Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että vanhempi ottaa osaa toimintaan ajallaan, olisi se syytä kertoa etukäteen tai määrätä kuukausihinta niille, jotka eivät osallistu. On vanhempia, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa ja on toisinpäin. Molemmilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja tiedotus pitäisi olla avointa.
Verottaja kieltää tuollaisen toiminnan ikävä kyllä. Jos talkootyöllä korvataan seuran maksuja, muuttuu talkootyö verottajan silmissä palkkatyöksi.
Talkootyöllä ei korvata seuran maksuja - en ole kuullut tilanteista, joissa joku saa halvemmat seuramaksut, jos on tehnyt enemmän talkootyötä.
Kyse on niin, että talkootyöstä saa tavalla tai toisella rahaa, joka vaikuttaa joukkueen kokonaisbudjettiin, ja joka vaikuttaa taas maksuihin.
Lapseni on joukkueessa, jonka vuosibudjetti taitaa olla yli 20.000€ (en muista tarkkaan, en ole taloudenhoitaja). Rahaa hankitaan tekemällä talkootöitä, myymällä tuotteita, järjestämällä kahvioita/kioskeja ja järjestämällä turnauksia (jotka voivat olla erittäin tuottoisia - niihin kerätään muilta joukkueilta maksut). Tämä kaikki vaikuttaa suoraan sitten meidän omasta pussistamme maksettaviin maksuihin.
Ja tämän vuoksi on erittäin halpahintaista, jos joukkueessa olisi ns. vapaamatkustajia, jotka eivät suostuisi osallistumaan mihinkään talkootoimintaan, tai tekemään mitään työtä varainhankinnan eteen.
Minä näkisin päivänselvänä asiana, ettei kaikkien vanhempien aika ja voimat voi riittää tuon mittaluokan toiminnan pyörittämiseen. Jos itse olisin vanhempi, tekisin jonkin verran mutta en todellakaan tuota kaikkea.
Nimenomaan jos moni osallistuu niin yhden työmäärä on pieni.Enemmän ongelma on se,ettei osallistu ja tekeminen kasautuu pienelle porukalle.Vapaamatkustuskin on ok,kunhan edes kunnioittaa muiden työtä ja mm ilmoittaa jos lapsi ei tulekaan peliin,vaikka on ilmoittautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä asioista liian vaikeaa. Pelkästään joukkuevaatteiden osto ja seuramaksu riitää aivan hyvin.
Älä liity mihinkään whatsapp-ryhmiin, lapselle bussikortti jolla menee itse harrastuksiin. Helppoa, halpaa ja simppeliä.
Itsekin menin fillarilla omiin jalkapallotreeneihin lapsuudessa. Vanhemmat osti nappikset, se siitä.
Tahvot haluaa hankaloittaa elämäänsä turhaan
Talkootyö on aina vapaaehtoista. Jotain täytyy olla päässä vikaa jos ei tätä ymmärrä.
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että vanhempi ottaa osaa toimintaan ajallaan, olisi se syytä kertoa etukäteen tai määrätä kuukausihinta niille, jotka eivät osallistu. On vanhempia, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa ja on toisinpäin. Molemmilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja tiedotus pitäisi olla avointa.
Verottaja kieltää tuollaisen toiminnan ikävä kyllä. Jos talkootyöllä korvataan seuran maksuja, muuttuu talkootyö verottajan silmissä palkkatyöksi.
Talkootyöllä ei korvata seuran maksuja - en ole kuullut tilanteista, joissa joku saa halvemmat seuramaksut, jos on tehnyt enemmän talkootyötä.
Kyse on niin, että talkootyöstä saa tavalla tai toisella rahaa, joka vaikuttaa joukkueen kokonaisbudjettiin, ja joka vaikuttaa taas maksuihin.
Lapseni on joukkueessa, jonka vuosibudjetti taitaa olla yli 20.000€ (en muista tarkkaan, en ole taloudenhoitaja). Rahaa hankitaan tekemällä talkootöitä, myymällä tuotteita, järjestämällä kahvioita/kioskeja ja järjestämällä turnauksia (jotka voivat olla erittäin tuottoisia - niihin kerätään muilta joukkueilta maksut). Tämä kaikki vaikuttaa suoraan sitten meidän omasta pussistamme maksettaviin maksuihin.
Ja tämän vuoksi on erittäin halpahintaista, jos joukkueessa olisi ns. vapaamatkustajia, jotka eivät suostuisi osallistumaan mihinkään talkootoimintaan, tai tekemään mitään työtä varainhankinnan eteen.
Minä näkisin päivänselvänä asiana, ettei kaikkien vanhempien aika ja voimat voi riittää tuon mittaluokan toiminnan pyörittämiseen. Jos itse olisin vanhempi, tekisin jonkin verran mutta en todellakaan tuota kaikkea.
Vanhempien aika ja voimat riittävät "tuon kaiken" pyörittämiseen, koska toiminta organisoidaan hyvin, ja osallistumiset jakaantuvat tasaisesti eri vaiheisiin kautta. Jos tulee joku odottamaton meno, on mahdollista sopia oman talkoovuoron vaihtamiseen jonkun toisen kanssa, esimerkiksi.
Tämän avulla olemme saaneet pidettyä maksut pieninä.
Nämä asiat tehtiin vanhemmille aivan heti kauden aloituspalaverissa selväksi, ja jokainen valitsi sitoutua yhdessä tehtävään työhön.
Meillä tilanne järjestettiin niin, että jos et sitoudu, olet ulkona.
Ei tämä niin rankkaa ole ollut, miltä se kuulostaa. Talkoopäiviä on tehty lähinnä pelien yhteydessä: on leivottu ja oltu myymässä kahvilassa. Lisäksi on myyty joukkueen myyntituotteita 3 kertaa kauden aikana: yhdet kauden alussa, toiset keskivaiheilla, kolmannet loppuvaiheessa. Tämän ohella on tehty muuta pientä, esim, kuvattu somesisältöjä joukkueelle, tehty kesällä pari tapahtumatalkoopäivää (josta tuotot menevät joukkueelle) ja tietenkin kuskattu, kannustettu ja tsempattu oma lapsi harkkoihin ja peleihin. Hauskaa on ollut muiden vanhempien ja lasten kanssa.
Ylivoimaisesti isoin yksittäinen vaiva ja vastuu lapsen harrastustoimintaan liittyen on tietenkin sen oman lapsen valmisteleminen, kuljettaminen ja (joskus) motivoiminen harkkoihin. Muut hommat menevät "siinä sivussa", niin sanotusti kentän laidalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Minä kuulin tuosta työkaveriltani 90-luvulla, kun hän kertoi, miten lauantaina on pakko nousta aikaisin koska pojalla on futisharjoitukset lauantaiaamuna klo 8. Myöhemmin muiltakin työkavereilta. Miten oli pelimatkoja ulkomaille, minne tarvittiin vanhempia mukaan, vanhempien apua pelivalmennuksiin yms. Ja kyse oli tosiaan pelkästä lasten harrastuksesta. Ajattelin että en ikinä jaksaisi sellaista työssä käynnin ohessa.
Onkohan muissa lasten harrastuksissa samanlaista, esim. tanssissa tai taideharrastuksissa? Jos ei niin miksi ei? Vanhempien oltava mukana orkesteriharjoituksissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän se on. Tällaisena add-vanhempana, jolla on vaikeuksia pitää kotielämä edes joten kuten kasassa, tää on ihan helvetillinen palapeli. Onneksi toinen vanhempi on kykenevä. Mutta eivät kaikki ymmärrä, että kaikista vanhemmista ei ole esimerkiksi kisamatkoille huoltajaksi (vuorottelu) saati jojoksi, kun ei vaan pysy se homma kasassa. Hyvä, että saan oman lapsen hoidettua. Ei puhettakaan, että kykenisin kaitsemaan laumaa.
Kimppakyytikin onnistuu, kun toinen vanhemmista löytää paikkoihin perille. Itse olen jopa navin avustamana ajellut pimeässä useita kertoja harhaan, kun en huomaa risteyksiä ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oletetaan, että vanhempi ottaa osaa toimintaan ajallaan, olisi se syytä kertoa etukäteen tai määrätä kuukausihinta niille, jotka eivät osallistu. On vanhempia, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa ja on toisinpäin. Molemmilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja tiedotus pitäisi olla avointa.
Verottaja kieltää tuollaisen toiminnan ikävä kyllä. Jos talkootyöllä korvataan seuran maksuja, muuttuu talkootyö verottajan silmissä palkkatyöksi.
Talkootyöllä ei korvata seuran maksuja - en ole kuullut tilanteista, joissa joku saa halvemmat seuramaksut, jos on tehnyt enemmän talkootyötä.
Kyse on niin, että talkootyöstä saa tavalla tai toisella rahaa, joka vaikuttaa joukkueen kokonaisbudjettiin, ja joka vaikuttaa taas maksuihin.
Lapseni on joukkueessa, jonka vuosibudjetti taitaa olla yli 20.000€ (en muista tarkkaan, en ole taloudenhoitaja). Rahaa hankitaan tekemällä talkootöitä, myymällä tuotteita, järjestämällä kahvioita/kioskeja ja järjestämällä turnauksia (jotka voivat olla erittäin tuottoisia - niihin kerätään muilta joukkueilta maksut). Tämä kaikki vaikuttaa suoraan sitten meidän omasta pussistamme maksettaviin maksuihin.
Ja tämän vuoksi on erittäin halpahintaista, jos joukkueessa olisi ns. vapaamatkustajia, jotka eivät suostuisi osallistumaan mihinkään talkootoimintaan, tai tekemään mitään työtä varainhankinnan eteen.
Minä näkisin päivänselvänä asiana, ettei kaikkien vanhempien aika ja voimat voi riittää tuon mittaluokan toiminnan pyörittämiseen. Jos itse olisin vanhempi, tekisin jonkin verran mutta en todellakaan tuota kaikkea.
Nimenomaan jos moni osallistuu niin yhden työmäärä on pieni.Enemmän ongelma on se,ettei osallistu ja tekeminen kasautuu pienelle porukalle.Vapaamatkustuskin on ok,kunhan edes kunnioittaa muiden työtä ja mm ilmoittaa jos lapsi ei tulekaan peliin,vaikka on ilmoittautunut.
Juurikin noin. Ei se vapaaehtoistyö tarkoita sitä että jokaisen vanhemman tarvii jokaisissa treeneissä ja peleissä ja muissa joukkueen tapahtumissa olla tekemässä jotain. Yleensä niitä aktiivi-vanhempia jotka haluaa olla toiminnassa mukana löytyy ihan riittävästi joukkueenjohtajiksi, rahastonhoitajiksi ym, ja ne jotka eivät ehdi/pysty/halua niin paljoa olla mukana auttavat sitten kukin omien resurssiensa mukaan. Ainoa "vaatimus" meillä on pelaajien vanhemmille se, että ilmoittautumiset hoidetaan ajallaan, paikalle tullaan ajoissa ja oikeissa varusteissa ja peliasut pestään matsien jälkeen. Kaikki sen yli menevä on jokaiselle täysin vapaa-ehtoista eikä ketään syyllistetä tai kyräillä sen takia että ei ole tehnyt "mitään muuta". Meillä on vanhemmat osallistuneet joukkueen toimintaan mm. hankkimalla sponsoreita, varaamalla kauden päättäjäisiin jonkun hoplopin, hakemalla sinne kaupasta joukkueen laskuun jotain evästä jne. Aktiivisemmat sitten valmentaa, ovat jojon tai rahastonhoitajan hommissa, tekevät varustehankintoja ja huoltavat varusteita (mm. pumppaavat pallot ennen treenejä), ihan miten kukin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperheen poika ajoi mikroautoa vai mitä lie formulaa. Niillä ei puhuttu koskaan muusta kuin siitä eikä ne olleet kotonakaan kuin joskus harvoin, kun aina piti olla siellä radalla. Ja kallista oli. Siksi oli kuulemma oltavakin niissä talkootöissä koko ajan, kun muuten olisi joutuneet osallistumaan rahallisesti vielä enemmän.
Ei siitä formulakuskia kuitenkaan tullut, mutta ehkä oli hyväksi sitten muuten. Pysyipähän poissa pahanteosta ainakin, vaikka hyvä poika se oli kyllä. Tuskin siitä mitään hampuusia olisi tullut ilman niitä ajoratojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Jos nyt unohdetaan se ikävä tosiasia että nykynuoret eivät juurikaan omaehtoisesti liiku, niin tuo kuvailemasi ei ole jalkapalloa eikä jääkiekkoa. Kummassakin lajissa on varsin tarkat säännöt ja vaatimukset mm. varusteiden, pelikenttien, joukkuen koon ym osalta. Höntsäfutis ja pipolätkä on kivaa ja ehdottomasti kannattaa kannustaa lapsia (ja aikuisia) niihin mukaan, mutta jos haluaa harrastaa lajia nimeltä jääkiekko tai jalkapallo, niin ainoa vaihtoehto on tehdä sitä ohjatussa seuratoiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Totta kai se on varainkerutta varten. Mutta ostajina silti on yleensä ne vanhemmat, ei ne turnauksessa pelaavat lapset. Kun kysymys oli, mihin lasten peleissä tarvitaan kahviota.
Älä nyt petä itseäsi. Kyllä ne lapset siellä vetävät innoissaan makkaraa ja mokkapaloja pelitauoilla. Ja miksi eivät, jos vanhempansakin. Sehän se olisi kaiken huippu että mamma söisi yksin kaiken ja ryystäisi lopuksi pillimehutkin kanttiinista.
Mä olen aikanani seissyt monta monituista kertaa siellä myyntipöydän takana, ja lapset ovat tulleet ostoksille korkeintaan viimeisen pelinsä jälkeen. Välissä ovat lapset syöneet omia eväitään, ja joissain turnauksissa on järjestetty myös halukkaille joukkueille ruokailukin pelien väliin.
(ei jalkapallossa tämä, ehkä futiksen puolella homma karkaa sitten käsistä)
Homma karkaa käsistä jos lapset ja vanhempansa syövät samoja safkoja?
Homma karkaa käsistä, jos lapset vetävät mokkapaloja kesken pelien, tarkoitin. Makkaroita ja mokkapaloja tarkoitettiin siinä vastauksessa, jota kommentoin. Toki jos se pelaava lapsi ostaa kanttiinista sämpylän, niin sehän on sama kuin omien eväiden syöminen.
Meillä on lapsi kyllä usein ostanut herkunkin, samoin muut joukkueessa, ja valmentaja on jopa neuvonut millä tauolla ehtii ostaa. Ei ole homma karannut käsistä, päinvastoin meillä lapsi on hieman neuroottisuuteen taipuvainen, ja häntä suorastaan pitää kannustaa ottamaan rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Joku kirjoitti edellä, että nykyään kentät pitää vuokrata peliä varten. Kai se tarkoittaa, että se koko kenttä pitää varata omalle pelille jonain tiettynä aikana ja siitä pitää maksaa. Eli ei voi vaan mennä pelaamaan milloin huvittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan muissa lasten harrastuksissa samanlaista, esim. tanssissa tai taideharrastuksissa? Jos ei niin miksi ei? Vanhempien oltava mukana orkesteriharjoituksissa yms.
Tanssi/voimistelu se vasta kallista on ja siellä jos jossain edellytetään kaikkien vanhempien olevan oikeita "supermutseja" vapaaehtoistyön suhteen. Samoin orkesterien keikkamatkat tehdään kaikki vapaaehtoisen varainkeruun turvin, eli niitä mokkapaloja saa vääntää ja Gutzin kalsareita myydä ihan urakalla sielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä asioista liian vaikeaa. Pelkästään joukkuevaatteiden osto ja seuramaksu riitää aivan hyvin.
Älä liity mihinkään whatsapp-ryhmiin, lapselle bussikortti jolla menee itse harrastuksiin. Helppoa, halpaa ja simppeliä.Itsekin menin fillarilla omiin jalkapallotreeneihin lapsuudessa. Vanhemmat osti nappikset, se siitä.
Tahvot haluaa hankaloittaa elämäänsä turhaan
Toki teini polkee peliin ja harkkoihin ihan itse, mutta pienen lapsen mukana halusin olla ehdottomasti . Lapsinkin koki sen positiivisena, teinin mukaan en enää ängennyt. Tänä päivänä juoksisin varmasti teininkin mukana, on tämä niin hurjaa menoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Se malli, että lapsi edustaa ensisijaisesti kouluaan, helpottaisi monia asioita. Kaikki kunnia urheiluseurojen aktiiveille, mutta selvästi parempia tuloksia pitkällä tähtäimellä saadaan aikaan niissä maissa, joissa urheileminen tapahtuu monilajisesti lähikouluilla. Myös perheiden arki helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jalkapallon pelaaminen voi olla noin kallista ja muutenkin kaikki tuo touhu siinä ympärillä?
Kun olin lapsi 60-luvulla, niin pojat pelasi jalkapalloa koulun kentällä keskenään, joskus oli joku innokas opettaja tai vanhempi poika ohjaajana.
Joskus pelasivat jotain toista koulua vastaan jne.
Sitä sanoisin reiluksi harrastamiseksi. Saivat liikuntaa ja sopivasti kilpailu- ja urheiluhenkeä.
Jääkiekon kanssa ihan sama juttu. Kunta ja urheiluseura pitivät yllä ulkojäärataa ja kenttää. Jotain suojuksia ja varusteita oli siellä pukkarissa röykkkiöinä, mistä ottivat tarvittaessaan. Ei se sen kummempaa ollut. Ikinä mitään kahvioita ollut eikä vanhempia muutenkaan siellä. Tytöt harjoitteli kaunoluistelua ja pojat pelasi.
Jos nyt unohdetaan se ikävä tosiasia että nykynuoret eivät juurikaan omaehtoisesti liiku, niin tuo kuvailemasi ei ole jalkapalloa eikä jääkiekkoa. Kummassakin lajissa on varsin tarkat säännöt ja vaatimukset mm. varusteiden, pelikenttien, joukkuen koon ym osalta. Höntsäfutis ja pipolätkä on kivaa ja ehdottomasti kannattaa kannustaa lapsia (ja aikuisia) niihin mukaan, mutta jos haluaa harrastaa lajia nimeltä jääkiekko tai jalkapallo, niin ainoa vaihtoehto on tehdä sitä ohjatussa seuratoiminnassa.
Siis vain ohjattu harrastus on harrastamista?
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on. Tällaisena add-vanhempana, jolla on vaikeuksia pitää kotielämä edes joten kuten kasassa, tää on ihan helvetillinen palapeli. Onneksi toinen vanhempi on kykenevä. Mutta eivät kaikki ymmärrä, että kaikista vanhemmista ei ole esimerkiksi kisamatkoille huoltajaksi (vuorottelu) saati jojoksi, kun ei vaan pysy se homma kasassa. Hyvä, että saan oman lapsen hoidettua. Ei puhettakaan, että kykenisin kaitsemaan laumaa.
Kimppakyytikin onnistuu, kun toinen vanhemmista löytää paikkoihin perille. Itse olen jopa navin avustamana ajellut pimeässä useita kertoja harhaan, kun en huomaa risteyksiä ajoissa.
Oman kokemukseni mukaan aika monesta joukkueesta aika monessa ikäluokassa kaikki kyllä ymmärtävät tuon, kunhan asiat käydään selkeästi ja riittävän usein läpi, ja niistä sovitaan avoimesti koko porukan kesken. Kyllä ihan jokainen ymmärtää että kolmen lapsen vuorotyötä tekevällä YH-äidillä on aika paljon heikommat edellytykset toimia vaikkapa jääkiekkojoukkueen valmennusryhmässä kuin lajia pienestä pitäen harrastaneella ja siitä kiinnostuneella siistiä etätyötä tekevällä iskällä jolle se joukkuetoiminta on samalla omaa harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan muissa lasten harrastuksissa samanlaista, esim. tanssissa tai taideharrastuksissa? Jos ei niin miksi ei? Vanhempien oltava mukana orkesteriharjoituksissa yms.
Tanssi/voimistelu se vasta kallista on ja siellä jos jossain edellytetään kaikkien vanhempien olevan oikeita "supermutseja" vapaaehtoistyön suhteen. Samoin orkesterien keikkamatkat tehdään kaikki vapaaehtoisen varainkeruun turvin, eli niitä mokkapaloja saa vääntää ja Gutzin kalsareita myydä ihan urakalla sielläkin.
Ainakin aikuisena tanssiharrastus voi olla vain sitä että käydään harjoituksissa kerran tai kaksi viikossa. Ei muuta.
Myös työpaikoilla voi olla esim. futisharrastusryhmiä. Niihin ei ole tarvinnut uhrata kaikkea vapaa-aikaa.
En tiedä tapausta, mutta naisten edustusjoukkueetkin ovat kai kaikki Suomessa "harrastejoukkueita", eli toimivat sen saman ry:n alla ja operoivat loppuviimeksi siitä samasta rahapussista. Jos ei kyseessä ole mikään kirjanpidollinen vilunki tai muuten yritetä peitellä asiaa niin en näe siinä mitään ongelmaa.