Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (902)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Voi miten toivonkaan, että tämä sama ilmiö keisarin uusien vaatteiden tipahtamisesta, mikä nyt näyttää pikkuhiljaa tapahtuvan tämän transtouhun ympärillä, vielä seuraavaksi tapahtuisi suhteessa psykiatriaan. Että hieman kyseenalaistettaisiin ja tuotaisiin päivänvaloon mitä se psykiatrinen hoito todella on ja kuinka paljon tuhoa se aiheuttaa ja on aiheuttanut. Kiitos siis tästä kommentista, ehkä toivoa on.
Ihmiset esim toipuvat tilastollisesti psykoosista sitä paremmin, mitä vähemmän neuroleptejä käytetään. Kts. Tomi Bergströmin väitös. Kroonikkopotilaita toki neurolepteillä saadaan ja psykiatrit + lääketeollisuus kiittää.
Aika monesti se lääkitys on vaihtoehto terapialle. Eli useammat psykiatrikäynnit tässäkin mielessä viittaisivat mieluummin parempaan vointiin kuin harvemmat käynnit.
Psykiatrit eivät yleensä anna psykoterapiaa, julkisella sektorilla ei liene koskaan. Psykiatrikäynnit ovat aivan muihin asioihin. Eli voisitko lopettaa tuon väitteen hokemisen.
Kyllä antavat myös julkisella puolella, siis kela-korvattua terapiaa.
Tämä ei tapahdu psykiatrian poleilla joinne lähetteillä mennään kuten hyvin tiedät. Kelaterapeutit ovat ammatinharjoittaja-yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus linkatusta lehtijutusta niille jotka eivät ole linkkiä lukeneet:
"– Sukupuolenkorjaushoitoihin, jotka aloitetaan jo nuoruusiässä, on kohdistettu suuria toiveita, koska niillä ajatellaan olevan myönteinen vaikutus mielenterveyteen ja toimintakykyyn. Tässä poikkeuksellisen laajassa ja kansallisesti edustavassa rekisteriseurantatutkimuksessa näitä hyötyjä ei voitu osoittaa. Psyykkinen terveys päinvastoin heikkeni nimenomaan korjaushoitoja saaneilla, toteaa tutkimuksen vastuukirjoittaja Sami-Matti Ruuska."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Voi miten toivonkaan, että tämä sama ilmiö keisarin uusien vaatteiden tipahtamisesta, mikä nyt näyttää pikkuhiljaa tapahtuvan tämän transtouhun ympärillä, vielä seuraavaksi tapahtuisi suhteessa psykiatriaan. Että hieman kyseenalaistettaisiin ja tuotaisiin päivänvaloon mitä se psykiatrinen hoito todella on ja kuinka paljon tuhoa se aiheuttaa ja on aiheuttanut. Kiitos siis tästä kommentista, ehkä toivoa on.
Ihmiset esim toipuvat tilastollisesti psykoosista sitä paremmin, mitä vähemmän neuroleptejä käytetään. Kts. Tomi Bergströmin väitös. Kroonikkopotilaita toki neurolepteillä saadaan ja psykiatrit + lääketeollisuus kiittää.
Aika monesti se lääkitys on vaihtoehto terapialle. Eli useammat psykiatrikäynnit tässäkin mielessä viittaisivat mieluummin parempaan vointiin kuin harvemmat käynnit.
Psykiatrit eivät yleensä anna psykoterapiaa, julkisella sektorilla ei liene koskaan. Psykiatrikäynnit ovat aivan muihin asioihin. Eli voisitko lopettaa tuon väitteen hokemisen.
Kyllä antavat myös julkisella puolella, siis kela-korvattua terapiaa.
Tämä ei tapahdu psykiatrian poleilla joinne lähetteillä mennään kuten hyvin tiedät. Kelaterapeutit ovat ammatinharjoittaja-yrittäjiä.
Kyllä ensimmäiset 3kk yleensä järjestetään esim siellä polilla tai missä hoitokontakti onkaan ja se ei ole vielä varsinaista psykoterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
Kuntoutuspsykoterapiaa annetaan 1-3 vuotta eli kuluilla on kyllä katto. Leikkelyistä tulee jatkuvat kulut loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus linkatusta lehtijutusta niille jotka eivät ole linkkiä lukeneet:
"– Sukupuolenkorjaushoitoihin, jotka aloitetaan jo nuoruusiässä, on kohdistettu suuria toiveita, koska niillä ajatellaan olevan myönteinen vaikutus mielenterveyteen ja toimintakykyyn. Tässä poikkeuksellisen laajassa ja kansallisesti edustavassa rekisteriseurantatutkimuksessa näitä hyötyjä ei voitu osoittaa. Psyykkinen terveys päinvastoin heikkeni nimenomaan korjaushoitoja saaneilla, toteaa tutkimuksen vastuukirjoittaja Sami-Matti Ruuska."
Kyllä ja tässä näkyy se rekisteritutkimuksen heikkous eli oletukset käyntien määrän syistä.
Sen lisäksi jotenkin kylmää tuo, että tutkimuksiin mennään suurin toivein ja sitten ne nuoret jotenkin hajotetaan siellä. Eikö kukaan vahdi mitä siellä tapahtuu?
Lopetaan koko hoito niin ei maksa mitään eikä kukaan kärsi hoidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
Kuntoutuspsykoterapiaa annetaan 1-3 vuotta eli kuluilla on kyllä katto. Leikkelyistä tulee jatkuvat kulut loppuelämäksi.
Miten leikkelyistä tulee kuluja loppuelämäksi kertoisitko? Ja kyllä se työkyvyttömyys hieman kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee sai terapiaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
Kuntoutuspsykoterapiaa annetaan 1-3 vuotta eli kuluilla on kyllä katto. Leikkelyistä tulee jatkuvat kulut loppuelämäksi.
Miten leikkelyistä tulee kuluja loppuelämäksi kertoisitko? Ja kyllä se työkyvyttömyys hieman kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee sai terapiaa tai ei.
Hormonit maksaa, niihin liittyvät labrat maksaa, kaikki leikkeilyihin liittyvä tuo kuluja loppuelämäksi eikä niitä pidä veronmaksajien maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Jättäkööt menemättä jos niin kamalaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
Kuntoutuspsykoterapiaa annetaan 1-3 vuotta eli kuluilla on kyllä katto. Leikkelyistä tulee jatkuvat kulut loppuelämäksi.
Miten leikkelyistä tulee kuluja loppuelämäksi kertoisitko? Ja kyllä se työkyvyttömyys hieman kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee sai terapiaa tai ei.
Hormonit maksaa, niihin liittyvät labrat maksaa, kaikki leikkeilyihin liittyvä tuo kuluja loppuelämäksi eikä niitä pidä veronmaksajien maksaa.
Miten hormonit liittyy leikkelyihin? Ja mitä tarkoittaa "kaikki leikkelyihin liittyvä"? Vähän ympäripyöreitä jaarittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
En ole persusaasta. Jos minun halutaan muuttavan kieltäni, käytöstäni ja ajatteluani transaktivistien sanelun mukaan niin taatusti sanon oman näkemykseni heidän touhuistaan. Leimaaminen ei myöskään minuun pure.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
1. Psykiatrisessa hoidossa ja lääkityksessä, olipa pitkä- tai lyhytaikainen, on sellainen "riski", että potilas saattaa parantua. Kun nuorelle ihmiselle aloitetaan väärä hoito vastakkaisen sukupuolen hormoneilla, on keskimäärin vuosikymmeniä kestävä tulonlähde lääketeollisuudelle varmistettu, eikä potilaan tervehtymisestä ole pienintäkään "pelkoa".
2. Yksittäisen transin tunteminen, vaikken itse tunne yhtäkään, ei tee kestään mitään asiantuntijaa.
3. Joka tapauksessa, transit pitäisi laittaa itse maksamaan pakkomielteensä muokata kehoaan ja ottaa heiltä pois oikeus väärään sukupuolimerkintään henkilöasiakirjoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Kyllä, eivätkä tässä keskustelussa transhoitoja puolustaneet oikein millään taida ymmärtää, että tutkimuksen tarkoitus oli tutkia hyötyjä mitä hoidoilla saa siihen sijoitettujen resursseihin verrattuna.
Transihmisillä on vakavia mielenterveysongelmia useimmilla, jolloin vointi aaltoilee kuten muillakin vastaavilla potilailla. Valitettavasti meillä ei ole sellaista maailmaa, missä tavoitteeksi voitaisiin asettaa täydellinen hoito transihmiselle, missä hän koko ajan saisi kaiken tarvitsemansa resurssin omaan käyttöönsä. Siksi pitää etsiä tehokkain hoito ja jättää sijoitukseen nähden tehoton keinovalikoimasta pois.
Ideaalimaailmassa toki tapaisimme kaikki psykiatriset potilaat avohoidossa päivittäin heidän halutessaan ja olisi kaikenlaista tekemistä ja toimintaa musiikkiterapiasta kosmetologin palveluihin. Hyvinvointi varmasti kohenisi kaikilla psykiatrisilla potilailla eli eihän näin voitaisi toimia vain transihmisten kohdalla, vaan muidenkin potilaiden. Totuus on se, että transihmiset ovat saaneet todella paljon parempaa hoitoa nykyisin kuin vaikkapa narkomaanisekakäyttäjät saavat. Vaikka jälkimmäinen ryhmä on isompi ja aiheuttaa hoitamattomana isoja kuluja terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle.
Tutkijat olisivat myös voineet tutkia, mikä SP-identiteetin tutkimuksissa aiheuttaa mielenterveyden huonontumisen. Ehkä se olisi ollut heidän kannaltaan epäedullista...
Tosiaan korjattavaa niissä tutkimuksissa olisi paljon. Nyt tutkimus pyrkii ennalta määrätyllä tavoitteella todistamaan, että hoitaa ei kannata, kun nuoret voi huonosti. Sen sijaan että keskityttäisiin korjaamaan tutkimusprosessin ongelmat, etteivät nuoret voisi sen jälkeen huonosti.
Jos joku polilla työskentelevä sattuisi tuon kommentin lukemaan, niin kyllä varmaan vituttaisi, jos suoraan sanon. Ensinnäkin tuollaisen perustaminen ja olemassaolo on ihme ja sinne hakeudutaan töihin omakohtaisesta kiinnostuksesta lähtien ja nimenomaisesti tästä potilasryhmästä kiinnostuneena (usein jollain tavalla omakohtaista). Olen itsekin ollut töissä vastaavassa paikassa (toinen erittäin haavoittuva potilasryhmä) ja siellä kaikille tulee herkästi voimakas samaistuminen potilaisiin ja heidän asioidensa hoitaminen sydämen asiaksi. Sitten saa lukea tällaista suoraan sanottuna hävytöntä tekstiä.
Oletko lukenut nuorten kokemuksia transpoleilta? Tiedätkö, että esim. Tampereen polilta on tehty useita valituksia avi:in? Voi olla, että siellä työskentelee kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, mutta jotain siellä on myös pahasti pielessä.
Jotain "on pahasti pielessä" jos ihminen ei voi sanella terveydenhuollossa mitä hoitoja on tehtävä? Jos hoitoketjun aikana kysytään vaikeita? Valitusten määrä ei ole kovin luotettava mittari ja setan piireissä kyllä valitusprosessit varmasti osataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
En ole persusaasta. Jos minun halutaan muuttavan kieltäni, käytöstäni ja ajatteluani transaktivistien sanelun mukaan niin taatusti sanon oman näkemykseni heidän touhuistaan. Leimaaminen ei myöskään minuun pure.
Miksi sua kiinnostaa niin paljon? Peittelee persu omaa seksuaalisuuttaan? Kö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Mutta ei holistinenkaan lähestymistapa nopeuttaisi hoitoihin pääsyä: jos potilailla on ongelmia jotka vaikuttavat heidän hoitotoiveisiin tai jopa käsitykseen omasta itsestään, heille ei voi antaa diagnoosia jonka seurauksena he muokkaavat kehoaan peruuttamattomasti.
Tietysti he ovat pettyneitä kun eivät saa toivomiaan hoitoja, osa syyttää tästä lääkäreitä ja levittävät kauhutarinoita. Tosiasiallisesti hoitojen eväämiseen on aina painava syy, se selitetään huolellisesti tutkimuksen päättyessä ja annetaan hoitoonohjausta. Kaikki eivät sitä hyväksy, erityisesti jos sairaudentunto puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
1. Teille transaktivisteille ja muille taloudellista hyötyä transilmiöstä kuittaaville henkilöille kelpaavat luonnollisesti ainoastaan omat "uskontunnustuksenne", etenkin siitä syystä, että olette saaneet poliittisten päättäjien enemmistön puolellenne.
2. Yhteys transkokijoitten kertomien oireitten ja siinä listassani mainittujen mielenterveyshäiriöitten oireitten välillä on päivänselvä. Voit itse tarkistaa asian, jos osaat kirjoittaa hakukoneeseen mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten nimet.
Kyllä antavat myös julkisella puolella, siis kela-korvattua terapiaa.