa seksi voi oikeasti olla tosi hyvää. Se, että on turvallinen ja vakaa ei tarkoita sitä, että olisi muuten tylsä. 

Sittenhän sitä vasta uskaltaa vapautua, kun toinen on turvallinen :)

Nämäkin on varmaan aika yksilökohtaisia asioita. Itse olen vapautuneimmat ja villeimmät seksikokemukseni saanut nimenomaan sellaisten miesten kanssa, joita en tuntenut kunnolla, ja joita jännitin. Ehkä jopa hieman pelkäsinkin muutamaa heistä. 

Mutta myönnän auliisti, että olen aika "messed up" päästäni. En edusta keskiverto ihmistä.

Hyvä kun joku uskaltaa sanoa tämän ääneen. Tuttavapiirissäni kaikilla on nuo turvalliset (ja hyvin tylsältä vaikuttavat) miehet. Tutuille turvallisuus on kaikki kaikessa ja sanovat, että uskaltavat olla omia vapautuneita itsejään siinä tasaisen ennustettavassa syvän rauhan ilmapiirissä saman miehen kanssa nuoresta asti. Mutta entäs minä? En vain ole tuollainen. Oma sisin itseni pääsee kukoistamaan juuri silloin, kun kohtaan vieraan, hullun ja epävakaan miehen. Suhteet ovat yhtä myrskyä mutta myös ihanalla tavalla, kun pelkoon sekoittuu villi seksuaalisuus. Ne eivät kestä kauaa, koska sekä minä että miehet halutaan seuraavaa matoa koukkuun. Tiedostan tämän (itse)tuhoisuuden ja olen kokeillutkin tuollaista turvallisen vakaata miestä, mutta siitä ei tullut mitään, valitettavasti yllätyksellisyys puuttui myös makuuhuoneen puolella ja arjen lisäksi juhlassa. Ei sellaisten kanssa voi jorata öisen kaupungin halki kaikki estot romukoppaan heittäen (joo olen kohta keski-ikäinen mutta tällainen vaan olen ilmeisesti). Nuo rauhalliset tuttavat miehineen olivat rauhallisia jo nuorena.

Vähän karrikoiden: miksi edes elää, jos ei tunne elävänsä? 

Mä nautin jännityksestä, ja jopa pelon tunteesta. Tämä näkyy elämäntavoissani, myös seksielämän puolella. Olen valinnut seksikumppaneiksi monesti sellaisia miehiä, joiden kanssa en ole voinut yhtään ennakoida, mitä minulle tapahtuu suljettujen ovien takana. 

Moni pitää tällaista käytöstä varmasti outona tai itsetuhoisena, mutta näin minä elän elämääni.

Juu, se ei kulttuuri vieläkään sulata riskejä ottavaa pelurinaista. Normi on edelleen että nainen on rauhallinen ja pitää hellästä romantiikasta, menee naimisiin nuorena unelmavävyn kanssa. Toisenlaiseen heitetään heti leimat: itsetuhoinen, epävakaa jne. Entä jos osa vain haluaa elää hurjemmin kuin toiset - nainenkin

No eihän tuo ole ongelma jos itse nimenomaan haluaa tuota eikä edes mieti että haluaisi eroon tuosta käyttäytymismallista. Aloittaja taas halusi katkaista oman kierteensä. Ette ole samassa tilanteessa 

En usko, että sitä kierrettä pystyy katkaisemaan jos juurisyy onkin jossain ihan solutasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).

Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.

Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.

Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).

Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja.  Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.

Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja  itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.

Totuus on, että miehille on olemassa kaksi naistyyppiä. Toisesta tehdään vaimo ja toinen on pelkkiä tarpeita varten. Jos joku on kiertänyt miehiä läpi tai aiheuttaa draamaa, hän ei ole vaimoainesta. Hän ei ansaitse hyvää kohtelua. Niin sanotut naapurintytöt taas ovat normaaleja oman arvonsa tuntevia ja terveestä perheestä kotoisin. Heitä kohdellaan kunnioituksella ja arvokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monella naisella sellainen kokemus, että mies vaikuttaa aluksi mukavalta, mutta sitten hänestä paljastuu lurjus, ja tämä tapahtuu joka kerta. Yritän nyt kertoa mistä tämä saattaa johtua, sillä itse olen kokenut tämän usein (olen siis mies).

Ilmiö lyhyesti kuvattuna on sellainen, että miehen näkökulmasta on olemassa naisia, joita halutaan kohdella hyvin ja naisia, jotka eivät tätä ansaitse. Naiset, jotka ansaitsevat hyvän kohtelun, ovat sellaisia, että he selvästi tuovat jotain lisäarvoa miehen elämään. En lähde nyt kuvaamaan mitä kaikkea se on, mutta näin se joka tapauksessa on.

Sitten on nämä, jotka eivät lisäarvoa tuo. He ovat tyyppejä, jotka tuovat meidän elämään lähinnä draamaa, mustasukkaisuutta, ripustautumista, syyttelyä, joustamattomuutta. Siis kaikenlaista sellaista mitä emme tarvitse, vaan joka lähinnä heikentää hyvinvointia. Pahinta on tässä se, että monilla näillä naisilla on hyvin voimakas ns. oikeutuksen tunne, eli että juuri he ansaitsevat erityisen hyvän kohtelun, koska heitä on esim. lapsuudessa saatettu kohdella väärin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta maailma ei toimi noin. Siksi ongelma on niin viheliäinen, koska kuvatun tyypin on tosi vaikea löytää mies, joka jaksaa tuota katsoa. Siitä vaan syntyy tilanne, jossa molempien osapuolien huonot piirteet kärjistyvät.

Itselläni on kolme kuvatunlaista suhdetta takana - kaikki kestivät vuosia. Sitten kun tajusin tuon dynamiikan, osasin valita paremmin ja nyt olen ollut 10 vuotta naimisissa maailman parhaimman vaimon kanssa. Meiltä puuttuu kaikki draama ja muu vääntö (toki kiistellään välillä, mutta mikään ei eskaloidu).

Eli toisin sanoen on olemassa miehiä, jotka eivät hae parisuhteelta kumppanuutta, vaan hyötykohdetta ja kun suhteen edetessä nainen ei täytä tällaisen miehen hyötytavoitetta eroamisen sijasta hän alkaa kohtelemaan tätä naista huonosti. Tällainen mies on juurikin ei-turvallinen yksilö, joka ei ole käynyt läpi itsereflektio vaihetta ja oppinut näkemään omia haitallisia käyttäytymismalleja.  Tekstissä on myös hyvin paljastavaa se, että kirjoittaja ei näe tätä lähestymistapaansa hänen yksilöllisenä ominaisuutena, vaan puhuu miehen näkökulmasta kuin tämä olisi koko sukupuolen läpileikkaava ominaisuus, mitä nyt jotkut miehet eivät ole tätä korkeintaan vain vielä tajunneet.

Itse (miehenä) pidän ylimielisenä ja täysin kajahtaneena tuollaista näkemystä, että on olemassa naisia jotka eivät ansaitse hyvää kohtelua. Siinähän ikään kuin kerrotaan, että eroamisen ja  itselleen sopivan kumppanin etsimisen sijasta oikeutetaan itselle se, että toista saa kohdella huonosti. Tämä on täysin järjetöntä. Oma menneisyyteni on melko miinusmerkkinen ja olen joutunut pohtimaan todella paljon sitä miten toimin erilaisissa ihmissuhteissa. Siltikään minulle ei ole tullut koskaan mieleen solmia suhdetta ihmiseen, jota en arvosta sen vertaa, etten voisi kohdella häntä hyvin.

Totuus on, että miehille on olemassa kaksi naistyyppiä. Toisesta tehdään vaimo ja toinen on pelkkiä tarpeita varten. Jos joku on kiertänyt miehiä läpi tai aiheuttaa draamaa, hän ei ole vaimoainesta. Hän ei ansaitse hyvää kohtelua. Niin sanotut naapurintytöt taas ovat normaaleja oman arvonsa tuntevia ja terveestä perheestä kotoisin. Heitä kohdellaan kunnioituksella ja arvokkaasti.

Biologisesti katsottuna niiden naisten kanssa halutaan jälkikasvua keitä halutaan panna. Ehkä vaimojakin halutaan panna, riippuu suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsestäni samaa. Kun muistelen miehiä, keihin olen ollut tulisesti ihastunut, tyyliin räytynyt ikävästä, yhteistä näissä on ollut se, että olen ollut epävarma heidän kiinnostuksestaan. Jos en ole epävarma ja mies tekee aikeensa selväksi, ei tuollaista noin vahvaa tunnetta synny. Osaan kyllä tuntea tavallista ihastusta, mutta en tuollaista sielua syövää. Ennen ajattelin, että tuo räytyvä ihastuminen on sitä ainoaa oikeaa ja kaikki muu on tyytymistä, mutta nyt tiedän asian olevan toisin. Valitettavasti olen vain ihminen enkä vissiin kovin kypsä tai fiksu, sillä asian tietämisestä huolimatta kaipaan tuota räytyvää tunnetta.

Hylkäämisen pelkoa se vain on. Luulet olevasi ihastunut, kun mies ottaa yhtäkkiä kaiken huomion sinusta pois, sitten juuri kun olet pääsemässä yli, hän antaa taas huomiota. Tuollainen kaava ei katkea millään ja siihen jää niin pahasti koukkuun. Se ei ole ihastumista ja sen tajuaa jälkeenpäin.

Niin. Mähän kirjoitin tietäväni, että olen tajunnut tuon jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Eli lopulta olemme yhteisymmärryksessä, että seksi on kaiken ydin. Kaikki muu on toisarvoista. Jos mies ja nainen haluavat seksiä toistensa kanssa ja se on "hyvää", niin se on siinä.

Ketkä te?

En minä ainakaan ole tuota mieltä. Jos seksi on hyvää ja suhteessa ei ole mitään muuta, en jää tuollaiseen suhteeseen. Jos suhde taas on muuten loistava ja seksi ihan ok, jään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

''On varmasti logiikka olemassa, mutta sitä todennäköisesti on hyvin vaikea rationaalisesti päätellä. Miten esim rationaalisesti päättelet, kenen miehen tai naisen tuoksu saa hormonisi hyrräämään? ''

 

Eli jos haksahtaa mulkeroon, niin syynä on aina alitajunta, tuoksut ja hormonit? Ja aina vain mulkerot tuoksuvat hyviltä? Sitten mulkerot ovat geneettisesti yhteensopivia, ei voi mitään, turha taistella luontoa vastaan.

Niinkö tuo edellinen sinusta kirjoitti? Missä kohtaa sanottiin, että AINA on syynä alitajunta, tuoksut tai hormonit? Ja missä kohtaa sanottiin, että hyvätuoksuiselle ei voi antaa pakkeja? Miksi vääristelet asiaa? Tässä on meneillään harvinaisen järkevä keskustelu ja sinä riennät sitä pilaamaan.

Miten joku voi ihastua ruudun välityksellä, esim. Tinderissä tai vaikka videoiden kautta johonkin, kun eihän siinä tunne tuoksua?

Ja edelleen intät, että ainoa tapa ihastua olisi muka tuoksu. Missä niin sanottiin? Kuka niin sanoi? Miksi intät tuollaista? Oletko kenties vähän tyhmä?