Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi puhua enemmän siitä, että ilmiö sukupuoli-identiteettien ympärillä on muuttunut paljon vaikkapa siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Käsite transsupuolisuus on myös siinä mielessä muuttunut ja lienee selvää, että myös ihmisten sukupuolikokemus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet.
Kannattaisiko kysyä pikemmin miksi niin monella nuorella on nykyisin sukupuoliristiriidan kokemista? Miksi konkreettinen sukupuoli määrittää identiteettikokemusta niin vahvasti? Miksi sukupuoli lokeroituu aikana, jolloin yksilöllisyys on huipussaan?
Ehkä yksilöllisyyden rajat ovat tulleet vastaan?
Sukupuolidysforia on täysin masinoitua. Kaikki nuoret elävät nykyään netissä ja altistuvat jatkuvasti tälle masinoinnille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivot kehittyy vielä 25-30-vuotiaaksi, samoin minuus. Näiden nuorten kannattaisi mielummin elää sen roolin mukaan minkä kokevat itselleen sopivaksi, mutta ilman hormonihoitoja tai leikkauksia. Sitten kun on 5-10 vuotta elänyt vastakkaisen sukupuolen elämää niin on jo parempi käsitys onko kyse oikeasti trans-asiasta vai vaikkapa oman persoonan etsimisestä. Vahinkoa ei ole vielä tapahtunut ja ajattelukin olisi kehittyneempää.
Mitä tarkoittaa elää vastakkaisen sukupuolen elämää? Vaatteet ja elämäntyyli ei ole sukupuoli. Myöskään sosiaalinen rooli ei ole sukupuoli.
Kyllä siitä saa kuitenkin jo jotain kuvaa. Ainakin naisille on aika helppoa elää ns. miehenä, muuttaa vaan tyyliä yms, maskuliininen versio. Tietysti ääni ei ole matala samalla tavalla eikä keho ole miehen keho, mutta parempi tuo olisi kuin tehdä pysyvää haittaa terveelle keholle.
Miten nainen elää miehenä? Ihan konkreettisesti?
Ei mitenkään. Kyse on illuusiosta ja mielikuvista trans-ihmisen mielessä. Biologinen sukupuoli ja sen mukanaan tuomat hormonit määrittävät jopa aivojen rakennetta. Trans-naisella on miehen aivot ja hän ajattelee miehen lailla. Hänellä ei ikinä tule olemaan aitoa kokemusta naiseudesta. Ja toisinpäin. Sukupuoltaan ei pysty vaihtamaan, se on ainoa binäärinen asia ihmisessä, kaikki muut ominaisuudet ovat skaalalla.
Tässä on faktinen virhe.
Sukupuoli EI ole aina binäärinen asia. On olemassa montaa erilaista tyyppiä intersukupuolisuutta, geenivirheistä chimeroihin. Intersukupuolisuus on toki harvinainen ilmiö, mutta sen maalaaminen binäärisellä pensselillä pois on valheellista.
Tosiasiallisesti on binäärinen asia. Valtavirrassa. Siksi joku intersukupuolisuus ei ole merkityksellistä millään tavalla tässä keskustelussa.
No nöpö höpö nyt.
Jos sanotaan kategorisesti, että sukupuoli on täysin binäärinen asia, niin ei se näin ole. Intersukupuolisuus on alapeukuista huolimatta aivan todellinen ilmiö. Se on sen verran harvinainen ilmiö, ettei mitenkään riitä selittämään nykyajan sukupuolisekoiluja, mutta todellista se on silti. Se on elinikäinen tila, joka voi tärvellä normaalia elämää monella tapaa, ja siihen liittyy usein vauvaiässä tehty lääketieteellinen silpominen, joka saattaa osoittautua pahemmaksi kuin alkuperäinen vaiva. Ei kadehdittava tila ensinkään. Ja ei, se EI tarkoita sitä että on molempien värkit; sellaisia ei ole kenelläkään.
Intersukupuoliset eivät edusta uusia sukupuolia, heillä on kehityshäiriö missä kahden eri sukupuolen ominaisuuksia on sekoittunut heidän kehoonsa. Sukupuolia on silti edelleen kaksi.
Binaarinen jako kahteen on jostain syystä (tähän on oma ideologinen selityksensä) paha, kun kirjoajattelu on taas hyvä.
Toisaalla bonäärisyys kuitenkin toimii lujasti jaossa heteropatriarkaatti vs sateenkaari-feminismi-tasa-arvoutopia. Tietynlaiset miehet potkitaan tästä tasa-arvosta ulos. Minne lie.
Kellään ei ole niin ahtaita sukupuolikäsityksiä kuin lgbtqwhatever+ihmisillä. Jos poika ottaa leikkiinsä nukkeja tai pitää vaaleanpunaisesta hänet on leikattava tytöksi. Jos tyttö tykkää teknolegoista ja ajaa mopolla hänelle on leikattava munat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi puhua enemmän siitä, että ilmiö sukupuoli-identiteettien ympärillä on muuttunut paljon vaikkapa siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Käsite transsupuolisuus on myös siinä mielessä muuttunut ja lienee selvää, että myös ihmisten sukupuolikokemus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet.
Kannattaisiko kysyä pikemmin miksi niin monella nuorella on nykyisin sukupuoliristiriidan kokemista? Miksi konkreettinen sukupuoli määrittää identiteettikokemusta niin vahvasti? Miksi sukupuoli lokeroituu aikana, jolloin yksilöllisyys on huipussaan?
Ehkä yksilöllisyyden rajat ovat tulleet vastaan?
Sukupuolidysforia on täysin masinoitua. Kaikki nuoret elävät nykyään netissä ja altistuvat jatkuvasti tälle masinoinnille.
Esim. koko Pride-liike on aivan valtava masiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi puhua enemmän siitä, että ilmiö sukupuoli-identiteettien ympärillä on muuttunut paljon vaikkapa siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Käsite transsupuolisuus on myös siinä mielessä muuttunut ja lienee selvää, että myös ihmisten sukupuolikokemus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet.
Kannattaisiko kysyä pikemmin miksi niin monella nuorella on nykyisin sukupuoliristiriidan kokemista? Miksi konkreettinen sukupuoli määrittää identiteettikokemusta niin vahvasti? Miksi sukupuoli lokeroituu aikana, jolloin yksilöllisyys on huipussaan?
Ehkä yksilöllisyyden rajat ovat tulleet vastaan?
Sukupuolidysforia on täysin masinoitua. Kaikki nuoret elävät nykyään netissä ja altistuvat jatkuvasti tälle masinoinnille.
Valitettavasti se ei rajoitu vain nettiin, vaan myös kouluissa tuetaan tätä sukupuolivaiheilua.
Opetushallituksen sivuilta:
"Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, jossa sukupuolia voi biologisesti määritettyjen sukupuolten lisäksi olla muitakin. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen."
Ohhoh! Eikö Sukupuolen moninaisuuden osaamiskekuksen vihaiset autistit ole vielä huomanneet tätä ketjua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi puhua enemmän siitä, että ilmiö sukupuoli-identiteettien ympärillä on muuttunut paljon vaikkapa siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Käsite transsupuolisuus on myös siinä mielessä muuttunut ja lienee selvää, että myös ihmisten sukupuolikokemus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet.
Kannattaisiko kysyä pikemmin miksi niin monella nuorella on nykyisin sukupuoliristiriidan kokemista? Miksi konkreettinen sukupuoli määrittää identiteettikokemusta niin vahvasti? Miksi sukupuoli lokeroituu aikana, jolloin yksilöllisyys on huipussaan?
Ehkä yksilöllisyyden rajat ovat tulleet vastaan?
Sukupuolidysforia on täysin masinoitua. Kaikki nuoret elävät nykyään netissä ja altistuvat jatkuvasti tälle masinoinnille.
Sosiologit tietävät erittäin hyvin miten nuorten maailma menee trendien mukaan jopa näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh! Eikö Sukupuolen moninaisuuden osaamiskekuksen vihaiset autistit ole vielä huomanneet tätä ketjua?
Varmaan nukkumassa vielä, eiköhän ne kohta saavu tänne parveilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhä sitä mieltä, että sukupuoliongelmaiset pitäisi hoitaa samaan tapaan kuin anorektikot. Anorektikollekaan ei tarjota lihavuusleikkausta, vaikka hänellä on lihava olo.
Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa tutustua amerikkalaisen kirjailijan Abigail Shrierin teokseen Irreversible Damage: The Transgender Craze Seducing Our Daughters. Shrier on pitänyt myös puheita aiheesta (huutupista löytyy myös) eli siitä miten kouluissa kiertävät kokemustransinfluensserit saavat tytöt uskomaan dysforiaan normaalien kehityksellisten vaiheiden sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi puhua enemmän siitä, että ilmiö sukupuoli-identiteettien ympärillä on muuttunut paljon vaikkapa siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Käsite transsupuolisuus on myös siinä mielessä muuttunut ja lienee selvää, että myös ihmisten sukupuolikokemus ja siihen vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet.
Kannattaisiko kysyä pikemmin miksi niin monella nuorella on nykyisin sukupuoliristiriidan kokemista? Miksi konkreettinen sukupuoli määrittää identiteettikokemusta niin vahvasti? Miksi sukupuoli lokeroituu aikana, jolloin yksilöllisyys on huipussaan?
Ehkä yksilöllisyyden rajat ovat tulleet vastaan?
Sukupuolidysforia on täysin masinoitua. Kaikki nuoret elävät nykyään netissä ja altistuvat jatkuvasti tälle masinoinnille.
Valitettavasti se ei rajoitu vain nettiin, vaan myös kouluissa tuetaan tätä sukupuolivaiheilua.
Opetushallituksen sivuilta:
"Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, jossa sukupuolia voi biologisesti määritettyjen sukupuolten lisäksi olla muitakin. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen."
Joo, olet oikeassa. Kirjastoissakin on kohta taas Pride-kuukauden myötä sateenkaarihyllyt. Mutta näkisin, että se lopullinen suistuminen tapahtuu netin syövereissä.
Hyvin vähän näkyy myös juttua siitä, mitä amerikkalaiset "perinteiset" seksuaalivähemmistöt kritisoivat jo avoimesti pridessa eli lasten seksualisointi ja/tai altistaminen paraatin seksuaalikäytökselle. Monet gayt eivät halua enää osallistua paraateihin, koska heitä ahdistaa että lapset tällä tavoin yhdistetään gayasiaan. Samoin he ovat tuoneet esille sen, miten paraatit ovat muuttuneet seksipainotteisiksi sukupuoliasian sijaan - ihan kuin heidän elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Siellä on vahvassa roolissa erilaiset fetissit, pervoilut ja alastomuus.
Suomessa tätä seksuaalivähemmistön omaa kriittistä keskustelua tästäkään näkökulmasta ei käydä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää, mitä näille ihmisille tapahtuu sitten, kun tämä menee pois muodista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on tutkitusti erittäin marginaalinen "ongelma" kenellekään. On todella haitallista ja harmillista, ettei detransition haitoista saa keskustella avoimesti.
Esimerkiksi jenkeissä on jo paljon käytännön kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun murrosikä torjutaan blokkereilla ja identiteetti kehittyy vasta 25 vuotiaana, jolloin on täysin myöhäistä enää perua noita vaikutuksia. Murrosikä ei tule tällöin koskaan. Ihmisillä on jo kokemuksia siitä, miten tiedostavat ettei kyse ole ollut dysforiasta vaan normaalista identiteetin etsimisestä ja ovat päätyneet somessa yhteisöihin, joissa aivopesty uskomaan että kyse on väärästä sukupuolesta. On järkytys, kun tajuaa ettei tilannetta voi enää jälkikäteen korjata vaan on loppuelämänsä.
Lisäksi on jo olemassa dataa, jossa tiedetään esimerkiksi jalkojen väliin leikatun aukon hyvin usein aiheuttavan vakavia tulehduksia eikä todellakaan läheskään kaikille luo ehjää sukupuolen kokemusta.
Minä puolestani uskon, ettei sukupuolidysforia ole lainkaan marginaalinen ongelma vaan hyvin yleinen kokemus etenkin teinitytöillä. Sitä ei vaan aiemmin sanoitettu "sukupuolidysforiaksi" vaan tavalliseksi murrosikään kuuluvaksi oman muuttuvan kehon vieraaksi kokemiseksi.
No niinpä. Ihmetyttää kovasti miksi moni transmies sanoo että kuukautisten alkaminen oli järkytys ja negatiivinen asia. Niinhän se enemmistölle on, tulee kipuja, epämukavuutta ja kuukautiset rajoittavat monella tapaa teinitytön elämää. Transmies oudosti kuvittelee että se olisi juuri transseksuaalisuuteen kuuluva tunne.
Siis kellä nyt on kuukautiset? Transmiehellä?
Naapurin Pekan enon koiralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on tutkitusti erittäin marginaalinen "ongelma" kenellekään. On todella haitallista ja harmillista, ettei detransition haitoista saa keskustella avoimesti.
Esimerkiksi jenkeissä on jo paljon käytännön kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun murrosikä torjutaan blokkereilla ja identiteetti kehittyy vasta 25 vuotiaana, jolloin on täysin myöhäistä enää perua noita vaikutuksia. Murrosikä ei tule tällöin koskaan. Ihmisillä on jo kokemuksia siitä, miten tiedostavat ettei kyse ole ollut dysforiasta vaan normaalista identiteetin etsimisestä ja ovat päätyneet somessa yhteisöihin, joissa aivopesty uskomaan että kyse on väärästä sukupuolesta. On järkytys, kun tajuaa ettei tilannetta voi enää jälkikäteen korjata vaan on loppuelämänsä.
Lisäksi on jo olemassa dataa, jossa tiedetään esimerkiksi jalkojen väliin leikatun aukon hyvin usein aiheuttavan vakavia tulehduksia eikä todellakaan läheskään kaikille luo ehjää sukupuolen kokemusta.
Minä puolestani uskon, ettei sukupuolidysforia ole lainkaan marginaalinen ongelma vaan hyvin yleinen kokemus etenkin teinitytöillä. Sitä ei vaan aiemmin sanoitettu "sukupuolidysforiaksi" vaan tavalliseksi murrosikään kuuluvaksi oman muuttuvan kehon vieraaksi kokemiseksi.
No niinpä. Ihmetyttää kovasti miksi moni transmies sanoo että kuukautisten alkaminen oli järkytys ja negatiivinen asia. Niinhän se enemmistölle on, tulee kipuja, epämukavuutta ja kuukautiset rajoittavat monella tapaa teinitytön elämää. Transmies oudosti kuvittelee että se olisi juuri transseksuaalisuuteen kuuluva tunne.
Siis kellä nyt on kuukautiset? Transmiehellä?
Naapurin Pekan enon koiralla.
Näin juuri netissä transnaisen, joka sanoi että hänelle tulee kuukautiset. Hän kertoi kokevansa PMS-oireita ja kramppeja ja oli aivan innoissaan asiasta.
Siis oliko tää nyt se tutkimus, jossa vertailuryhmänä oli tavalliset, cis-sukupuoliset ihmiset? Eikä transsukupuoliset, jotka ei ole saaneet hoitoja?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän näkyy myös juttua siitä, mitä amerikkalaiset "perinteiset" seksuaalivähemmistöt kritisoivat jo avoimesti pridessa eli lasten seksualisointi ja/tai altistaminen paraatin seksuaalikäytökselle. Monet gayt eivät halua enää osallistua paraateihin, koska heitä ahdistaa että lapset tällä tavoin yhdistetään gayasiaan. Samoin he ovat tuoneet esille sen, miten paraatit ovat muuttuneet seksipainotteisiksi sukupuoliasian sijaan - ihan kuin heidän elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Siellä on vahvassa roolissa erilaiset fetissit, pervoilut ja alastomuus.
Suomessa tätä seksuaalivähemmistön omaa kriittistä keskustelua tästäkään näkökulmasta ei käydä lainkaan.
Kyllä sitä käydään. Kasvavaa joukkoa turhauttaa Setan "diktatuuri" ja ideologia näissä asioissa. Palestiinan kummallinen ja epälooginen ymppääminen Prideille sai jo viime vuonna monet jättämään tapahtumat välistä. Tämä nuorten transvillitys "muunsukupuolisuuksineen" on ollut hyvin surullinen luku historiassa, ja toivottavasti se lähenee loppuaan, niinkuin vaikuttaisi. Niin valtavaa vahinkoa se on aiheuttanut myös poliittisesti, että pidän tämän levittämistä alunperin ulkovaltojen operaationa. Järki saisi nyt maailmassa vihdoin voittaa ja kaikki kiihkoilu loppua molemmin puolin. Vielä 10-15 vuotta sitten näiden asioiden tai ihmisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän näkyy myös juttua siitä, mitä amerikkalaiset "perinteiset" seksuaalivähemmistöt kritisoivat jo avoimesti pridessa eli lasten seksualisointi ja/tai altistaminen paraatin seksuaalikäytökselle. Monet gayt eivät halua enää osallistua paraateihin, koska heitä ahdistaa että lapset tällä tavoin yhdistetään gayasiaan. Samoin he ovat tuoneet esille sen, miten paraatit ovat muuttuneet seksipainotteisiksi sukupuoliasian sijaan - ihan kuin heidän elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Siellä on vahvassa roolissa erilaiset fetissit, pervoilut ja alastomuus.
Suomessa tätä seksuaalivähemmistön omaa kriittistä keskustelua tästäkään näkökulmasta ei käydä lainkaan.
Varmaan kun Suomen pride-paraateissa ei ole tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on tutkitusti erittäin marginaalinen "ongelma" kenellekään. On todella haitallista ja harmillista, ettei detransition haitoista saa keskustella avoimesti.
Esimerkiksi jenkeissä on jo paljon käytännön kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun murrosikä torjutaan blokkereilla ja identiteetti kehittyy vasta 25 vuotiaana, jolloin on täysin myöhäistä enää perua noita vaikutuksia. Murrosikä ei tule tällöin koskaan. Ihmisillä on jo kokemuksia siitä, miten tiedostavat ettei kyse ole ollut dysforiasta vaan normaalista identiteetin etsimisestä ja ovat päätyneet somessa yhteisöihin, joissa aivopesty uskomaan että kyse on väärästä sukupuolesta. On järkytys, kun tajuaa ettei tilannetta voi enää jälkikäteen korjata vaan on loppuelämänsä.
Lisäksi on jo olemassa dataa, jossa tiedetään esimerkiksi jalkojen väliin leikatun aukon hyvin usein aiheuttavan vakavia tulehduksia eikä todellakaan läheskään kaikille luo ehjää sukupuolen kokemusta.
Minä puolestani uskon, ettei sukupuolidysforia ole lainkaan marginaalinen ongelma vaan hyvin yleinen kokemus etenkin teinitytöillä. Sitä ei vaan aiemmin sanoitettu "sukupuolidysforiaksi" vaan tavalliseksi murrosikään kuuluvaksi oman muuttuvan kehon vieraaksi kokemiseksi.
No niinpä. Ihmetyttää kovasti miksi moni transmies sanoo että kuukautisten alkaminen oli järkytys ja negatiivinen asia. Niinhän se enemmistölle on, tulee kipuja, epämukavuutta ja kuukautiset rajoittavat monella tapaa teinitytön elämää. Transmies oudosti kuvittelee että se olisi juuri transseksuaalisuuteen kuuluva tunne.
Siis kellä nyt on kuukautiset? Transmiehellä?
Naapurin Pekan enon koiralla.
Näin juuri netissä transnaisen, joka sanoi että hänelle tulee kuukautiset. Hän kertoi kokevansa PMS-oireita ja kramppeja ja oli aivan innoissaan asiasta.
Ja tämä on ilmeisesti se tapa, jolla naisen pitäisi suhtautua kuukautisiin transmiehiksi identifioituvien mielestä. Koska he eivät ole innoissaan asiasta, niin heidän onkin sitten oltava miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän näkyy myös juttua siitä, mitä amerikkalaiset "perinteiset" seksuaalivähemmistöt kritisoivat jo avoimesti pridessa eli lasten seksualisointi ja/tai altistaminen paraatin seksuaalikäytökselle. Monet gayt eivät halua enää osallistua paraateihin, koska heitä ahdistaa että lapset tällä tavoin yhdistetään gayasiaan. Samoin he ovat tuoneet esille sen, miten paraatit ovat muuttuneet seksipainotteisiksi sukupuoliasian sijaan - ihan kuin heidän elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Siellä on vahvassa roolissa erilaiset fetissit, pervoilut ja alastomuus.
Suomessa tätä seksuaalivähemmistön omaa kriittistä keskustelua tästäkään näkökulmasta ei käydä lainkaan.
Varmaan kun Suomen pride-paraateissa ei ole tuollaista?
Ei ole kyllä mitään normimeininkiä jenkkienkään paraateissa.
Binaarinen jako kahteen on jostain syystä (tähän on oma ideologinen selityksensä) paha, kun kirjoajattelu on taas hyvä.
Toisaalla bonäärisyys kuitenkin toimii lujasti jaossa heteropatriarkaatti vs sateenkaari-feminismi-tasa-arvoutopia. Tietynlaiset miehet potkitaan tästä tasa-arvosta ulos. Minne lie.